Avainsana-arkisto: kuulumiset

Netflix-suosituksia karanteeniin

Koska monet ovat nyt (tai ainakin pitäisi olla) karanteenissa kotosalla, eikä ulkona saa kulkea kuin pakolliset kauppareissut, alkaa väkisinkin miettimään mitähän sitä tekisi. Jotkut tekevät etätöitä, toiset juovat kaljaa. Kolmannet tekevät… juttuja. Ja sitten on ne neljännet, jotka tuijottavat Netflixiä. Mutta mitäs kun materiaali loppuu eikä keksi mitä katsoa? Tarjontaa kyllä on, mutta miten suodattaa se roska sieltä vähänkin laadukkaan seasta?

Annamme tässä postauksessa omat Netflix-ehdotuksemme, joita suosittelemme karanteenin varalle. Sarjoja ja leffojahan on vaikka kuinka paljon ja varmasti jokaiselle on jotakin, eikä kaikkea ehdi millään katsomaan karanteenista huolimatta, mutta tässä kuitenkin kasa meidän mielestämme katsomisen arvoisia teoksia. Huom: Koska me katsomme Netflixiä Thaimaassa, emme ole satavarmoja kuinka paljon tarjonta eroaa esimerkiksi Suomen vastaavasta.

Sarjat:

Homeland (Isänmaan Puolesta)

Sarja ei ole mikään uutuus, sillä se on pyörinyt jo vuodesta 2011 ja sen kahdeksas (ja viimeinen) kausi alkoi pyörimään tämän vuoden helmikuussa. Sarja pyörii CIA:ssa työskentelevän Carrie Mathisonin (Claire Danes) ympärillä, joka toimii terrorisminvastaisessa yksikössä. Terroristien lisäksi Carrien mieltä häiritsevät myös vakavat mielenterveysongelmat, sekä ”kielletty rakkaus”. Sarja ei esitä Yhdysvaltoja sankarillisena suurvaltana, vaan näyttää ettei kaikki ole niin mustavalkoista, eivätkä amerikkalaiset ole aina se ”good guy”.

Stranger Things

Tämän on varmaan katsonut jo jokainen, mutta jos et vielä ole, niin katso ihmeessä. 1980-luvun Hawkinsin pikkukaupunkiin sijoittuva sarja alkaa, kun 12-vuotias Will katoaa kuin savuna ilmaan. Hänen ystävänsä ja äitinsä (Winona Ryder) alkavat poliisivoimien avulla etsiä poikaa tuloksetta, kunnes paikalle saapuu sekavassa tilassa oleva ja yliluonnollisilla voimilla varustettu tyttö, joka tietää missä Will on. Kun mukaan tulee vielä Yhdysvaltain hallitus ja toisesta maailmasta kotoisin oleva hirviö, on soppa valmis. Sarja on äärimmäisen suosittu ja arvostettu, vaikka sen juoni ei olekaan mitenkään ihmeellinen tai yllättävä. Se lainaa paljon 1980-luvun populaarikulttuurista ja varsinkin kasarilla tai ysärillä eläneet saavat sarjasta hyvin paljon nostalgisia viboja. Varsinkin sarjan tunnusmusiikki on erinomaisen hyvin sävellettyä. Sarjasta on tulossa neljäs kausi, kunhan koronasta selvitään ja kuvaukset saadaan jatkumaan.

The Fall

Tämäkin sarja on hieman vanhempi, sillä se on alkoi pyörimään vuonna 2013 ja sitä tehtiin kolmen tuotantokauden verran. Tekijät ovat kuitenkin vihjanneet jatkostakin, tosin jo useita vuosia sitten. The Fall kertoo Pohjois-Irlannissa tapahtuvasta murhasta, jota lähetetään selvittämään rikostutkija Stella Gibson (Gillian Anderson). Pian samankaltaisia murhia rupeaa ilmestymään enemmänkin, jolloin tilanne muuttuukin sarjamurhaaja-jahdiksi. Sarja ei pyöri kuitenkaan pelkästään Gibsonin ympärillä, vaan se keskittyy hyvin vahvasti myös murhaajan kaksoiselämään. Sarja on voittanut lukuisia palkintoja, eikä syyttä.

Salainen metsä (Bimilui Soop)

Tässä vähän vaihtelua perinteiselle länsimaiden tarjonnalle. Sarjalla ei ole mitään tekemistä metsien kanssa ja vielä vähemmän salaisten metsien kanssa. Kyseessä ei ole siis mikään fantasiasatu haltioilla ja yksisarvisilla, vaan se kertoo etelä-korealaisesta Hwang Shi-Mokista, joka työskentelee syyttäjänä valtion virastolle. Sarja alkaa, kun Shi-Mok joutuu keskelle murhavyyhtiä ja vieläpä syytettynä osapuolena. Tästä alkaa suuren murhamysteerin selvitys, jossa mukana on pian koko syyttäjänvirasto, valtion päämiehiä myöten, eikä mikään ole itsestäänselvää. Sarja on 16 jaksoa pitkä ja jokainen jakso kestää noin tunnin verran.

Terrace House

Sarja on vähän kuin Jersey Shore tai Big Brother, paitsi että Terrace Housessa ei biletetä (ainakaan samalla tavalla) ja ihmisetkin ovat paljon maanläheisempiä ja aikuisempia. Sarjassa ei ole kyse mistään kilpailusta eikä siinä ole käsikirjoitusta, vaan se kertoo kuudesta japanilaisesta, jotka muuttavat kämppiksiksi Terrace Houseksi nimettyyn isoon taloon ja elävät sen jälkeen normaalia arkea, etsien mahdollisesti uutta suuntaa elämälleen, ehkäpä jopa uutta rakkautta. Sarja pyörii aika pitkälti asukkaiden rakkauselämän ja työasioiden ympärillä, joten se on aivan täydellistä ”aivot narikkaan”-viihdettä. Sarjaa on tullut Netflixiin nyt vajaan viiden kauden verran, mutta Japanissa se on pyörinyt jo pidempään. Kaudet eivät varsinaisesti liity toisiinsa, mutta niissä saattaa olla pieniä viittauksia aiemmilla kausilla vierailleisiin asukkaisiin.

Orphan Black

Toisin kuin nimi ehkä antaisi ymmärtää, sarja ei kerro mustista orvoista, vaan klooneista. Sarja alkaa kun Sarah Manning (Tatiana Maslany) todistaa identtisesti itsensä näköisen naisen tekevän itsemurhan, jonka jälkeen Sarah ottaa hänen henkilöllisyytensä ja alkaa selvittämään heidän yhtenäistä ulkonäköään. Sarjan edetessä mukaan tulee useita muitakin klooneja, joista jokaisella on oma persoonallisuutensa ja salaisuutensa. Mukana on myös suomalainen klooni, Veera ”Mika” Suominen, suoraan Helsingistä. Hattua täytyy nostaa Maslanyn erinomaiselle roolisuoritukselle, sillä ei varmasti ole helppoa näytellä useaa eri hahmoa samassa kohtauksessa, jossa hahmot juttelevat tai jopa tappelevat keskenään. Sarja myös panostaa vahvasti kloonauksen eettiseen puoleen. Kuka lopulta on se alkuperäinen ja mitä vaaroja kloonauksessa on? Sarjaa tehtiin viisi kautta, vuodesta 2013 vuoteen 2017.

Archer

Aikuisten animaatiosarja, joka kertoo äärimmäisen narsistisesta ja egoistisesta salaisesta agentista Sterling Archerista (H. Jon Benjamin). Hän työskentelee kansainvälisessä ja supersalaisessa agenttitoimistossa, jossa työskentelee myös monia muita varsin erikoisia hahmoja. On salaa natseja ihannoivaa saksalaislääkäriä, mielipuolista sihteeriä, avoimesti homoa pommieksperttiä ja nynnyä tilitarkastajaa. Eikä pidä unohtaa Archerin rakkaudenkohdetta ja toimiston ainoaa kunnollista agenttia, Lanaa (Aisha Tyler). Sarjaa on tullut nyt kymmenen kauden verran, mutta valitettavasti se lässähtää hyvin vahvasti noin puolessa välissä ja keskittyy sen jälkeen erilaisiin ”vaihtoehtomaailmoihin”. Vahva suositus kuitenkin ensimmäisille kausille. PS: Archer osaa myös suomea.

Altered Carbon

Scifisarja, joka sijoittuu 360 vuotta tulevaisuuteen, jossa kuolema ei enää ole lopullista, vaan ihmisen tietoisuuden ja muistot pystyy tallentamaan niskaan asennettavalle muistikortille ja siirtämään toiseen ruumiiseen. Tämän teknologian avulla ihminen pystyy periaatteessa elämään ikuisesti. Kun ammattisotilas Takeshi Kovacs (Joel Kinnaman) jää vangiksi kapinallishyökkäyksen johdosta, saa hän maailman rikkaimmilta mieheltä tehtävänannon; selvittää tämän murha. Palkkioksi Kovacks saisi vapautensa. Sarjasta on juuri tullut kakkoskausi (ja nähtäväsi myös anime-elokuva), jossa pääosaa näyttelee Anthony Mackie.

