Siitä on nyt kulunut hieman yli vuosi, kun palasimme “maitojunalla kotiin“, eli takaisin Suomeen. Otetaan lyhyt pikakelaus aikaamme Thaimaassa kokonaisuudessaan ja kerrotaan tekisimmekö saman uudelleen. Samalla avaamme myös vähän tarkemmin mitkä asiat meillä meni Thaimaassa pieleen ja miksi palasimme takaisin. Emme nimittäin muista, että olisimme ikinä näitä asioita kovinkaan yksityiskohtaisesti avanneet. Miten meni vuosi ulkomailla, noin niinkun omasta mielestä?
Koh Samui – Saapuminen Thaimaahan
Pienenä kertauksena, jos olet uusi lukija. Vuoden 2019 kesällä pistimme kaiken sen vähäisenkin omaisuutemme myyntiin (asunnon irtaimisto ja auto) ja vedimme kaikki pienetkin säästöt pankista pihalle. Suuria summia ei elämänvalinnoista johtuen ollut päässyt kertymään, mutta sen verran kuitenkin, että alkuun pääsi ja lentoliputkin saatiin ostettua. Ja mehän kuitenkin muutimme työn perässä, ei mitenkään “seikkailumielessä”. Suunnaksi otimme eteläisessä Thaimaassa sijaitsevan Koh Samuin saaren.
Alkushokki ensimmäisten tuntien jälkeen oli aikamoinen ja fiilis kuin olisi heitetty suoraan altaan syvään päätyyn, ilman uimataitoa ja tiiliskivi jalassa. Jo ensimmäinen kauppareissu isossa supermarketissa toi pienen epätoivon kyyneleen silmäkulmaan, kun pikanuudelihyllyllä yritti etsiä satojen eri vaihtoehtojen seasta sen vegaanisen version. Ja kun se oli valittu, piti keksiä mitä muuta asuntoon tarvitaan. No sillä reissulla ei tarttunut matkaan kuin vessapaperia, pari nuudelipurkkia, mango ja yksi dragon fruit. Siinä kun istui pienen bungalowin kuistilla tuijottaen vuorotellen seinässä roikkuvaa, mulkosilmäistä gekkoa ja sylissä olevaa kuppinuudeliannosta, mietimme väkisinkin että “mitähän vittua sitä nyt tulikaan tehtyä?”
Aikaa kuitenkin kului ja alkushokista päästiin nopeasti yli. Opimme nopeasti “talon tavoille” ja ymmärtämään kuinka tässä maassa toimitaan. Etsimme apua ja saimme apua. Asiaa helpotti myös ehkä yksi maailman positiivisimmista ja mukavimmista ihmisistä, meidän pomo. Bungalowista vaihdettiin isoon omakotitaloon ja skootteritkin vaihtoivat väriä matkalla, muutamaankin otteeseen. Välissä kävimme Penangissa uusimassa viisumeita (molemmat eri aikaan, koska syyt) ja perheenlisäystäkin saatiin yllättävänkin nopeasti, kolmen pelastuskissan muodossa. Marraskuussa kävimme Chiang Maissa katsomassa lyhtyjä niin taivaalla kuin vedessäkin, mutta vaihdoimme myös jälleen asuntoa. Tällä kertaa eri puolelle saarta. Näiden jälkeen kävimme snorklaamassa Koh Taolla ja haastateltavana Ilta-Sanomissa. Ensimmäisen näistä voisi mieluusti tehdä uudelleenkin, jälkimmäistä ei enää ikinä.
