Maitojunalla kotiin – miksi näin?

Niin siinä vaan kävi, että tämä pariskunta palasi maitojunalla kotiin. Ainakin toistaiseksi.

Instagramiamme seuranneet jo huomasivatkin (ja monet sen jälkeen ihmettelivätkin), että lisäsimme Insta-Storyihin videon, jossa Finnairin kone laskeutuu lumiselle Helsinki-Vantaan lentokentälle. Video ei suinkaan ollut vanha, vaan me todellakin olemme nyt Suomessa. Niin siinä kuitenkin kävi, että palasimme sillä kuuluisalla maitojunalla kotiin.

Kuinkas tässä nyt näin kävi?

Aika monet ovat varmaan huomanneetkin, ettei blogimme ole viime aikoina ollut ihan niin aktiivinen kuin ennen Kroatiaan saapumista. Kroatiassa ollessamme kirjoitimme kuulumispostauksia vain muutaman ja tämä johtuu pelkästään siitä, ettei siellä ollessa ollut mitään kerrottavaa, tai kiinnostusta kertoa edes niistä vähäisistä kuulumisista. Maassa ei ollut mitään tekemistä, palvelut olivat kiinni, eivätkä jatkuvat maanjäristykset hirveästi mieltä helpottaneet. Välillä tunsimme pieniä järistyksiä Splitissä asti ja kieltämättä ajatus päälle romahtavasta talosta kävi muutamankin kerran mielessä. Menimme Kroatiaan muutenkin kaikista pahimpaan mahdolliseen aikaan; keskelle koronapandemiaa, turistikatoa, talvea, sekä maanjäristyksiä. Ei jäänyt maasta kovin positiivista kuvaa, mitä nyt ihmiset olivat mukavia.

Tämän kaiken takia mielenkiinto blogin ylläpitoon romahti lähes täysin, eikä kuulumisia ole hirveämmin tullut kerrottua. Pari aiempaakin postausta on ollut jonkinlaisen työn ja tuskan takana, koska emme kuitenkaan halua hylätä lukijoita ja hiljentyä yhtäkkiä kokonaan. Uskomme kuitenkin vahvasti, että tähän tulee nyt muutosta.

Kroatia ei siis ollut meille millään tavalla oivallinen ja mieluisa vaihtoehto, emmekä tuntuneet kuuluvan sinne lainkaan. Kaikenlisäksi maa on aivan mahdoton ja kallis paikka vegaanille, sillä sieltä on hyvin vaikea löytää mitään elintarvikkeita. Perinteisistä marketeista ei löydy juuri mitään, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää Bio & Bioon meneminen, joka on käytännössä kuin Suomessa oleva Ruohonjuuri. Eli kallis.

Näitä vegaaniherkkuja onkin kaivattu; roiskeläppää ja ruisleipää.
Näitä vegaaniherkkuja onkin kaivattu; roiskeläppää ja ruisleipää.

Josta saadaankin sopiva aasinsilta syyhyn numero kaksi; Kroatia ei olekaan ihan niin halpa maa, kuin mitä me olimme ymmärtäneet. Vuokra-asunnot ovat tietystikin suht edullisia, mutta moni muu asia sitten maksaakin enemmän kuin pitäisi. Varsinkin ruoka, jonka kaiken logiikan mukaan pitäisi olla suht halpaa, ottaen huomioon että palkkataso on huomattavasti alhaisempi kuin Suomessa. Näin ei kuitenkaan ole. Emmekä ole mielipiteemme kanssa yksin, sillä samaa mieltä on myös kroatialainen ravitsemusterapeutti.

Koska Kroatia on niin kallis, meidän piti tehdä jatkuvasti töitä, jotta pystymme elättämään itsemme. Koska palkkamme oli niin paska, jouduimme tekemään monta viikkoa seitsemänpäivästä työviikkoa. Meillä meni siis kaikki aika tietokoneen edessä nököttämiseen, jotta pystyimme käymään kaupassa ja maksamaan vuokran. Käteen ei jäänyt kirjaimellisesti mitään. Vähäisen vapaa-aikamme sitten käytimme työhakemusten lähettämiseen muissa maissa oleviin yrityksiin, joihin emme kuitenkaan koskaan saaneet toivottuja vastauksia. Saksasta olisimme ehkä työn saaneet, mutta ensin olisi pitänyt mennä maahan. Ja maahan ei pääse, ellei ole työpaikalta kutsukirjettä. Siinä siis pulma.