Jessica Jones

Marvelin sarjakuviin perustuva rikosdraama, jossa yliluonnollisin kyvyin varustettu supersankari Jessica Jones (Krysten Ritter) on lopettanut sankaritouhut ja ruvennut yksityisetsiväksi, kun mielenhallintaan pystyvä Kilgrave (David Tennant) on saanut Jessican murhaamaan sivullisen henkilön. Jessica uskoo Kilgraven kuolleen, mutta alettuaan selvittää asiakkaansa tehtävänantoa, hänelle selviää että Kilgrave on sittenkin elossa ja käyttää kykyään edelleen tuhmuuksiin. Sarjassa ei viljellä liikaa supersankarijuttuja, vaikka Jessica Jones onkin normaalia ihmistä nopeampi ja voimakkaampi, vaan keskittyy enemmän Kilgraven ja Jonesin väliseen suhteeseen. Jos jotakin näyttelijää pitää erityisesti sarjasta kehua, on se Kilgravea näyttelevä David Tennant, joka vetää roolisuorituksensa aivan nappiin. Sarjaa tuli kolmen kauden verran (kunnes jatkokaudet peruttiin) ja siinä on paljon muista Marvelin tv-sarjoista tuttuja hahmoja, kuten Luke Cage.

Etnokokkien pudotuspeli (The Final Table)

Realitysarja, jossa maailman parhaat kokit eri maista kilpailevat toisiaan vastaan, palkintonaan mainetta ja kunniaa. Kokit kilpailevat ensin pareittain ja jokaisen jakson lopussa yksi kokeista putoaa pois kisasta. Lopussa parit hajotetaan ja kokit kilpailevat toisiaan vastaan yksilöinä. Mikä sarjassa on mielenkiintoista? Eniten ehkä se, mitä ammattilaiset saavat aikaan kun pääraaka-aineeksi annetaan esimerkiksi artisokka. Jokaisessa jaksossa on myös oma maakohtainen teemansa ja esimerkiksi sarjan ensimmäisessä jaksossa kokkien tehtävänä on tehdä meksikolaisia tacoja, pääraaka-aineenaan kaktus. Parhaan annoksen päättää kyseistä maata edustava huippuravintolan ammattilainen. Sarjaa on tullut yksi kausi, mutta toinen on mahdollisesti tulossa ensi vuonna.

South Park

South Parkin tietävät varmaan kaikki, ainakin jossain muodossa. Räävitön, nuorille aikuisille suunnattu animaatiosarja kertoo South Parkin tuppukylästä Coloradon vuoristossa, jossa sattuu ja tapahtuu kaikkea älytöntä. On avaruusolioita, hirviöitä, klooneja, puhuvia pyyhkeitä, jättimäisiä merirosvomarsuja, taistelulajeja harrastava Jeesus, stereotyyppisia junttijenkkejä ja oikeastaan ihan kaikkea mitä mieleen voi tulla, yleensä kuitenkin ajankohtaisista aiheista. Ja kaikesta tehdään niin härskiä pilaa, että tekijöille (Matt Stone ja Trey Parker) on satanut tappouhkauksia ties kuinka paljon. Sarja on alkanut pyörimään jo ysärillä, mutta jatkaa edelleen menestystarinaansa.

Punisher

Myös Marvelin sarjakuviin perustuva televisiosarja, tosin tässä ei ole lainkaan yliluonnollisuuksia tai supersankarijuttuja, vaan se kertoo entisestä erikoisjoukkojen sotilaasta Frank Castlesta (Jon Bernthal), jonka vaimo ja lapsi tapetaan tämän edessä. Castle ryhtyy tämän seurauksena ”Tuomariksi”, joka pyrkii kostamaan perheensä murhan kaikille sen takana oleville tahoille ja henkilöille. Sarja ei suotta ole kielletty alaikäisiltä, sillä se on varsin verinen ja väkivaltainen, eikä siis todellakaan sovellu ”perheen pienimmille”. Sarjaa tehtiin kaksi kautta, kunnes se peruttiin. Jatkuuko sarja Disney Plussassa, se jää nähtäväksi. Huhuja ainakin on.

Leffat:

Sicario

Uuden Blade Runnerinkin ohjannut Denis Villeneuve ohjasi vuonna 2015 toimintatrilleri Sicarion. Elokuva kertoo amerikkalaisen Delta Forcen ja CIA:n operaatiosta Meksikon Juarezissa, tavoitteena saada kiinni huumekartellin johtajat ja tuoda heidät Yhdysvaltoihin oikeuden eteen, koska ovat tuoneet huumesodan Yhdysvaltojen puolelle. Pääjuonen lisäksi Sicario keskittyy myös päähenkilö Kate Macerin (Emily Blunt) henkiseen kamppailuun oikeudenmukaisuudesta. Onko kaikki aina niin yksinkertaista kuin miltä ensisilmäyksellä näyttää? Bluntin lisäksi elokuvassa on myös mukana Benicio Del Toro, sekä Josh Brolin. Sicariosta on tehty myös jatko-osa Day Of Soldado, jota ei kuitenkaan vielä löydy Netflixistä.

Inception

Christopher Nolanin ohjaama scifitoiminta vuodelta 2010, joka kertoo ”rosvojoukosta”, jotka tunkeutuvat ihmisten alitajuntaan unien kautta ja varastavat sitä kautta tietoa kohdehenkilöiltä. Nyt he kuitenkin saavat tehtävänannokseen istuttaa ajatus kohdehenkilön mieleen. Kuinka saada ihmiselle tietty ajatus päähän ilman, että hän tiedostaa sitä toisen ihmisen istuttamaksi? Ja kun menet yhä syvemmälle toisen ihmisen pään sisälle, pystytkö pitämään omat ajatuksesi kirkkaina? Mikä on unta ja mikä totta? Elokuva sisältää kirjaimellisestikin useita kerroksia ja on upeine erikoisefekteineen varsin silmiähivelevä pläjäys. Inceptionia tähdittävät Leonardo DiCaprio, Joseph Gordon-Lewitt, Tom Hardy ja Ellen Page.

John Wick

Elokuva, joka toi Matrix-trilogiasta tutun Keanu Reevesin takaisin parrasvaloihin. Se kertoo entisestä salamurhaajasta, John Wickistä, jonka koiran eräs venäläinen pikkurikollinen (Alfie Allen) suutuspäissään tappaa, koska John ei halunnut myydä autoaan. Kaiken kukkuraksi tämä vie vieläpä Johnin autonkin mennessään. Herra Wick päättää kostaa tämän ja matkan varrella kohteeksi tulee lopulta koko venäläismafia. Elokuva on saanut pari jatko-osaa ja lisääkin on tulossa. Ensimmäisessä elokuvassa ei juuri juonta ole, mutta se keskittyykin nimenomaan nopeaan toimintaan ilman tärisevää kameraa.

Wolf Of Wall Street

Vuonna 2013 julkaistu, Leonardo DiCaprion tähdittämä, Martin Scorsesen ohjaama musta komedia, joka kertoo pörssimeklari Jordan Belfortin tarinan. Korruption, huumeiden ja petosten täyttämä tarina Belfortin tiestä huippumeklariksi, jossa oikeutta vältellään kuin ruttoa ja jossa raha puhuu. Elokuva oli ehdolla viidessä eri Oscar-ehdokkuudessa, mutta valitettavasti ei voittanut yhtäkään. Golden Globen DiCaprio kuitenkin voitti.

I Am Legend

Tämä on tämmönen nykymaailman tilan huomioonottaen lisätty bonus. Will Smithin tähdittämässä, Richard Mathesonin kirjaan perustuvassa, tieteistoimintaleffassa syöpää vastaan kehitetty lääke muuntautuukin virukseksi, joka tappaa 90% Maapallon väestöstä ja tekee lähes kaikista eloonjääneistä auringon- ja kuunvalolle allergisia, joten he eivät voi liikkua ulkoilmassa käytännössä lainkaan. Robert Neville on virukselle immuuni ja hän keskittyykin työstämään vastalääkettä virukseen, jotta ihmiskunta voisi jatkaa elämistä normaalisti. Koska virukseen sairastuneet ovat pikkuhiljaa alkaneet menettää järkeään, ei Robertinkaan elämä ole helppoa, vaikkei naapureista haittaa olekaan.

Shutter (se thai-versio, ei ’muricah)

Listan ainoa kauhuelokuva. Juonellisesti hieman samaa tasoa kuin Kauna tai Ring; kummitusjuttuja siis. Elokuvan alussa valokuvaajana työskentelevä Tun (Ananda Everingham) ja hänen tyttöystävänsä Jane ajavat autolla nuoren naisen yli, eivätkä järkytyksestään johtuen jää tarkistamaan tytön kuntoa, vaan pakenevat paikalta. Pian Tunin ottamissa valokuvissa alkaa näkymään ”haamukuvia” ja kaikenlisäksi kuvissa näkyvä hahmo näyttää Tunin mielestä jotenkin tutulta. Alkuasetelma juonelle kieltämättä kuulostaa vähintäänkin käytetyltä tai kuluneelta, mutta taustalla on kuitenkin jotain vähän enemmänkin. Leffasta on tehty myös amerikkalainen remake (ja kaksi intialaista), joka on periaatteessa sama leffa hieman kesympänä ja Hollywood-pensselillä maalattuna. Katso kumman haluat, mutta itse suosittelemme tässäkin alkuperäistä. Näyttelijäsuoritukset elokuvassa on varsin hyviä.

