Viimeinen päivä Kuala Lumpurissa oli viimein saapunut, mutta halusimme kuitenkin vielä tehdä jotakin. Edellispäivinähän olimme jo rampanneet läpi ruokatoreja ja temppeleitä, joten ajattelimme jatkaa taas vähän iisimmällä menolla. Siispä menimme kasvitieteelliseen puutarhaan, Perdana Botanical Gardeniin.
Perdanan puutarha-alue on varsin massiivinen, mutta samaan aikaan varsin rauhallinen paikka. Se on siis oikeastaan vain iso puisto täynnä erilaisia kasveja ja toimii varsin hyvin esimerkiksi piknik-paikkana, ainakin paikallisten keskuudessa. Täällä näyttikin olevan paljon lapsiperheitä, mutta myös vanhuksia. Alue sopii siis oikeastaan kaikenikäisille aina vauvasta vaariin.
Kasvien lisäksi alueella on myös peuroja (omassa aitauksessaan, ei siis vapaana ainakaan tällä kertaa), joita oli mukava käydä katselemassa. Tosin tuolloin oli niin kuumaa ja kuivaa, niin siellähän ne makasivat aitauksessaan pitkin pituuttaan, joten eipä niissä hirveästi ihmeellistä nähtävää ollut.
Jos olet kasveista tai eläimistä innostuva biologi, niin Perdana Botanical Garden on aivan varmasti hyvä paikka sinulle. Ja hyvä paikka muillekin, sillä meilläkin vierähti täällä mukavasti pari tuntia, kun vain kävelimme ympäri aluetta ja fiilistelimme rauhallisuutta. Samalla siinä bongasi kaikenlaista mönkijää aina varaaneista käärmeisiin. Kannattaa siis katsoa vähän ympärilleenkin, voi löytää vaikka ja mitä.
Alueen ulkopuolella on myös lintufarmi, joka on ilmeisestikin yksi Aasian suurimmista lintupuistoista. Lintulassa on siis reilut 3000 lintua, yli kahdestasadasta eri lajista. Tosin; pääsylippu oli 75 ringittiä per henkilö, eli 15 euroa. Linnut ovat kyllä mukavia, mutta eivät noin mukavia. Siispä jätimme lintupuiston väliin kokonaan. Niin suuria lintufaneja emme kuitenkaan ole, sillä mieluummin käytämme tuon päiväbudjetimme johonkin muuhun. Raha ei ole suuri, mutta jostain piti nyt nipistää. Tosin… Sama raha tuli käytettyä kyllä sitten illalla varmaan turhempaankin. Mieluumminhan sitä suomalainen tuuttaa 15 euroa vaikka kurkusta alas, eikä suinkaan maksa mistään elämyspuistoista. Jos vaihtoehtona on maksaa parikymppiä eksoottisten, uhanalaisten ja värikkäiden lintujen bongailuista tai vetää kaksi ylikallista drinkkiä, niin arvaapa kumman me valitsimme? No tietysti sen jälkimmäisen. Kyllä niitä saatanan lokkeja näkee Suomessakin.
Kun pari tuntia Perdana-puistossa oli vietetty, rupesi nälkä jo pikkuhiljaa ilmoitella itsestään. Itseasiassa lähdimme puistosta juuri sopivaan aikaan, sillä Grabissa istuessamme alkoi sataa vettä. Otimme suunnaksi intialaisen ravintolan Little Indiassa, nimeltään Nadia Vege Cafe. Tämä olikin varsin paikallisten suosima paikka, sillä taisimme jälleen kerran olla ainoat valkonaamat koko mestassa.
Ruoaksi tilasimme molemmat Thali-annokset ja siihen kaveriksi vielä dosa-rullan, sekä juomaksi tuore kookos ja sitruunamehu. Kokonaissummaksi tälle tuli 66 ringittiä, eli noin 12 euroa. Itseasiassa tuo summa on aikalailla se vakio, mitä täällä tuntuu ravintoloissa menevän. Halvemmallakin pääsee, mutta nyt puhutaan siis ihan ravintoloista. Ei mistään muovituolikojuista katujen varsilla.
Olemme nykyään myös tubettajia!
Kun vatsat olivat täynnä, menimme monoraililla takaisin kämpille ja makoilimme siellä muutaman tunnin, kirjoitellen samalla jotakin blogipostauksentynkää ja kiroillen siinä sivussa tätä meidän paskaa tietokonetta. Kyllä olisi elämä helpompaa, jos olisi resurssit kunnossa. Mutta ei, kun piti taas hölmöpäissään mennä silloin Thaimaahan muuton yhteydessä myymään yksi hyvä läppäri pois ja nyt sitten yritetään paskalla Macbookilla räpeltää jotain.
Tällä siis viitataan siihen, että meillähän on nykyään myös ihan oikea vlogikanava tuolla Youtuben puolella! Tästähän me taisimme jo puhua vähän aiemminkin silloin, kuin olimme vielä lähdössä autolla Eurooppaan. Jälkimmäinen osio toki sitten muuttui Aasianmatkaksi, mutta blogin laajentuminen vlogiksi kyllä tapahtui, ihme kyllä. Meidän kun ei ole milläänlailla luontevaa olla kameran edessä, Hannen nyt varsinkaan. Hän kun viihtyy huomattavasti paremmin kameran toisella puolella. Mutta ihan hyvähän tuosta kanavasta kai tuli, ainakin nyt muutaman videon perusteella.
