Muutto Kouvolasta Helsinkiin on nyt takanapäin, sillä olemme nyt perjantaista lähtien olleet jälleen “stadilaisia”. Muuttopäivä sujui tehokkaasti kahdestaan, aivan kuten aina ennenkin.
Siinä tavaroita pakkaillessa laatikoihin ja laatikoita pakettiautoon, tuli väkisinkin mieleen että olemmeko oikeasti asuneet Suomessa vasta kolme kuukautta, koska tavaraa oli sittenkin kertynyt jo yllättävän paljon. Tai ehkä irtaimisto oli enemmänkin vain isokokoista, sillä loppupeleissä kaikki tavara mahtui kuitenkin kymmeneen pahvilaatikkoon. Huonekalujahan meillä ei ollut käytännössä lainkaan, mutta seitsemän pinnatuolia vievät aivan helkkaristi tilaa. Toki ne olisi voinut purkaakin, mutta siinä nyt on aivan liikaa vaivaa.
Autoa kun pakkasi, olivat Tetris-taidot vahvasti käytössä, sillä tuntui ettei autoon mahtuisi enää yhtään mitään. Mutta kappas vain, mahtui sittenkin. Matkalla nimittäin tarttui mukaan vielä uusi sohva. Lähetimme eräälle kaverille kuvan Kouvolassa pakatusta autosta (kuva alla), johon hän vastasi että “Tonneko siis meinasitte vielä sohvan mahduttaa? Mä haluaisin nähdä kuvan siitä palapelistä”. Hyvin se tuonne vielä mahtui, katonrajassahan on vielä kymmenen senttiä ylimääräistä tilaa! Onneksi Ikean sohvat saa purettua pieniin osiin.
Tehokas muuttopäivä ilman muuttoapua
Meidän piti olla puoliltapäivin noutamassa avaimia uuteen asuntoomme, mutta olimmekin vähän etuajassa ja saimme avaimet jo ennen yhtätoista. Kun sitten aloimme hommiin, oli kaikki romut kannettu uuteen asuntoon jo ennen kuin viisari näytti kahtatoista. Eipä siinä turhaan ihmetelty kun toinen mätti tavaraa alakerrasta hissiin ja toinen purki niitä yläkerrasta hissistä asuntoon. Parin tunnin paikalleenasettelun jälkeen kävimme sitten vielä hakemassa uuden sängyn, jonka löysimme Torista, aivan kuten sohvankin. Lopulta päästimme kissat tutustumaan heidän uuteen valtakuntaansa ja hetken pyörimisen jälkeen Bobo antoikin asunnolle hyväksyvän ja innokkaan kiljaisun ja olikin jo löytänyt asunnosta jonkun salaluukun, josta löytyi varmaan kymmenen vuotta vanhat kaljatölkit.
Kuten jo aiemmin mainitsimmekin, muutimme siis Kallioon. Täältähän me melkeinpä aiemmin lähdettiinkin, sillä vanha asuntomme sijaitsi tuossa 700 metrin päässä. Alue on siis varsin tuttua jo monellakin tavalla, vaikka tämä nykyinen kämppä onkin ehkä vielä paremmalla alueella kuin aiempi. Syynä palvelut, sillä kivenheiton päästä löytyy niin kampaamoa, ravintolaa kuin kauppaakin.
Asuntomme näyttää ehkä hieman tyhjältä vielä, sillä eihän meillä ole juurikaan huonekaluja. Myös seinät huutavat tyhjyyttään, ellei huomioon oteta edellisten asukkaiden tekemiä reikiä ja jättämiä ruuveja. Näihin tulee kuitenkin muutosta ajan kanssa, kuten moneen muuhunkin asiaan. Ideoita kyllä on vaikka kuinka paljon, mutta kaikkea nyt ei vain voi heti saada ja tietysti investointeihin tarvitaan myös vähän sitä rahaakin. Sitä kuitenkin alkaa onneksi piakkoin tulemaan töiden alettua.
Kommentoi