Mitä sinä katsot Netflixistä?

Tässä meidän suositukset, tai oikeastaan vain murto-osa niistä. Netflix on täynnä kaikenlaista tarjontaa, joten jossain vaiheessa pistää stoppi tälle postaukselle. Mutta nyt pallo onkin sinulla; Mitä sinä suosittelet ja miksi? Voit kertoa myös sarjoista Netflixin ulkopuolella. Annammekin vahvat suositukset esimerkiksi Shamelessille (Hävyttömät), tai Wailingille. Samoin kuten iki-ihanalle, Sami Kurosen juontamalle, Temptation Island Suomelle

 

 

 

 

PS: Kuukausittaisen postikortin voitti meidän erääseen postaukseen kommentoinut Jaana. Voittajaan on otettu henkilökohtaisesti yhteyttä.

Thaimaan (ja Koh Samuin) korona-tilanne

Hyvää päivää ja tervetuloa Hop Into My Bootsiin. Meidän nimemme ovat Hanne ja Markus, tervetuloa ajankohtaisten aiheiden pariin.

Ajankohtaista tänäpäivänä on koronaviruksen leviäminen, sekä siihen liittyvät hengityssuojaimen käyttö ja sosiaalinen eristäytyminen. Sekä huonekalujen ja irtaimiston myyminen, taas. Aiemmassa postauksessa kerroimme, kuinka koronavirus näkyy Thaimaan Koh Samuilla. Silloin kasvomaskeja piti noin viitisen prosenttia paikallisväestöstä ja muutama hassu ”länkkäri”. Nykyään tilanne onkin jo ”hieman” toisenlainen.

Koh Samuilla COVID-19-tartuntoja on vahvistettu kaksi, jotka molemmat ovat saarella asuvia ranskalaisia ja miehiä. Toinen kaveri tuli Ranskasta Bangkokin kautta Samuille, toinen tuli Filippiineiltä. Todennäköisesti vahvistettuja tartuntoja tulee viikon sisään lisää, itämisaika viruksella kun on se parisen viikkoa ennen kuin oireet alkavat useimmiten näkyä.

Kuinka koronavirus ja sen olemassaolo näkyy Koh Samuilla?

Koska Thaimaa, monen muun valtion kanssa, on rajoittanut liikkumista hyvin vahvasti (maahan pääsy on äärimmäisen vaikeaa ja turistina tulemisen voi käytännössä unohtaa) myös maan sisällä. Esimerkiksi Phuket on kokonaan suljettu postauksen kirjoituspäivästä lähtien. Kukaan ei tule, kukaan ei mene. Myös Koh Samuin lauttaliikenne on keskeytetty, joten saarelta ei tällä hetkellä pääse pois ihan noin vain. Lentoja menee jonkinverran, mutta niitäkin hyvin rajoitetusti.

Tämähän tietysti vaikuttaa ulkonakulkevien ihmisten määrään. Tällä viikolla täällä on ulkonaliikkumiskehoitus, jolla pyritään estämään totaalinen ulkonaliikkumiskielto. Ihmiset siis voivat käydä kyllä kaupassa ja torilla, mutta sen jälkeen on suositeltavaa palata kotiin ja olemaan tapaamatta muita ihmisiä. Toisin kuin Suomessa, täällä tämä toimii. Poikkeuksia toki on aina, mutta ainakaan kukaan ei näytä ryntäävän lauttaterminaalille Nathon Pierille päästäkseen saarelta pois. Toisin kuin Suomessa

Hierontakeskukset, kuntosalit, leffateatterit, kauppakeskukset ja valtaosa ravintoloista on suljettu. Lemmikkieläinkaupat ja ruokakaupat ovat auki, kuten myös apteekit ja pankit, sekä sähköyhtiöiden ja valtion konttorit. Ravintoloista voi myydä annoksia ulos, mutta suuri osa on laittanut ovet säppiin. Syynä tähän ehkä sekin, että osa ei vain yksinkertaisesti pysty pitämään yritystään auki. Kuten kaikkialla muuallakin, myös täällä talousahdinko on tulossa. Thaimaan valtio kuitenkin harkitsee 40 miljardin bahtin tukipaketin rakentamista, jolla turvataan thaimaalaisten yrittäjien elämä. Ja jos se ei riitä, tarjotaan mahdollista lainapakettia varsin hyvällä maksuajalla ja lähes nollakorolla. Paikallisten kanssa ei olla asiasta juteltu, mutta ei tällaiseen sanoja tarvita. Tilanteen näkee kuka tahansa, kun ajaa aiemmin täynnä turisteja olleita katuja pitkin ja huomaa joka toisen firman ovessa ”Closed”-kyltin ja ikkuinoiden eteen vedetyt terässermit. Taloustilanne on heikko ja huonommaksi menee.

Hengityssuojainten pitäminen on nykyään käytännössä pakollista ja kauppoihin on tullut lämmönmittauspisteet sekä käsidesitarjoilu. Hygieniaan on muutenkin panostettu enemmän, sillä esimerkiksi ostoskorit ja -kärryt desinfioidaan pari kertaa päivässä.

Täytyy muuten maskeihin liittyen vielä vähän kommentoida että se on kumma kun länsimaissa ei pidetä hengityssuojaimia käytännössä ollenkaan, koska WHO (ja sen myötä myös THL) on kertonut, ettei sellaisen pitäminen auta mitään jylläävää pandemiavirusta vastaan. Aasiassa suojaimia sen sijaan pidetään jo pienemmistäkin tapauksista, pelkästä nuhastakin, etteivät muut saa samaa tautia. Mutta kun tässä katsoo WorldOMeterin sivua ja tuota Top10-listaa, niin itse ehkä suosittelisimme kuuntelemaan muitakin lähteitä kun WHO:ta. Kuinka moni Aasian maa (jossa suojaimia pidetään) näkyy kärjessä? Joten ostakaa se hengityssuojain ja käyttäkää sitä, ihan sama mitä lähipiiri tai sairaanhoitajat (jotka muuten itsekin sellaisia pitävät) sanovat. Jopa tsekkiläiset ymmärtävät tämän ja kehottavat muita tekemään samoin. Voittepahan ainakin kävellä Alepaan vähän rauhallisemmin mielin ostamaan kaljaa, ennen kuin Päivi Räsänen kieltää senkin.

Thaimaassa puhdistetaan ja desinfioidaan katuja koronaviruksen takia.

Liikenteessä COVID-19 näkyy vähentyneenä ihmismääränä. Koska turistit ovat poissa ja ulkonaliikkumiseen rajoittaminen on käytössä, ihmiset pysyvät poissa teiltä. Tosin tässä on myös se huonokin puoli. Nyt on nimittäin tyhjää baanaa mitä ajaa ja prätkän saa kulkemaan vieläkin kovempaa, kun tietää ettei vastaantulevia tule. Ainakin näin siis teoriassa, mutta kyllä noita ambulansseja edelleen ajaa pillit päällä pitkin ja poikin.

Jos jotain hyvää korona-pandemiasta on ollut, niin ainakin maapallo on puhdistunut ihmisten aiheuttamista tuhoista, Venetsian joet ovat puhtaampia kuin aiemmin ja Kiinassa ilmanlaatu on huomattavasti parempi.

Emme löytäneet kuvan alkuperäistä tekijää sitten millään.

Maastamuutto, taas

Alkukappaleissa mainitsimme ”huonekalujen ja irtaimiston myymisen”. Mitä tämä sitten tarkoittaa? Ei, emme ole vieläkään tulossa ”kotiin” vaikka suomalaisia pyydetäänkin palaamaan Suomeen ja Ilta-Sanomien kommenttiosio täyttyikin kommenteista kuinka ”routa ajaa possut kotiin kun joku tauti iskee, sitten kyllä kelpaa maailman paras sairaanhoito!!!”. No kyllä sitä kunnollista ja ammattimaista sairaanhoitoa löytyy muualtakin kuin Suomesta ja toiseksi emme ole palaamassa sinne. Enemmän muutenkin luottaisimme aasialaiseen sairaanhoitoon oikeastaan missä tahansa ongelmassa enemmän kuin suomalaiseen. Täytyy vain pitää vakuutukset kunnossa.

Myymme, jälleen kerran Facebookissa, vähäistä irtaimistoamme pois, sillä olemme muuttamassa toukokuussa pois nykyisestä asunnostamme. Puhuimme tästä jo aiemmin ja kerroimme että olisimme muuttamassa takaisin Eurooppaan jossakin vaiheesta. Nyt tämä muuttovaihe on alkanut, mutta koronan takia emme ole vielä suuntaamassa Eurooppaan. Emmekä edes pääsisi sinne minne haluaisimme, joten annamme tilanteen nyt rauhoittua sielläpäin. Sen sijaan vaihdamme ensin asuntoa nykyisestä, pienempään ja halvempaan, jossa tarkoitus olisi pysyä pari-kolme kuukautta, rahaa keräten ja menoissa säästellen. Sen jälkeen suuntaamme, tai ainakin yritämme, kohti Malesian pääkaupunkia, Kuala Lumpuria. Se olkoon meidän väliaikainen kotimme muutaman kuukauden. Jos koronatilanne sen siis sallii. Tällä hetkellä Malesia kun on täysin suljettu.

