Malesian Penang (tai oikeastaan sen vanha kaupunki) tuli koluttua aika hyvin loppuun, joten oli aika suunnata kohti Langkawia. Langkawi on varmastikin Malesian suosituin saari ja yksi Malesian parhaista rantalomakohteista. Ja kyllähän viikko Langkawilla vierähtikin oikein sukkelasti.
Tässä postauksessa rykäistään myös koko loppuloma Malesiassa, jotta päästään joskus edes ajantasalle tässä blogissa. Meillä on nimittäin ollut todella pahoja teknisiä ongelmia tässä matkalla ja tämä meidän läppäri varmaan vetelee kohta viimeisiään. Mutta eiköhän tämä vielä Suomeen saakka kestä, jotta saadaan kuvat ja videot talteen.
Matka Penangista kohti Langkawia
Viime postauksen lopussahan kerroimme, että matkasimme Penangista bussilla Kuala Perlisiin, josta tarkoitus oli sitten ottaa tunnin mittainen lauttamatka kohti Langkawia. No, sehän nyt ei mennyt ihan näin. Me nimittäin jotenkin ihmeen kaupalla päädyimme väärään lauttaan, joka ei ollutkaan pelkästään matkustajalautta, vaan enemmänkin rahtilautta. Tämä siis kyllä kuljetti myös ihmisiä, mutta pääsääntöisesti pelkästään autoja, rekkoja ja isoa rahtia. Joten matkakin oli sitten vähän pidempi; melkein neljä tuntia.
Matkustajille tarkoitettuja “oikeita” lauttoja ilmeisesti menee vain kahdesti päivässä ja näihin pitää ostaa liput joko etukäteen netistä tai sitten joistain matkatoimistoista. Tai toivoa, että päädyt oikeaan paikkaan oikeaan aikaan ja että lippuja on vielä jäljellä. Mehän emme etukäteen lippuja ostaneet, mutta siinä kun bussissa istuimme kohti Kuala Perlistä, kyseli Markus eräältä paikalliselta matkustajalta että mitenhän tämä homma toimii käytännössä. Ukko kertoi, että kyllä lippuja saa aina ostettua terminaalista, niin hän on itsekin aina tehnyt joten no worries!
No, lauttaterminaaliin kun päästiin niin eihän siellä ollut edes mitään lipunmyyntitoimistoa. Tai oli, mutta ne olivat kiinni. Siellä me sitten pyörittiin erään (ehkä) saksalaisen äijän kanssa ja etsimme paikkaa ostaa lippu, koska hänellä oli sama tilanne. Paikallisilta kun kysyimme neuvoa, saimme ohjeen “orange building over there”. Eipähän tullut mieleenkään, että se “orange building” on sellainen pieni raksakontti, jossa myytiin lippuja vierestä lähtevään lauttaan. Lipun hinta oli 25 ringittiä (noin 5€), joten eipä muuta kuin lippu taskuun ja suoraan paattiin, joka lähtikin noin 20 minuutin kuluttua.
Alkuun luulimme tosiaan, että tämä laivamatka kestäisi noin tunnin, mutta kun kaksi ja puoli tuntia oli kulunut, oli pakko miettiä että kuinkahan kauan tämä oikeastaan kestääkään. Kukaan kun ei kertonut meille, että olemme “väärässä” lautassa. Tämä selvisi meille nimittäin vasta perillä, kun saavuimme johonkin hevonvitunperseen lauttaterminaaliin, jossa ei ollut edes ihmisiä. Muita kun matkustajat ja pari röiukkoa. Onneksi saimme sentään tilattua paikalle taksin, koska mitään taksitolppaahan tuossa terminaalissa ei todellakaan ollut. Taksiakin odottelimme varmaan puoli tuntia, koska Ramadan. 90% Langkawin taksikuskeista nimittäin ovat muslimeja ja tietysti tänään oli joku heidän yleinen vapaapäivä ja ainoat ajossa olevat kuskit olivat nimenomaan ne ei-muslimit. Ja näitä ei siis kovin montaa ollut.
Langkawilla on paljon hyviä rantoja niin uimiseen, kuin auringonottoonkin.Viikko Langkawilla – Kotimajoitus kunniaan!
