Vuosi 2022 alkaa olla lopuillaan, joten lopetellaan se nyt tyylikkäästi toivottamalla kaikille hyvää uutta vuotta! Samalla kerrotaan uusimmat kuulumiset ja ehkä jotain uuden vuoden lupauksiakin, jos niitä nyt lupauksiksi voi kutsua; enemmänkin ehkä toiveita tai toteamisia. Mutta ihan kaikkea ei tänne viitsi kirjoittaa, koska muuten tulee sanomista, kaikenmaailman älykääpiöt kun tätä sivua seuraakin…
Tähän vihjattiin jo vähän edellisessäkin postauksessa, jossa Markus naputti sormet syyhyten mitä sylki suuhun toi. Tätä postausta sen sijaan kirjoitellaan yhdessä Helsingissä, tässä Hotelli Mestarin hyvin pehmeässä ja mukavassa sängyssä. Kantsii muuten tsekata tämä hotelli, on nimittäin aika jees! Varmasti paras missä on tultu Helsingissä yövyttyä.
PS: Tästä tulikin aika pitkä postaus. Kannattaa siis ottaa vartti aikaa ja hakea vaikka popparit esiin, sillä nyt mennään!
Vuosi 2022 pähkinänkuoressa
Meidän vuosi tuntuu olevan aika mitäänsanomaton, varsinkin matkabloggaajan kannalta. Ja oikeastaan muutenkin, nyt kun tätä blogia selailee. Vuosi alkoi suurella elämänmuutoksella, kun jätimme Helsingin Kallion taaksemme ja muutimme Kotkan keskustaan. Tämä oli silloin hyvä idea, koska vierailu Kotkassa herätti teiniajan nostalgiset muistot pintaan.
Mutta kas vain sanoi kasvain ja kasvoi vain, niin sekin innostus lopahti yhtä nopeasti kuin tulikin. Pari kuukautta myöhemmin Kotka alkoikin maistua puulta, joka toisaalta ehkä johtuu loppupeleissä enemmän meistä kuin kaupungista. Emme vain sovi tänne, eikä meillä ole täällä kavereita, harrastuksia, eikä mitään mikä sitoisi meidät kaupunkiin. Ulos kun menee, niin lähes kaikki vaan enemmänkin ärsyttää ja kun kaikki tekeminen ja sosiaaliset kontaktit puuttuvat, niin yritä siinä nyt nauttia elämästä.
Kevät meni meillä vielä jokseenkin räpytellen ja jossakin vaiheessa kevättä jonkinsortin työ-burnout nosti päätään. Huhtikuussa se vitutus kaikkea kohtaan oikeastaan alkoi, eikä se varsinaisesti ole laantunut missään vaiheessa. Lumet sulivat ja Moon Bootsit vaihtuivat lenkkikenkiin. Se olikin sitten oikeastaan ainoa asia, joka piti meidät järjissämme. Töiden jälkeen tuli aina lähdettyä tunnin lenkille, joka piristi hieman mieltä. Mutta kun kotiin palasi, mieli taas synkkeni.
Sitten tulikin vaihe, kun elämään tuli taas jotain uutta ja jännittävää sisältöä, nimittäin Marrakechin matka. Viikko Marokon auringon alla meni nopeasti ja olihan se kieltämättä mukava nähdä taas uusia maisemia (vaikka Hannelle nyt ei ensimmäinen kerta ollutkaan). Plus että saimme vähän sosialisoitua, kun mukana oli myös kaverimme Katja. Ei tarvinnut ihan kahdestaan viettää koko lomaa ja sai siinä vähän kuulumisiakin vaihdeltua. Hän kun asuu Espanjassa, niin samalla kuuli vähän elämää sieltä tapaksien ja churrojen seastakin.
Kesä meni muutenkin hieman reissatessa, sen mitä töiden ohella jaksoi. Minkäänsorttista oikeaa kesälomaahan meillä ei olliut, kahden viikon kusinen minibreikki vain josta ensimmäinen meni Marrakechissa. Muuten kävimmekin sitten niin Helsingissä, kuin Turussakin. Helsingissä muuten vain, Turussa moikkaamassa Markuksen kummipoikaa ja muita sukulaisia. Hänellä kun valtaosa sukulaisista asuu Turussa, vaikka itse ei ole siellä juuri koskaan asunutkaan.
