Palasimme äskettäin kotiin vuorokauden kestäneeltä Helsingin reissulta ja ajattelimme että eiköhän ole tännekin hyvä päivitellä jotakin kuulumisia. Vuoden 2022 Flow Festival on meidän osaltamme ohi, olimmehan siellä vain yhden päivän, eli lauantain. Muuta ihmeellistä tässä nyt ei oikein kuulukaan, mutta kerrotaan kuitenkin vähän missä mennään.
Flow Festival 2022
Helsingin suurin festivaalitapahtuma, Flow Festival, otti parin vuoden skipin koronan takia, kuten lähes kaikki muutkin tapahtumat. Nyt oli aika kuitenkin palata, joten innokasta tanssikansaahan oli Suvilahti täynnä. Mekin hommasimme liput työsuhde-etuna olevaa Edenred-korttia hyödyntämällä ja menimme yhdeksi päiväksi viettämään aikaa. Eipä sitä useampaa päivää olisi jaksanutkaan, joten tämä riitti oikein hyvin.
Emme varsinaisesti menneet mitään artisteja katsomaan (koska 99% on aivan nevahöödiä), kuten ei varmaan kukaan muukaan, vaan ihan yleisesti fiilistelemään ja viettämään lämmintä kesäpäivää. Tulihan siinä nyt pari artistia kuitenkin katsottua, osa sivusilmällä ja osa jopa ehkä vähän seuratenkin. Mikään muu ei kyllä jäänyt mieleen, kuin että Gettomasa oli aikamoista skeidaa ja lavashow täysin mitätön. Ei siltikään pahinta, koska myöhemmin lavalle nousi Princess Nokia, jota seurasimme siinä ruokailun ohella ja totesimme molemmat että “Nyt on kyllä hirveintä paskaa mitä on ikinä tullut nähtyä tai koettua“. Ei siis todellakaan meidän juttumme. Rapissä tai R’n’B:ssä ei ole mitään vikaa, mutta nämä kaksi eivät kyllä iskeneet minkäänsortin makuhermoon.
Oikeastaan se mitä siinä eniten tuli seurattua, oli brasilialainen nais-dj Bárbara Boeing, joka sai kyllä Flow-kansan tanssimaan. Hänen esittelysivullaan lukee tekstirimpsu “jokainen biisivalinta saa kuitenkin tanssilattian liikkeelle“, joka kieltämättä pitää paikkansa. Väkeä tuli lavan eteen koko ajan vain lisää tanssimaan ja joraamaan niin että maa pöllysi, ihan kirjaimellisestikin. Seurasimme siinä samalla myös kuinka eräällä pariskunnalla meinasi lähteä lanteet keinumaan jopa vaaka-asennossakin, sen verran taisi iskeä brassilainen funkki sydämeen ja vähän alemmaskin. Tarjosivatpahan siinä sivustaseuranneille aikamoisen show:n.
Ruokailu Flow’ssa
Flow’hun (joutui oikeasti googlaamaan miten tuo sana taipuu) mennään sekä musiikin ja fiiliksen takia, mutta myös ruoan. Ja ruokakojuja muuten riitti, laidasta laitaan! Varmaan kaikki Helsingin kasvisruokaa tarjoilevat ravintolat olivat tuoneet kärrynsä paikalle ja näiden lisäksi vielä kasa ulkomaalaisiakin mestoja. Oli marokkolaista, thaimaalaista, korealaista, libanonilaista, amerikkalaista, vaikka mitä… Itse testasimme New York-tyylistä pizzaa tarjoavan Crusty Pizzan, libanonilaisen Levantin (joka nyt on tuttu muutenkin), sekä espanjalaisia churroja myyvän Churros & CO.:n. Testaamistamme ruoista kaikki olivat kyllä erittäin hyviä ja Levantia nyt suosittelemme muutenkin.
Olihan siellä vaikka kuinka paljon ruokaa mitä kokeilla, mutta jossain vaiheessa ruokailu ja juominen alkaa kuitenkin ottamaan lompakon päälle. Pari kaljaa ja kaksi ruoka-annosta kevensi tiliä aina vähintään 30 euroa, lähes aina enemmänkin. Siinä kun tempoo yhdeksän euron lonkeroita niin se 115 euron lippuhinta jää äkkiä toiseksi tuossa kulutuksessa. Pieni Flow-lisä tietysti annoksissa, kun Crusty Pizzan pizza maksaa normaalisti 4,90 mutta Flow:ssa 7,90. Varsin ymmärrettävää ja ihan ok, mutta ei noita ruokia ihan huvikseen testimielessä viitsi käydä tempomaan. Vaikka meillä onkin “pinkka kunnossa” niin joku raja silti. Oliskin….
Tällä kertaahan Flow oli ihan täysin lihaton festivaalitapahtuma, joten punaista lihaa ei ollut saatavilla missään. Kalaa ja muita mereneläviä oli jonkin verran, mutta kanaa tai lihaa ei. Aivan loistava ratkaisu, joka toivottavasti jää voimaan pysyvissäkin tapahtumissa. Saavatpahan lihapäämieslapset yhden aiheen kitistä kuinka he boikotoivat tapahtumaa, jonne eivät olisi menossa muutenkaan. Vaikka Markuskaan ei ole vegaani, niin ei hän silti huutele Twitterissä ja Iltasanomien kommenttipalstalla kuinka hän “vie makkaraperunoita myyvän lihakärryn Flow:n ulkopuolelle jossa laardi tirisee ja liha kärventyy“. Tuokin oli siis yksi kommentti muutamien joukossa, kuin tuota palautetta lueskeli. Ei helvetti sentään on isot ongelmat ihmisillä. On kyllä varmasti asiat aika hyvin elämässä, jos suurin ongelma on kun joku toinen syö kukkakaaliwingsejä eikä kanawingsejä.
