Olemme kolunneet läpi jo muutamia Malesian nähtävyyksiä aina muinaisesta Batu Cavesista vilkkaaseen Chinatowniin ja lisää on vielä edessä! Kuala Lumpurissa on varmasti paljonkin koettavaa ja nähtävää, mutta käydään läpi niitä mitä tässä viikon aikana ehditään.
Kun olimme aamunuudelit saaneet vedettyä naamariin, otimme suunnaksi kiinalaisen temppelin Thean Houn. Aluksi menimme Monoraililla KL Sentraliin, josta sitten nappasimme taas Grabikyydin suoraan temppelin parkkialueelle. Syynä se, että tuonne temppelille on vähän veemäinen kävellä +35 asteen lämmössä, koska se sijaitsee mäen päällä ja sinne ei muutenkaan ole mikään ihan lyhyt matka. Siinä ilmastoidussa Toyotassa istuessamme sitten katselimme kuinka pari länkkäriä ravasi niskat märkänä mäkeä ylös auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta. On se helppoa kun rahalla saa ja hevosella pääsee! Matka maksoi ehkä kaksi euroa, jos sitäkään, mutta valintojen maailma.
Kiinalainen temppeli Thean Hou
Kiinalaiselle merijumalatar Mazulle rakennettu Thean Hou-temppeli on valmistunut kasarin lopulla ja on nykyään yksi suosituimmista kiinalaisista temppeleistä jos ei koko Malesiassa, niin ainakin Kuala Lumpurissa. Samalla se on myös yksi isoimmista temppeleistä koko Kaakkois-Aasiassa.
Tämä nelikerroksinen pytinki on kieltämättä aika massiivinen näky, sillä temppeli on koristeltu sadoilla punaisilla paperilyhdyillä ja kaikenlaisilla patsailla, kirjoituksilla ja mitä yksityiskohtaisimmilla kaiverruksilla. Sen pääaukiolta pääsee kulkemaan myös temppelin sisään, jossa paikalliset käyvät antamassa rukouksiaan ja sytyttämässä suitsukkeita. Sisällä on myös kolmen eri jumalan patsasalttarit; armon jumalatar Guanyinin, vesirajan ja rannan jumalatar Shui Wei Sheng Niangin, sekä tietysti myös edellämainitun Mazun. Temppelin takaa löytyy vielä kiinalainen puutarha, sekä erilaisia kiinalaiseen astrologiaan liittyviä patsaita, jokainen omalla pienellä tarinallaan.
Meillehän temppeli oli enemmänkin paikka, jossa käydä ottamassa hienoja valokuvia, fiilistelemässä rauhallista kiinalaista tunnelmaa, sekä seuraamassa kuinka paikalliset käyvät rukoilemassa ja rauhoittumassa. Muutama saksalaisturisti sen sijaan olikin ottamassa toisistaan Instamallikuvia tiukoissa I CAN I WILL:n jumppatrikoissa ja sporttirintsikoissa makaamalla lattialla poseeraamassa mitä tyylikkäimmissä asennoissa. Valintojen maailma.
Intialaista vegaaniruokaa
Temppelistä kun lähdimme, piti päästä täyttämään kupua ruoalla. Kyllähän me tuolla temppelillä kuitenkin vietimme varmasti reilun tunnin ja tuo auringonpaiste ja kuumuus kyllä saa helposti heikon olon, jos ei pidä itsestään huolta. Eihän meillä nyt sentään mikään valtava nälkä ollut, mutta saatiinpa tekosyy mennä syömään. Siispä Hanne etsi HappyCowsta ravintolan nimeltä Mr. Naan & Mrs. Idly jota monet olivat arvosteluissa kehuneet. Kun pääsimme perille, selvisi että ravintola olikin kai vaihtanut nimeään. Tilalla olikin New Aariya Bhawan niminen ravintola. joten mentiin sitten sisään. Eikä muuten ollut turisteja täällä, olimme ainoat valkonaamat koko ravintolassa ja sehän oli vain hyvä merkki. Siispä meidät ohjattiin pöytään istumaan ja eteemme läväytettiin raamatun paksuinen kirja. Siis jumalauta, menussa oli varmaan 15 sivua ja siitä pitäisi sitten valita mitä herrasväki haluaa. Katso nyt tätä menyytä, tämän kun printtaa A4-muodossa paperille, niin tätähän lukee vaikka iltasatuna mukuloille.
Hanne tilasi tutun ja turvallisen Aloo Gobi Masalan korianteririisillä, roti-leipää ja alkupaloiksi sipuli-bajjeja (yksikössä bajji), sekä juomaksi sitruunainkiväärilimpparisysteemin. Markus sen sijaan tilasi vegaanisen butter chickenin korianteririisillä, sipulipakoran (sitä ei itseasiassa allaolevassa kuvassa näy) sekä juustonaan-leivän. Juomaksi banaanilassin.
Tilasimme ehkä taas vähän liikaa, sillä kyllä esimerkiksi yksi riisiannos olisi riittänyt meille molemmille varsin hyvin. Malesiassa muutenkin nämä annoskoot tuntuvat olevan aivan valtavat ja yleensä tuntuu että alkupalat ovatkin jo vähän liikaa. Varsinkin, kun ne tuodaan yleensä vasta pääruoan jälkeen tai samaan aikaan.
