Avainsana-arkisto: Lomalla

Stressiloma paratiisissa

Mainitsimme edellisessä postauksessa ohimennen, että vietämme ansaittua lomaa Sandalwood Villasin huoneessa, joten kerrotaan nyt vaikkapa siitä ennen seuraavaa tilannekatsausta.

Laittelimme syksyn aikana useisiin hotelleihin ja resortteihin viestiä, josko joku olisi kiinnostunut jonkinlaisesta yhteistyöstä. Kuukaudet vierivät, kunnes saimme Sandalwood Luxury Villasin omistajalta mailia, että hän olisi kiinnostunut kuulemaan lisää ja olisi halukas tarjoamaan meille hotelliyön, ruokailun, sekä spa-palvelut dronekuvia ja somesisältöä vastaan. Niinhän siinä sitten kävi, että tämä #finnishcouple lähti testaamaan kyseisen resortin palveluita ja patjojen pehmeyttä.

Sandalwood Luxury Villas

Check-in

Saavuimme paikalle puolen päivän jälkeen, jossa meitä oltiinkin jo vastassa. Pikaisen tervehdyksen jälkeen paikan toinen omistajista alkoi esitellä meille paikkoja ja selittää innokkaasti resortin huoneista, uima-altaista, näkymistä ja spa-palveluista. Hän esitteli meille pari huonetta ja kertoi että hienointa huonetta ollaan vielä siivoamassa, joten emme voi mennä vielä sinne. Tässä kohtaa emme siis olleet edes vielä ehtineet kirjautua kyseiseen resorttiin sisään, vaan kiertelimme omistajan kanssa läpi sen ulkoalueita, katsellen mahdollisia valokuvausspotteja. Hän kuitenkin antoi ymmärtää, että isointa huonetta siivotaan juurikin meitä varten.

Kun herra sitten oli näyttänyt kaiken tarpeellisen, lähti hän ottamaan spahan hieronnan ja jätti meidät omilleen, sanoen ”tehkää mitä tykkäätte, pitäkää hauskaa”. Kävimme tämän jälkeen rentoutumassa erään huoneiston uima-altaalla ja ottamassa hieman valokuvia, sekä useita erilaisia videoita.

Muutaman tunnin jälkeen kävimme miettimään, milloinhan se isoin ja hienoin huone olisi siivottu ja kävimme respassa kysymässä asiaa. Tässä vaiheessa respan neiti kysyi olemmeko vielä kirjautuneet sisään? No ei, eipä sitä aiemmin edes ehditty. Eipä siis muuta kun nimeä paperiin, avaimet kouraan ja askel kohti huonetta. Täytyy myöntää, että kokoajan jostain syystä oli pieni epävarmuus siitä, mitähän tähän diiliin nyt oikeastaan kuuluu, mitä saamme tehdä ja mistä joudumme maksamaan ja kuinka paljon?

Suomipoika lomailee

Respan neiti vei meidät huoneistoomme, jossa meitä odotti varsin viihtyisä, kaksikerroksinen huone. Tai no, yläkerta oli enemmänkin parvi kuin varsinainen kerros, mutta siltikin. Alakerrassa oli oleskelutila, jonka yhteydessä sänky, kylpyhuone ja keittiö, sekä parveke. Tässä vaiheessa kysyimme myös tältä respan neidiltä, että mitäs tähän meidän diiliin muuten oikein kuuluikaan? Nainen soitti esimiehelleen kysyäkseen asiasta ja vastaus oli ”yö huoneessa, sekä aamiainen”. Aha. Ei siis käydä myöskään spassa. Saimme sentään kuvata kun omistaja itse kävi, joten sehän nyt on melkein sama asia.

Harmiksemme meidän huoneessamme ei kuitenkaan ollut omaa uima-allasta, eikä kyseessä myöskään ollut se hienoin ja isoin huoneisto, mikä tarjolla olisi ollut. Kyseinen huoneisto oli kyllä siivottu meidän vierailuamme varten, me vain emme yöpyneet siellä. Mikä kieltämättä oli aikamoinen pettymys, sillä olimme varautuneet mukavaan aamu-uintiin heti sängystä nousun jälkeen, sekä aamiaiseen terassilla. Mutta eihän se nyt taas tällä suomikaksikolla ihan niin mennyt… Saimme toki käydä katsomassa ja kuvaamassa huonetta (jee) ja pulahtaa sen isoon uima-altaaseen, mutta huoneiston tarjonta jäi silti tasolle ”katsoa saa, muttei koskea”. Eipä siinä, huonehan nyt olikin aika ruma paska, katso nyt vaikka allaolevasta kuvasta. #sarkasmi Olimme turhan täpinöissä huoneistosta, joten paremmat valokuvat tai allaskuvat jäivät tästä ottamatta. Dronevideoita toki on, mutta niitä nyt ei tähän blogiin pysty noin vain postaamaan.