On muuten hieman paikat kipeät Flow’n jälkeen, eikä johdu siis krapulasta. Tuossa kun lauantai-iltana vilkaisi askelmittaria, niin askelia oli kertynyt kevyt 21 000. Ei ihme että paikkoja vähän jomottaa ja pari vesikelloa morjestelee varpaissa. Ihan jees.
Radisson Blu Plaza
Yön vietimme Radisson Blu Plaza-hotellissa Helsingin keskustassa. Hotellin aula ja sen yhteydessä oleva ravintola Bistro Vilho olivat ihan siistejä ja varsin avaria tiloja. Aamupala oli semmonen 3/5. Perus suomiaamiainen ilman mitään ihmeellistä. Vegaanin näkökulmasta aika tylsä, sillä tarjolla ei ollut mitään erikoista. Perus leivät, jogurtit, mehut ja hedelmät. Vegejuustoa ei kuitenkaan leivän päälle ollut. Jos siis vegaanikokemuksia lähtee Helsingin hotellista hakemaan, niin kannattaa mennä mieluummin vaikka Hotelli Indigoon.
Hotellihuoneesta meillä ei nyt kuvaa ole tarjota, koska unohdettiin ottaa sellainen. Mutta se täytyy kyllä mainita, että huoneessa kaikki budjetti oli tainnut mennä katossa roikkuvaan Eero Aarnion Tupla Kupla-valaisimeen ja nurkassa oleviin Genelecin kaiuttimiin. Ei siis mitään erityisempää syytä, mikä olisi tuonut 180 eurolle (!!) vastinetta. Tiedä sitten onko tuo normaali kesäviikonloppuhinta, vai vaikuttiko Flow hinnoitteluun, mutta muutkin hotellit näyttivät olevan samaa hintatasoa juuri tuohon aikaan.
Mitäs muuta?
Mitäpäs tässä muuten? Eipä tässä hirveästi ole edellisestä postauksesta asiat muuttuneet. Duuniasiat ärsyttävät ja vituttavat vuorotellen, mutta olemme sen suhteen vähän “jumissa” kun emme oikein tiedä mitä tehdä. Työpaikkaa ei viitsi tässä vaiheessa vaihtaa, koska siinä polttaa sekä lomat että suunnitelmat ja molemmille paikka- ja aikariippumattoman duunin löytäminen reissaamisen mahdollistamiseksi on vähän haastavaa, eikä sellaistakaan tule tuosta vain vastaan. Ainakaan sellaista, jonka palkkataso olisi sellainen että pärjää. Oman bisneksen pyörittäminenkään ei suju kuin hetkellisesti, sillä asiakkaiden löytäminen ei ole kovinkaan helppoa. Renkaidenpotkijoita kyllä piisaa, mutta siihen ne jää emmekä edes tiedä miksi.
Tällä hetkellä odottelemme kuumeisesti vuokrasopimuksen päättymistä, jotta pääsemme paremmin toteuttamaan itseämme, mutta valitettavasti tämän toteutuminen tapahtuu vasta aikaisintaan maaliskuussa. Sen jälkeen olisikin tarkoitus ottaa auto alle, tunkea kissat ja rinkat sisään ja lähteä kiertämään Eurooppaa. Saadaan taas tämäkin blogi ja sometilit puskettua siihen suuntaan, mihin ne kuuluvatkin. Ei lifestylepostailua Kotkasta, vaan matkustamista ja elämää ulkomailla.
Lenkkeilyllä rantakuntoon
Ainiin, meinasi unohtua ihan kokonaan! Sen verran toki kuuluu hyvää, että olemme alkaneet lenkkeillä ja oikeasti aktiivisesti. Ja ehkä se on alkanut jo vähän näkymäänkin niin kestävyydessä, kuin kunnossakin. Ja ehkä vähän jenkkakahvoissa ja painossakin, mikä on aina jees juttu!
Lenkillä tulee käytyä vähintään neljä kertaa viikossa ja olemme alkaneet etsiä vähän erilaisia lenkkimaastojakin. Tähän asti olemme lenkkeilleet Katariinan luontopolkua ja kiertäneet Kotkansaarta, mutta kyseinen reitti alkaa vähän kyllästyttämään ja kovalla asfaltilla juokseminen ei ole ihan niin mukavaa kuin luonnossa.
Katariinan luontopolun lisäksi olemme käyneet vetämässä pari kertaa Santalahden luontopolkua, joka onkin erittäin hyvä reitti. Se sisältää kaksi reittiä; metsäreitin sekä merenrantareitin. Kun nuo menee molemmat, tulee siinä helposti viitisen kilometrin lenkki tehtyä. Ja varsinkin tuolla merireitillä on mukava kun merituuli tuivertaa vieressä ja aallot hakkaavat rantakiviin. Teimme itseasiasta tuosta ihan TikTok ja Instagram-videotkin, siinä lenkkeilyn ohessa.
Koskipuisto sen sijaan on vähän tylsä ja aika sekavakin. Toimii enemmänkin piknikpaikkana tai kalastuspaikkana, ei niinkään lenkkimaastona. Reitit ovat merkitty epäselvästi ja valtaosa niistä on aika huonossa ryteikössä kulkemista, joten ei siellä kyllä juosta voi. Reitit ovat myös todella lyhyitä, joten meille tämä ei ainakaan ollut hyvä. Matkalla Missä Milloinkin-blogista löytyy muuten aika hyvä ja kattava paketti Kotkan puistoista, joten kannattaa ehdottomasti käydä vilkaisemassa mitä heillä on sanottavaa mistäkin.
Johan oli taas postaus. Palaillaan taas kun aihetta on!
Kommentoi