Mutta ei meillä mitään hätää ole. Leimaa riittää passissa pitkälle vuoden loppuun, immigrationin kanssa asiat ehdittiin hoitaa juuri ennen tilanteen leviämistä käsiin ja töitäkin on niin paljon kun jaksaa tehdä.

Joten äideille ja isille terveisiä; hengissä ja turvassa ollaan!

Täällä ihmisen on hyvä olla. Paskapaperia on hyllyt täynnä, Finlandiaa saa kaupasta, eikä kukaan tule tahallisesti yskimään naamalle.

Blogimuutoksia ja koronavirus-tilanne Koh Samuilla

Kuten huomasitkin, siirsimme blogimme Rantapallosta pois tänne oman domainimme alle. Miksi näin teimme? Syitä tähän on monia, mutta isoimpana kuitenkin oli saada riippumattomuus muista sivustoista. Jos blogi on kytköksissä johonkin emoalustaan ja siellä tulee jonkinlainen katkos tai huolto, ei blogiinkaan tällöin pääse. Oman domainin alla pidetty blogi tarjoaa muutenkin enemmän vaihtoehtoja muokattavuuteen ja näyttähän se toki myös ammattimaisemmalta kun sivusto ei ole väkisin kytköksissä toiseen alustaan. Ongelmaksi voi tulla myös blogialustan mainosbannerit ja muut, joihin blogin pitäjä ei halua olla kytköksissä, muttei myöskään voi vaikuttaa mainoksiin, jos niitä haluaa.

Alkuperäinen suunnitelmamme oli perustaa englanninkielinen blogi Suomi-blogin oheen, mutta totesimme, ettei meillä vain riitä resurssit tämän ylläpitämiseen, joten päätimme heittää idealle hyvästit ja keskittyä panostamaan vain suomenkieliseen materiaaliin.

Korona, eli COVID-19. Miten se näkyy täällä?

Meiltä kysellään usein, onko Koh Samuilla koronaa tai miten se näkyy täällä. Kerroimmekin tästä jo Instagramissa, mutta jos et sitä ehtinyt huomata, niin kerromme asiasta vielä täälläkin. Eniten koronan vaikutukset näkyvät turismin rajussa laskussa, jonka vuoksi ravintolat ja turistikadut loistavat tyhjyyttään. Vaikka turismi Samuilla on ennestäänkin ollut melkoisessa laskussa, on jylläävä pandemia tuonut viimeisen kirsikan kakun päälle. Paikallisissa Facebook-ryhmissä huhutaan myös rikollisuuden lisääntymisestä, joka johtuu siitä, kun paikalliset eivät saa rahaa heikon turismin takia.

Vessapaperia Koh Samuin Big-C:ssä riittää, montaakin merkkiä. Eikä kukaan näytä niitä hamstraavan.

Muuten koronan olemassaolosta muistuttaa lähinnä lisääntynyt hengityssuojien käyttö (tämäkin lähinnä supermarketeissa), sekä muutamien lämmönmittauspisteiden ja käsidesipullojen ilmestyminen 7 Eleveneihin. Toisin kuin ehkä muualla, täällä kasvomaskeja pitää ehkä 5 % paikallisista ja farangeista ei varmaan yksikään. Ne harvat turistit, jotka tänne ovat eksyneet, ovat ehkä jonkinlainen poikkeus. Vaikka Thaimaan terveysministeri sanookin farangeja likaisiksi ja välinpitämättömiksi ja että Chiang Maissa 90% thaikuista pitäisi hengityssuojia, ei sama kyllä päde ollenkaan täällä. Jälleen kerran on kuitenkin hyvä mainita, että liikenne tappaa varmasti enemmän ihmisiä täällä kuin korona tulee koskaan tappamaan, eikä siinä kasvosuojaimet auta. Vauhkotaan kyllä että pitäisi suojautua taudeilta, muttei nähdä ollenkaan kuinka maan omat kansalaiset putoilevat liikenteessä kuin kärpäset, koska asialle ei tehdä mitään.

Mutta takaisin siihen koronaan. Toisin kuin Suomessa, täältä kyllä paskapaperia löytyy ilman minkäänlaisia ongelmia, eikä kukaan näytä sitä hamstraavan ostoskärryihinsä. Thaimaassa tunnetaan myös bidee-suihkun käyttö. Täällä voi jättää myös ostoskärryt hetkeksi vahtimatta, hakiessasi toista tuotetta, ilman että joku muumi tulee ja kääntää vessapaperit ostoskärrystäsi sillä aikaa. Toisin kuin Suomessa. Turha hamstraaminen on muutenkin älytöntä, typerää ja itsekästä, eikä auta pandemian kanssa toimimiseen. Sen sijaan Hugo-peikon ohjeet auttavat.

Ystävän lähettämä viesti Suomen nykytilanteesta.

PS. Jos reissaat tällä hetkellä ulkomailla, niin pidäthän huolen vakuutuksistasi. Me käytämme SafetyWingiä, joka korvaa myös koronaan liittyvät sairastumiset, lähes missä päin maailmaa tahansa.

P.P.S. SafetyWing on muuttanut hieman korvauskäytäntöjään koronaan liittyen, riippuen missäpäin matkustat. Jotkut maat kun on luokiteltu ”Vaara-alue 3:lle”. Lue tarkemmat tiedot heidän sivuiltaan ”Coronavirus”-välilehden alta.

(Huom! Kyseessä on affiliate-linkki. Mikäli teet ostoksen käyttämällä linkkiä, me saamme palvelusta pienen palkkion, mutta se ei vaikuta sinun maksamaasi hintaan)

Hermoloman tarpeessa

Tätä postausta kirjoitamme Sandalwood Villasin huoneessa, jonne tulimme pienen blogiyhteistyön merkeissä. Mutta tästä lisää myöhemmin.

Lomalla Koh Samuilla, kerrankin.

Päätimme ottaa pari viikkoa lomaa töistä, jotta saisimme hieman ajatuksia nollattua ja mietittyä tulevaisuutemme kuvioita ilman rajoittavia tekijöitä ja saadaksemme aikaa panostaa hetken myös itseemme. Vaikka ”paratiisisaarella” asummekin, pystymme nähtävästi luomaan täälläkin ympärillemme jonkinlaisen stressikuplan. Välillä asiat eivät tosin ole pelkästään meistä kiinni, vaan sillointällöin niihin tulee myös muita muuttuvia tekijöitä. Olemme halunneet panostaa blogiimme myös huomattavasti enemmän, mutta viimeiset pari kuukautta elämässämme ovat olleet melkoisen hektisiä. Siihen toivottavasti tulee se kaivattu muutos tästä eteenpäin ja tämä viikonloppu täällä resortilla on tehnyt enemmän kuin hyvää.

Heitetään kuitenkin nyt pallo lukijalle. Miten korona-pandemia näkyy sinun arjessa, missä sitten oletkaan? Kommentoimalla osallistut myös kuukausittaisen postikortin arvontaan.

Maitojunan kyytiin?

Viimeisimmät postaukset ovat olleet jollain tavalla hyvin erilaisia, verraten ainakin niihin mitä vielä pari kuukautta sitten naputimme. Siispä on aika palata tyylissä takaisinpäin, jotta blogiin ensimmäistä kertaa eksyvätkin eivät vain ajattele meidän kertovan erilaisia ”listoja” ties mistä aiheista. Välillä on ihan hyvä kertoa vain kuulumisiakin. Ei sillä että kukaan koskaan niitä kysyisi, mutta kuitenkin.

Aina kun otamme yhteisselfien, siinä käy näin…

Uusi vuosikymmen ja sen mukana tulleet ajatukset

Vuosi 2020 on lähtenyt meillä käyntiin aikamoisella tohinalla. On ollut yhteistyökampanjoita, haastattelujen antamisia ja tulevaisuuden suunnittelemista, mutta näistä kerromme sitten tarkemmin tulevissa postauksissa. Avasimme myös englanninkielisen blogin (ai että, tuo url <3), joka sekin on vienyt yllättävän paljon aikaa, pelkästään WordPressin asetusten, ulkonäkömuutosten ja muiden pikkujippojen takia. Paljoa ei ole vapaa-aikaa ehtinyt viettämään, saati istahtaa tämän blogin äärelle. Joku voisi kuvitella, että yhden postauksenkin kirjoittaminen olisi niinkin helppoa, että istahdetaan läppäri sylissä sohvalle ja aletaan naputtamaan sormet syyhyten tarinaa, mutta ei se niin mene. Tai menee varmasti, mutta jälki on sen mukaistakin. Meillä yhden tekstin naputtamiseen menee yleensä aikaa yhdestä kolmeen tuntia, pelkkää kirjoittamista ja miettimistä siis. Nyt oli kuitenkin sopiva hetki jakaa vähän kuulumisia ja kertoa missä nyt oikein mennään ja miltä meistä mikäkin asia tuntuu.