Samassa sutinassa Markus ajoi myös itselleen prätkäkortin (koska Thaimaasta saatu kaksipyöräisinnostus oli jäänyt päälle) ja käytiinhän me Flowssakin. Jäi siitä kesästä siis jotain käteen. Sinänsähän tämä kertookin ihan paljon meistä ja meidän suhteesta Kotkaan; kaikki mitä olemme tänä vuonna tehneet, sijoittuu Kotkan ulkopuolelle. Paitsi Meripäivät, joka oli kyllä aaaaaikamoinen pettymys. Niinkin suuri, ettemme tainneet kirjoittaa niistä mitään. Että eipä siitä sen enempää. Muuten kesä menikin ailailla kruisaillessa joko Hannen isän kasariprätkällä tai meidän omalla autolla ympäri Kymenlaaksoa. Tulipahan muuten nähtyä aika paljon peltoja.
Syksyn saapuessa teimme pari yhteistyöpostausta, toisen Fjällrävenin takeista ja toisen Primus-retkikeittimistä. Nämä olivat varsin mukava piristys, joka oikeasti sai meidät panostamaan täysillä siihen mitä teemme. Koska jos johonkin laitamme 110% niin yhteistöihin. Palaute yhteistöistä oli varsin positiivista ja takitkin olivat päivittäisessä käytössä siihen saakka kunnes pakkanen saapui. Retkikeitintä ei vielä ole tullut käytettyä, koska yllättäen parvekkeella sen kanssa touhuaminen on vähän separia hommaa. Tarkoitus oli kyllä lähteä mökille Lappiin ja ottaa vehje ihan kunnolla käyttöön, mutta vituiksi meni sekin. Setä kuoli ja mökki myytiin, joten reissu jäi tekemättä. Syyskuussa vaihtui myös auto; Mazda vaihtui Celicaan.
Lappi-reissun sijasta varasimmekin sitten matkan Budapestiin, jossa vietimme pidennetyn viikonlopun. Oli mukava päästä takaisin lämpöön, koska Budapestissä oli vielä oikeasti lämmin, takkiakaan ei tarvinnut. Reissu meni nopeasti, mutta oikeastaan tuo aika oli silti varsin riittävä. Siinä kerkesi nähdä juuri sopivasti, vaikka olisihan sitä voinut toki jäädä pidemmäksikin aikaa. Kiire Suomen vetiseen syksyyn ei nimittäin ollut mitenkään kovin innostava ajatus. Ei siinä, ei se silti niin paha ollut kuin palata tammikuussa keskelle lumipyryä, kun ensin olimme lähes kaksi vuotta “etelässä”. Silloin kun katsoi Finnairin ikkunasta ulos ja näki Helsinki-Vantaan keskellä aivan valtavaa lumikaaosta, totesimme vain että “ei saatana sentään, vieläkö ehtii kääntyä takaisin?”. Ei ehtinyt.
Teksti jatkuu Insta-kuvan jälkeen, joten jatka vaan rullaamista.
Viikko Budiksen reissun jälkeen saimmekin sitten molemmat nauttia koronasta, joka kestikin yllättävän pitkään. Koomista tosin siinä mielessä, että emme kuitenkaan tainneet saada sitä tuolta itse reissulta, vaan ihan lähipiiristä kun olimme jo palanneet kotiin. Itse tauti veti sänkyyn kolmeksi päiväksi, mutta siitä johtuva yskäröhä kesti varmaan kuukauden ja vei Hannelta makuaistinkin pariksi päiväksi. Semmoinen ärsyttävän kuiva köhä joka tuntui keuhkoissa asti. Siis ei hemmetti sentään mikä tauti. Miettii pakostikin; miten olisi ollut jos ei olisi tuutannut itseensä kolmea rokotetta? Olis varmaan tehnyt ihan hyvää. Hyvin koko kesän jatkunut päivittäinen lenkkeilyputki ottikin mukavan tauon juuri ennen talvea. Onneksi on kotona juoksumatto, auttamassa jollakinlailla asiaan.
Marraskuussa kävimme vielä kerran ulkomailla; Tallinnassa. Tämä tosin oli vain semmoinen päiväreissu, kun piti saada jotakin tekemistä arjen keskellä. Samalla kävimme vähän fiilistelemässä minkähänlainen paikka Tallinna olisi asua? Varmaan ihan jees, vaikka ei nyt ehkä kuitenkaan se ykköspaikka meille. Jos Tallinnasta jotakin jäi käteen, niin varmaan Top 3 paras ravintolakokemus sekä Top 1 paskin ravintolakokemus. Voit lukea siitä lisää täältä.
Vuosi paketissa, mitä jäi käteen?
Siinähän se vuosi 2022 taisi sitten ollakin. Mitä tästä nyt sitten jäi käteen? Moottoripyöräkortti, uusi auto, pari ulkomaan matkaa ja aivan suunnaton vitutus kaikkea kohtaan. Ja pieni burnis. Eli ihan jees vuosi!