Alkuvuodesta horisontissa alkoi näkymään pieniä varoitusmerkkejä koronan suhteen ja viimeistään maaliskuussa se sitten iskikin oikein kunnolla. Koko Thaimaa meni lukkoon, kaikki provinssit suljettiin ja me jäimme jumiin Koh Samuille. Tässä vaiheessa lopetimme puhelinmyyjän työt ja siirryimme freelancereiksi, jonka jälkeen ongelmat oikeastaan alkoivatkin. Koronarajoitukset vain pahenivat ja huhtikuussa aloimme ottamaan ensimmäisiä askelia paluusta Eurooppaan. No sekin oli omanlaisensa show, sillä yllättäen kolmen kissanpennun saaminen maailmanlaajuisen pandemian aikaan lähes täysin suljetusta maasta ei ollut ihan se kaikkein simppelein juttu. Rabiestestitulokset kun piti lähettää Saksaan, mutta mitenkäs lähetät jos posteljoonikaan ei polje? Jos olisimme menneet tässä asiassa ihan “by the book”, olisi kissat varmaan jääneet Thaimaahan. Lahjomista tämä ei sentään vaatinut, mutta kyllä siinä ehkä vähän harmaalla alueella mentiin. Ainakin nyt tiedämme, kuinka rokotepassista irroitetaan rokotetarrat ja siirretään ne uuteen, tyhjään passiin. Kuumaa vettä, mattoveitsi ja vähän kärsivällisyyttä, mutta eipä siitä sen enempää.
Jos siis mietit lemmikin (varsinkin kissan) tuomista Thaimaasta Suomeen tai oikeastaan mihin tahansa Eurooppaan, kannattaa lukea postaus “Matkustaminen ja muutto lemmikin kanssa“.
Paluu Eurooppaan – Itävallasta Kroatiaan
Pääsimme kuitenkin Thaimaasta pois (reilun kuukauden mittaisen Bangkok-välipysäkin kautta). Päädyimme Itävallan Wieniin, jossa olimme vain kuukauden. Syynä poislähtöön oli raha, sillä freelancerin tulot eivät päätä huimanneet. Asiakkaita oli vaikea saada, sillä korona oli jollakin tavalla vaikuttanut kaikkiin, eikä kukaan oikein uskaltanut lähteä mukaan mihinkään, mistä joutuisi maksamaan. Siispä lähdimme ennen talven tuloa Kroatiaan, jossa elinkustannukset olivat edullisemmat, keli parempi ja koska muuallekaan ei päässyt, rajat kun olivat kiinni. No Kroatiassa ei hirveästi ollut koettavaa, kun koronarajoitukset pakottivat ravintolat ja muutkin palvelut kiinni. Siinä sitä sitten istuttiin Airbnb-asunnossa, jonne vuokraemäntämummo toi välillä mitälie leivoksia ja hedelmiä. Ne lämmittivät kehoa ja mieltä, sillä kyseinen asunto oli aivan helvetin kylmä, varsinkin öisin. Siellä me nukuttiin kolmen peiton alla kissat kyljessä kiinni sähköpatterin hehkuessa punaisena ja toivoteltiin toisillemme hyvää joulua. Tammikuun puolivälissä sitten päädyimme loppupeleissä takaisin Suomeen ja keskellä kylmintä ja lumisinta talvea. Ja vieläpä Kouvolaan. Johan oli vuosisadan seikkailu. Bilbokin tulisi kateelliseksi.
Vuosi ulkomailla, mitä jäi käteen?
Nyt kun pikakelaus (jonka kaikki vanhat lukijat suoraan skippasivat) seikkailuistamme on käyty läpi, on aika palata takaisin siihen alkuperäiseen kysymykseen; miltä nyt tuntuu, kun reilu vuosi ulkomailla on ohi ja asiaa on käsitelty jo toisen vuoden verran? Lähtisimmekö matkalle uudelleen ja mitä tekisimme toisin? Lyhyesti sanoisimme, että kaiken mitä koimme ja teimme, tekisimme kyllä uudelleen aivan samalla tavalla. Tai no, melkein kaiken.
Mitä töitä Digital Nomad tekee ja mistä töitä diginomadille?
Yksi suurimmista opeista oli keksiä (vaikkakin pakon sanelemana), mitä kaikkia vaihtoehtoja nomadilla on tienata rahaa. Ihan kaikkeen mekään nyt emme mukaan lähteneet, mutta todella paljon erilaisia vaihtoehtoja kyllä kävimme kokeilemassa. Pieni välihuomio esimerkiksi tähän, että nyt ymmärrämme miksi Netflixin käännökset ovat välillä aivan päin persettä. Fiverristahan ne kääntäjät palkataan sen mukaan kuka laskuttaa vähiten. Yhden Family Guy-jakson kääntämisestä oltaisiin maksettu meille 15 euroa, joten ei ihme jos laatu on “vähän sinnepäin”.