Maltalla olisi ollut tietysti duunia kasinofirmoissa, mutta Malta nyt ei vaan kiinnosta ja sinne meno olisi enemmänkin jonkinlainen hätäratkaisu, että “mennään nyt johonkin”. Hetken asiaa mietittyämme totesimme kuitenkin, että jos jonnekin nyt menemme, niin mennään sitten Suomeen ja suunnitellaan siellä asiaa rauhassa.

Mustikki pääsi välillä ihmettelemään Wienin lentokenttää myös kantoboksinsa ulkopuolelta. Ja kaikki oli niin jännää!
Mustikki pääsi välillä ihmettelemään Wienin lentokenttää myös kantoboksinsa ulkopuolelta. Ja kaikki oli niin jännää!

Maitojunalla kotiin, eli suoraan Suomen kulttuuripääkaupunkiin

Kolme viikkoa sitten vanha työkaverimme kysyi Instagramissa meiltä “Minnekäs sitten seuraavaksi”, johon heitimme läpällä että Kouvolaan. Eipä sitä silloin tiennytkään kuinka lähelle tuo vitsi vielä osuu.

Tuolloin meillä oli jo tiedossa, että olemme palaamassa Suomeen. Tarkoitus oli kuitenkin ottaa Airbnb-asunto Helsingistä, jossa viettäisimme omaehtoisen karanteeniajan ja sen jälkeen menisimme Hannen vanhemmille lähelle Haminaa. Mutta kuten aina, tämäkin taas vähän eskaloitui ja saimmekin Markuksen isän kautta väliaikaismajoituksen. Ei muuta kuin maitojunalla kotiin ja täällä sitä nyt sitten ollaan; Kouvolassa! Tai no Kuusankoskella, koska se ei ole Kouvola. Aivan kuten ei ole myöskään Anjalankoski tai Valkeala.

Kuusankosken kirkko on hieman näyttävämpi kuin Kouvolan.
Kuusankosken kirkko on hieman näyttävämpi kuin Kouvolan.

Täällä sitä nyt sitten hankien keskellä mietitään, että mitähän vittua tässä nyt tulikaan tehtyä. Palattiin Suomeen ainakin parhaaseen mahdolliseen aikaan, sillä kun Finnairin kone laskeutui pilvien alapuolelle ja ikkunasta näkyi vain lunta, tuli mieleen, että onneksi jätimme ne talvivaatteet sinne vanhemmille silloin Thaimaahan lähtiessä. Onneksi ei tultu suoraan Thaimaasta tänne, sillä lenkkarit ovat kuitenkin lämpimämmät kuin släbärit.

PS: Kaikki ketkä palaatte ulkomailta Suomeen, käykää nyt ihmeessä ottamassa koronatesti Helsinki-Vantaan lentokentällä. Hommassa menee pari minuuttia ja se on täysin maksutonta. Kokemus oli kyllä epämukavampi kuin Thaimaassa, ehkä syynä thaimaalaisten hellä käsittely.

Paluu Suomeen sinivalkoisin siivin.
Paluu Suomeen sinivalkoisin siivin.

Mitäs nyt sitten?

Tähän nyt päättyi ainakin toistaiseksi meidän ulkosuomalaisena oleminen, mutta monelta kantilta tämä oli kuitenkin järkevin vaihtoehto. Olisimme joutuneet käymään Suomessa piakkoin varmasti muutenkin, nyt vain tulimme vähän aiemmin kuin alunperin oli suunnitelmana. Nyt keskitymme lähipäivät istumaan kotona omaehtoisessa karanteenissa, kunnes käymme ottamassa toisen koronavirustestin. Ensimmäisenhän otimme siis jo lentokentällä. Toisen testin jälkeen olemmekin jälleen vapaita kulkemaan ja tekemään mitä lystää. Tarkoitus on kuitenkin hakea hyvinkin aktiivisesti työtä, yrittää myös nostaa blogin näkyvyyttä ja tarjota sisällöntuotantoa entistäkin vahvemmin sitä kaipaaville yrityksille.

Kun olemme saaneet työpaikat (usko tähän on vahva, työttöminä emme ole olleet ennenkään), suuntaamme Helsinkiin, vuokraamme sieltä asunnon ja muutamme tästä blogista kunnollisen lifestyleblogin ja tarinoiden sijaan postaamme tänne vain kahvikuppikuvia, vaate- ja meikkiostoksia, sekä hampaidenvalkaisulaite-arvosteluja. Vuodenvaihteessa muutamme tästä sitten mammablogin, jonne kerromme miltä raskaana olevasta naisesta tuntuu ja alamme esittelemään kuinka meidän pientä Taavia imetetään ja kylvetetään.