KohSamui_Sandalwoods3

Iso huoneisto, johon emme nukkumaan päässeet. Katsella saatiin…

Oli meillä omassa huoneessamme sentään jacuzzi, oikein mukavalla näköalallakin vielä. Ammeen sijainti tosin oli vähän epämukava kylpyhuoneen kuumuuden takia, mutta kyllä siinä hetken jaksoi makoilla. Ulos asetettu amme olisi ollut ehdottomasti mukavampi, mutta eihän sellaista tässä meidän huoneessamme ollut.

Yö kuitenkin meni oikein leppoisasti, sänky oli pehmeä ja huone pimeä. Kotona oleva sänkymme kun on niin kova, että tuntuu kuin vankilassa nukkuisi. Paitsi että se on kaksi metriä leveä, mutta muuten kokemus on varmaan verrattavissa, ainakin jossain määrin.

Huone, johon pääsimme. Tämäkin oli ihan jees.

Illallista meidän diiliinhän ei sitten myöskään kuulunut, joten kävimme hyväksi toteamassamme RakPakissa illastamassa. Myöntää kuitenkin täytyy, että olihan se vähän hoopoa mennä samoille hoodeille syömään missä asummekin, mutta minkäs teet kun ei Sandalwoodistakaan pöperöä irronnut. Tai olisi varmaan irronnut, mutta mihin hintaan ja millaista vaihtoehtoa vegaanille? Siispä RakPak kutsui ja täytti vatsan oikein mukavasti, sievoiseen parinsadan bahtin hintaan lärviä kohden. Saipahan samalla syyn hakea Tescosta viinipullon ja sipsejä ja palata hotellille tuijottamaan Chawengin valoja.

Palatessamme huoneistoon, respan nainen ojensi meille spa-kupongit ja kertoi, että nämä kuuluivat sittenkin sopimukseen ja että voimme käyttää ne huomenna. Hannen silmät kirkastuivat tässä vaiheessa, kun sai tietää pääsevänsä vielä sittenkin kauan kaivattuun kuumakivihoitoon. Mutta arvaa pääsikö?

KohSamui_Sandalwoods5

Altaalla hengailua

Pettymyksien aamu

Aamiainen oli miksaus länkkäriaamiaista ja thaiversiota. Tarjolla oli buffet-aamiainen, jossa oli esillä leipiä, hedelmiä, possukeittoja, kanakeittoja, erilaisia kanapossunuudeliwokkeja ja muita hotelliaamiaisen perusmättöjä. Mikäli ei miellyttänyt, sai listalta vielä valita muunlaisia annoksia suoraan keittiöstä. Kasvisversioita oli (todella yllättäen..) aika harvakseltaan, mutta kyllä sieltä esimerkiksi pad thaita löytyi aamiaiseksi. Kahviakin tuotiin suoraan keittiöstä pienessä kahvikupissa, mutta täyttökuppia pyydettäessä tarjoilija lähti kai hakemaan papuja Vietnamista saakka, sillä kupin sai kouraan vasta kun olimme jo lähdössä pois ravintolasta. Noh, ruoka oli kuitenkin ihan jees, sillä pärjäsi aamun ja olihan siellä loppupeleissä monenlaista tarjontaa, vaikkakaan ei ehkä ihan kaikille.

Aamupalan jälkeen oli aika kerätä kimpsut ja kampsut huoneesta ja siirtyä nauttimaan kauan odotettua tunnin mittaisesta kuumakivihieronnasta, johon ilmaiskuponki tarjosi mahdollisuuden. Paitsi että täällä kuumakivihieronta kestää puolitoista tuntia, eikä siis kuulu laitelipun hintaan. Respan esitteen mukaan se kuitenkin kestäisi tunnin, mutta kun ei niin ei. Hanne otti sitten thaihieronnan kookosöljyllä höystettynä, Markuksen valittua jalkahieronnan, koska ei nyt muutakaan keksinyt.