Vietimme koko viikon samassa yöpymiskohteessa, nimeltään Ku’s Roomstay. Majapaikka oli varsin edullinen, sillä koko mökki maksoi 110 euroa, siis seitsemältä yöltä. Paikkaa pitävä nainen tarjosi myös skootterin seitsemän euron päivähinnalla, joka olikin lähes pakollinen tapa liikkua saarella. Kävellä kun ei voi (meidän majapaikka ei siis todellakaan ollut siellä turistoituneimmalla keskusta-alueella) ja takseja käyttäessä tyhjenee tili varsin nopeasti, vaikka edullista onkin.
Skootteri tuli meille muutenkin varsin ahkeraan käyttöön, sillä me kolusimme aikalailla koko saaren ympäri, ainakin niitä tärkeimpiä ja pääteitä myöten. Ja vähän niitä pikkuteitäkin, kun Google Maps neuvoi välillä “oikomaan”. Tai ei edes välillä, vaan itseasiassa joka kerta. Vaikka menimme samasta paikasta samaan paikkaan, oli reitti joka kerta eri. Tulipahan nähtyä Langkawia ihan kunnolla.
Langkawihan on muuten hauska paikka turistille siinä mielessä, että se on verotonta aluetta. Tarkoittaa siis sitä, että kalja ja bensa on halpaa. Skootterin tankin täyttää eurolla ja puolen litran Carlsbergin saa 80 sentillä. Siis aivan tajuttoman halpaa. Ruoan hinnassa tosin mennäänkin toiseen suuntaan; Langkawilla ruoka on suurimmaksi osaksi huomattavasti kalliimpaa kuin esimerkiksi Kuala Lumpurissa.
Vegaaniruoka Langkawilla – Sitä saa, mutta sen eteen joutuu näkemään vaivaa
Vegaaniruokaa Langkawilla kyllä saa, mutta vähän rajoitetusti. Turisteja palvelevia ravintoloita totta kai on ja monessa onkin tarjolla kasvisruokaa, mutta sitten välillä se ei taas onnistu mitenkään. On se vaan jotenkin kumma että toisin kuin Thaimaassa, jossa sai AINA VÄHINTÄÄN tilattua paistetun riisin pelkillä kasviksilla ja ilman kananmunaa, niin Langkawilla se ei onnistu mitenkään. Paistettua riisiä ei vain voi tarjoilla ilman kanaa, koska ei vaan voi. Se kana on kai jotenkin liimattu yhteen niihin papuihin, eikä niitä vaan voi ottaa pois. Tilalle saa kyllä lihan, mutta mitään ei kuitenkaan voi jättää pois valmistusvaiheessa. Tällainen ruoanvalmistustapa tuli vastaan useammassakin ravintolassa, ei siis vain yhdessä tai kahdessa.
Parhaat vegaaniruoat Langkawilla on ihan selkeästi Kuahin kaupungissa ja siellä nimenomaan ravintolassa nimeltään NoName. Siis aivan ykköspaikka, joten jos kaipaat kasvisruokaa tai vegaaniruokaa Langkawilta, niin tänne vain. Toki paikka myy muutakin ja aivan naurettavan edulliseen hintaan. Markus tilasi täältä kerran kala-annoksen, johon sisältyi siis valtavan kokoinen kala riisillä ja lisukkeilla ja sekin maksoi vain kaksi euroa. Ravintolan tarjoilijana toimiva vanha vaari myös puhuu täydellistä englantia ja ymmärtää mitä vegaani tarkoittaa, mikä ei todellakaan ole itsestäänselvyys maailmalla. Eikä edes Suomessa (ainakaan Turun Espresso Housessa).
Mangrove Tourilla näkyy myös apinoita. Joita ei tässä kuvassa kylläkään näy.Langkawin nähtävyydet – Langkawi Sky Bridge
Teimme me sentään Langkawilla vähän muutakin, kuin pelkkää skootteriajelua. Kävimme esimerkiksi Langkawi Sky Bridgellä ja Mangrove Tourilla, sekä “Seven Wells“-vesiputouksella. Näistä viimeisin oli varmaankin paras juttu koko saarella, eikä vain siksi että se oli ilmainen.