Niin, ylläoleva kappale oli siis vitsi. Pahoittelut jos näytölläsi on nyt kahvia ja räkää.

Käyhän kuitenkin katselemassa meidän meininkiä Instagramista, jonne postailemmekin miltä kuvankaunis ja lumen peittämä Kouvostoliitto näyttää! Me siirrymme nauttimaan kaikista niistä vegaaniherkuista, joita täältä saa. Paitsi ettei saa, koska Kymenlaakso.

5 thoughts on “Maitojunalla kotiin – miksi näin?

  1. Monesti muistan, että joskus se Suomeen meneminen on se paras ratkaisu eikä kannata tosiaan tehdä hätäratkaisua uuteen maahan jos ei ole täysin varma. Voin kuvitella vain minkälaistä matkabloggaajilla on tällä hetkellä, kun mitään sisältöä matkailuu/ulkomaihin liittyen ei voi oikein tehdä – ei ainakaan niin kuin vuosi sitten. Nauttikaa Suomijutuista! Jos mieli muuttuu niin täällä Maltalla on tosiaan töitä suomalaisille (etänä suurin osa) ja sitten kun maailman tilanne paranee niin hyviä Ryanair lentoja matkusteluun. Hyviä pointteja blogikirjoituksessa, Kroatia nyt koettu ja uusia seikkailuja kohti vaan!

    1. No näinhän se vaan on. Kyllähän sitä voi tehdä vaikka millaisia ratkaisuja, mutta välillä on hyvä ajatella vähän järkevämminkin.

      Ja kyllähän tässä blogia tulee kirjoiteltua ja tässä kun on yli 1,5 vuotta ollu poissa, nii varmasti tulee ideoita vaikka millaiseen postaukseen 😁

      Kiitos paljon kommentista ja katsotaan että mitä tässä tulevaisuudessa keksitään.

  2. Ihan hyvä tunnistaa mikä on itselle sopiva paikka. Ei sitä kannata jäädä hampaat irvessä paikkaan, jossa ei viihdy. Itse ajattelen, että tässä nomadielämässä parasta on juurikin vapaus valita missä kulloinkin on ja teille se on tällä hetkellä Suomi.
    Siellä voi rauhassa miettiä millaisia odotuksia tulevaisuuden asuinpaikalle ja töille on ja tehdä päätöksiä rauhassa.
    Tämä Balkan ei tosiaan ole mikään vegaanin paratiisi valmisruokien suhteen, kun täällä syödään perinteisesti ravintoloissa juhliessa lihaa. Kodeissa ruoka onkin sitten huomattavasti kasvisvoittoisempaa. Toreilta saa huikean hyviä raaka-aineita, kun täällä kasvaa vaikka mitä, mutta täytyy toki olla innostus kokkaamiseen.
    Kroatian hintataso on tosiaan kallis, etenkin turistien suosimilla alueilla, kun se on viime vuosina noussut niin suosituksi matkakohteeksi. Jopa täällä alueen suurimmassa kaupungissa elämme kaikkineen reilulla tonnilla kuukaudessa varsin leveästi, vaikka asutaan ihan Belgradin keskustassa.

    1. No näinhän se on, ei sitä ole mitään järkeä väkisin jäädä paikkaan jossa ei viihdy, vaan ihan miettiä rauhassa tulevaisuutta vaikka sitten täällä Suomessa :)

      Me nyt tosiaan paljon kotona ruokaa tykätään tehdäkin ja kokeilla erilaisia reseptejä laidasta laitaan, joten siinä mielessä tuli kyllä ruokakaupat koluttua aika kunnolla. Aika karkeasti ruokaostoksiin heilahti helposti vähintään saman verran kuin Suomessakin, joten halpaa ei tosiaan ollut. Ja tuo Bio&Bio oli tosiaan hyvin lähelle Suomen hinnoissa, esimerkiksi soijajogurtteja kun oli aika vaikea löytää normaaleista marketeista. Muutamista kyllä, mutta sekin oli vähän hakuammuntaa, että oliko päässyt loppumaan, tai sitten koko valikoimasta ei löytynyt ollenkaan.

      Kiitos kommentista :)

Leave a Reply