Hieronta oli kuitenkin parasta, mitä Sandalwood tarjosi. Hierojat olivat ammattilaisia, rauhallisia ja mukavia, ja span ympäristö oli mukavan rentouttava. Nukahtaminen ei ollut kaukana. Markus ehkä saattoi sekunniksi torkahtaa, mutta heräsi varsin äkkiä, kun hieroja painoi jonkinlaista rautakeppiä jalanpohjasta sisään, tai siltä ainakin tuntui. Erittäin rentouttava kokemus siis.

Sandalwoodista on varsin hyvät näkymät.

Loppusanat ja tuomio

Vaikka meidän kokemus Sandalwood Luxury Villasista ei ollut ehkä se kaikkein positiivisin tai toimivin ja tuntui että henkilökunnan kesken oli pahoja kommunikaatio-ongelmia siitä, että me ylipäätään olimme tulossa, oli kokemus silti 3,75 / 5.

Koska emme olleet kuitenkaan maksavia asiakkaita, oli palvelussa myös ehkä hieman puutteita. Jos tulet lomalle, niin todennäköisesti siihen Sandalwood Luxury Villas on oikein hyvä paikka ja varsinkin pariskunnille, sekä rauhallista ympäristöä hakeville tämä on oikein mieluisa vaihtoehto. Maksaahan se aivan perkeleesti, mutta kyllä sille vastinettakin saa. Resortti myös sijaitsee korkean vuoren päällä, josta on mukava merinäköala. Ja Koh Phangankin näkyy, jos sää sallii. Jos tulet tänne, valitse huone, jossa on oma uima-allas. Se on wörttii, eikä tarvitse uida köyhälistön kanssa yleisessä aula-altaassa ipanoiden kera.

PS: Älä kuitenkaan tällä hetkellä tule tänne, tai muuallekaan. Pysy kotona.

Blogimuutoksia ja koronavirus-tilanne Koh Samuilla

Kuten huomasitkin, siirsimme blogimme Rantapallosta pois tänne oman domainimme alle. Miksi näin teimme? Syitä tähän on monia, mutta isoimpana kuitenkin oli saada riippumattomuus muista sivustoista. Jos blogi on kytköksissä johonkin emoalustaan ja siellä tulee jonkinlainen katkos tai huolto, ei blogiinkaan tällöin pääse. Oman domainin alla pidetty blogi tarjoaa muutenkin enemmän vaihtoehtoja muokattavuuteen ja näyttähän se toki myös ammattimaisemmalta kun sivusto ei ole väkisin kytköksissä toiseen alustaan. Ongelmaksi voi tulla myös blogialustan mainosbannerit ja muut, joihin blogin pitäjä ei halua olla kytköksissä, muttei myöskään voi vaikuttaa mainoksiin, jos niitä haluaa.

Alkuperäinen suunnitelmamme oli perustaa englanninkielinen blogi Suomi-blogin oheen, mutta totesimme, ettei meillä vain riitä resurssit tämän ylläpitämiseen, joten päätimme heittää idealle hyvästit ja keskittyä panostamaan vain suomenkieliseen materiaaliin.

Korona, eli COVID-19. Miten se näkyy täällä?

Meiltä kysellään usein, onko Koh Samuilla koronaa tai miten se näkyy täällä. Kerroimmekin tästä jo Instagramissa, mutta jos et sitä ehtinyt huomata, niin kerromme asiasta vielä täälläkin. Eniten koronan vaikutukset näkyvät turismin rajussa laskussa, jonka vuoksi ravintolat ja turistikadut loistavat tyhjyyttään. Vaikka turismi Samuilla on ennestäänkin ollut melkoisessa laskussa, on jylläävä pandemia tuonut viimeisen kirsikan kakun päälle. Paikallisissa Facebook-ryhmissä huhutaan myös rikollisuuden lisääntymisestä, joka johtuu siitä, kun paikalliset eivät saa rahaa heikon turismin takia.

Vessapaperia Koh Samuin Big-C:ssä riittää, montaakin merkkiä. Eikä kukaan näytä niitä hamstraavan.

