Malakkan jälkeen oli edessä matka Penangiin, jossa odotti kahviloista ja katutaiteistaan tunnettu George Town. Jätimme edellisessä postauksessa hieman roikkumaan toiveikkaan ajatuksen siitä, että bussimatka Kuala Lumpurista Penangiin olisi yhtä hyvä kuin Kuala Lumpurista Malakkaan. Ei ollut. Se oli parempi!
Matka Penangiin – 7 tunnin bussikyyti
Mietimme alkuun minkälainen bussimatka meillä olisi edessä ja monellakohan pysähdyksellä. Jos bussi olisi kuten edellinenkin, matka menisi varmaan ihan rattoisasti. Toki olisi kiva, jos se pysähtyisi edes joskus, sillä seitsemän tunnin ajomatkalla voi tulla vessahätä. No, pysähdyksiähän ei käytännössä tapahtunut yhtäkään.
Kun pääsimme Malakkan bussiasemalta KPB Express-nimisen bussin kyytiin ja sen takaosassa sijaitseville paikoille (jotka olimme varanneet pari tuntia aiemmin bussiasemalla olevasta lippuautomaatista), oli hämmästys aikamoinen. Täällähän on jalkatilaa! Ja penkit olivat valtavan kokoiset luksusistuimet jotka sai tarvittaessa vaikkapa makuuasentoon ja jaloillekin vielä oman tuen. Ja olipa vielä USB-portit ja mukitelineetkin. No jopas, kyllä kelpaa reissata! Bussiliput maksoivat kymmenen euroa per naama, joten siinä taas vähän osviittaa kuinka kallista on matkustaa Malesiassa linja-autolla. Ei se ole.
Oli myös jotenkin hauskaa, että bussin takaosassa oli sermi, jonka takana oli sänky. Alkuun mietimme, että kuinkahan paljon sellaisesta luksusesta olisi joutunut pulittamaan, mutta sepäs olikin kuskin peti. Matkalla oli nimittäin kaksi kuskia, jotka vaihtoivat jossain vaiheessa paikkoja. Toinen ajoi muutaman tunnin ja toinen nukkui, kunnes vaihdettiin. Kätevää.
Yöpyminen Penangin George Townissa
Matka sujui mukavasti nukkuen ja maisemia katsellessa. Penangissa meitä odotteli Kangsar Inn 73-majatalo, jossa oli pikkuruinen huone. Ilman ikkunaa, tietysti. Meidän matkabudjetilla (20 € per yö) ei nähtävästikään saa aina huonetta, jossa olisi ikkuna, koska tämä Penangin huone ei ollut ainoa vastaava. Nytkin tätä kirjoitetaan Kuala Lumpurissa sijaitsevasta hotellista, josta aamuisin herätessä ei ole mitään hajua onko ulkona vielä pimeää tai minkälainen sää on.
Muuten majatalohuone oli ihan ok, (no vähän saattoi lattialaudoista mennä jalka läpi) mutta kylpyhuone oli tasoa “Helsingin Punavuoren pikkuyksiö”, eli suihkussa voi käydä samalla kun istuu aamupaskalla. Suihku on nimittäin suoraan pöntön päällä. Ei muuten kannata unohtaa vessapaperia vessaan jos menet suihkuun, koska siitä tulee aikamoista mössöä.
Sijainti majatalolla oli kyllä todella hyvä, sillä siitä pääsi helposti kävelemään kaikkialle mihin piti päästä. Plus että suoraan naapurissa oli erinomainen kahvila, josta sai noukittua aamulattet.
Nähtävyydet Penangissa
Meidän matka Penangissa oli aikalailla pelkkää eestaas kävelyä ja syömistä. Penangissa (ainakaan George Townissa) ei varsinaisesti ole suoranaista tekemistä tai mitään suuremmoisia nähtävyyksiä, vaan oikeastaan koko kaupunki itsessään on se nähtävyys. Toki siellä on todella paljon katutaidetta, erilaisia temppeleitä, vanhanaikainen paloasema (josta varmaan lapset tykkäävät), sekä Chew Jetty-niminen “laiturikylä”. Ja löytyyhän kaupungista myös iso ostarikin. Ja näistä tulikin nähtyä jokainen, useampaankin kertaan.