Otetaas tähän alle pieni listaus, kuinka monta riviä saimme CV:hen lisää.
- Käännöstyöt ja litterointi suomi-englanti-suomi. Valtaosa näistä oli Fiverrin kautta tulleita mobiilipelikäännöksiä tai ohjekirjoja ties mihin.
- Rahoitusalan artikkeleiden kirjoittaminen. Tämä oli jotenkin koomista kirjoittaa, sillä emme tiedä rahoitusalasta hevonhelvettiä, eikä kumpikaan osaa säästää mitään. Onneksi Google auttaa kaikessa.
- Voice Overit. Markuksen ääntä voi esimerkiksi kuulla jossakin puhelimen GPS-sovelluksessa. Ei mitään hajua että missä.
- Suomenkielen opetus. Markus piti yhden suomenkielen oppitunnin jollekin kiinalaiselle 12-vuotiaalle pojalle.
- SEO-duunit. Näitä oli onneksi yhteen aikaan paljon ja rahaa tuli ihan kohtalaisesti. Homman nimi lyhyesti; kuinka parantaa yrityksen näkyvyyttä verkossa? Tämä on ihan mukavaa hommaa ja näitä teemme sivutyönä nykyäänkin.
- Hotellihuoneiden valokuvaus. Tätä pystyi tekemään jonkin verran Thaimaassa. Hotellit halusivat paremmat kuvat sivuilleen, Hanne hoiti.
- Vakuutusyhtiön buukkaaja. Tätä Hanne jaksoi tehdä yhden päivän ja totesi että nyt vittu riittää. Vaikka myyntihommissa Hanne oli (ja on edelleen) todella hyvä, niin tämä oli nyt aivan vajaaälyisen hommaa.
- Someyhteistyöt ja affiliate-markkinointi. Esimerkiksi SafetyWing ja LOOV.fi ovat tuoneet meille muutaman hipun tilille. Näistä molemmat ovat sitten affiliate-linkkejä, eli jos ostat vakuutuksen tai Lightroom-presettejä linkkien kautta, saamme tästä pienen korvauksen.
Muitakin pikkujuttuja varmasti oli, mutta eipä näitä nyt tule mieleen. Kokemusta rikkaampina tästä kaikesta kuitenkin selvittiin ja nyt tiedämme millaista on olla niin vitun digital nomadi ja vapaa kuin netti kertoo. Ei se aina ihan niin mene, sillä “Työntekijä tarjoaa työtä“-tyyppiset palvelut kuten Fiverr, Upwork, PeoplePerHour ja Freelancer ovat täynnä nälkäisiä ja rahattomia ihmisiä, jotka tekevät vaikka ja mitä. Osa kääntää sinulle vaikka raamatun tanskaksi, jos saavat siitä viisi euroa. Täysin alihinnoiteltua touhua, koska jos pyydät enemmän, ei kukaan palkkaa sinua.
Ihmissuhteet – Apua saa, kun sitä pyytää
Yksi isoimmista opeista mitä matkalla tarttui, oli avun pyytäminen. Kaikkea ei tarvitse, eikä pidä tehdä itse, vaan on aivan sallittua pyytää apua ja kysyä ohjeita. Jotenkin tämä ei vain Suomessa tunnu mitenkään iskostuvan omaan kaaliin, sillä esimerkiksi nyt kun pitäisi vaikka korjauttaa auto, voisi hyvää korjaamoa tiedustella ihan vaan paikallisessa puskaradioryhmässä. Mutta kynnys siihen tuntuu jotenkin tyhmän korkealta, joten pakko sitten selvittää asia jotakin toista kautta tai lukea muiden vanhoja keskusteluja.
Ulkomailla ollessa kynnys avun pyytämiseen oli huomattavasti matalampi, johtuen varmaankin expat-yhteisöstä ja siitä, että oletkin nyt vähemmistöä. Välillä tuntui, että tuli kysyttyä aivan tyhmiäkin asioita, mutta silti aina sai asiallisen vastauksen, vaikkakaan ei ehkä ihan ensimmäisenä. Harmi vain, ettei tämä sitten kuitenkaan kantanut enää Suomeen asti, sillä nyt sitä googlailee vähän väliä “mistä saa sitä, miten tehdä tuota”, sen sijaan että kysyisi itse.