Muuten koronan olemassaolosta muistuttaa lähinnä lisääntynyt hengityssuojien käyttö (tämäkin lähinnä supermarketeissa), sekä muutamien lämmönmittauspisteiden ja käsidesipullojen ilmestyminen 7 Eleveneihin. Toisin kuin ehkä muualla, täällä kasvomaskeja pitää ehkä 5 % paikallisista ja farangeista ei varmaan yksikään. Ne harvat turistit, jotka tänne ovat eksyneet, ovat ehkä jonkinlainen poikkeus. Vaikka Thaimaan terveysministeri sanookin farangeja likaisiksi ja välinpitämättömiksi ja että Chiang Maissa 90% thaikuista pitäisi hengityssuojia, ei sama kyllä päde ollenkaan täällä. Jälleen kerran on kuitenkin hyvä mainita, että liikenne tappaa varmasti enemmän ihmisiä täällä kuin korona tulee koskaan tappamaan, eikä siinä kasvosuojaimet auta. Vauhkotaan kyllä että pitäisi suojautua taudeilta, muttei nähdä ollenkaan kuinka maan omat kansalaiset putoilevat liikenteessä kuin kärpäset, koska asialle ei tehdä mitään.

Mutta takaisin siihen koronaan. Toisin kuin Suomessa, täältä kyllä paskapaperia löytyy ilman minkäänlaisia ongelmia, eikä kukaan näytä sitä hamstraavan ostoskärryihinsä. Thaimaassa tunnetaan myös bidee-suihkun käyttö. Täällä voi jättää myös ostoskärryt hetkeksi vahtimatta, hakiessasi toista tuotetta, ilman että joku muumi tulee ja kääntää vessapaperit ostoskärrystäsi sillä aikaa. Toisin kuin Suomessa. Turha hamstraaminen on muutenkin älytöntä, typerää ja itsekästä, eikä auta pandemian kanssa toimimiseen. Sen sijaan Hugo-peikon ohjeet auttavat.

Ystävän lähettämä viesti Suomen nykytilanteesta.

PS. Jos reissaat tällä hetkellä ulkomailla, niin pidäthän huolen vakuutuksistasi. Me käytämme SafetyWingiä, joka korvaa myös koronaan liittyvät sairastumiset, lähes missä päin maailmaa tahansa.

P.P.S. SafetyWing on muuttanut hieman korvauskäytäntöjään koronaan liittyen, riippuen missäpäin matkustat. Jotkut maat kun on luokiteltu ”Vaara-alue 3:lle”. Lue tarkemmat tiedot heidän sivuiltaan ”Coronavirus”-välilehden alta.

(Huom! Kyseessä on affiliate-linkki. Mikäli teet ostoksen käyttämällä linkkiä, me saamme palvelusta pienen palkkion, mutta se ei vaikuta sinun maksamaasi hintaan)

Hermoloman tarpeessa

Tätä postausta kirjoitamme Sandalwood Villasin huoneessa, jonne tulimme pienen blogiyhteistyön merkeissä. Mutta tästä lisää myöhemmin.

Lomalla Koh Samuilla, kerrankin.

Päätimme ottaa pari viikkoa lomaa töistä, jotta saisimme hieman ajatuksia nollattua ja mietittyä tulevaisuutemme kuvioita ilman rajoittavia tekijöitä ja saadaksemme aikaa panostaa hetken myös itseemme. Vaikka ”paratiisisaarella” asummekin, pystymme nähtävästi luomaan täälläkin ympärillemme jonkinlaisen stressikuplan. Välillä asiat eivät tosin ole pelkästään meistä kiinni, vaan sillointällöin niihin tulee myös muita muuttuvia tekijöitä. Olemme halunneet panostaa blogiimme myös huomattavasti enemmän, mutta viimeiset pari kuukautta elämässämme ovat olleet melkoisen hektisiä. Siihen toivottavasti tulee se kaivattu muutos tästä eteenpäin ja tämä viikonloppu täällä resortilla on tehnyt enemmän kuin hyvää.

Heitetään kuitenkin nyt pallo lukijalle. Miten korona-pandemia näkyy sinun arjessa, missä sitten oletkaan? Kommentoimalla osallistut myös kuukausittaisen postikortin arvontaan.

Valon juhlaa (Loy Krathong ja Yi Peng)

Lennot on lennetty, lauttailut lauttailtu ja bussimatkat busseiltu. Neljä päivää pohjois-Thaimaan Chiang Maissa suhahti äkkiä ohi ja nyt on aika palata jälleen arkeen. Sitä ennen istahdetaan kuitenkin vielä alas kertomaan hieman matkakokemuksesta, sillä muuten asiat unohtuvat.