Chew Jetty on kalastajakylämäinen alue, jossa asuu paljon paikallisia, jotka eivät todellakaan ole mitään kaupungin varakkaimpia. Alueella on käytännössä laiturin päälle rakennettuja asuintaloja ja pieniä temppeleitä, mutta onhan sinne pystytetty tietysti myös turistiroinaa myyviä kioskeja. Alue on varsin mielenkiintoinen paikka käydä pyörähtämässä ja “eksyä” labyrinttimaisille käytäville, mutta kannattaa kuitenkin ymmärtää että liikut tällöin ihmisten kotipiirissä ja saatat lopulta päätyä vaikkapa jonkun terassille. Ei myöskään ole cool kuvata ihmisiä tai heidän talojensa sisälle.
George Townissa on oikeastaan kaksi keskustaa; uusi ja vanha. Uusi on huomattavasti modernimpi ja siellä on kaikenmaailman McDonaldsit ja Burger Kingit, vanha taas UNESCO:n perintökohde. Vanhassa kaupungissa on paljon erilaista katutaidetta, pieniä kahviloita ja ravintoloita, sekä turistimyymälöitä. Markuskin osti täältä itseasiassa ihan aidot Ray-Banit kolmella eurolla. Pakkohan niiden on olla aidot, jos niissä on Ray-Banin tarrakin. Eihän kopioihin sellaisia laitettaisi… Eheeei.
Varmaan täytyy myös mainita, että George Townissa on iso moskeija, sekä useita kiinalaisia temppeleitä. Ei siis kannata säikähtää, kun pitkin päivää kaiuttimista kaikuu rukouskutsut. Näitä nyt on toki muuallakin kuin vain George Townissa ja Penangissa, onhan Malesia kuitenkin suurimmaksi osaksi muslimimaa.
Penang Hillin skippasimme kokonaan, koska oli aivan liian kuuma. Ei vain kiinnostanut tarpeeksi. Mieluummin pyörimme ympäri samoja katuja ja silittelimme kissoja.
Pakko kuitenkin mainita yksi huono asia Penangista ja nimenomaan George Townista, joka on itseasiassa ihan sama myös Malakassa; täällä on aivan liikaa autoja. Jalankulkijana katujen ylittäminen on todella hankalaa ja kapeat kadut ovat jatkuvasti täynnä autoja. Myös vanha keskusta on täynnä autoja, mikä kieltämättä vähän syö sitä vanhan kaupungin tunnelmaa. Varsinkin valokuvaajaa tämä vähän riepoo, kun yrität siinä ottaa valokuvia kaupungista niin aina on joku Volvo rumentamassa kuvaa.
Vegaaniruokaa Penangissa
Ensimmäisenä iltana saavuimme Penangiin sen verran myöhään, ettemme jaksaneet käydä arpomaan tai tutkimaan sen tarkemmin kaupungin ravintolavaihtoehtoja, joten suuntasimme suoraan Tofu Villageen. Hannehan oli käynyt täällä aiemminkin visarunin aikaan. Nimestään huolimatta Tofu Villagesta saa kyllä muutakin kuin tofua, jos jostakusta tuntuu ettei siitä saa tarpeeksi proteiinia. Ja kyllä siihen tofun kylkeen saa myös lisukkeitakin, ei täällä siis pelkkää tofua sellaisenaan myydä.
Markus päätyi ottamaan jonkun jauhelihariisipöperön, Hanne sen sijaan tilasi tulisen tofuannoksen ja jaettavaksi tilasimme jonkun munakoisosetin, sekä pari mangomehua. Maistui hyvältä, nälkä lähti ja lompakko keveni vajaan 70 MYR:n, eli n. 14 euron verran. Ei siis paha.
Kävimme toisena päivänä syömässä “kuuluisassa” Chew Jetty Big Bowl Noodlesissa, jossa on todellakin isot kulhot nuudelikeittoa, erilaisilla täytteillä. Kyseinen ravintola on sellainen hauska turistiravintola, jossa voi tilata itselleen aivan saatanan ison ja painavan kulhon (kahdelle tarkoitettu kulho maksoi 8 euroa) täynnä nuudelikeittoa ja ottaa siitä hauskan kuvan. Kun ruoka on sitten syöty, voi henkilökunta ottaa sinusta vielä erillisen kuvan sellaisen seinään kiinnitetyn jättikulhon kanssa. Kuva sitten printataan ja asetetaan ravintolan seinälle. Siellä näytti olevan yksi suomalaispariskunnan kuva jo seinällä, aivan takanurkassa oikealla. No, nyt siellä on toinenkin.
PS: Ei kannata kikkailla pöytään kannetun kulhon kanssa. Se nimittäin painaa enemmän kuin miltä näyttää ja kun sen rikot, saat pulittaa ravintolalle 160 euroa hyvitystä.
