Niinhän siinä taas kävi, että meillä on jälleen muutto edessä, joka nyt ei sinänsä yllätä ketään. Aikaisemminhan olemmekin jo sanoneet, että nykyinen asunto on vain väliaikainen ratkaisu. Ja kun tässä viimeisen vuoden aikana on muutettu jo “muutamaan otteeseen”, niin eiköhän sitä nyt vielä mahdu yksi muutto lisää. Tällä kertaa tosin emme ole sentään vaihtamassa maata, ainoastaan kaupunkia.
Paluu Helsinkiin
Kovin kauaa ei sitä taaskaan tarvinnut työttömänä istua, sillä pääsimme molemmat töihin parin kuukauden työnhaun jälkeen. Hakemuksia laittelimme sinne sun tänne ehkä kymmenisen kappaletta ja Markus kävi muutamassa työhaastattelussakin. Näistä kuitenkin kaikki yhtä lukuun ottamatta sanoi “palaavansa ensi viikolla asiaan”, jonka jälkeen näistä ei sitten mitään kuulunutkaan, vaikka hän perään kyselikin. Yksi sisällöntuotantopaikka oli jo aivan varma nakki, mutta ensin Markuksen piti tehdä koeteksti aiheella “Facebook-markkinointi – kohdenna mainonta oikein”. Sanoja piti olla 700-1000 ja aikaa kirjoittamiseen oli viikonloppu. Maanantaina lupasivat sitten ottaa yhteyttä. Eipä ole kuulunut mitään kahteen kuukauteen, että kiitosta vain *insert keskisormi*. Jos sinulle tulee jossain vastaan artikkeli tuolla otsikolla, niin vinkkaa ihmeessä tännepäin jotta osaamme laittaa laskun perään. No mutta työpaikka löytyi kuitenkin muualta.
Hannella sen sijaan kävi vähän parempi tuuri, ensimmäisen työhaastattelun yhteydessä toivoteltiin jo tervetulleeksi taloon.
Viime viikolla kävimme sitten pyörähtämässä “Isolla kirkolla” asuntoesittelyssä. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun Helsingistä löytyi asunto ihan tuosta vain ja olisimme saaneet sen itsellemme ilman fyysistä esittelyäkin. Kävimme kuitenkin ajankuluksi Helsingissä, jotta näemme minkälainen asunto ja vuokranantaja on ja että hän tapaa myös meidät ja ihastuttavat persoonamme. Kämppä oli juurikin sellainen mitä etsimme ja hintakin oli Helsingin taso huomioiden edullinen. Kouvolassa asuvilla vanhemmilla löi varmaan sydän pari kertaa tyhjää kun kerroimme kuukausivuokrasta, joka nyt tietystikin on “vähän isompi” kuin täällä harmaan betonin keskellä. Asiaa onneksi vähän tasoittaa palkkataso, joka Helsingissä on korkeampi kuin muualla Suomessa.
Päästäkää minut pois Kouvolasta
Muutamme siis Kallioon, sen enempää asiaa tarkentamatta. Sinne siis kaikkien ituhippien, hipstereiden ja pössypäiden sekaan. Itseasiassa muutamme aika lähelle sitä asuntoa, josta aikanaan lähdimmekin. Kaupunginosa on siitä hyvä että se on tarpeeksi lähellä Helsingin keskustaa, mutta kuitenkin sopivan kaukana. Myös tarjontaa on niin ruoka- kuin juomaosastollakin, vaikka tässä nykyhetkessä siitä nyt ei oikein pääse nauttimaankaan. Ja onhan siinä Suvilahden festarialuekin lähellä, mikäli nyt niitä kekkereitä taas joskus järjestetään. Oikeastaan ainoa huono puoli Kalliossa on autopaikkojen puute. Eipä meillä kyllä ole autoakaan, ainakaan vielä. Autokuume kyllä on, semmonen pieni.
Johan tässä alkaa pikkuhiljaa muuttokuume kasvamaan, kun joutuu kuuntelemaan jatkuvaa remonttimeteliä tässä taloyhtiössä. Aamusta iltaan yläkerrassa kuuluu poraamisen tai vasaroinnin ääni ja mikä olisikaan mukavampi herätyskello kuin iskuporakoneen jylinä. Tämmöistä se on, kun samat remontit tehdään talon jokaisessa asunnossa. Tarkoittaa siis sitä, että tätä remppaa jatkuu vielä pitkälle syksyyn, sillä syyskuussa asuntoihin uusitaan vielä kylpyhuoneet. Juupa juu, kiitos ja näkemiin.
Hanne jo odottelee kuumeisesti että pääsee sisustamaan asuntoa ja hän onkin alkanut näpertelemään makrameita ja onkin onnistunut näissä varsin hyvin. Villasukkia hän ei ole saanut tehtyä koskaan loppuun asti, mutta näiden seinävaatteiden ja kukka-amppeleiden teko näyttää sujuvan melko hyvin. Katsokaa vaikka todisteet tuosta alta ja laita sitten tili seurantaan!
Kommentoi