Vahva aloitus

Kuten niin usein, meillähän ei kaikki mene alkuperäisten suunnitelmien mukaan ja yleensä se ei edes johdu meistä. Välillä kyllä, harvemmin ei. Matkan alku meillä alkoi varsin hyvin, sillä olimme ostaneet Phantip Travelin nettisivujen kautta liput lauttamatkoineen ja bussikuljetuksineen lentokentälle Surat Thaniin, josta on huomattavasti paljon halvempaa lentää kuin Samuilta.

Olimme saaneet Phantipilta ohjeet ja sijainnin koordinaatteineen, jossa meidän piti tavata matkanjärjestäjä ja jolta saisimme tarvittavat dokumentit ja ohjeet. Ohjeiden mukaisesti lähtöajaksi oli merkattu 06:30, joten suomalaiseen tyyliin olimme paikalla jo ennen kuutta jonottamassa ja valmiina lähtöön. Ketään muuta ei näkynyt missään vielä 06:15, joten mieleen alkoi tulla useitakin erilaisia skenaariota. Olemmeko väärässä paikassa? Olemmeko oikeana päivänä paikalla? Onko matkanjärjestäjä myöhässä?

Piakkoin paikalle saapui herra, joka kysyi olemmeko odottamassa Phantipia. Seuraavaksi mies kertoi, että meidän pitää mennä Phantipin toimistolle ”tuonne noin, parin minuutin päähän”. Tämä oli oikein mukava kuulla siinä vaiheessa, kun lautta olisi lähdössä alle kymmenen minuutin päästä. Laitoimme vipinää kinttuihin ja ryntäsimme etsimään oikeaa paikkaa, jonka onneksi löysimmekin suht nopeasti, vaikkakin muutaman virheellisen kadunylityksen jälkeen. Pääsimme myös lauttaan onneksi ajoissa, ja siitä eteenpäin aina lentokentälle ja Chiang Maihin saakka.

Vatsaa kasvattamassa

Emme luonnollisestikaan olleet käyneet Chiang Maissa aiemmin (koska emme olleet käyneet Thaimaassa ennen tänne muuttoa), mutta kaupunki yllätti positiivisesti kompaktin kokonsa ja huomattavasti laajemman palvelutarjonnan puolesta. Neljä päivää kaupungissa riitti oikein hyvin meille, sillä siinä ajassa ehti nähdä kaupungin päänähtävyydet aikalailla kokonaan. Tietysti tarjolla on kaikkea elefanttisuojelualueista kokkauskursseihin, mutta me keskityimme enemmän kaupungin kulinaristiseen puoleen, sekä ihailemaan sen lukuisia temppeleitä ja sivistynyttä elämänmenoa.

Bageleista, porkkanakakusta ja perunasalaatista koostuva annos Goodsouls Kitchenissä. Vegaanisena tämäkin.

Chiang Maissa onkin ravintolatarjontaa laidasta laitaan ja jokaiselle jotain. Koska pitäjä on täynnä buddhalaisia munkkeja ja valtavia temppeleitä, täytyy heillekin tarjota vaihtoehtoja kanalle ja possulle. Näinpä vegaanina oleminen ei aiheuttanut minkäänlaisia ongelmia tai rajoituksia, sillä kaupungista löytyy kaikkea thaikkuruoasta jäätelön kautta pizzaan. Ja löytyipä sieltä myös se yksi asia, jota Samuilta ei löydy: vietnamilaisia Banh Mi-patonkeja tarjoileva kioski. Itseasiassa se oli kylläkin vaatekauppa, joka sinänsä oli vähän erikoinen ratkaisu. Eipähän olla aiemmin tilattu patonkeja vaatekaupan kassalta ja syöty niitä kyseisen kaupan terassilla.

Cafe Cocohut tarjosi varsin hyvät smoothiebowlit ja ”cold brew”-kahvit.

