Vuosi 2025-2026 – Recap viimeisestä vuodesta

Aiemmasta kuulumispostauksesta onkin kulunut jo reilu vuosi ja postauksesta yleensäkin. Tähän on ihan yksiselitteinenkin syy, miksi emme ole kirjoitelleet blogiin mitään; ei ole vain kiinnostanut. Nyt kuitenkin ajattelimme että hemmetti, eihän tämä nyt näin voi olla että blogi vain passivoituu ja kuihtuu kasaan. Jos blogin ylläpito päättyy, kerromme sen kyllä teille! Mutta sen aika ei suinkaan ole, joten tehdäänpäs tästä tämmöinen ”Mitä viimeisen vuoden aikana on tapahtunut”-postaus. Sen verran ainakin on tapahtunut, että meitä on nykyään kolme.

Kreikasta Thaimaahan

Viimeisintä kuulumispostaustamme kirjoittelimme tammikuussa 2025 Thaimaan Bangkokista, jonne lähdimme, kun puolen vuoden asuminen Kreikan Thessalonikissa oli päättynyt. Olimme Thaimaassa tuolloin vajaan kuukauden ja sinäkin aikana tietysti ehti sattua ja tapahtua. Alkuun olimme Bangkokissa pari viikkoa, josta sitten matkasimme bussilla Chiang Maihin, jossa vietimme seuraavat kaksi viikkoa.

Bangkokissa tapasimme paria kaveriamme, kävimme tsekkaamassa samoja ravintoloita ja paikkoja kuin viimeksi siellä ollessamme, sekä tietysti näkemässä paljon uutta. Edellisellä kerralla missasimme esim Wat Phon (kiitos koronan), joten nyt oli aika käydä tsekkaamassa kuinka jättimäinen kulta-Buddha makaa. No, eipä siinä paljoa ollut tsekkaamista kun väkeä oli niin maan perhanasti, mutta tulipahan nyt jotain nähtyä kuitenkin.

Bangkokissa ei sinänsä mitään ihmeellistä tapahtunut, paitsi että juuri sopivasti kiinalaisen uudenvuoden aikana joku varasti Hannen puhelimen… Sinne meni kaikki Kreikassa otetut kuvat, kuten myös kaikki muukin. Ja tästähän se show vasta alkoikin. On nimittäin pikkuisen vaikea hoitaa vaikkapa nettipankkiasioita, uuden liittymän siirtoa uuteen puhelimeen, vakuutusilmoitusta yms kun et pääse käsiksi puhelimeen. Valtaosaan palveluista piti joko kirjautua pankkitunnuksilla tai tekstarivarmenteella, mutta minkäs teet kun sinulla ei ole pääsyä liittymään, johon viestit tulevat? Onneksi oli sentään Markuksen puhelin, sekä läppäri mukana. Saatiin lopulta kaikki asiat hoidettua ja uusi puhelinkin ostettua, mutta vituttaahan tuo edelleen. Varsinkin, kun varastettu puhelin näytti viimeisenä sijaintinaan jotakin Kambodzan elektroniikkakauppaa. Jännä juttu että kun olimme kyseiseen puljuun yhteydessä, emme ole saaneet tänäkään päivänä mitää vastausta.

Note to self ja muillekin; tallenna kuvat aina pilvipalveluun tai ota niistä varmuuskopiot! Miksi emme tehneet näin ennen? Niinpä.

Bangkokin jälkeen matkasimme tosiaan sitten Chiang Maihin, jossa olimme loppuajan Thaimaanmatkasta, eli vielä pari viikkoa. Teimme myös Mae Hong Son-loopin, eli vuokrasimme prätkän ja teimme sillä muutaman päivän road tripin. Olisi ehkä kannattanut olla pari päivää pidempäänkin, sillä nyt oli vähän kiire enemmänkin matkata eteenpäin kuin pysähtyä nauttimaan eri kaupungeista ja nähtävyyksistä. Suosittelemme silti kokeilemaan! Muistat vain ottaa tarpeeksi tehokkaan pyörän, niin ylämäetkin kulkevat joutuisasti. Ja paljon lämmintä vaatetta, sillä korkealla Thaimaan vuoristossa on oikeasti aika kylmä.

Thaimaasta eteenpäin kohti Malesiaa ja Vietnamia

Thaimaasta lennettiin sitten Malesian Kuala Lumpuriin, jossa oleskeltiin viikon verran. Ja tietysti oli pakko käydä läpi niin uusia kuin vanhojakin vegaaniystävällisiä ravintoloita, pakollisia nähtävyyksiä sekä käydä vähän shoppailemassa. Hungry Tapirissa taisimme käydä pariinkin kertaan, sillä se nyt on vaan niin hyvä ravintola. Vesi helahtaa kielelle nytkin, kun selailee noita nettisivuja.