Oppihan siinä samalla myös aika paljon ihmissuhteista, josta olemme puhuneet aiemminkin. Ketkä kysyvät kuulumisia ja ketkä kannustavat sinua tässä isossa elämänmuutoksessa? Ketkä taas tallovat maanrakoon, kommentoivat “tyhmää päätöstäsi” tai katoavat elämästäsi kokonaan?
Saimme myös paljon “tuttuja” blogiyhteisöiden ja Instagramin kautta ja osa näistä suhteista on edelleen voimissaan. Livenä ei ole tullut nähtyä kuin yhtä ihmistä, mutta tämänkin henkilön kanssa tulee juteltua viikoittain. Moni blogiyhteisöstä mukaan tarttunut seuraa edelleenkin meidän elämäämme, kysellen tai kommentoiden milloin mitäkin. Ja sama toki myös toisinkin päin, sen mitä Instagramin algoritmit antavat myöten. Blogiyhteisöistä tosin lähdettiin, koska emme olleet enää ulkosuomalaisia, mutta kyllä sieltä silti tuttuja jäi mukaan jollakin tavalla. Jos ei muuten, niin ainakin kissojen toilailuja seuratessa.
Ulkomaille muutto – mitä tekisimme toisin?
Koska on helpompaa kirjoittaa listoina, kirjoitamme tähän alle muutaman kohdan mitä tekisimme toisin. Avataan samalla hieman asiaa, mutta ei kuitenkaan tehdä tästä (yhtään tämän) pidempää aihetta. Tässä on jo tekstiä yhden romaanin verran muutenkin ja teksti rönsyilee niin paljon, ettei tästä sillisalaatista saa kohta selvää Etupenkin Erkkikään. Ammatti-ihmiset todellakin asialla, mehän tarjoamme näitä artikkelinkirjoituspalveluita myös muillekin :)
- Emme myisi ehkä ihan kaikkea, ainakaan kiireellä. Materiaan ei sinänsä pidä kiintyä, emmekä me kiintyneetkään. Ongelma tulikin siinä, kun palasimme takaisin. Rahaa paloi ja paljon, koska kaikki piti ostaa uudelleen. Meille tuli myös iso ongelma tavaran poismyymisessä, noin niinkuin aikataulullisesti. Yritäpä myydä kahdessa kuukaudessa koko omaisuus pois, tekemättä ihan hemmetisti tappiota. Ei onnistu. Meillä ei ollut (eikä ole vieläkään) mitään järkevää paikka johon tavaraa voisi säilöä, joten eipä tuossa ollut muutakaan vaihtoehtoa. Tai jos oli, emme sitä tuolloin tajunneet. Mikä on tehty, on tehty. Tavaraa saa kaupoista ja rahaa töitä tekemällä ja kyllähän siinä moni sai vastaansa “elämänsä diilin” kun aloimme hankkiutumaan tavarasta eroon. Terkut vaan sille pienelle thaikkupojalle joka sai Thaimaasta lähtiessämme Markuksen Pleikkarin TODELLA halvalla, kun ei mahtunut enää matkalaukkuun. Ei kellään ois muuten myydä PS4 Prota halvalla?
- Jos joku duuni ei tunnu hyvältä, vaihda paikkaa. Vaikka meidän pomomme olikin maailman mukavin, firma kaiken taustalla ja työ itsessään oli suht perseestä, ja sitä teki vain rahan takia. Ja se ei ole ikinä hyvä asia, kyllä työn pitäisi antaa muutakin kuin vain rahaa. Meille tuli jo Chiang Maissa fiilis, että olisimme muuttaneet sinne ja tehneet etätöitä sieltä käsin. Big Bossillehan tämä ei tietenkään käynyt, joten jäimme sitten Samuille. Olisi pitänyt vain vaihtaa firmaa tai erota kokonaan, kyllä töitä tekijälle riittää ja Thaimaassa näitä puhelinmyyntifirmoja (ja muunkin alan firmoja) on pilvin pimein. Työluvat ja muut toki ovat aina oma juttunsa, mutta kyllä asioilla on tapana järjestyä.