Eniten aikaa on varmasti mennyt tulevaisuuden miettimiseen ja erilaisten vaihtoehtojen kartoittamiseen. Emme ole ajatelleet olevamme puhelinmyyjiä lopun ikäämme, vaikka moni suomalainen tuntuukin sellaista nyt ajattelevan. Ainakin meille tulleista palautteista päätellen. Työpaikkaahan kannattaisi muutenkin vaihtaa kolmen-viiden vuoden välein. Olemme leikitelleetkin ajatuksella perustaa oma yritys, jolla jatkaa haaveiden toteuttamista tavalla tai toisella. Thaimaahan tätä firmaa ei kuitenkaan tulla perustamaan, sillä olemme nyt katsoneet vierestä kun lähipiiri avaa omaa firmaa tänne ja voi pojat millainen sirkus se tuntuu olevan. Ehkä jossain muualla Thaimaassa se onnistuisikin helpommin, mutta täällä Samuilla se on kyllä omanlaistaan arpapeliä ja byrokratian rattaiden voitelua. Olemmekin hieman miettineet Y-tunnuksen perustamista Suomeen, mutta mitä rajoitteita ja mahdollisuuksia se meille, ”ulkosuomalaisille”, tuo? Jos olet ulkomaille toimintaa siirtänyt yritysmoguli jolle kaikki tämä on tuttua, niin laittele ihmeessä viestiä ja jutellaan lisää.

Vuoden ensimmäiset viikot ovat myös täyttyneet lukuisista eläinlääkärikäynneistä, sillä meidän kattikolmikko päätyi viimeinkin sterilisoitaviksi. ”Onneksi” kaikille kissoille tuli ensikiima samaan aikaan, sillä vaikka niiden pitämä meteli oli jotain aivan älytöntä (pahoittelut vielä naapureille, vaikka tuskin näitä luettekaan) kesti sitä onneksi vain viikon verran. Nyt täällä sitten kuljetaan tötteröt päässä, jotta hömelöt katit eivät mene nuolemaan ja repimään haavojaan. Tai muut kulkevat, paitsi Bao. Koska vaikka tämä valkoinen pulla on näistä kaikista vauvamaisin, on se kuitenkin ainoa joka ymmärtää olla repimättä tikkejään. Tai liian tyhmä tajutakseen vatsassaan olevaa leikkaushaavaa.

Dahlia ja Bianca nauttivat tötteröhatuistaan.

Ei paluuta takaisin

Tässä on aikalailla puolisen vuotta tullut istuttua palmupuun alla, katsellen auringonlaskua ja lipittäen cocktaileja. No, ainakin teoriassa. On ollut vaikeita hetkiä, sekä hyviä hetkiä, aivan kuten elämässä aina. Vielä emme ole kuitenkaan varanneet maitojunaan lippua, joka veisi meidät takaisin ”tuttuun ja turvalliseen” Pohjolaan, ja rehellisesti sanottuna se ei ole käynyt mielessäkään. Tässä kuuden kuukauden aikana paluu Suomeen on alkanut tuntua entistä enemmän kaukaisemmalta ajatukselta, sillä vaikka tavalla tai toisella täältä Thaimaasta lähtisimme, olisi tämän ja Suomen välillä aika monta muutakin maata mihin rakentaa uusi koti.

Ja vaikka tarkoituksenamme oliskin palata takaisin Suomeen, emme sitä ainakaan nyt tekisi. Jos ei muista syistä, niin ainakin siitä että täällä Thaimaassahan vietetään kolmet uudenvuoden juhlat. Ja me olemme nähneet vasta yhdet. Tulevana viikonloppuna on seuraavat, huhtikuussa kolmannet. Pitäähän se huhtikuinen vesisota ainakin päästä kokemaan. Ei sillä että me olisimme sen jälkeenkään Suomeen tulossa, ihan vain selvennykseksi kaikille.

Hannen nykyinen ”Outfit Of The Day”

Syvä miete

Kun juttelemme Thaimaahan muutosta, törmäämme usein erilaiseen variaatioon kysymyksestä ”Mitä ajatuksia teille on herännyt, nyt kun arki rullaa ja Suomi on jäänyt taakse?”, mutta emme kuitenkaan osaa antaa siihen mitään kunnollista tai yksinkertaista vastausta. Tämä niinsanottu ”irtiotto” on kuitenkin vastannut niihin kysymyksiin, joita Suomessa asuessa vielä oli pää täynnä, mutta joihin ei pystynyt sen enempää kuitenkaan etsimään vastausta. Olisihan sen irtioton voinut tehdä sielläkin, irtisanoutumalla töistä ja asunnosta ja muuttamalla vaikka Saariselälle vuodeksi. Tai vaihtaa vain työpaikkaa ja asuntoa. Mutta me teimme näin.

Suomessa asuessamme (ja samaa saa lukea meihin liittyvien uutisten kommenttikentistä) jotkut kyselivät aika-ajoin ”Mitä teistä tulee isona, eikö kannattaisi kuitenkin joku kunnollinen ammatti hommata tai ainakin alkaa jo miettimään jonkinlaista eläkesäästötiliä? Oletteko varanneet jo paikan Esperi Caren ammattimaiselta vuodeosastolta, jossa vanhusta arvostetaan ja ymmärretään?”. Emme ole, emmekä tiedä, eikä meidän tarvitsekaan tietää. Jo puolessa vuodessa on sen verran oppinut ympärillä pyörivästä maailmasta, että on olemassa muitakin vaihtoehtoja kuin käydä neljän vuoden ammattikorkeaopinnot ja päästä töihin paikkaan, jossa vietät 40 tuntia viikossa kauluspaita päällä seuraavat 40 vuotta hörppien kahvia, naputtaen tietokoneen näppäimistöä ja syömällä torstaisin hernekeittoa ja pannaria firman kanttiinista lounarilappuja hyödyntäen. Ja EI, emme sano ettäkö tässä olisi mitään väärää tai pahaa ja jos näin joku tekee ja se on hänen elämälleen sopiva ja mieluinen vaihtoehto, niin hieno juttu! Me emme kuitenkaan halunneet tällaista tulevaisuutta.

Kaiken tämän liirumlaarumin ja sivuraiteille eksymisen jälkeen, on oikeastaan vain yksi kysymys joka on hiipinyt molempien mieliin; ”Mitä jos emme olisikaan koskaan lähteneet?”. Ken tietää miten asiat olisivat menneet, vai olisimmeko edelleen asumassa siellä Sörkän yksiössä Sara Siepin yläkerran naapurina, katsellen Netflixiä ja odottaen kesälomaa, jotta pääsisi pariksi viikoksi muualle?

Meidän postauksen loppusanat ovatkin (ja kyllä, tiedämme että olemme sanoneet tämän ennenkin), että jos koskaan olet ajatellut muuttaa edes hetkeksi ulkomaille tai tehdä jotain todellista elämänmuutosta, tee se. Älä anna muiden päättää elämästäsi tai teoistasi, sillä myöhemmin voit katua sitä, eikä muut siinä vaiheessa auta. Syitä ulkomaille lähtemättömyyteen (tai muunlaiseenkin elämäntapamuutokseen )löytyy kyllä, mutta ovatko ne oikeasti syitä, vai pelkkiä tekosyitä? Carpe diem ja silleen.

Tartu hetkeen.

Vuosikymmenen vaihde Thaimaan paratiisisaarella

Heti alkuun toivotamme oikein hyvää uutta vuotta ja samalla myös uutta vuosikymmentä!

Joulu tuli ja joulu meni, myös täällä palmupuiden alla. Joulutikkaat on purettu jo ennen loppiaista, jotta kissat eivät repisi enempää siinä roikkuvia koristeita, eikä kyseinen viritys olisi jatkuvasti jotenkin tukkimassa kulkuväylää. Vietimme joulun varsin rauhallisesti, emmekä juhlistaneet sitä mitenkään erityisemmin. Teimme glühweinia (siihen tarvittavaa neilikkaa oli muuten yllättävän vaikeaa löytää) ja kävimme pizzalla. Niinkin juhlava ateria siis tällä kertaa. Olisihan täällä ollut sitä länsimaistakin jouluruokaa tarjolla, mutta se tuskin on kovinkaan vegaaniystävällistä. Siispä pizza.

Joulukuusi cocktail-baarissa ei ihan riitä antamaan joululle sitä tunnelmaa, mihin olemme Suomessa tottuneet.