Eräs mielenkiintoinen ravintola oli nimeltään Ee Beng Vegetarian Food, joka löytyy pääpoliisiasemaa vastapäätä. Tämä on niin paikallinen aasialaisravintola kun olla ja voi ja on nimenomaan kasvisbuffet. Käytännössä siis samanlainen kuin se, jossa kävimme Malakassakin. Tarjolla oli useita erilaisia annoksia, joita sitten lätkittiin lautaselle sen verran kuin halusi ja hinta määräytyy tietysti sen mukaan. Tilasimme kaksi limemehua + lautaselliset ruokaa ja koko paska maksoi 20 ringittiä. Eli siis neljä euroa. Niin.
Seuraavana aamuna menimmekin sitten Wheelersiin, joka ei ollut paikallinen ravintola. Täällä ei sitten ihan kahdellakympillä selvittykään. Ei edes 20 eurolla, meni pari euroa yli. Himoitsimme nimittäin vähän länsimaalaista aamiaista, joten Hanne tilasi vegaanisen voileivän bataattiranuilla ja Markus lohiavokadoleipäsetin. Siihen vielä kahvit ja aplarimehut niin kyllä länkkäriruoan himo lähti. Aivan törkeän hyvää ruokaa ja annoskootkin olivat (kuten oikeastaan Malesiassa aina) varsin kohdallaan. Mutta olihan sillä hintansa; 113 ringittiä eli 23 euroa.
Kuinka helppoa on olla vegaani Malesiassa?
Voiko vegaani siis syödä Penangissa ja Malesiassa yleisestikin? No tässä ollaan kuukausi oltu ja joka päivä syöty ainakin kahdesti, joten nähtävästi voi. Kauramaitoakin (öyhöttäjille kaurajuomaa) saa kahviin lähes jokaisesta kahvilasta, ellei nyt mene johonkin malesialaiseen muovituolikahvilaan. Tai mistäs sen tietää vaikka saisikin, ei vaan ole tullut oikein käytyä. Soijamaitoa ei yleisesti tunnu löytyvän, yleensä vaihtoehtona on nimenomaan kauramaito. Mikä onkin itseasiassa parempi.
Malesiassa on helppo olla vegaani, sillä varsinkin intialaisia kasvisruokaravintoloita on pilvin pimein ja lähes kaikissa isoimmissa kaupungeissa on kiinalaisia vegeravintoloita, joissa saattaa olla jopa ihan buffetpöytä. Langkawi oli pieni poikkeus ainakin meille, sillä siellä ei saanut useimmista paikallisista ravintoloista tilattua edes paistettua riisiä ilman kanaa tai kananmunaa. Mikä on vähän outoa, senkus jättäisi pois siinä tekovaiheessa. Mutta ei. Kun ei suostu, niin ei.
Tulemme kyllä kirjoittamaan vielä tarkemman “vegaaniruokaa Malesiassa” postauksen jossakin vaiheessa, jossa kerromme asiasta lisää. Kunhan ehdimme ja saadaan blogia vähän ajantasalle.
Kaupungista rannalle, Penangista Langkawille
Matka Penangiin oli varsin onnistunut, vaikka kieltämättä olimme kaupungissa ehkä päivän liian kauan. Täällä nimittäin riittää aivan hyvin sellainen 48-tuntinen pyrähdyskin, ehkä jopa lyhyempikin. Ainakin meille. Jotkut tykkäävät haahuilla ympäri katuja rauhallisesti, johon Penang varmasti nimenomaan sopiikin. Ihmiselle, joka ei varsinaisesti kaipaa mitään suurempia nähtävyyksiä tai tekemistä.
Penangista otimme bussin aivan Thaimaan rajalle, Kuala Perlisiin. Täällä odotteli lauttamatka, joka olisi vain tunnin mittainen. No voimme tässä vaiheessa kertoa, että ei ollut tunnin mittainen. Ja toisin kuin bussien kanssa, nyt ei käynytkään ihan niin hyvä tuuri. Edessä oleva lauttamatka oli nimittäin “pikkuisen pidempi” kuin tunnin.
Saattaa toki olla mahdollista, että menimme väärään lauttaan… Onneksi sentään meni oikeaan paikkaan. Mutta tästä lisää sitten seuraavassa postauksessa, joten pysyhän kuulolla ja seuraile meitä somessa ja muualla! Tai älä seuraile, päätös on sinun.
Kommentoi