Kuala Lumpurista lensimme sitten suoraan Vietnamiin ja siellä Ho Chi Minh Cityyn. Vietnamissa vietimme kuukauden, matkustellen bussilla etelästä pohjoiseen aina Sapaan asti. Varsin hyvä reissu kaikinpuolin, jossa oikeastaan tärkein asia olikin vain rentoutua, syödä hyvin ja nauttia elämästä. Sapa on muuten oikein mukava paikka! Suosittelemme, jos et ole koskaan käynyt. Aika mäkinen kaupunki, siihen kannattaa toki varautua.

Takaisin Suomeen

Kun Aasianmatka oli ohi, muutimme suoraan Turkuun. Kämppää haimme jo Thaimaassa ollessamme, kun Hanne sai silloin uuden duunin. Senhän takia me oikeastaan Suomeen palasimmekin; Hannen töiden takia. Olisihan tuon aloitus varmaan järjestynyt jo matkallakin, mutta koimme että ehkä asia olisi järkevin hoitaa kuitenkin näin.

Miksi sitten Turkuun? Jaa’a, varmaan jonkun aivopierun takia. No ehkä syynä oli enemmänkin se, että Markuksen veli, veljenpoika ja äiti asuvat siellä eikä Markus ihan hirveästi ole heitä nähnyt. Ja kun olimme käyneet joskus aiemmin kesällä Turussa, oli se ihan kiva kesäkaupunki, joten miksipä ei. Löysimme kämpän Turun Martista ja muutimme sitten sinne. Aika pian Markuskin sai itselleen duunia (jossa on itseasiassa edelleenkin) joten elämä alkoi hymyillä. Mutta joku kuitenkin hiersi… Jotain puuttuu. Joku tässä kokonaisuudessa nyt häiritsee, mutta mikä? Onko se tämä Turku sitten kuitenkin, eikö Suomen Pariisi olekaan niin ihana kuin väitetään? No, tuosta sanonnasta voi olla montaa mieltä, mutta sanotaan lyhykäisyydessään että Turku ei ollut meidän kaupunki.

Yksi iso syy miksi kuitenkin muutimme pois, oli se, että ensinnäkin asunto kävi nopeasti pieneksi ja tulisi käymään kohta vielä pienemmäksi. Se ei ollut kovinkaan sopiva edes kahdelle ihmiselle (parvellinen kaksio kuulosti hyvältä paperilla, mutta pohjaratkaisu tuotti hieman haasteita), saati useammalle. Ja näinhän siinä sitten lopulta kävi; parin sisäänlaukeamisen jälkeen Hanne oli paksuna.

Poika kotiin!

Nyt meitä on sitten kolme. Viikko sitten meille syntyi odotettu ja kaivattu pieni veijari, joka päätti tupsahtaa maailmaan kolme viikkoa ennen laskettua aikaa elokuvatyylisen lapsiveden menemisen saattelemana. Emme kiitä hänestä Jumalaa, vaan Espoon sairaalan synnytysosaston henkilökuntaa <3

Tästä alkaakin täysin uudenlainen matka meidän elämässä. Ehkä syy siihen löytyikin, miksi olemme jatkuvasti muuttaneet kaupungista ja jopa maasta toiseen, reissaten ympäri maita ja mantuja ja etsineet elämälle uutta suuntaa. Olimme koko ajan menossa eteenpäin tai ainakin suunnittelemassa seuraavaa siirtoa, ehkä jollakin tavalla ”paeten” jotain tai peläten pysähtymistä. Nyt se syy löytyi ja se makaa nyt tutti suussa tuossa vieressä. Matkamme ei suinkaan ole ohi, nythän ne vasta alkavat.

Pitkään sitä ajatteli että lasta ei tähän perheeseen tule, mutta nyt jälkikäteen täytyy sanoa että kyllä hän on se kaivattu lisä tähän elämään. Ja aivan oikeaan aikaankin; saimme reissattua kahdestaan aikalailla juuri niissä paikoissa missä halusimme, niillä resursseilla millä pystyimme. Seuraavaksi reissaamme sitten kolmestaan, jahka poika tuosta hieman kasvaa. Toivottavasti Kiinan pandat kiinnostavat. Sitä ennen nautimme Espoosta.

PS: Te jotka reissaatte ulkomailla, muistakaa että netin käyttö ulkomailla on huomattavasti helpompaa ja turvallisempaa Airalo eSimin ansiosta. Ei tartte aina etsiä WiFi-alueita tai säätää simkorttien kanssa, varsinkin jos maa vaihtuu matkalla.