Saavuimme eilen Malesian pääkaupunkiin, noin kahden miljoonan asukkaan Kuala Lumpuriin. Millainen kaupunki Kuala Lumpur on ja millaiset ovat meidän ensifiilikset siitä? Samalla avataan vähän mitä tässä parissa päivässä on tapahtunut ja mitä on tehty. Ja avataanpa vähän Malesian hintatasoakin.
Lentokentältä asunnolle ja siitä suihkuun – tämä oli ainakin ajatus
Aloitetaan postaus nyt vaikka ihan sieltä lentokentältä, Immigrationin jonosta. Siellähän oli nimittäin hieman actionia. Siinä meidän edessä oli bangladeshilaisen näköinen herra puhumassa puhelimeen, mutta juuri kun tulikin hänen vuoronsa astua tiskille, hän päästi meidät ohi. Siinä sitten menimme molemmat omille tiskeille näyttämään passiamme maahanpääsyä varten, niin tämä edeltämainittu kaveri päättikin yrittää pientä kikkaa ja livahtaa siitä tarkastajan ohi samalla, kun tämän huomio keskittyi Markuksen passintarkastukseen. No eihän se onnistunut; virkailija hyppäsikin sekunnin murto-osassa pystyyn, ryntäsi äijän eteen, veti tätä suoraan nyrkillä pataan ja sen jälkeen nappasi äijän pään kainaloonsa. Siinä vain äijällä pyöri silmät päässä kuin lottopallot, kun ukkoa retuutettiin koppiin säilöön. Pari minuuttia siinä sitten odoteltiin virkailijan paluuta ja taas homma jatkui kuin ei olisi mitään tapahtunutkaan. Normi päivä.
Lentokentältä otimme Grabin (eli vähän niinkuin Uber ja jos et Grabia tiedä ja mietit Aasianmatkaa, kannattaa tutustua) kämpille. Kuskiksi sattui mukava nuorimies, joka höpötteli siinä ajomatkalla niitä näitä. Ja olihan sitä ajomatkaa; lentokenttä sijaitsee nimittäin melkein 50 kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Kyllähän siinä tuli jutusteltua vaikka ja mitä, vaikka ajomatka menikin varsin sukkelasti. Kun perille päästiin, mittari näytti 72 ringittiä. Eli siis tasan 15 euroa. Kahdelta. Sunnuntaina, keskellä yötä. Aika kallista lystiä kieltämättä.
Meidän Airbnb-asuntomme sijaitsee kaupungin laitamilla, Chow Kitin kaupunginosassa. Tämä on tämmöinen tilava kaksio hyvällä keittiöllä ja mukavalla allasnäkymällä, kahdeksannessa kerroksessa. Kerroksia talossa on yhteensä 37 joten ihan ylös saakka ei meillä budjetti kantanut. Mutta kyllä tästä hyvät näkymät on, vaikkakaan ei mihinkään muualle kuin talokompleksin sisäpihalle.
Kaikki toimi alkuun varsin hyvin; ilmastoinnit toimivat, oven sai lukkoon ja kaikki tarpeellinenkin löytyi. Hannekin pääsi lämpimään suihkuun, mutta sitten tulikin Markuksen vuoro. Eipäs tullutkaan enää vettä suihkusta. Ei kylmää, eikä lämmintä, ei mitään. Siinä lentokoneessa istuneena, samoissa paskaisissa vaatteissa Kotkasta saakka matkustaneena ja vieläpä väsyneenä alkoi kasvamaan jo sen verran pitkää kyrpää otsaan, että ei paljoa kiinnostanut alkaa säätämään mitään ylimääräistä. Siispä pillupuhelin käteen ja sillä pesulle! Tuossa se Markus istui lattialla munasillaan pesemässä shampoota päästään alapääsuihku kädessä, kylmällä vedellä. Sen jälkeen lähtikin viestiä omistajalle että “Etsä viitsisitsä tulla aamulla korjailemaan?”.