Langkawi Sky Bridge on nimensä mukaisesti korkealla oleva silta. Se on lähes 700 metriä korkealla oleva rakennelma, jossa on matalat kaiteet ja osittain lasinen lattia. Täältä näkeekin sitten todella kauas ja pitkälle ympäri Langkawia. Tai sitten näet vain aasialaisia TikTok-tanssijoita, jotka blokkaavat koko kulkuväylän koska on tärkeää vetää Gangnam Stylea puolen kilometrin korkeudessa mekko hulmuten. Ihan jees paikka siis, jossa kannattaa toki kerran elämässä käydä ja kyllähän sieltä saa hienoja kuvia ja videoita, jos vaan sää ja ihmismäärä sen sallivat. Voi sitten ainakin sanoa käyneensä, eikä lippu Sky Bridgelle maksakaan halvimmillaan kuin reilun euron, jolloin loput 300 metriä pitää kävellä jyrkkiä portaita pitkin. Voit toki maksaa pari euroa lisää, jolloin pääset hissillä. Varsin halpaa kuitenkin, paitsi että… huipulle pääsyhän tietysti maksaa erikseen.
Sky Bridgelle mennään kaapelihissillä, joka on todella jyrkkä matka ja josta on upeat näkymät kaikkialle ympäristöön. Hissit ovat semmoisia pieniä lasikoppeja, joissa on kahta vaihtoehtoa; VIP-koppi jossa on lasilattia ja pienet ilmanottoaukot seinissä tai sitten on se karjavaunuosasto, jolla me tietysti menimme. Jälkimmäisessä ei sitten ole kunnollista ilmanvaihtoa, joten siellähän sitten keikutaan kymmenen minuuttia auringonpaahteessa lasikopin sisällä. Ja vettähän ei tänne siis saa ottaa mukaan, vaan ne pitää jättää alas narikkaan ja ostaa sitten ylhäältä uusi, koska rahastus. Kopista ei puuttunut kuin kiuas, muuten se olisi ollut vaijerin varassa roikkuva gondolisauna, sen verran kuuma tuossa purkissa nimittäin tuli. Ja tämä lasipurkkimatka siis maksaa 55 ringittiä per lärvi, eli reilun kympin.
Kaapelihissi, joka vie Langkawi Sky Bridgelle.
Langkawi Sky Bridge – TikTokkaajien silta. Siltä se ainakin vaikutti, mutta näkymät muuten ovat kyllä hyvät.Mangrove Tour – Veneellä suoalueen läpi
Langkawihan on tunnettu Mangrove Toureista, eli veneretkistä joilla mennään mangrovesuon läpi ja pysähdytään siinä matkalla parissa kohteessa. Me saimme päähänpiston mennä tällaiselle joskus iltapäivästä, mikä olikin itseasiassa aivan täydellinen idea. Näitä reissujahan voi siis varata (ja niitä myös tuputetaan sinulle jokaisella rannalla ja varmaan myös hotellilla) etukäteenkin, mutta suosittelemme silti vain menemään esimerkiksi Tanjung Rhu Beachille, josta näitä järjestetään ihan suoraan.
Meillä kävi tuuri siinä mielessä, että kun menimme joskus puoli neljän paikkeilla paikalle, oli alueella enää vain kierroksen järjestäjä ja pari venekapteenia, eikä yhtäkään turistia. Kysyimme että onkohan meillä mitään mahdollisuutta päästä reissuun vai joko alkaa olla päivä pulkassa, mutta kyllähän sieltä vielä yksi kapteeni suostui ilomielin tekemään parin tunnin kierroksen. Muut olivat jo lähteneet Ramadanin viettoon, mutta tämä yksi kaveri ei kyseistä tapahtumaa viettänyt. Siispä hyppäsimme kahdestaan moottoriveneen kyytiin ja ei muuta kuin suolle! Hinta tälle privakierrokselle oli 300 ringittiä, eli noin 60 euroa. Halvemmalla pääsisi, jos menee isommalla porukalla ja aiemmin. Mutta toisaalta näin säästää esimerkiksi lepakkoluolassa pikkuisen, josta seuraavaksi lisää.