- Meidän olisi pitänyt miettiä asuntovaihtoehtoja vähän kauemmin. Ei ollut hyvä idea muuttaa isoon omakotitaloon, jossa piti itse hoitaa kaikki huonekaluista nurmikonleikkuuseen ja nettiyhteyteen. Kaiken olisi saanut valmiinakin ja varmasti halvemmalla, mutta koska olemme jääräpäitä ja tyhmiä, menimme pitkän kaavan kautta. Olisi tosin jäänyt Yes-mies tapaamatta. Jos jotain tästä jäi kuitenkin käteen, niin tilankaipuu ympärille. Kyllä teki pahaa asua 46-neliöisessä pierukaksiossa Helsingissä sen sataneliöisen omakotitalon jälkeen. Onneksi nykyään on taas tilaa hengittää.
- Kun muutat ulkomaille, ota mukaan puolet vähemmän tavaraa kun luulet tarvitsevasi. Tuli sitä itsekin otettua mukaan kaikkea turhaa, mitä toimme sitten kuitenkin tänne takaisin ja vieläpä käyttämättömänä. Paikanpäältä voit kuitenkin ostaa kaiken mitä tarvitset ja todnäk halvemmallakin. eBay, Lazada ja AliExpress auttavat. Monen muun maan, Thaimaan varsinkin, postipalvelut ovat aivan next-levelillä Suomen Vitsiin (jota Postiksi kutsutaan) verrattuna. Kaiken saa kyllä tilattua suoraan kotiovelle ja vieläpä varsin nopeasti.
Muuttaisimmeko uudelleen ulkomaille?
Ehdottomasti kyllä ja nyt vieläpä entistä viisaampana. Jos (tai kun, ei sitä ikinä tiedä) muuttoauto lähtisi pois Suomesta, pakkaisimme todennäköisesti koko omaisuuden mukaan, emmekä lähtisi hävittämään kaikkea. Muutto olisi todennäköisesti myös jossakin Euroopan sisällä, ellei joku tarjoa täydellistä työmahdollisuutta viisumeineen ja majoituksineen jossakin Aasian suurkaupungissa. Olemme muutenkin vähän pyöritelleet tätä ajatusta, mutta tällä hetkellä (vastahan me muutimme tähän asuntoon kaksi viikkoa sitten) emme ole sellaista kuitenkaan toteuttamassa, eikä varmaan seuraavan parin-kolmen vuodenkaan aikana.
Nyt vain tiedämme etukäteen mitä ei kannata tehdä ja mitä kannattaa selvittää etukäteen. Onneksi meidän nykyinen duuni periaatteessa mahdollistaisi täyden diginomad-elämän, joten voimme lähteä helposti vaikka Balille ja olla siellä muutaman kuukauden ja vaihtaa sitten taas paikkaa. Työpaikka ei tätä rajoita, muut asiat kyllä. Balin reissu on muutenkin tässä jo aika vakavassa harkinnassa ja lentojakin jo katseltu, mutta ennen kuin mihinkään päästään, pitäisi keksiä kissoille hoitopaikka pariksi kuukaudeksi. Ne eivät tällaiselle reissulle matkaan lähde.
Mitä fiiliksiä tai kysymyksiä herätti, vai herättikö mitään?
Herättikö tämä postaus mitään fiiliksiä? Kiinnostaisiko ehkä kuulla vähän lisää tällaisista henkilökohtaisimmista ajatuksista? Meillä olisi ehkä aiheena kirjoittaa esimerkiksi vähän syvällisempi postaus Thaimaan “alkushokista”, sillä se kaikki on edelleen vaan niin vahvana mielessä. Tai itseasiassa… mitäs me lupia kysellään, tämähän on meidän blogi?
Ja tähän alle vielä tuttuun tapaan Instagram-feedistä kuva. Käy siis laittamassa tili seurantaan!
Kommentoi