Oli viimein tullut aika matkustaa hieman ympäri Malesiaa ja nähdä muitakin kaupunkeja, kuin maan pääkaupunki Kuala Lumpur. Oli aika ottaa suunnaksi Malakka, joka kuulemma on maan historiallisin kaupunki ja samalla myös Unescon maailmanperintökohde.
Ja näin jo tiedoksi; tuuttaamme koko kolmipäiväisen Malakka-vierailun tähän yhteen postaukseen. Muuten emme pääse ikinä ajantasalle siitä missä mennään ja postauksia on vaikea kirjoittaa viikkojen jälkeen, kun puolet asioista on jo unohtunut.
Bussilla Malesiassa – Kuala Lumpurista Malakkaan
Aikalailla heti herättyämme keräsimme kimpsut ja kampsut kasaan ja lähdimme Grabilla Bersepadu Selatanin linja-autoasemalle. Olimme sen verran aikasin liikenteessä, ettei vielä ollut lipunmyyntiluukutkaan auenneet. Eikä tämä itseasiassa haitannut, sillä bussilipun ostaminen olikin äärimmäisen helppoa.
Lipun ostaminen nimittäin hoituu todella helposti automaatin avulla. Syötät vain kohteen mistä lähdet ja minne menet, oman nimesi ja passin numeron sekä puhelinnumerosi. Tämän jälkeen maksat lipun hinnan automaattiin (toimii myös käteisellä) ja kone tuuttaa liput pihalle. Bussilippu Kuala Lumpurista Malakkaan maksoi 10 ringittiä, eli kaksi euroa. Matkaa on siis kuitenkin noin 150 kilometriä ja matka kesti reilut pari tuntia. Täälläpäin tuo julkisella liikkuminen on siis todella edullista ja myös erittäin mukavaa. Bussissa oli nimittäin jalkatilaa varsin reilusti ja tavarat sai hyvin säilöön. Eikä bussi ollut edes puolillaan täynnä, joten pari tuntia vierähti oikein mukavasti maisemia katsellessa ja päikkärit ottamalla.
Majapaikka joen varrella
Malakkan bussiasemalta otimmekin suoraan Grabin meidän uuteen majapaikkaan nimeltään Cozy Riverside Hotel, joka sijaitsi keskusta-alueen eteläosassa lähellä jokivartta. Nimestään huolimatta kyseessä ei siis kuitenkaan ole sinänsä hotelli, vaan enemmänkin majatalo. Oli siellä kyllä respa, joka oli melkein 24/7 auki. Paitsi sillon kuin emäntä nukkui tiskiä vasten.
Hotellin sijainti oli varsin hyvä, sillä siitä käveli reilussa viidessä minuutissa suoraan Malakkan vanhaan keskustaan, mutta oli kuitenkin paikallisten suosimalla alueella. Turisteja täällä ei siis näkynyt, ei ainakaan länsimaisia. Lähistöllä oli myös halpoja ruokapaikkoja, kauppoja, sekä pesula. Kaikki tarvittava siis lähettyvillä!
Asunto itsessään tosin oli HYVIN pieni; Suomessa vangeillakin on varmaan isommat kämpät. Koko oli aikalailla samaa tasoa kuin monella Hong Kongissa, paitsi että tämä nyt oli sentään siisti ja hyväkuntoinen. Ja olihan siellä pieni ikkunakin ja erillinen kylppäri, jossa sentään oli vähän tilaakin. Toisin kuin sitten seuraavassa majapaikassamme…. Otimme huoneen kolmeksi yöksi ja se kustansi kokonaisuudessaan 40 euroa. Iso plussa tässä paikassa oli, että netti toimi todella hyvin ja se oli nopeakin. Voisimmepa melkein jopa suositella kyseistä majataloa, mutta ota kuitenkin korvatulpat mukaan; seinät ovat täälläkin todella ohuet ja naapureiden aamuinen rukoushetki kuuluu aivan varmasti kaikkiin viereisiin asuntoihin. Puhumattakaan television äänistä.
Kello alkoi olla jo sen verran paljon, että lähdimme suoraan syömään. Päädyimme lopulta Geographeriin, joka kieltämättä oli vähän turistimainen, mutta varsin viihtyisä, ravintola. Ruokakin oli ihan hyvää, eikä edes mitenkään kallista. Hanne tilasi vegaanisen nasi lemakin ja Markus curryn. Siihen kylkeen vielä jackfruit-vartaita ja vähän salaattiannosta, niin kyllä pärjäsi. Annokset täälläkin olivat tosin sen verran isot, että olisi melkein kannattanut jättää vartaat ja salaatin kokonaan pois. Kupu tuli ainakin täyteen ja sehän on tärkeintä. Juomineen koko setti maksoi lopulta 83 ringittiä, eli hieman alle 17 euroa.