Suihkun jälkeen ajattelimme, että käydään tuossa alakerran kaupassa ostamassa vähän evästä iltapalaksi ja aamuksi, syömme hieman ja käymme sitten petiin. No eipä tuon suihkuepisodin jälkeen jaksanut enää lähteä mihinkään, totesimme vain että eiköhän laiteta samantien pää tyynyyn ja aloitetaan huomenna puhtaalta pöydältä ja virkein mielin. Tulikin siinä sitten uni aika nopeasti, eikä kyllä yöllä kumpikaan herännyt kesken unien. Harvinaista herkkua, kun yleensä tulee heräiltyä ainakin kerran tai kaksi. Pelkästään jo kissojen takia.
Uusi päivä ja virkein mielin keskustaan
Aamulla sitten lähdimme alakerran markettiin ostamaan pikanuudeleita ja kahvia. Niillä pärjää aamuisin varsin hyvin, eikä tarvitse lähteä heti mitään ravintolaa etsimään. Kyllähän tuossa alhaalla itseasiassa on kahvila ja ravintolakin, mutta ei sitä nyt joka aamu tarvitse käydä ravintolassa syömässä, mieluummin aloittaa kevyesti ja syö sitten kunnolla vasta muutaman tunnin jälkeen.
Kun aamupala oli syöty, lähdimme kävelemään lähimmälle juna-asemalle, joka onkin itseasiassa ihan tuossa vieressä. Sinne kun päästiin, niin kiinnihän se oli. Ollut kuulemma jo kuukauden. Jes, tulipa valittua hyvä sijaintikin! Onneksi lähin Monorail-asema oli myös sekin suht lähellä, noin kilometrin päässä. Juuri sopivan kaukana, jotta ehtii paita liimaantua selkään kiinni kosteuden takia. Nyt on toki sadekausi, joten täällä ei ole ihan tolkuttoman kuuma, mutta ilmankosteus on sitten 80% paremmalla puolen. Nyt illalla lämpömittari näyttää olevan 29 plussan puolella ja ilmankosteus 81%. Kyllä ainakin tarkenee.
Monoraililla menimme melkeinpä suoraan (noooh, parin mutkan kautta) KLCC Parkiin, joka on urbaani puisto Petronas Towersin vieressä. Petronas Towers on siis maailman korkein kaksoistorni, jolla on korkeutta huikeat 451,9 metriä. Puiston kiertelimme rauhallisesti ympäri, napsien valokuvia ja fiilistellen puiston vehreyttä. Tänne pitää kyllä tulla uudelleen myös joskus pimeän tultua, sillä puiston suihkulähteellä tapahtuu jonkinlainen valoshow ilmeisesti joka ilta. Paitsi varmaan silloin, kun me sinne mennään. Täällä nimittäin tuntuu nyt olevan kaikki huollossa; meidän talon neljästä hissistä vain yksi toimii, juna on pois käytöstä, yksi puiston suihkulähteestä oli huollossa, kuten myös vesiautomaatitkin… Jopa Monorailin turvaovet ovat jatkuvasti auki, koska ovat juuri tällä hetkellä huollettavana.
Kuala Lumpur on muutenkin todella vehreä kaupunki; puita, pensaita ja kukkia on lähestulkoon kaikkialla. Varmaan siksi ilmanlaatukin tuntuu hyvältä ja kyllähän nuo puut toki piristävät sitä perinteistä kaupunkinäkymää.
Petronasilta kohti Pavilionia
Petronas Towersin yhteydessä oli eräs kauppakeskus, Suria KLCC, jossa kävimme vähän pyörähtämässä ja ostimme itseasiassa myös nettiliittymän puhelimeen. Kuukauden dataliittymä (rajoittamattomalla liikennemäärällä) maksoi yhteensä 50 ringittiä noin kympin. Sen avulla löysimmekin sitten sopivan ruokapaikan, joka löytyikin kauppakeskus-Pavilionin alakerrasta. Kyseessä oli foodcourt, samanlainen jollaisessa kävimme syömässä Bangkokissakin. Otimme molemmat Nyonya Vegestä erilaiset Nasi Lemakit ja toisesta kojusta mangomehut. Yhteishinta taisi olla seitsemän euron luokkaa koko setille ja kyllä lähti nälkä.
