Muutto Thessalonikiin – Arkielämää Kreikassa

Siitä on nyt reilut kolme kuukautta, kun muutto Kreikkaan ja nimenomaan Thessalonikiin toteutui. Pariin kuukauteen emme ole kirjoitelleet tänne mitään koska ei ole ollut motivaatiota, joten tehdään nyt jonkinlainen päivitys nykypäivään. Millaista on eläminen Kreikassa näin suomalaisen näkövinkkelistä?

Olemme vaihtaneet asuntoa nyt kolme kertaa ja tämä nykyinen on nyt se THE kämppä, johon olemme tehneet ihan virallisen vuokrasopimuksen allekirjoituksineen ja päivämäärineen. Sähkö kulkee, vesi virtaa ja kaasulla toimiva lämmityskin pelaa oikein hyvin. Tai no ainakin se veden lämmittää, pattereista ei ole vielä tietoa koska eipä niitä nyt tarvitse täällä 25 asteen päivälämpötilassa lämmitellä. Saa nähdä miten tilanne muuttuu loppuvuoden aikana, mutta olemme valmistautuneet. Villasukkia totta kai löytyy, ihan Suomesta saakka kannettuna. Ja sisätohvelitkin on ostettu paikallisesta ”Tokmannista” eli Jumbosta. Kiitos muuten sille äijälle joka aiemmassa postauksessa siitä vinkkasi, on varsin hyvä pulju.

Suomalaisena Kreikassa

Syksy alkaa siis lähenemään Kreikassakin, sillä (onneksi) ne +39 asteen lämmöt ovat ensi kesän ongelma. Nyt on ihan kivakin, kun ulkona ei tarvitse hikoilla ihan kokoaikaa ja iltaisin keli on jopa viileä. Jopa niinkin, että joutuu jo melkein laittamaan pitkähihaista päälle. Jännä nähdä millainen se talvi tulee Thessalonikissa olemaan. Täällähän pitäisi tulla jopa vähän luntakin. Sinänsä villiä, koska talvirenkaitahan täällä ei ole kellään, mutta eipä täällä nyt varmaan ihan sellaista pysyvää lumi- ja jääpintaa maahan tulekaan. Silti täytyy vähän jännitellä ajaessa, sillä paikallinen liikenne kun on mitä on ja varsinkin täällä Thessalonikin vanhassa kaupungissa nämä mäet ovat ”suht” jyrkkiä.

Asustelemme siis edelleen vanhan kaupungin alueella, koska tämä on nyt toistaiseksi hyväksi todettu. Täällä on ravintoloita, leipomoita, kahviloita, kirppareita ja kaikenlaista pikkupuljua jotka tarjoavat vaikka mitä. Tästä on lyhyt matka sekä keskustaan, että isolle valtatielle, josta pääsee vaikka Ikeaan jos haluaa. Lisäksi täällä on suht halpaa. Miinuspuolena oikeastaan sitten se, että täällä on aivan helkkarin ahdasta. Ei siis asunnoissa, mutta kadulla. Tiet kun ovat suunniteltu hevosvankkureita varten niin se parkkitila autolle on aika vähäinen ja välillä sitä omalle autolle sopivaa ruutua saa etsiä monen sadan metrin päästä ja parikymmentä minuuttia. Autoja kaupungissa on siis aivan liikaa.

Vieraita Suomesta, sekä Kreikasta

Olemme saaneet tänne myös vähän seuraa. Oman kolmen sisäkissan lisäksi meillä on nyt tavallaan neljä ulkokissaakin, koska he nyt vain päättivät tulla meidän pihalle asumaan. Tai no yksi on asunut täällä käytännössä aina, mutta hän kutsui kolme kaveriaan kylään ja nyt tuolla pihalla makaa neljä kissaa. On Kuhmu (koska hän puskee ja kovaa), Jokeri (koska häneltä puuttuu toinen puoli poskesta) sekä Iso Musta ja Pikkumusta. Näitä olemme sitten ruokkineet tuossa sivussa aamuisin, niin ei tarvitse heidän metsästää ruokaansa kokoaikaa. Täältähän saa siis neljällä eurolla kilon katukissoille tarkoitettua naksuruokaa. Ei tarvitse mitään Latzia ostaa, vaan voi ostaa ihan kunnon safkaa.