Joulupäivänä sitten kävimme Funky Vegessä joulupäivän aterialla, joka tosin oli enemmänkin vain ateria, mutta kuitenkin. Ei täällä lämmössä ja ”paratiisisaarella” asuessa saa nostettua joulutunnelmaa tekemälläkään, sillä vaikka yrittäisit kuinka laittaa joululauluja soimaan ja vilkkuvaloja välkkymään, tuntuu se silti jotenkin niin feikiltä. Johtuu ehkä myös asunnon sisustustyylistä, sillä nurkassa puhaltavat lattiatuulettimet ja kaikenlaisten joulukoristeiden puuttuminen ei nyt vain nostata joulufiilistä. Eikä täällä edes näy jouluohjelmatkaan telkkarissa, SaudiTV:ltä kun tulee pelkkää saarnaa ja ArabiChannel tarjoaa vain uutisia.

It’s the final countdown! Tidi tiidii, tidi titti dii!

Uuden vuoden vietimme vähän tunnelmallisimmissa merkeissä, sillä kävimme ensin syömässä lähellä sijaitsevassa thairavintolassa (jonka löysimme puolivahingossa ja se paljastuikin erittäin päteväksi mättöläksi myös jatkoa ajatellen), jonka jälkeen menimme läheiselle rannalle ottamaan hieman ”miestä väkevämpää” ja odottamaan mahdollisia ilotulituksia. Siinä rantatuolissa Pina Colada kädessä meren kuohua tuijottaen ja satunnaista livebändiä kuunnellen ei tuntunut vuodenvaihteen odottelu lainkaan hassummalta. Eipähän satanut lunta eikä räntää, eikä tarvinnut pukea itseään Michelin-mieheksi selvitäkseen ulkona. Ei ainakaan tullut ikävä Suomea, kun katseli Instagramista kavereiden postaamia kuvia juhlaillan tapahtumista.

Kun kello sitten viimein oli puolenyön, ampui varmaankin saaren jokainen resortti ja hotelli omat ilotulituksensa taivaalle, sillä kaikkialla räiskyi eriväriset kuviot, muistuttaen että vuosikymmen on nyt todellakin vaihtunut. Tuntemattomat ihmiset toivottivat toisilleen hyvää uutta vuotta ja livebändikin oli alkanut soittamaan Final Countdownia juuri ennen H-hetkeä. Kaikilla oli hauskaa ja thaikutkin olivat siirtyneet vapaapäivän viettoon. Yleensä heitä ei juurikaan rannoilla näe, sillä valitettavasti heillä tuntuu olevan aina työpäivä, mutta tänään hekin olivat laittaneet hienompaa asua päälle ja tilanneet mukilliset virkistettä. Lähiravintolan ladyboykin oli pukeutunut nättiin ja lyhythelmaiseen leopardimekkoon ainaisten farkkujen sijasta. Samaa juhlallisuutta näkyi myös muuallakin, sillä rannalta siirryimme erääseen baariin, jossa meininki oli selvästikin katossa.

Tarjoilijat ja juomien kaatajatkin olivat varmaan ottaneet välissä pienet vuodenvaihteen hörpyt, sillä kuudesta työntekijästä ainakin muutamalla tuntui olevan enemmän tai vähemmän humalasta johtuva punoitus kasvoillaan, eikä työasutkaan ollut ehkä ihan niin huolitellusti enää päällä kuin mitä ne vuoron alussa olivat varmaan olleet. Kaikilla oli kuitenkin hauskaa, ja sehän on aina tärkeintä. Päädyimme sitten mekin kyseisen baarin Facebook-sivuille, sillä iloiset baaritytöt halusivat ilmeisestikin valokuvata jokaisen päivän aikana käyneen asiakkaan. Kuvat ovat kuitenkin niin epäonnistuneita otoksia, ettemme niitä tähän julkaise. Ja myös ne tekijänoikeudet.

Ei tyhjiä lupauksia

Vuodenvaihteeseenhan kuuluu tunnetusti myös asettaa jonkinlaisia lupauksia tai saavutuksia seuraavaa vuotta ajatellen. Meidän lupaus itsellemme on, että tulemme muuttamaan uudelleen ensi vuonna. Emmekä muuta enää pelkästään tällä saarella asunnosta toiseen, vaan seuraava asunto sijaitsee jossain aivan muualla. Suunnitelmat ovat jo tehty ja työt muutosten eteen aloitettu. Mutta siitä sitten joskus paljon myöhemmin, kun tilanne on oikea.

Meistä olisin hauska kuulla; millaisia ovat sinun uudenvuoden lupaukset ja millaisissa merkeissä vietit vuosikymmenen vaihdetta?

Kissat saivat joululahjaksi huivit. Katso nyt kuinka pinkkihuivinen Biancakin nauttii!

PS: Pahoittelut postauksen kuvista. Puhelin ei aina ole se paras vehje yöllä kuvaamiseen, ei ainakaan näissä tilanteissa.

Sukeltamaan Koh Taolle

Tulipahan viimeinkin tehtyä jotain tavallisesta arjesta poikkeavaa taas pitkästä aikaa, kun poistuimme Samuin tutulta maaperältä vähän pidemmälle. Kävimme siis pyörähtämässä Koh Taon ympäristössä ja siinä samalla tuli tutuksi myös Koh Nang Yuan. Taohan on siis tunnettu kaikesta, mikä liittyy snorklaukseen ja sukellukseen ja siellä on myös eräs suomalainenkin sukelluskoulu, Koh Tao Divers. Tämä postaus ei kuitenkaan liity kyseiseen sukelluskeskukseen mitenkään, mutta asia oli kuitenkin hyvä mainita.

Turistien matkassa

Koska halusimme tehdä helpon ja rennon reissun, otimme suoraan valmiin matkapaketin Go Samui Tours-nimisestä matkatoimistosta. Pakettiin kuului autokyyti venesatamaan, pieni välipala ja siitä veneen kyydissä merelle, kohti Koh Taon snorklausmestoja. Matkalla teimme pienen välipysähdyksen Koh Phanganilla, josta poimimme mukaan kasan Full Moon Party-krapulassa olevia eurooppaturisteja ja voi pojat sitä touhua ja porukkaa!

Bangrakin laituri

Olemme joskus miettineet että olisi mielenkiintoista käydä Full Moon Partyilla, jotka ovat siis valtavat, koko vuorokauden kestävät, turistibileet jossa viina virtaa, räkä roiskuu ja marihuana palaa. Emme itse polta pilveä, mutta ei se silti tarkoita etteivätkö muut siellä polttaisi (tai käyttäisi ties mitä pillereitä). Full Moon Partyilla on väkeä muutamista tuhansista pariinkymmeneen tuhanteen ja nyt saimme heistä mukaan ehkä kaksikymmentä. On jotenkin käsittämätöntä kuinka paljon meteliä noinkin pieni sakki saa aikaan, vaikka kaikilla on silmät ja nenä punaisina joko pilvenpoltosta tai auringosta, todennäköisesti molemmista. Täytyy ehkä miettiä hieman uudelleen tuota FMP:ssa käymistä, sillä jos tuollaista bilesakkia joutuu katsomaan vuorokauden verran, niin voi olla että alkaa itselläänkin silmät punottamaan pelkästä tuskasta ja sisäisistä kyyneleistä.

Reilun tunnin mittaisen venepomputtelun jälkeen saavuimme sitten Koh Taon rannikolle parkkiin, jossa meille jaettiin snorkkelit ja maskit, kerrottiin muutamia ohjeita ja sen jälkeen olikin aika hypätä merenalaiseen maailmaan. Tämä oli ensimmäinen kerta meille molemmille, kun kävimme kunnolla snorklaamassa merellä ja nyt kyllä ymmärrämme miksi ihmiset siihen niin pahasti hurahtavat. Onhan se hienoa katsoa maailmaa, jota et ilman tietynlaisia välineitä tai sijaintia näe, vaikka tuo olikin vain pieni kosketus siihen mitä meri voikaan tarjota. Kilpikonnia emme kyllä nähneet, mutta värikkäitä ja uteliaita kaloja senkin edestä. Oli jotenkin käsittämätöntä olla vain paikallaan ja katsoa kuin miljoonakalaparvi uiskenteli ohitse ja sen jälkeen kasa erivärisiä sinttejä tuli lähes maskiin kiinni tuijottamaan ja morjestelemaan. Ei kalakammoisille siis, mikä nyt varmaan on aika selvää.

Snorklailuun varattu tunti meni yllättävänkin äkkiä, sillä yhtäkkiä tajusimme olevamme viimeiset veneemme matkustajat, jotka olivat edelleen vedessä. Ryhmänjohtaja jo huuteli peräämme, sillä oli aika matkata eteenpäin kohti Koh Nang Yuania. Kyseessä on siis pieni saarirykelmä Taon vieressä, joka on varmasti tuttu useista valokuvista ja kahta saarta yhdistävästä hiekkakaistaleesta, jota pitkin voi kulkea saarelta toiselle. Saarelle päästyämme oli ruokailun aika (joka oli tietysti tuttuun tapaan se perinteinen buffet-ruokailu ilman yhtäkään thaimaalaista ruokalajia) saaren ainoassa ravintolassa, jossa hinnatkin ovat luonnollisesti sen mukaiset. Kilpailua kun ei ole, joten hintaa voi muokkailla miten tykkää. Meillä se nyt toki kuului tuohon pakettihintaan, joten emme joutuneet siitä erikseen maksamaan. Mikä toisaalta oli ihan hyväkin, sillä vaikka ruoka oli ”ihan ok”, sai Hanne siitä kotiinvietäväksi sen Thaimaan ensimmäisen ruokamyrkytyksen, jonka kourissa tätä nyt kirjoitellaan.