Ruoka oli kyllä varsin maittavaa ja täyttävää, ehkä liiankin. Ruoka tuntui kuitenkin todella raskaalta ja oli myös aika öljyistä. Palvelu sen sijaan oli tasoa “ihan ok”, sillä meitä palvellut tarjoilija ei kyllä hymyillyt tai puhunut. Mutta muuten paikka oli kuitenkin ihan perushyvä. Loppusumma koko setille oli 85 ringittiä, eli reilut 17 euroa.
Kun tulimme ravintolasta viimein ulos ja kävelimme toiselle puolelle tietä, niin eihän se Mr. Naan & Mrs. Idly mitään nimeään ole vaihtanut, saati sulkenut oviaan pysyvästi. Siinähän se oli parin-kolmen oven päässä tuosta äskeisestä… Menimme siis vain väärään ravintolaan, koska näitä vegeravintoloita oli varmaan viisi siinä vierekkäin, emmekä älynneet tätä, koska olimme liian lähellä. Piti katsoa taas kaukaa nähdäkseen lähelle. Ei voi minkään, ehkä toiste sitten.
Intialaiset annokset syötyämme olimme aivan valmiit menemään kämpille päikkäreille. Emme kuitenkaan tehneet näin, vaan menimme sen sijaan kahville erääseen todella paikalliseen pikkukahvilaan, nimeltään Starbucks. Mutta päästäkseen Starbucksiin, piti ensin matkata Berjaya Times Square-kauppakeskukseen, joka on itseasiassa Malesian suurin kauppakeskus. Ja itseasiassa maailman kymmenenneksi suurin rakennus.
Huvipuisto kauppakeskuksen sisällä
Kun pääsimme Berjaya Times Squareen, avautui silmät ja suu. Aivan älyttömän kokoinen talo! Kyllä siinä oli pieni lappalainen ja toinen kymenlaaksolainen hetken huuli pyöreänä, kun sisään päästiin. Ei sillä, että paikka olisi ollut minkäänlainen luksusostari, enemmänkin tuntui että se oli vain 19-kerroksinen basaari. Halpaa vaatetta ja rompetta koju toisensa vieressä kerros toisen päällä. Ja puolivälissä kerroksia turvaverkko, ihan vaan varmuuden vuoksi. Täältä olisi saanut kymmenellä ringitillä sandaaleja vaikka minkä luksusbrändin logolla, mutta päätimme jättää ostamatta.
Jotain kertoo varmaan kauppakeskuksen koosta se, että täällä on huvipuisto. Siis talon sisällä. Eikä siis pelkästään lapsille tarkoitettu possujuna ja pieni kummitustalo, vaan VUORISTORATA. SISÄLLÄ. Siis mikä helvetin järki? Tämän näkeminen oli jotenkin samaan aikaan aivan älyttömän siistiä, että typerää. Ja vuoristoradan vieressä (tai no alapuolella oikeastaan) on erilaisia karuselleja ja ties mitä hilavitkuttimia, ammuntakilpailupelejä, narunvetoa ja popparimyyjiä. Siis ihan kuin Linnanmäki, mutta sisätiloissa. Onko Kampissa tällaista? No ei ole, koska eiköhän Räsänen viimeistään ole senkin kieltänyt, jos joku on ehdottanut.
Voit katsoa Markuksen kuvaaman videon huvipuistosta vaikka tästä, koska tiedosto ei jostain syystä uppoudu tekstin sekaan.
Huvipuistopällistelyn ja Starbucks-kahvien jälkeen menimmekin asunnolle takaisin lepäilemään ja kirjoittelemaan edellistä blogipostausta. Kyllä tulikin uni taas hyvin, kun oli ensin vetänyt vatsan killilleen ja sitten vielä naputtanut julkista päiväkirjaa jaettavaksi.
Malesian nähtävyyksiä riittää Kuala Lumpurissakin
Kuten tässä postauksessa kävi ilmi, Malesiassa on nähtävyyksiä vaikka kuinka paljon. Osa niistä jopa aivan älyttömiäkin ja varmasti sellaisia, mistä moni ei edes tiennyt. Ei ainakaan suomalaisista, koska Malesia tuntuu muutenkin olevan suomalaisille vähän tuntemattomampi kohde, ainakin Thaimaahan verrattuna. Tähän on varmasti syitä vaikka kuinka paljon ja tulemmekin myöhemmin avaamaan omaa näkökulmaa asiaan onko Malesia parempi kuin Thaimaa, millainen on Malesian hintataso ja millaisia kokemuksia pelkkä Kuala Lumpur tarjoaa.
Kannattaa muuten ehdottomasti laittaa meidän Instagram-tili seurantaan, koska olemme itseasiassa blogissa aika pahastikin jäljessä. Kuala Lumpur on jäänyt taakse jo päiviä sitten ja ylihuomenna vaihdamme taas kaupunkia. Löydät tilimme Instasta ja Tiktokista nimellä @HopIntoMyBoots.
Malesian nähtävyyksiä löytyy varmasti jokaiselle niin Kuala Lumpurista, kuin myös muista kaupungeista.
Kommentoi