Kissojen lisäksi olemme saaneet myös ihan ihmisseuraakin, kun kaverimme Katja tuli viikoksi moikkaamaan meitä tänne. Hänen lisäkseen olemme tavanneet erään toisenkin suomalaispariskunnan, jotka itseasiassa löysivät meidät tämän blogin kautta. Olivat ajatelleet muuttaa Thessalonikiin ja pikaisella googlailulla sitten löysivät meidät. Ihan kiva että on muitakin ihmisiä niin ei tarvitse vain puolison tai omaa naamaa katsoa.

Edellämainittujen lisäksi meillä on myös oikein mukavat naapurit. Yläkerrassa asuu eräs vanha pariskunta ja heidän arviolta nelikymppinen tyttärensä. Kun muutimme tähän asuntoon, toivat he ensialkuun hieman tervetuliaisherkkuja, eli semmoisia rapeaan taikinaan tehtyjä suolaisia leivonnaisia. Myöhemmin toivat vielä perheen rouvan tekemää omaa tomaattikastiketta, jota pystyimme käyttämään pastaan. Ja oli muuten hyvää! Mietimme sitten mitä vastalahjaksi, joten Markus nokkelana poikana leipaisi pellillisen karjalanpiirakoita, jotka sitten kärrättiin naapuriin. Olivat varmaan hieman ihmeissään kun näkivät ne rönttösen näköiset piirakat jotka pursusivat risottoriisistä tehtyä ”riisipuuroa”. Mutta maistuivat ja tulivat vielä kehumaankin että olivat hyviä, eivätkä ole ikinä ennen ruistaikinasta tehtyjä leivoksia syöneet. Seuraavaksi voisi sitten tehdä vaikka mustikkapiirakkaa ja katsoa mitä siitä tulee.

Kreikassa asuminen meidän näkökulmasta

Nyt reilun kolmen kuukauden jälkeen olemme jo tulleet jotenkin tutuksi kreikkalaiseen elämäntyyliin ja Thessalonikin kaupungin fiilikseen. Thessaloniki on vähän semmonen Kreikan Turku, mutta ilman sitä perseenreikää. Keskustan alue on hyvin kompakti, suht moderni ja aika helposti kävellenkin hallittavissa ja navigoitavissa. Kunhan vaan tietää missä päin on meri ja missä pohjoisen kukkula, on kaupungissa suht helppo suunnistaa. Kävelytiet varsinkin keskustassa ovat suht hyvässä kunnossa ja tiet leveitä ja joka puolella on merkki- sekä ketjuliikkeitä ja pientä putiikkia, josta varmaan löytyy jokaiselle jonkinlaista vaatetta. Ja jos nälkä tai jano yllättää, on lähellä ihan varmasti jonkinlaista ravintolaa, leipomoa tai kahvilaa. Puhumattakaan sitten niistä ihan rantabulevardin turistiravintoloista, niissä riittää vilskettä ja meininkiä. Oikeastaan isoin miinus keskustassa kävelijänä ovat liikennevalot. Ne palavat seitsemän sekuntia vihreänä ja kolme minuuttia punaisena. Eikä tämä ole edes vitsi tai liiottelua, joten tien yli mennään joko päin punaisia tai odotetaan.

Noin muuten Thessaloniki on varsin rauhallinen kaupunki, sekä ehdottomasti myös turvallinen. Yölläkin voi aivan hyvin kävellä vaikka yksin naisena, eikä kukaan lähde seuraamaan tai heittelemään läähpuuh-setämies-paskaa. Tai ainakaan Hannelle ei ole heitelty. Lisäksi voit aivan hyvin pitää perstaskussa puhelintasi tai laukkua ravintolan terassituolilla, ei niitä siitä kukaan vie. Paikallisetkin pitävät puhelimiaan repun sivutaskuissa ja reppua selässä tai saattavat unohtaa lompakkonsa kahvilanpöydälle kun lähtevät käymään vessassa. Halkidikin rannallakin (joka ei ole siis Thessalonikin kaupunkia vaan sadan kilometrin päässä oleva ranta-alue) voi aivan hyvin jättää kaikki tavaransa rannalle ja lähteä uimaan. Ellei nyt ehkä sitä kaikista turistoituneinta rantakaistaletta valitse, mutta niistä meillä ei ole mitään tietoa.