Tähän tämmöinen väliajatus: Ehkä oli sittenkin ihan hyvä, että lähdimme Malesiaan. Juuri eräs seuraajamme kertoi olevansa Espanjassa, jossa siellä ateriat maksavat 20-30 euroa ilman juomia. Siihen vieläpä hotellit 300 per viikko ja vielä bensat päälle. Meidän “ollaan monta kuukautta reissussa” taisi sittenkin olla pikkuisen ylimitoitettu ja väärinlaskettua.. Olisimme todennäköisesti tulleet jo kahden viikon päästä takaisin.
Ruoan jälkeen palasimmekin takaisin tänne taas monorailin avulla. Asemalta tosin ostimme ladattavat matkakortit, joiden avulla liikkuminen julkisilla on huomattavasti helpompaa. Eipähän tarvitse pelleillä niiden yksittäisten pilettien ja polettien kanssa. Hintaa kortille tuli nelisen euroa, josta itseasiassa kortti itsessään maksoi euron ja loput kolme olivat sitten käytettävissä matkoihin. Näitä pystyy sitten kätevästi latailemaan joko asemilla tai vaikka 7-Eleven -marketeissa. Ja varmaan monissa muissakin paikoissa.
Kämpille päästyämme kävimme suihkussa ja aloitimme kirjoittamaan tätä postausta, kunnes lähdimme löllimään kattoterassin uima-altaalle. Sinne pitää itseasiassa varata aina aika etukäteen, joka onkin oikein hyvä asia. Tuolla varausjärjestelmällä todennäköisesti hallitaan allasaluetta, jottei se ole aivan tukossa. Tässä talokompleksissa on nimittäin varmaan ainakin tuhat asuntoa, todennäköisesti enemmänkin. Nyt alueella oli ehkä 15 ihmistä, mikä oli aivan hyvä määrä.
Tulimme takaisin blogin pariin, kun olimme käyneet yläkerrassa uimassa. Aluksi meinasimme julkaista postauksen jo tässä vaiheessa, mutta pakkohan se on tulla kerskailemaan, että olivathan nuo maisemat aika päräyttävät. Katso nyt vaikka tuosta alta. Tämä siis sisältyy asunnon hintaan, joten nyt kyllä vain vahvistui fiilis että ehkä ihan hyväkin, ettemme lähteneet sinne Eurooppaan autolla…
Tämmöisen asunnon kun omistaisi itsekin, ei tarttisi muiden nurkissa majailla.
Ensifiilikset Kuala Lumpurista
Meidän ensifiilikset Kuala Lumpurista ovat varsin positiiviset, ainakin näin yhden täyden päivän jälkeen. Paikalliset ovat todella ystävällisiä, ruoka on hyvää, hintataso edullinen, eikä ihmisiäkään ole liikaa. Sen nimittäin näkee, että tämä on vain parin miljoonan ihmisen kaupunki, Bangkokin 12 miljoonan ihmisen sijasta. Tiet ovat leveitä, eikä kaikkialla ole tuhansia päitä edessä, eikä täällä ole myöskään sellaista meteliä mitä esimerkiksi Thaimaassa on. Siellä paikalliset kun tykkäävät äänestä. Mutta onhan tämä nyt totta kai aivan eri maa, niin ymmärtäähän sen.
Katsotaan muuttuuko fiilis alkuinnostuksen myötä ja kumpaan suuntaan, mutta nyt vaikuttaa ainakin vielä oikein hyvältä.
Tässä kooste ensimmäisestä päivästä, katsotaas mitä jatkossa keksii! Reaaliajassa (ainakin melkein) meitä kannattaakin seurata vaikka Instagramin puolella. Sinne tulee varmasti puskettua kuvia ja videoita niin feedin, kuin storienkin muodossa. Ja jos käytät TikTokia, niin meidäthän löytää myös sieltä!
Jos siis mietit onko Kuala Lumpur vierailun arvoinen ja tarjoaako se rahoillesi vastinetta; no aivan varmasti on ja tarjoaa!
Kommentoi