Se nyt on ainakin varmaa, että muutto Kotkaan oli lähes yhtä tyhmä ratkaisu kuin muutto Porvooseen, josta tämä koko blogia itseasiassa alkoi. Porvoosta itsestään ei ole meillä blogissa mitään mainintaa, mutta sinne muutto juuri ennen blogin aloitusta oli niin typerä ratkaisu kuin voi vaan olla. Toki siinä oli hyvänä puolena se, että tämä kaikki sai alkunsa nimenomaan Porvooseen muuttamisen jälkeen. Saimme mahdollisuuden muuttaa Thaimaahan, aloittaa tämän blogin ja kaikesta tuosta johtuen sinäkin nyt tätä tekstiä luet.
Kotkaan muutossa sen sijaan ei ollut oikein mitään tolkkua. Se oli vain ratkaisu paeta jotakin, joka tulikin meidän mukana siinä muuttokuormassa. Kalliossa kun asui, niin kaikki vaan vitutti ja jollakin lailla sitten pakenimme ongelmaa. Vaan emmepäs paenneet, vaan ongelmat tulivatkin mukanamme. Ongelma ei sittenkään ollut Helsingissä, vaan meissä ja meidän valinnoissa. Ja tämän tajusimme sitten vasta Kotkassa, jonka jälkeen olimmekin vuokrasopparissa taas vuoden kiinni. Toki; olisimme voineet lähteä kämpästä jo aikaa sitten ja menettää taas kerran takuuvuokrat (näitä on menetetty kolme kolmen vuoden aikana, joten mikään uusi juttu se ei olisi) mutta tällä kertaa emme halunneet siihen lähteä. Ajattelimme nyt kuitenkin kärvistellä sen vuoden verran, koska mikäs tässä kiire valmiissa maailmassa.
Vuosi 2023 – Suunnitelmia on ja paljon
Mitäs sitten ajattelimme tehdä, kun vuosi vaihtuu ja vuokrasopimus loppuu? No mitä luulet? Hankitaan 2,5 lasta, kultainen noutaja ja 200 000 asuntolaina ja vaihdamme Celican Volvoon. Sillä sitten Hanne kuskailee Taavia, Ronjaa-Linneaa ja puolikasta Sakaria jalkapallopeleihin ja Markus tekee varastomiehen työtä 60h viikossa. Iltaisin syödään makaronilaatikkoa, saunotaan ja katsotaan Supernannya naureskellen kuinka jotkut eivät osaa edes lapsiaan kasvattaa. Viikonloppuisin tehdään pizzaa ja sunnuntaiseeeei vittu ei pysty edes kuvittelemaan tällaista elämää.
Joku kommentoikin meidän IltaSanomien haastatteluun “Mikäli ihminen on peruslevoton, ei asiat muutu vaikka muuttaisi kuuhun” joka taisi aika hyvin pitää paikkansa. Kun ei tiedä mitä etsii, jatkaa etsimistä kunnes löytää. Löytääkö sitä etsimäänsä koskaan, se onkin taas eri asia.
Viime postauksessa jo avasimmekin (tai siis Markus avasi) hieman asiaa mitä ajattelimme ensi vuonna tehdä. Kissat boksiin, boksi Celican varsin tilaville takapenkeille, vaatteita täynnä olevat rinkat paksiin ja nokka kohti Länsiterminaalia. Siitä Tallinnaan menevään laivaan, laivasta pois ja auton keula kohti Puolaa. Siitä sitten eteenpäin minne nyt tie vie. Todennäköisesti jonnekin päin Keski-Eurooppaa, jossa sitten pyörimme pitkälle syksyyn. Ellei sitten jäädä sinne.
Tai sitten tämäkin suunnitelma menee aivan vituiksi ja huhtikuussa postaamme postauksen aiheella “Näkemiin Kotka, say hello to Vaasa” tai jotain muuta yhtä typerää. Lukeekohan näitä postauksia oikeasti joku, miettien että “Ei jumalauta voi olla hölmö pariskunta, eihän noissa ratkaisuissa ole järjen häivääkään“. Tarviiko olla?
Ja vielä loppuun pieni lisäys; meillä on muuten myös pieni suunnitelma tuolle “Euroopan road tripille”, joka on kuitenkin vielä vasta kehitysasteella. Mutta sanotaan jo tässä vaiheessa; se on asia joka laajentaa tätä blogia aivan uusiin sfääreihin.
Mites sun uuden vuoden suunnitelmat? Heitä kommenttia tai tule vaikka moikkaamaan Instassa!
Hyvää uutta vuotta kaikille seuraajille! Olkoon se parempi kuin edellinen!
Kommentoi