Käy siis ihmeessä katsomassa miltä videot näyttävät (linkki sinne vaikka tässä). Videot ovat siis englanniksi, koska kansainvälisyys, joka tekee asiasta vielä enemmän haastavaa. Vaikka englantia osaammekin, niin vlogin tekeminen englanniksi ei kyllä sujukaan sitten ihan yhtä hyvin noin lennosta heitettynä. Mutta tähän on ihan selkeä selitys, miksi kanava on englanniksi. Näkyvyys. Suomalaisia matkavideoita ei katso kukaan, ellei ne ole Thaimaasta. Tai suunnattu teineille. Ja tuleepahan tässä samalla ylläpidettyä englanninkielentaitoa, jota Kotkassa asuassa ei tarvinnut ikinä.
Viimeinen päivä Kuala Lumpurissa – Suomituristeja kattobaarissa!
Kun olimme olleet pari tuntia kämpillä, oli aika lähteä jälleen matkaan ja suunnata kattobaariin! Olihan nyt kuitenkin viimeinen päivä Kuala Lumpurissa. Etsimme Googlesta sopivan “rooftopbarin”, joka löytyikin varsin sopivan matkan päästä. Ei tarvinnut kuin mennä monoraililla pari pysäkkiä Raja Chulanin asemalle ja siitä suoraan sisään Menara-nimisen hotellin aulaan. Tästä pääsi kätevästi hissillä kerrokseen 34, jossa sijaitsikin Heli Lounge-niminen baari.
Lippu kattobaariin maksoi satasen (euroisssa 20 euroa), joka sisälsi kaksi drinkkilippua. Ei siis kovin kallista, kun ajattelee että täällä yksi olut maksaa sen kahdeksan euroa. Kattobaarista olikin aikamoiset näkymät ympäri kaupungin ja sen yli! Näkyi niin Petronas Towersit, Merdeka 118 (joka on KL:n korkein rakennus), useat kauppakeskukset ja alhaalla vilisevät autot. Baarin reunoilta näkyi nimittäin alas varsin hyvin; mitään aitaahan reunalla siis ei ole. Semmoinen pieni muovisiima vain, joka estää kävijää menemästä liian lähelle reunaa. Eipähän ainakaan ollut mitään pleksejä häiritsemässä kuvien ottamista.
Ainoa häiritsevä tekijä oli sade; joka alkoi ehkä kolme minuuttia sen jälkeen, kun pääsimme katolle. Se siitä kattobaarikokemuksesta, sillä eihän siellä vesisateessa ukkosten paukkuessa kukaan pystynyt olemaan. Siinä sitten jotain manasimme että kylläpäs taas sattuikin, niin eiköhän meidän selän takaa kuulunut rehveällä suomenkielellä “Hehheh, tämähän on ihan kuin Suomen kesä!“. Markuksen kasvot vääntyivät ihan samantien tonninseteli-ilmeeseen ja hän vain totesi hiljaa “eeeeiii vittu” ja kun käännyimme, niin siinähän seisoi joku suomiheppu kasvot hymyssä suin meitä päin. Ei kuitenkaan jääty sen enempää pälättämään, vaan menimme sisälle sateensuojaan.
Sisällä hörppäsimme meidän nykyiset juomamme loppuun, odottelimme hetken sateen loppumista ja haimme sitten hakemassa tiskiltä lisää kurkunkostuketta. Sade kun ei näyttänyt loppuvan. Samalla vaihdoimme myös pöytää vähän parempaan, koska nyt myös ikkunapöydät olivat vapaat. Ikkunasta oli mukava katsella alhaalla menevää liikennettä ja yöllisen kadun hälinää.
Ja kas kummaa; perseet kun saimme penkkiin niin taas kuului vierestä kuinka kaksi suomalaista jutteli keskenään “Tossa kun olin menossa vessaan niin siinä oli semmonen pinkkipaitanen kaveri…“. Siis mitä, tulimme yhteen satunnaiseen baariin Malesian Kuala Lumpurissa ja täällä on meidän lisäksemme ainakin kolme suomalaista? No jo on sattuma. Hetken siinä kuunneltiin kun kaverit jutustelivat toisilleen ja sitten heitimme siinä vieruspöydän kaksikolle “Eikös se oo jännä tulla näin kauas kotoa ja silti kuulla suomea?“. Se ilme on aina aika priceless, kun suomalainen tajuaa ulkomailla että heidän juttujaan ymmärretään.
Siinähän se sitten menikin seuraavat tunti tai pari jutustellessa “Tonin ja Jarin” kanssa. Olivat ensimmäistä kertaa Aasiassa ja Rovaniemeltä tulleita, matkalla Koh Lantalle. Varsin mukavaa juttuseuraa, joiden kanssa olisi voinut jatkaa iltaa pidempäänkin. Ei kuitenkaan yömyöhään viitsitty jäädä juttusille, sillä meillä oli aamulla aikainen herätys. Oli nimittäin aika vaihtaa kaupunkia ja bussikyyti Malakkaan lähti aikaisin aamulla.
Harmi vain, ettemme kyselleet tarkemmin kavereiden nimiä tai esimerkiksi sometietoja. Olisi ollut kiva seurata heidän matkaansa “etänä”. Jos siis tiedät keistä on kyse tai olet kenties kyseinen Jari tai Toni, niin heitä ihmeessä kommenttia tuohon alle tai viestiä vaikka Instagramissa!
Seuraava postaus tuleekin sitten Malakkasta! Jossa emme edes enää ole, kun tätä postausta kirjoitamme… Mutta tämä blogi tuleekin vähän myöhässä, eihän tässä somettamisen, tubettamisen ja matkailun ohella ehdi kaikkea reaaliajassa tekemään.
Laitahan ihmeessä sinäkin meidät Instagramissa seurantaan, sillä seuraava kohde onkin taas aika erilainen! Profiiliin pääset suoraan tuosta alta.
Kommentoi