Ruoan jälkeen lähdimme hieman kävelylle ja päädyimme puolivahingossa sisään Malaqa Houseen, erääseen vanhaan babakiinalaiseen (eng. peranakans) asuinrakennukseen, joka oli muutettu pienikokoiseksi museoksi. Täällä pääsi rauhassa fiilistelemään vanhaa malesiankiinalaista tunnelmaa ja näkemään erilaisia vanhoja huonekaluja ja muita esineitä. Sisäänpääsy maksoi tänne 10 ringittiä ja siinä sai samalla vielä itselleen matkamuistoksi pienen maalatun savilaatan. Laatta näyttää vähän sellaiselta marokkolaistyyliseltä kuvioidulta laatalta ja ulkoasun sai vielä itse valita muutamasta eri vaihtoehdosta. Mukava lisä, joka sisältyi valmiiksi pääsymaksuun.
Jonker Street Market – Katu täynnä ruokaa
Illalla palasimme vielä takaisin keskustaan, sillä pitihän se kuuluisa Jonker Street myös nähdä ja kokea. Kyseessä on jälleen kerran yksi aasialainen katu, joka muuttuu iltaisin ruokakojuja pursuavaksi kävelykaduksi. Tosin ei joka ilta, sillä Jonker Street Market on auki vain viikonloppuisin.
Koska illallakin oli kuuma, piti tietysti päästä maistamaan cendolia. Kyseessä on jäämurskaa, johon on sekoitettu milloin mitäkin. Meidän tilaamassa annoksessa oli siirappia, papuja, suolapähkinöitä, sekä tapiokahyytelöä (eli sitä samaa ainetta, jota on esimerkiksi boba-kuplateessä). Kuulostaa näin selitettynä ehkä vähän ällöttävältä laittaa papuja ja pähkinöitä jääsohjon sekaan, mutta kyseessä on oikeasti varsin hyvä ja viilentävä jälkiruoka. Kannattaa ehdottomasti kokeilla, jos vastaan tulee!
Cendolin lisäksi löysimme myös aidon thaimaalaisen mango sticky rice-myyjän, jolta tietysti piti tilata kyseinen annos. Tätä oli nimittäin kaivattu siitä saakka kun Thaimaasta lähdettiin ja nyt sellainen tuli vastaan kuin tilauksesta. Erona thaimaalaiseen tässä oli tosin annoskoko; se oli täällä aivan valtava. Annoksesta riitti helposti kahdelle ja olisi varmasti riittänyt kolmannellekin. Kookosmaitoakin tuli mukaan kaksi pussia ja mangoakin oli kokonainen, eikä puolikasta kuten Thaimaassa. Hintaakin oli vain 10 ringittiä.
Jalkahieronta Malesiassa
Olimme kävelleet viikon Kuala Lumpurissa ja joka päivä vähintään 15 000 askelta ja kun tässä on viimeinen vuosi istuttu aikalailla perseellään kotona, niin kyllähän tämä alkoi jaloissa tuntumaan. Siispä päädyimme jalkarefloksologin luo! Jossa olimme taas ainoat valkonaamat. Siellä sitten istuttiin rivissä kiinalaisten ukkojen ja akkojen kanssa pällisteltävinä.
Oletko ikinä käynyt jalkarefloksologilla? Jos et, niin varaudu siihen että sehän muuten sitten sattuu, sillä siinä ei vain painella vähän pohkeita, jotta veri saadaan kiertämään. Eikä varsinkaan kuunnella mitään teinitytön ryyppytarinoita tunnin verran, kuten Hannelle kävi kun sen yhden kerran kävi Kotkassa hierojalla… Eikä tämä kosteista bileistä pälättävä nainen edes ehtinyt hieroa toista jalkaa kunnolla, koska tunti ei riittänyt (?!).
Markushan sai vielä tietysti sen ainoan miespuolisen jalkahierojan, josta ei ollut edes varma onko kyseessä ihminen vai joku kone. Siinä sitten purtiin välillä kieltä ja välillä huulta ja tirautettiin varmaan pari kyyneltäkin, kun tämä malesialainen terminaattori otti jalkaterän sormiensa väliin. Jossain vaiheessa Markukselta lähti aivan varmasti tajukin, kun sattui niin helvetisti. Mutta jumankauta kun olikin pehmeät ja hyvin hoidetut jalat tuon kokemuksen jälkeen! Kyllä kelpasi nuuskutella omia sitruunaruohon tuoksuisia varpaita, kun ne oli ensin väännetty pois paikoiltaan ja sitten taas takaisin.