Buffet-ruokailu Koh Nang Yuanilla

Ruoan jälkeen meillä oli pari tuntia vapaa-aikaa tutustua saaristorykelmän antimiin, eli baariin, näköalapaikkaan, auringonottoon tai snorklaukseen. Valitsimme näköalapaikan, sillä snorklaus pienellä rantakaistaleella parinsadan turistin seassa ei niinkään napannut, varsinkin kun kyseisellä rantakaistaleella ei oikeasti ole paljoakaan elävää korallia jäljellä. Siispä suuntasimme näköalapaikalle katsomaan josko saisimme sieltä vaikka jonkinlaisen valokuvan napattua.

Kuten vähän arvelimmekin, näköalapaikka oli juurikin niin selfieturistoitunut kuin olla ja voi. Olisihan se pitänyt arvata, että vartin vuorellekönyämisen jälkeen päädymme jonoon, jossa kymmenet turistit odottavat pääsyään ottamaan sitä yksilöllistä ja omanlaistaan kuvaa Thaimaan upeasta nähtävyydestä. Kaikki yrittävät saada samanlaisen kuvan samasta paikasta samaan aikaan, joten voit vain kuvitella millainen kuhina vuoren hohdokkaimmassa kohdassa oli. Emme vaivautuneet edes panostamaan valokuvaukseen kovinkaan ihmeellisesti, vaan nappasimme muistoksi pari satunnaista otosta ja palasimme sitten takaisin alas. Ei toivoakaan alkaa virittelemään järjestelmäkameraa ja jalustaa sopivaan kohtaan, kun kameran ympärillä häärää kolmekymmentä krapulaista ja paidatonta brittiä äheltämässä ”oi mate, take that bloody picture while I pose wid a view eh!”. Ehkä jonakin toisena kertana kokeilemme uudelleen, mutta todennäköisesti emme.

Koh Nang Yuan

Koh Nang Yuan, tuhottu paratiisi

Täytyy nimittäin sanoa Nang Yuanista sen verran, että paikka näyttää kuvissa huomattavasti paremmalta kuin mitä se on oikeasti. Sille on käymässä tismalleen samalla tavalla kuin mitä Koh Phi Phille muutama vuosi sitten, eli yliturismi on pilannut sen lähes täysin. Todennäköisesti kohta tulee eteen tilanne, jolloin paikka on pakko sulkea muutamaksi vuodeksi, jotta sen ekosysteemi saadaan elvytettyä takaisin kunnolliseksi ja toimivaksi. Vaikka paikanpäällä vouhotetaankin ettei sinne saa tuoda omia muovipulloja tai muovisia rantakenkiä, voi niitä kuitenkin ostaa paikanpäältä ihan kuten muualtakin. Muovi ei kuitenkaan ole se alueen suurin ongelma, vaan myös ajatusmaailma kaiken takana. Siinä missä turisti koittaa mielestään parantaa maailmaa heittämällä muovipullonsa roskakoriin, dumppaa paikallinen rikkinäisen ilmastointilaitteen ravintolan takapihalle maatumaan. Roskan lisäksi asiaa ei ainakaan auta satojentuhansien ihmisten käyttämät aurinkorasvat, jotka leviävät samantien mereen ja tuhoavat sitämyöten kaikkea elämää merenpinnan alapuolella. Eipä ollut yhtäkään ilmoitusta koralliriuttaturvallisista aurinkorasvoista yhtään missään.

Ymmärrämme kyllä saaren valtavan turistimäärän tuomat ärsytykset ja ongelmat, mutta ne eivät kohdistu pelkästään saaren luontoon, vaan myös saaren henkilökuntaan. Siinä missä olemme Samuilla kohdanneet hymyileviä, ymmärtäväisiä ja mukavia ihmisiä useassakin kaupassa ja ravintolassa, oli tämä aivan toista maata. Jopa Samuin 7 Elevenin yövuorossa oleva kassaneiti jaksaa sentään tervehtiä ja hymyillä Youtube-videoonsa keskittyessään, mutta Nang Yuanilla ei tullut kumpaakaan. Juoma tuli kouraan ja raha kelpasi, mutta muuten sieltä ei asiakaspalvelua kyllä saanut. Ja mitä nyt Tripadvisoria lueskeltiin, niin ei siellä ihan hirveästi mairittelevia kommentteja ole. Toki tietämättömät ja röyhkeät turistit alkavat ärsyttämään kun niitä katsoo vuodesta toiseen, mutta kun se yksi mukava sattuisi kohdalle niin sillekin pitää kiukutella. Hämmentävää sinänsä kokea tällaista, sillä muutimme kuitenkin pois Suomesta jo kuukausia sitten.

Matkanjärjestäjästä tai sen henkilökunnasta meillä ei ole kyllä pahaa sanottavaa ollenkaan. Paatin kapteeni ja sen muu henkilöstö olivat oikein ymmärtäväisiä ja avuliaita, kuten myös turistioppaina toimineet nuoret miehet. Vielä ystävällisemmäksi meininki muuttui kun he äkkäsivät Markuksen kädessä möllöttävän farang-tatuoinnin ja ymmärsivät ettemme olekaan turisteja, kuten kaikki muut paatissa kököttävät. Vahva suositus siis Go Samui Toursille, joka kaikesta huolimatta oli vielä yllättävän edullinen. Kaikki tämä maksoi vain 1500 bahtia per naama, kun taas kilpailijat ottavat samanlaisesta reissusta reilun pari tonnia.

Oliko reissu kuitenkin rahansa ja aikansa arvoinen kokemus? Kyllä ja ei. Onhan Nang Yuan hienon näköinen paikka, mutta suosittelemme jättämään sen silti väliin, ellet nyt oikeasti halua nähdä pientä turistisaarta yhdellä näköalapisteellä. Kannattaa mieluummin suunnata suoraan Koh Taolle, josta varmasti löytyy kunnon poukamat snorklaukseen, mahdollisuudet laitesukellukseen sekä omat näköalapaikkansa. Tao on muutenkin paljon isompi saari, sillä Nang Yuan on oikeasti alle kilometrin halkaisijaltaan. Emme edes keksi miksi ihmeessä joku haluaisi vuokrata itselleen huoneen juuri siitä saaren ainoasta resortista, sillä ne maksavat aivan järjettömästi ja koko saari on tunnissa koluttu aivan läpikotaisin. No, meitähän on tunnetusti moneen junaan.

Karvainen Kilpikonna

Edellisen postauksen lopetimme näppärästi kissakuvaan ja vanhempia postauksia lukeneet tietävätkin meillä olevan vain kolme kissaa, Baozi, Bianca ja Dahlia. Eräänä päivänä töistä palatessamme kuulimme terassiltamme kimeää naukumista ja pihatuolimme päältä meitä tuijotti keltainen silmäpari. Hetken päästä meitä vastaan tassutteli kissa, joka alkoi heti pyörimään jaloissa ja kehräämään kovaäänisesti. Monen mielestä ehkä virheenä annoimme sille pari kuivanaksua, jotka se sitten ahmaisi suihinsa samantien. Tämäkin tilanne sitten tuttuun tapaan taas eskaloitui siihen, että olemme nyt ruokkineet sitä kuukauden verran ja olemme käyttäneet sen jo kertaalleen lääkärissä testeissä ja madotuksessa. Josko sen vaikka jouluksi uskaltaisi ottaa sisälle, kunhan saamme loput rokotukset tehtyä ja saamme varmuuden että se on kaikinpuolin terve. Jääkö se meillä sisäkissaksi, sitä emme tiedä. Kyseessä on kuitenkin aikuinen katti ja varmastikin aina elänyt vapaata ja villiä elämää, mutta sitähän ei koskaan tiedä. Oli miten oli, meillä on nyt sitten neljäs kissa, jonka nimi on Tao. Kyllä, meillä on kissa nimeltä Kilpikonna. Vähemmän ehkä yllättäen kyseinen nimi tulee sen turkin kuvioinnista. Myös ihmettelijöille tiedoksi; kilpikonna thaiksi on tao.

Uusi perheenjäsenemme; Tao

Jouluunkin on enää viikko aikaa. Vähän täytyy myöntää, ettei täällä asuessa pääse mitenkään siihen oikeaan joulufiilikseen vaikka kuinka yrittäisi. Marketeissa toki soi englantilaiset joululaulut, monen talon pihalla loistaa kirkkaasti valaistu joulukuusi, mutta jokin silti puuttuu. Ainiin; pakkanen ja lumi, toistuvat joulumainokset kaikkialla, ihmisten joulustressi ja raivoaminen kassajonossa, sekä Ilta-Sanomien lööpit ”Näin neiti Julkkis viettää joulua, katso piparintuoksuiset kuvat!”. Niistä on joulu tehty.