Mangrove Tour on nimensä mukaisesti venekierros mangrovesuon läpi, jossa pysähdytään myös luolissa (tai ainakin luolassa) ja kalafarmilla. Lopuksi vielä pyörähdetään vähän avomerellä. Vene on tasoa Thaimaa, eli se kulkee aivan saatanan kovaa. Pelastusliivejä ei kuulemma tarvita, koska olemme Malesiassa. Selvä homma, ei muuta kuin ristinmerkki rintaan, pusu rukousnauhalle ja Herran haltuun siis.
Venematkalla näkee niin apinoita, käärmeitä, kuin paikallisia kotkiakin (josta Langkawi on kai saanut nimensäkin). Samalla reissulla kotkia myös ruokitaan, joten voit napata niistä hienoja kuvia kun ne lentelevät veneen yllä ja napsivat vedenpinnasta sinne heitettyjä kanapaloja.
Langkawilla näkyy paljon kotkia ja niistähän saari on (oletettavastikin) saanut nimensäkin.
Matkan varrella pysähdytään myös lepakkoluolassa, jonne normaalisti joutuu maksamaan parin ringitin sisäänpääsymaksun. Mutta koska olimme niin myöhään liikenteessä, olivat lepakkoluolan työntekijät jo lähteneet kotiin ja pääsimme paikanpäälle ilmaiseksi. Selvää säästöä siis! Ja kyllä; nimensä mukaisesti täällä on lepakoita. Ja siis niitä on aivan helvetisti, koko katto on mustana lepakoista. Ei siis kannata ottaa salamalla valokuvaa, ellet halua käynnistää jonkun sorttista panic modea luolassa.
Lepakkoluolan lisäksi kierros käy myös kalafarmilla, jonne tehdään paljon koulumatkoja. Täällä kalafarmin pitäjä kertoo paikallisista kalalajeista ja näyttää millaisia ne ovat, mitä ne syövät ja mitkä ovat niiden ominaisuuksia. Kalat eivät sinänsä kiinnosta (vielä vähemmän kuin kasvitieteellisen puutarhan tirpat), mutta oli toki hauska nähdä sellainen valtavan kokoinen Mamelukkikala livenä. Ja olihan siellä ihan söpön näköinen pikkuhai. Vähän toki harmitti, että nämä ovat jumissa semmoisessa arkkupakastimen kokoisessa altaassa mutta minkäs teet.
Kaikenkaikkiaan Mangrove Tour oli kuitenkin varsin mukava ja onnistunut reissu ja oli kiva nähdä vähän luontoakin. Pikkuisen lopussa ehkä yllätti, kuinka kovaa tuollainen turbopaatti kulkeekaan. Lopussa kun suuntasimme hetkeksi avomerelle ja kippari väänsi kahvan täysille, meinasimme oikeasti pudota kyydistä kun aallot olivat niin korkeita. Välillä paatti tuntui olevan kokonaan ilmassa, mutta onneksi olemme Malesiassa joten mitään pahaa ei täällä voi käydä.
Jos mahdollista, ota Mangrove Tour niin myöhään kuin mahdollista. Se nimittäin kannattaa.Seven Wells-altaat
Seuraavana päivänä menimmekin sitten Seven Wells-nimiselle vesiputouspaikalle, joka sekin on tietysti jossain viidakon keskellä ja jonne pitää kävellä portaita pitkin. Mutta perille kun pääsee, niin onhan se sen kipuamisen arvoinenkin paikka. Täällä on useita “altaita” joissa voi uida ja lillua ja jonne virtaa kokoajan lisää vettä vesiputouksesta. Näkymät täältä ovat huikeat, sillä altaiden alla on jyrkkä pudotus suoraan alas viidakkoon. Ei kannata mennä ihan reunalle heilumaan, sillä Malesia pesee kätensä onnettomuuksista, joita täällä voi tapahtua. Omalla vastuulla siis.
Oli varsin mukava tulla tänne, kun paikalla ei ollut kuin muutama ihminen. Meidän lisäksi ehkä viitisen tyyppiä, jotka kaikki olivat vain omissa altaissaan ottamassa valokuvia tai lillumassa vedessä. Tai laskemassa liukumäkeä, joka on muodostunut ajansaatossa kallioon veden virratessa sitä pitkin. Seven Wells ei myöskään maksa mitään. Vettä toki kannattaa ottaa mukaan, mutta sitä nyt kannattaa kantaa aina mukana muutenkin.