Malakka – rauhallinen paikka kävellä ja tutustua
Malakka on vähän sellainen kaupunki, että siellä ei varsinaisesti tule ”tehtyä” mitään. Tai me emme ainakaan tehneet. Kaupunki on kyllä täynnä erilaisia museoita ja historiallisia kohteita, joita kyllä muutamia kävimmekin läpi, mutta mitään yksittäistä ”must see”-kohdetta kaupungissa ei taida olla. Oikeastaan koko kaupunki itsessään on se nähtävyys, varsinkin nimenomaan se vanha osio.
Kiertelimme eestaas katselemassa vanhoja rakennuksia, nautiskellen kahvia tyylikkäissä ja viihtyisissä kahviloissa ja olutta joenvarsiravintoloissa. Juttelimmepa siinä muutaman minuutin erään paikallisen vanhuksenkin kanssa, joka oli joskus 70-luvulla käynyt Suomessakin ”Leena Hellbergin” luona, jota muisteli lämmöllä. Antoi myös kritiikkiä siitä, että Malakkasta on tehnyt Unescon maailmanperintökohde, jonka ansiosta kaupunki ei pääse ikinä kehittymään vaikka kansalaiset niin haluaisivatkin. Samalla kertoi myös kaikesta mikä maailmassa on päin vittua ja kuinka ennen oli paremmin. Aivan kuten vanhukset yleensä.
Koska me olemme todella huonoja historiassa emmekä ihan hirveästi tunne Malesian, saati Malakkan historiaa, emme lähde siitä sen enempää kertomaan. On ollut portugalilaisia, on ollut brittejä ja on hollantilaisia. On väännetty ja käännetty ja on tapeltu milloin mistäkin kelle se kuuluu, mutta vuonna 1956 Malesian itsenäisyys kuitenkin julistettiin nimenomaan Malakkassa.
Ehkä meille parasta Malakkassa on kuitenkin nimenomaan kahvilat, jotka ovatkin erittäin viihtyisiä ja laadukkaita. Ulkonäöltään niissä on paljon eurooppalaista vaikutusta, mutta ei kuitenkaan mitään tylsää vaaleanharmaata skandityyliä. Näissä tulikin istuttua ainakin kerran päivässä, useammin kaksikin.
Ruokavaihtoehtojakin löytyi paljon aina kiinalaisesta malesialaiseen ja myös länsimaiseen. Täällä tuli myös tilattua ensimmäinen länkkäriannos koko Malesiassa, sillä Markus tilasi itselleen chiliburgerin, joka oli Anthony Kitchenin erikoisuus. Hanne sen sijaan tilasi Mama’s Specialin, joka oli eräänlainen tofunuudelikasviskeitto. Erittäin hyvä ravintola tämäkin, kuten kaikki muutkin tähän asti. Harvemmin näitä todella huonoja ruokakokemuksia on eteen missään sattunutkaan, oikeastaan missään.
Erittäin hyvä ravintola oli myös kiinalainen Chin Hua Vegetarian Food, jossa kävimme pari kertaa aamupalalla. Tämä on siis todella paikallinen ravintola, joka on myös todella halpa. Täältä sai niin buffet-tyyliin kerätyn lounaan tai sitten tilattua ihan suoraan listalta. Ravintolan hintatasosta esimerkkinä; keräsimme buffetista lautaset täyteen sapuskaa ja otimme vielä tuoreet kookokset juomaksi ja loppusummaksi tuli 22 ringittiä. Eli siis nelisen euroa yhteensä.
Edelläoleva kappale kertoo siis hieman Malesian hintatasoa, jolla täällä pystyy helpostikin syömään. Malesiassa voi siis syödä aivan hyvin kahdella eurolla. Meillä se on tosin vähän hankalaa, koska aina ei kasvisruokaa näistä saa yhtä halvalla, tai jos saa niin ei se ainakaan kovin helppoa välttämättä ole. Malakkasta sai, Langkawilla se olikin sitten hieman eri juttu. Josta tulee postausta sitten myöhemmin.
Neljäntenä päivänä olikin aika lähteä Malakkasta pois ja eteenpäin kohti pohjoisessa odottavaa Penangia. Tässä olisikin reilun seitsemän tunnin bussimatka taas edessä, toivotaan vaan että bussi olisi yhtä hyvä kuin se, millä Malakkaan tultiikin.
Spoileri; ei ollut.
Seuraavaa postausta odotellessa voit seurata matkaamme hieman ajantasaisemmin vaikkapa Instagramissa. Tai seurailla vlogejamme Youtubesta.
Kommentoi