Loy Krathong ja Yi Peng

Pääsyy Chiang Maihin tuloon oli kuitenkin Loy Krathong / Yi Peng-juhlat, joita vietetään aina marraskuun paikkeilla täydenkuun aikaan. Kyseisiä pirskeitä juhlitaan kyllä muuallakin, mutta päätapahtumat keskittyvät nimenomaan Chiang Maihin, jonne tuhannet ihmiset kokoontuvat hyvässä hengessä juhlistamaan kyseistä vuosittaista juhlaa. Vaikka tapahtumalla onkin vanha ja perinteitä kunnioittava historia, tuntuu sen idea siirtyneen syrjään nykyajan myötä. Olet varmastikin nähnyt netissä kuvia ja videoita, joissa tuhannet ihmiset lähettävät suuria valolyhtyjä yht’aikaa taivaalle. Alhaalla esimerkki erään valokuvaajan otoksesta.

Valitettavasti tämä ei ole lainkaan totuus kyseisestä tapahtumasta, sillä tämä nimenomainen ”lyhtyjen massalähetys” on täysin järjestetty ja maksullinen tapahtuma, joka on suunnattu pelkästään turisteille ja valokuvaajille. Ja hintaahan tällä massalähetyksellä on huimat 300 dollaria, joten ehkä pieni rahastuksen maku tässä haiskahtaa. Paras siis saada otoksella hieman mainostuloja tai yhteistyökampanjoita, sillä muuten kokemuksesta jää vähintäänkin rahallisesti tappiolle. Kaikenlisäksi tätä lyhtylähetystä vielä mainostetaan Loy Krathongin nimellä, vaikka kyseessä on oikeasti Yi Peng-juhlaan liittyvä traditio. Näitä nyt vain satutaan juhlimaan yht’aikaa.

Hannen ottama kuva Yi Peng-tapahtumasta

Loy Krathong sen sijaan on thaimaalainen perinnejuhla, jonka kohokohta on kelluvan kukka-asetelman (krathong) asettaminen jokeen, kunnioittaen vesien henkiä ja samalla toivoen niiltä jotakin. Ping-joki täyttyikin illan ja yön mittaan tuhansista kynttilöin ja kukin koristelluista krathongeista, jotka hiljalleen lipuivat eteenpäin kohti toivottua päämäärää. Huonona puolena tässäkin juhlassa on kaupungin roskaaminen, sillä valitettavan monet ostavat muovisia krathongeja (onneksi suuri osa näistä on kuitenkin biohajoavaa materiaalia), jotka sitten päätyvät lojumaan joen varsille. Puhumattakaan niistä Yi Pengiin liittyvistä paperilyhdyistä, joista jää lopulta jäljelle vain metallinen kehikko.

Markus sytyttämässä krathongiksi nimettyä kukka-astelemaa.

Molempiin juhlallisuuksiin liittyy myös valtavat paraatit ja kaikenlaiset kauneuskilpailut. Lisäksi koko kaupunki on koristeltu värikkäin lyhdyin ja kynttilöin. Temppeleihinkin on sytytetty upeat valot ja niiden lähistöllä munkit pitävät suuria siunaustilaisuuksia, joita juhlakansa seuraa rauhallisesti.

Täytyy kyllä myöntää, ettemme ole kumpikaan nähneet aiemmin niin isoja paraatikulkueita, mitä tällä reissulla tuli vastaan. Nelipäiväiseen juhlaan liittyi kaksi eri paraatikulkuetta, joihin olivat liittyneet niin yliopistot, kuin Big C-marketin työntekijätkin. Jokaisella ryhmällä oli oma teema tai ajankohta, johon heidän puvustuksensa liittyi. Seassa oli jos jonkinnäköistä prinsessalinnaa, paidattomia soturisaattueita ja pohjois-Thaimaan heimoja kansallisasuineen ja pituutta yhdellä paraatilla oli useampi kilometri. Kun puolen tunnin jälkeen luuli nähneensä kaiken, olikin paraatijono vasta puolessa välissä. Ja seuraava päivä oli vielä edessä, täysin erilaisin teemoin. Kyseisten ohjelmanumeroiden valmisteluun onkin mennyt varmaan kuukausi jos toinenkin, sillä varsinkin lava-autojen päälle rakennetut linnat valtaistuimineen, patsaineen ja valoineen olivat melkoinen näky pimenevässä illassa.