Seven Wells on Langkawin vuorelta löytyvä allasrykelmä, jossa voi lillua luonnon muodostamissa altaissa tai katsella vaikka maisemia.Langkawin rannat ja rantabaari
Yksi Langkawin hienouksista on tietystikin rannat ja niitähän täällä piisaa. Rantoja on pieniä ja isoja, mutta kaikki ovat oikeastaan ihan hyviä ja puhtaita ja varsin uimakelpoisia. Cenang Beach on saaren pääranta, josta tietysti löytyy eniten palveluita ja rantabaareja. Me toki olimme täällä juuri sopivasti Ramadanin aikaan, joten 60% niistä olivat kiinni… Mutta kyllä niitä silti löytyi.
Paras rantabaari Langkawilla oli ehdottomasti Kalut Beach Bar, josta tuli vahvasti mieleen Koh Samuilla oleva Coco Tams. Paitsi että semmoinen vähän kämäisempi versio. Olihan siellä säkkituolit rannalla, tulishow ja musiikkia, mutta kyllä Coco Tams vetää silti voiton oikeastaan kaikessa ihan sata-nolla. Malesialaiset tulishow-taiteilijat eivät todellakaan ole samalla tasolla thaikkujen kanssa.
Tanjung Rhu Beach on yksi Langkawin parhaista rannoista
Kalut Bar on varsin sopiva paikka chillailuun pitkän päivän päätteeksi.Malesian Langkawi – Saarielämää hyvässä ja pahassa
Kokonaisuudessaan Langkawi on ihan jees, mutta oikestaan se toi kuitenkin ne huonot puolet Koh Samuista esiin. Saari on todella roskainen (varsinkin temppelialueet ovat käytännössä kaatopaikkoja), lähes kaikkialle pitää ajella skootterilla, palvelut ovat mitä ovat ja meininki on muutenkin sitä tyypillistä saarielämää. Se sopii joillekin, mutta ei varmaan sitten meille. Sanoisimme kuitenkin, että Koh Samui oli parempi kuin Langkawi ja onhan se huomattavasti kehittyneempikin.
Langkawi on varmaan vähän verrattavissa Koh Lantaan, vaikka emme siellä olekaan käyneet. Tähän kaikkeen toki varmasti vaikutti sekin, että mehän olimme täällä nimenomaan Ramadanin aikaan. Joka tarkoittaa sitä, että muslimit lopettavat työnteon iltapäivästä ja näinollen valtaosa paikoista ja ravintoloista on kiinni. Tai sitten ne aukeavat joskus kahdeksalta, jolloin kaikki muslimit saapuvat paikalle samaan aikaan, kun paasto päättyy. Yritäpä siinä löytää sitten itsellesi ruokapaikkaa.
Pakollinen pariskuntarantakuva.Viikoksi takaisin Kuala Lumpuriin
Langkawilta otimme lopulta lennon takaisin Kuala Lumpuriin, koska halusimme säästää aikaa. Lennot maksoivat 50 euroa kahdelta hengeltä ja tässä säästimme ainakin kymmenen tuntia matka-aikaa. Ei ehkä kaikista ekologisin vaihtoehto, mutta koska Hanne on vegaani ja Markus lähes kasvissyöjä ja syömme vain ja ainoastaan tofua, voimme kompensoida ilmastonmuutosta sitten vaikka polttamalla kerosiinia tai ajamalla bensa-autolla.
Kuala Lumpurissa olimme vielä viikon, jossa yritimme keksiä vähän sitä sun tätä. Ehkä viimeisen viikon kohokohta oli, kun menimme luistelemaan. Jep, mitäs sitä muutakaan suomalainen tekisi Kaakkois-Aasiassa, kun vetäisi hokkarit jalkaan ja menisi jäälle? Kuala Lumpurista löytyy itseasiassa muutamakin luistinrata ja me valitsimme Blue Ice Skating Rinkin. Emme ole luistelleet kumpikaan varmaan kertaakaan yläasteen jälkeen, mutta hyvin se homma sujui edelleen. Siellä paikalliset lapset ja nuoret aikuiset vain hymyilivät, kuin kaksi valkonaamalänkkäriä pyyhälsi jäällä menemään kuin vanhat tekijät. Ehdottomasti suosittelemme kokeilemaan, kun seuraavan kerran olet Aasiassa reissussa! Näitä luisteluratoja löytyy itseasiassa myös Vietnamista, ainakin Ho Chi Minh Citysta.