Muutto Thessalonikiin – Ystävällinen ja rauhallinen satamakaupunki

Paikalliset ovat myös todella ystävällisiä ja vieraanvaraisia täällä, emmekä nyt puhu siis siitä että tervehtivät kaupassa tai hymyilevät kun sanot kiitos. Vaan siis esimerkkinä vaikkapa tuo meidän paikallinen lemmikkieläinkauppa. Olemme käyneet siellä joka viikko ja JOKA IKINEN kerta he antavat jotain kaupanpäälle, ihan vaan koska ”me haluamme että olette tervetulleita Kreikkaan”. Ensimmäisellä kerralla antoivat tuollaisen 20 euron arvoisen kissan aktivointilelun ja olimme silloin aivan hämillämme että mitä tämä on. Myöhemmin ovat antaneet aina jotakin ekstraherkkuja ja ruokia kissoille ja viimeksi kun Markus kävi hakemassa 15 kiloa kissanhiekkaa, löivät toisen samanlaisen säkin vielä mukaan sillä ”siinä oli pieni reikä, eikä sitä voi myydä”. Suomessa se oltaisiin myyty -20% alella, mutta nämä antoivat sen matkaan ihan ilman veloitusta ja kysyivät vielä että halutaanko varmasti myös tuo maksullinen säkki. No totta helvetissä, emmehän me nyt tässä vaiheessa kehtaa sanoa ”Ai jos ei maksaa tarvi ni ei sitten”. Todellakin maksettiin.

Meidän on varmaan pakko tilata Suomikaupasta jotakin herkkuja tai karkkeja ja viedä heille viimeistään jouluksi jotain. Ensi kerralla nyt ainakin ostetaan kahvit heidän koko henkilökunnalle, mutta ehkä jotain joululahjaa voisi suunnitellakin.

PS: Saisikohan Suomikaupan kanssa tehtyä jotain yhteistyötä tällaista ajatellen?

Tuohon aiemmin mainittuun ystävällisyyteen myös liittyy vahvasti se, että paikalliset tuntuvat olevan oikeasti kiinnostuneita mistä me olemme. Täällä kun ei kuulemma suomalaisia näy. Parissa kahvilassakin ovat ihmeissään että miten suomalainen on löytänyt tiensä Thessalonikiin ja vieläpä asuu täällä, sillä he eivät ole ikinä ennen kuulleet että suomalaisia asuisi kaupungissa. Varmasti totta kai asuu, mutta yllättyvät silti. Ja vielä enemmän yllättyvät siitä, kun ulkomaalainen moikkaa ja kiittää heitä kreikaksi. Jos hymy ei ole muuten ollut huulilla keskustelun aikana, niin siinä vaiheessa kun leipomon työntekijä sanoo ”thank you” ja vastaatkin ”efharisto” niin ovat heti aivan fiilareissa asiasta. Varsin pieni ele, mutta tekee paljon ja kaikille tulee hyvä mieli.

Ja onhan siinä itsekin aikamoinen Mr. Worldwide kun olet ensin tilannut koko ravintolan ruokatilauksen puhumalla englantia ja kiität sitten kreikaksi. Mehän siis puhumme jo aivan sujuvaa kreikkaa muutenkin, sillä osaamme sanoa about viisi sanaa kreikaksi. Mutta so far se on riittänyt ja enemmän se on kun mitä osasimme thaita. Lukea itseasiassa jo osaamme (isoja kirjaimia tosin)! Emme vain ymmärrä lukemaamme.

Meillä olisi varmaan kerrottavaa enemmänkin, mutta jätetään tämä teksti nyt tähän vaiheeseen. Muuten tästä tulee aivan liian pitkä, jotta sitä jaksaa lukea kukaan. Nyt keskitytään normaaliin arkielämään työnteon ja tiskien keskellä ja viikonloppuna tavataankin tätä toista suomipariskuntaa. Ensi viikolla olisi sitten tarkoitus suunnata ensimmäistä kertaa Ateenaan, Hannen synttäreitä viettämään. Joten eipä muuta kun heikunkeikun ja seuraaviin teksteihin! Sitten joskus.

Sitä odotellessa seuraa meitä vaikka Instassa.