Hyvin palveleva kaupunki

Käytimme ensimmäistä kertaa myös Grab-nimistä puhelinsovellusta, joka on erittäin suosittu Aasian kaupungeissa ja lomakohteissa. Kyseessä on käytännössä aasialainen Uber, jolla pystyy tilaamaan autokuljetuksen lisäksi myös ruoka-annoksia tai vaikka vuokraamaan ajoneuvon. Sovelluksen käytöstä saa myös pisteitä, joilla saa lunastettua alennuksia erilaisista ravintoloista ja palveluista. Ensimmäisen käytön jälkeen saimme palkinnoksi bonuskoodin, jolla saa Mr. Donutista kymmenen donitsia viiden hinnalla. Ei hyvä… Grab sen sijaan on erittäin turvallinen, toimiva ja hyödyllinen, jota tulemme varmasti käyttämään jatkossakin.

Kaikenkaikkiaan Chiang Main matka oli erittäin onnistunut ja myös tarpeellinen katkaisemaan työputkea ja rikkomaan sitä tavallista arkea. Loy Krathongille ja Yi Pengille iso suositus ja matka Chiang Maihin kannattaakin ehdottomasti ajoittaa juuri tähän aikaan. Seuraavan kerran kun matkaamme tänne, niin teemme varmastikin pieniä retkiä kaupungin ulkopuolellekin, kuten parinsadan kilometrin päässä sijaitsevaan Chiang Raihin ja erilaisiin elefanttiturvapaikkoihin.

PS: Mikäli menet tutustumaan elefantteihin, ota selvää kohteen eettisyydestä. Älä ikinä ratsasta elefantilla, äläkä tue rahallisesti mitään, missä eläin joutuu kärsimään jollakin tavalla. Näitä aktiviteetteja tarjoavia tahoja täälläpäin maailmaa on aivan liikaa. Valitettavasti myös niitä maksajia.

Nyt on kuitenkin taas mukava olla kotona, tyhmien ja englantia osaamattomien amisjunttien seassa -Maarkaas (koska paikalliset eivät osaa sanoa tai kirjoittaa nimeä oikein, siksi Hannekin on täällä Wanne, ainakin työluvan mukaan)

Munkit kokoontumassa ja rukoilemassa.

Viikko Hong Kongissa ja life-update

Viikko Hong Kongissa vierähti liiankin nopeasti, muttei ihan niin hyvässä säässä kuin olisimme toivoneet. Toisaalta auringon puuttuminen oli tavallaan ihan positiivinen asia, sillä siellä otetut valokuvat onnistuivat paremmin ja sinä yhtenä päivänä kun aurinko paistoi, tuntui kuin olisi kulkenut jonkinlaisessa pätsissä. Kaiken lisäksi sateen piiskaamat kadut ja vesilammikoista heijastuvat neonvalot tekivät kaupungista maagisen näköisen.

Televisiosta tuttu Yick Fat Building.

Julkinen liikenne? Pyh!

Kuten viikon pikareissuun kuuluu, teimme lyhyessä ajassa paljon enemmän kuin olisi ehkä pitänyt, mutta saimmepahan ainakin käytyä kaikki tärkeimmät nähtävyydet läpi ja syötyä juurikin kaikissa niissä paikoissa, missä olimme halunneetkin. Kuva- ja videomateriaaliakin tuli talteen enemmän kuin laki sallii. Viikko oli muutenkin aika sopiva aika meidän kaltaisille jyyrille, jotka  eivät vaan voi mennä julkisilla liikennevälineillä, vaikka se olisikin helppoa ja halpaa. Ei, vaan mehän kävelemme ja jalat kiittävät! Noh, 30 000 askeleen päivittäinen mittapuu ainakin ylitettiin pariinkin otteeseen.

Läpi tuli käytyä muun muassa Victoria Peak ja Victoria Harbour, Man Mo-temppeli, Lion Rock Peak-kävelyreitti, sekä paljon lukuisia urbaaneja nähtävyyksiä, kuten Yick Fat-talokompleksi ja Chungking Mansionin katto, sekä Temple Street Night Market-yötori.

Mikä oli mieleenpainuvin näistä kaikista? Molemmat vastaamme saman: Lion Rock Peak. Tämä oli ensimmäinen kerta kummallekaan, kun pääsimme käymään kyseisellä ”luontopolulla”. Pelkästään näkymät eivät tehneet reitistä kokemuksen arvoisen, vaan isompi saavutus oli päästä näkemään villinä kasvava luonto miljoonakaupungin kyljessä. Varsinkin kun emme tosiaan käyttäneet kulkemiseen busseja tai takseja kuten moni muu, vaan kävelimme alhaalta ylös saakka. Jo puolivälissä tuntui että eihän tässä ole mitään järkeä, kun tuntui että asfaltoitu tie muuttui pikkuhiljaa lähes pystyseinäksi. Mutta niin sitä vain selvittiin huipulle asti!