Luistelemaan Malesiassa? Miksipä ei?
Kävimme myös Lalaport-nimisen ostarin sisällä olevassa Escape Roomissa, ihan vaan koska halusimme tekemistä. Valitsimme täältä helpoimman huoneen mitä tarjolla oli ja aiheena tässä oli “Creepy Toy Store”. Eikä muuten ollut mikään lapsille suunnattu pakohuone, vaan nimenomaan sellainen verinen ja aikuisten versio. Juonena oli että joku lelutekijä oli tappanut kasan lapsia ja nämä lapset sitten olivat palanneet kummittelemaan ja nyt oli sitten tarkoitus selvittää mysteeri näiden lasten taustalla. Vaikeusaste oli kyllä juu helppo, mutta nimenomaan aasialaisten tasolla. Eli suomitasolla siis “aivan saatanan vaikea”. Aikaa oli tunti ja pääsimme juuri ja juuri huoneesta ulos, mutta kappas vain siellähän olikin toinen huone. Eli pääsimme tunnissa puoliväliin koko peliä…. Kun aika loppui ja paikan työntekijä kertoi miten olisi pitänyt vielä edetä, mietimme vain suu avoinna ettemme olleet kyllä lähelläkään maalia. Ehkä olisimme päässeet ulos, jos meitä olisi ollut kaksi enemmän. Kahdestaan ei vain riittänyt älli eikä kädet tiettyihin pulmiin.
Jälkikäteen ajateltuna oli ehkä kuitenkin virhe palata Kuala Lumpuriin. Olisi nimittäin ollut fiksumpaa mennä Bangkokiin, viettää siellä muutama päivä ja mennä sitten vasta Vietnamiin. Olisi päässyt näkemään vähän uusia maisemia, fiilistelemään Bangkokia uusin silmin ja välttämään tietynlainen tylsistyminen. Mutta tämä tuli mieleen vasta, kun olimme olleet KL:ssä pari päivää. Ei tullut vain aiemmin mieleen, että mehän olisimme voineet mennä Thaimaahankin. No, ei kaikkea voi aina tajuta ajoissa.
Baijiu Bar – Yksi Kuala Lumpurin siisteimmistä baareista
Baijiu Barista saa tyylikkäitä ja hyviä cocktaileja. Hyvään hintaan totta kai.Kuukausi Malesiassa
Kuukausi Malesiassa meni varsin nopeasti ja kyllähän siinä puuhaa ja matkaa riitti. Kirjoittelemme sitten joskus varmaan postauksen aiheesta “Matka Malesiaan, plussat ja miinukset”-tyyppistä postausta ja vähän Malesian hintatasostakin, kunhan päästään Suomeen ja takaisin sorvin ääreen. Ja kun saadaan tämä blogi joskus ajantasallekin, koska tämä postaushan on kirjoitettu Vietnamista ja olemme olleet täällä jo kohta kuukauden.
Suomessa ei tarvitsekaan enää kirjoitella kuulumispostauksia, vaan voidaan keskittyä tähän matkailupuoleen sitten vähän paremmin. Tuskinpa ketään jaksaa kiinnostaa asunnon ja työpaikan etsiminen Suomesta tai arkielämästä kirjoittelut. Ei ainakaan ennen ole kiinnostanut, kyllähän tuo WordPressin statistiikka sen kertoo. Meidän luetuin postaus kun on “Vegaaninen uunifetapasta” ja viimeisen kolmen kuukauden aikana luetuin on “Autolla Eurooppaan“, jonne emme edes lähteneet…. Blogin kannalta se olisi ollut varmaan järkevääkin, mutta muuten ei.
Palaillaan sitten Vietnam-postausten merkeissä jossakin vaiheessa!
Attic Bar sijaitsee hostellin yläkerrassa.
Kommentoi