Ehkäpä sitä tulee itse glühweinia keiteltyä ja piparia maistettua, mutta jouluruoat tulemme syömään Funky Vegessä. Siellä kun tarjoillaan vuosittainen jouluateria. Meillä ei kotona ole mitään mahdollisuutta tehdä jouluaterioita, sillä emme omista muita ruoanlaittovälineitä kuin riisinkeittimen ja wokkipannun. Niiden avulla ei ainakaan mitään lanttulaatikoita tai muita vastaavia loihdita. Emme nyt kuitenkaan vielä toivottele jouluja, seuraavassa postauksessa sitten.

Kun kolmio ei riitä

Sawadee ka!

On taas kuulumisten aika. Muutto on nyt ohi ja tavaratkin alkavat pikkuhiljaa löytää oikeat paikkansa. Viime viikonloppu kuluikin ”mukavasti” tavaroiden pakkaamisessa ja huonekaluja siirtäessä. Onneksi emme ole asuneet Thaimaassa vielä kauaa, joten omaisuutemme on aika vähäistä. Saimme lopulta kaikki tavarat siirrettyä neljällä autolastillisella, joka oli aikalailla juuri se määrä mitä alunperin arvioimmekin. Muuttoautoksi valikoitu erinomainen Mitsubishi Triton, jonka saimme vuokrattua eräältä australialaiselta herrasmieheltä. Pakettiauto on Thaimaassa harvinaisuus, mutta tavarat saatiin tällä muhkeudella liikuteltua oikein näppärästi, vaikka lava olisi kieltämättä voinut olla hieman pidempikin. Markuksen täytyy kyllä myöntää, että pieni autokuume saattoi iskeä kun hän pääsi istumaan kunnollisen pick-upin ohjauspyörän taakse ja kokeiltua mihin kunnollinen neliveto tällä saarella kykenee.

Asuimme siis ennen Bangrakissa (sijaitsee Bophutissa lentokentän kyljessä), joka on lähinnä vähäosaisten paikallisten suosima asuinalue ja sen se on näköinenkin, ainakin suurimmaksi osaksi. Toki sinne sekaan on tungettu myös länkkäreiden övereitä asuintaloja ja yksi iso fallukommuuni, mutta valtaosa Bangrakin asukkaista on kuitenkin thaikkuja. Kaupunginosaa voisi hyvin verrata mihin tahansa Suomen suurkaupungin itäpäätyyn, joka on täynnä kaupungin vuokra-asuntoja.

Uusi asuntomme sijaitsee Lamailla, joka sen sijaan on huomattavasti vehreämpi ja värikkäämpi alue monessakin mielessä. Lamailla on paljon erilaisia resortteja ja hotelleja, sekä sen keskustassa oma turistikatu baareineen ja ravintoloineen, mutta myös paljon luontoa ja huikeita korkeuseroja. Ihmisten tuloerot tietysti näkyvät myös täälläkin, sillä siltä ei voi välttyä, mutta kokonaisuutena Lamai on huomattavasti viihtyisämpi ja rauhallisempi asuinalue kuin Bangrak. Ja jostain syystä myös edullisempi, mikä on sinänsä vähän kummallista. Monet kauhistelivat muuttoamme Lamaille, koska se on ”niin kaukana”. Kaukana mistä? Maenamista (palvelukeskittymä) vai Chawengista (saaren varsinainen keskusta)? Työmatkamme piteni ehkä kymmenen minuuttia ja Chawengiin pääsee reilussa vartissa, joten kai se on monen mielestä matkana liian pitkä.

Pihaneliöt sisäneliöiksi

Vanhassa asunnossamme meillä oli iso piha, kuten jo tiesitkin mikäli olet vanhoja postauksia lukenut, mutta uudessa asunnossa sellaista ei enää ole. Pihaa meillä tietysti on, sillä asumme omakotitalossa, mutta huomattavasti pienempi, mikä on ruohonleikkuun kannalta erittäin positiivinen ja toivottu asia (Anna olla viimeinen kerta kun ajan ruohon tämän saatanan sadan neliön pihasta -Markus). Nykyasunnossa meillä on pieni takapiha banaanipuineen ja edessä iso, katettu, terassi ja ihka oma kala-allas! Tällä hetkellä siellä uiskentelee läjä miljoonakaloja ja yksi iso (todennäköisesti) karppi. Olemme tietysti jo miettineet mitä muuta sinne saisi hankittua, mutta tähän mennessä ideat ovat olleet niin huonoja, ettemme ole tehneet asialle vielä mitään. Kilpikonna, piraijaparvi tai vasarahai eivät kuulemma ole hyviä ideoita tämän tyyppiseen altaaseen.

Se minkä pihassa menetimme, asuinneliöissä voitimme. Vanhassa asunnossa meillä oli 3h+kk+2kph+wc, mutta eihän se nyt riittänyt tällaisille ökyilijöille alkuunkaan. Enemmän pitää saada! Nyt meillä on sitten 5h+keittiö+3kph. Kyllä nyt kelpaa (vaikka mietitkin varmaan että miksi helvetissä kaksi ihmistä tarvitsee tuollaisen?) majailla! Molemmilla on omat suihkut ja vessat, sekä yksi yhteinen WC, jossa tarpeen tullen voi pestä vaikka kissojen hiekkalaatikot. Keittokomerokin muuttui oikeaksi keittiöksi isoine keittiötasoineen ja kaasuliesineen.

Olisimme saaneet myös kasan huonekaluja, mutta otimme vain sängyn, jääkaapin ja television. Jee, meillä on televisio ja sieltä näkyy jopa kuusi kanavaa! Ja mikä parasta; Kaikki kuusi ovat eri variaatioita SaudiTV:stä ja Abu Dhabi Channelista. Mahtavaa, pääsemme katsomaan arabiversiota Haluatko Miljoonäriksi-ohjelmasta. Olisi ollut liikaa toivottua jos telkkarista olisi näkynyt vaikka paikallisia lastenohjelmia tai saippuaoopperaa, mutta ilmeisesti lautasantennimme on suunnattu hieman liiaksi länteen.

Hauskaahan tässä kaikessa muutoksessa on kuitenkin se, että vuokramme aleni 2000 bahtia, sillä nykyisestä asunnosta maksamme kuukausivuokraa karkeasti sanottuna 380 euroa. Tämä siis siitä syystä, että Lamailla on halvempaa asua.

Mitä seuraavaksi?

Tällä hetkellä suunnitelmissa seuraavaksi on oman ajoneuvon ostaminen ja potentiaalisia vaihtoehtoja onkin tullut silmäiltyä jo jonkinverran. Ennen oman ostamista (ja rahansäästösyistä) vaihdamme kuitenkin nykyisen puolilahon Honda Clickin uudempaan malliin, joka on varmastikin sekä turvallisempi, myös ajettavuudeltaan mukavampi vaihtoehto. Samalla vaihtuu myös skootterivuokraamo, sillä nykyinen thaikkurouva tuntuu suhtautuvan meihin kuin halpaan makkaraan ja antaa meidän käyttöön pelkkiä romuja, vaikka pyytäisimmekin parempaa. Tässä kun on kahden kuukauden sisään kaksi skootteria hajonnut ja toisellakin kerralla saimme tilalle sen ensimmäisellä kerralla korjaukseen menneen, ei luottoa kyseiseen rouvaan oikein enää ole. Mieluummin maksamme tälle aiemmin mainitulle aussiherralle, jotta saamme turvallisemman ja laadukkaamman menopelin alle muutamaksi kuukaudeksi. Sillä ajalla pystymme hyvinkin keräämään hieman ylimääräistä, jolla voimme sitten ostaa oman pyörän.

Huomenna oli alunperin tarkoitus lähteä erään sukellusryhmän mukaan merille, kuvaamaan heidän sukellusreissuaan pienessä markkinointimielessä, mutta ilmeisesti emme sitten menekään. Sukellusjoukon järjestäjänä oleva rouva innostui kyllä kovasti meidän kuvauslennokista ja -kalustosta ja olisimmekin päässeet ilmaiseksi heidän mukaansa kuvaamaan heille käyttömateriaalia, mutta yhteydenotoistamme huolimatta hän ei ole enää vastaillut mihinkään. Olisihan se ollut mukava päästä käymään pienellä merimatkalla ja hyödyntämään taitojamme ja laitteitamme, mutta toisin nyt sitten kuitenkin kävi. Ehkä sitten joskus toiste.

Ensi viikonloppuna nokkamme suuntaavat kohti Chiang Maissa pidettävää Loy Krathongia ja Yi Pengiä, josta mainitsimmekin jo aiemmin. Todennäköisesti siis kirjoittelemmekin seuraavan postauksen vasta sen jälkeen, ellei sitä ennen tule mieleen jotain polttavaa aihetta. Tässä kun nyt on ollut heinäkuusta asti Samuilla (poikkeuksena Markuksen ”syrjähyppy” Saksaan), tekee ihan hyvää päästä välillä vähän muuallekin. Kiva nähdä taas välillä oikeaa kaupunkia isoine kerrostaloineen ja mainoskyltteineen, eikä pelkkiä mustaa savua puskevia tuninkiautoja, eestaas suhaavia moottoripyöriä ja öykkäröiviä ja paidattomia brittituristeja.