Näkymät Lion Rockilta.

Yhtenä molemmille uutena juttuna tuli myös kokeiltua ”rooftoppingia”, nimenomaan aiemmin mainitun Chungking Mansionin katolla. Kyseessä on Hong Kongin halvin asuinalue, johon siis myös päätyy hieman sitä hämärämpää väkeä. Korttelin lähistöllä pyörii valtava määrä erilaisia kopiokellojen ja -laukkujen kaupustelijoita, katukeittiöiden sisäänheittäjiä ja ties minkälaista höpöä tarjoavaa huutelijaa. Katolle pääseminen oli kuitenkin suht helppo projekti, vaikka kieltämättä hieman kuumottikin seisoa kahdestaan 17. kerroksisen talon katolla kuvaamassa, kun ainoa turvallinen reitti pois on sisäpuolelta suljettava luukku. Vaikka keli ei ollutkaan ehkä mitä parhain kuvien ottamista varten, oli kattoseikkailu kokemuksena yksi mieleenpainuvimmista ja varsinkin jännittävimmistä koko reissun aikana.

Vegaanina Hong Kongissa

Entäs Hong Kongin ruokatarjonta? No sitähän riittää, tykkäsit sitten mistä tahansa tai olit minkälaisella ruokavaliolla tahansa. Kaikkea löytyy ja hyvänä esimerkkinä otetaan Hannen vegaaniruokavalio, jonka kanssa pärjäsi erinomaisesti. Toki vähän kannatti ottaa ensin selvää mihin menee, ettei vain kävele ensimmäisestä ovesta sisään, jossa lukee ”FOOD”. Vaihtoehtoja kuitenkin oli oikein riittävästi ja näistä mieleenpainuvammaksi jäi intialainen kasvisruokaravintola nimeltään Woodlands, jossa on jopa erikseen oma vegaaninen ruokalista.

Intialainen ravintola Woodlands tarjosi varsin hyvät eväät. Ja kelpaa myös vegaaneille!

Lisämaininnan ansaitsee LN Fortunate Coffee-niminen ravintola, josta sai varsin erinomaiset vegaanihodarit. Vaikka hinnat eivät olleetkaan sieltä halvimmasta päästä, niin äärimmäisen hyvä ja ystävällinen palvelu ja vieläkin parempi ruoka korvasivat tämän mainiosti. Mutta kyseessä nyt ei ole muutenkaan mikään pikaruokaketju, joten ihmekös tuo.

Kyllä kelpaa vegaaninkin herkutella, sillä LN Fortunate tarjoaa oikein mehevät vegaanihodarit! Ja muitakin herkkuja.

Hong Kongista voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta sivuston tietokantavarasto tulisi todennäköisesti turvoksiin kaikesta siitä informaatiotulvasta, mitä tuo kaupunki tarjoaa. Ehkä tulevaisuudessa voimme tehdä tarkemman postauksen mitä kaupungissa kannattaa tehdä, mitä nähtävyyksiä siellä on ja mitä kaupunki yleisesti tarjoaa. Matkailusivustot kun eivät välttämättä anna ihan täydellistä kuvaa tuosta punaisten taksien täyttämästä kaupungista, josta jokainen löytää itselleen jotakin mistä nauttia.

Nykyhetki

Mikäs tilanne sitten tänäpäivänä? Istumme tässä Thaimaan saarella sijaitsevassa rantakahvilassa kirjoittamassa postausta. Mittari näyttää lämpöasteiksi +31 ja kellokin on puoli kymmenen illalla. Alkushokista selvittyämme elämä alkaa jälleen hymyilemään ja saaren leppoisa elämä alkaa pikkuhiljaa näyttämään parhaat puolensa. Siitä sitten tarkemmin tulevassa postauksessa! Nyt meidän kuitenkin täytyy suunnata kohti kodiksi kutsumaamme majapaikkaa, sillä ravintola näyttää sulkevan jo oviaan. Sa-wat dii!

Kuvamateriaalia Hong Kongista voit katsoa meidän molempien henkilökohtaisilta (Hanne & Markus) Instagram-tileiltä, sekä Hop In To My Bootsin-tililtä.