Muistellaanpa vaihtelun vuoksi vähän viime vuotta ja kerrotaan samalla pieni muisto Thaimaasta. Koronan takia kun nyt reissaaminen on “vähän jäissä”, on mukava mennä ulkomaille vaikkapa sitten matkamuistojen ja tarinoiden muodossa. Tämä tarina ei siis sisällä Thaimaa-fantasiointia hienoissa uima-allasbaareissa tai Four Seasonsin 500 euroa maksavissa ökysviiteissä, vaan normaalia ulkosuomalaisen arkielämää.
Yes-mies on vain yksi muisto Thaimaasta
Tämä matkamuisto liittyy Koh Samuin saarelle aikaan, kun olimme muuttaneet juuri uuteen asuntoon Lamain kaupunginosaan. Olimme ottaneet vuokralle viiden huoneen asunnon, joka oli meille oikein sopiva ratkaisu. Tai no.. Oli siinä ehkä vähän liikaakin tilaa ja talon kuntoluokka ei ollut mitä parhain, mutta se onkin toinen tarina se. Joka tapauksessa; täällä oli niin makuuhuonetta, vaatehuonetta, varastohuonetta, ylimääräistä huonetta, takapihaa ja terassia ja vaikka mitä. Ainoa herkku mikä uima-altaan lisäksi puuttui, oli internet-yhteys. Oli todella nihkeää käyttää mobiilidataa sisätiloissa, kun yhteys ei oikein tuntunut kantavan ulkoa sisälle asti, kiviseinistä johtuen. Tarvitsimme siis laajakaistayhteyden, mutta sitä varten pitäisi vetää kaapelit ja hommata reititin ja ties mitä. Netin kautta tällaisten tilaaminen nyt olisi pelkkä vitsi, joten otimme suunnaksi verkko-operaattori 3BB:n toimiston Central Festival-kauppakeskuksesta.
3BB:n toimisto oli pikkuruinen konttori valtavan ostoskeskuksen nurkassa, jota ei edes meinannut aluksi löytyäkään. Toimistossa oli tilaa ehkä viisi neliömetriä, mutta tiskin takana oli varsin leveästi hymyilevä mieshenkilö, joka oli oikein iloinen meidän saapuessa sisään. Sawadikappia vaan, pitäis saada laajakaistayhteys asuntoon. “Mmmm yees!” vastasi leveästi hymyilevä mies ja osoitti pieniä baarijakkaroita tiskin edessä. Ei muuta kuin perse penkkiin, nyt jutellaan nettiliittymistä.
Mies antoi meille luettavaksi pienen lapun, jossa kerrottiin erilaisten nettiyhteyksien nopeuksista, kuukausihinnoista ja asennusmaksuista. 200M yhteys riitti meille varsin hyvin, ellei liiankin hyvin joten menimme sillä. Nopeammankin olisi saanut, mutta tällöin maksaisimme aivan turhasta. Meidän käyttö olisi kuitenkin aikalailla vain nettiselailu, suoratoistopalvelut ja Markuksen pleikkaripelien päivitys.
Pakko muuten ohimennen mainita, että on jotenkin koomista kun jollekin Lahden kokoiselle palmusaarelle saa gigan valokuituyhteyden, mutta asuessamme vielä Porvoon keskustassa jo viiden megabitin sekuntinopeus oli luksusta. Yleensä nopeus oli jotain yhden ja kahden väliltä, vaikka Telia väitti nopeuden yltävän jopa sataan.
200M hinta oli lapun mukaan 700 bahtia, eli noin 18 euroa kuukaudessa. Kerroimme että ottaisimme tämän paketin. Seuraava keskustelu meni tasan tarkkaan näin:
- Me: Okay so the price is 700 baht per month?
- Yes-mies: Yes, 749 baht.
- Me: But this says 700 baht?
- Yes-mies: Yes.
- Me: But you just said 749!?
- Yes-mies: Yes, 749 baht.
- Me: What…?? You just… This paper says.. Okay we´ll take it… 😐
- Yes-mies: Yes! 🙂
Tässä vaiheessa tiedettiinkin mikä on homman nimi. Mies ei selvästikään osannut englantia yhtä sanaa enempää. Nyt tiesimme siis kuinka paljon maksaisimme netissä kuukaudessa, mutta vielä pitäisi selittää, että tarvitsemme myös reitittimen sekä kaapeloinnin taloon. Yritimme kysyä asiasta erinäisin lausein ja piirtäen paperille vähän avustavia kuviakin, mutta mies vain raapi otsaansa vastaillen “hmm yes yes..”. Sitten herralla välähti ja hän soitti siskolleen, joka ei siis ole edes töissä 3BB:llä. Mutta toimi tässä tapauksessa “ihan hyvänä” tulkkina.
Juttelimme varmaan kymmenen minuuttia kyseisen siskon kanssa (jonka englannitaito oli tosiaan “ihan ok” mutta jostain syystä kuuluvuus oli niin huono ettemme juurikaan saaneet selvää mitä langan toisessa päässä puhuva sisko sanoi), kunnes meille oli selvää paljonko asennustyö tulisi maksamaan ja miten tästä nyt edetään. Nyt tiskillä hymyilevälle Yes-miehelle pitäisi kertoa osoite missä asumme, jonka hän sitten löytää Google Mapsista. Koska osoitteet ovat Thaimaassa välillä vähän sitä sun tätä, ei asuntoa löytynyt ihan noin vain, vaan tarvitsi vähän manuaalista hakua. Kun satelliittikuva talosta viimein sitten löytyi, mies printtasi kuvan siitä ja piirsi sen päälle punaisen ympyrän. “Internet? Yes! Yesss!” -mies hihkui ja taputti sormellaan piirtämäänsä palloa.
Maksoimme suoraan puolen vuoden nettimaksun, asennustyöt ja kaiken muunkin, kirjoitimme sopimuspapereihin yhteystiedot ja allekirjoituksen ja annoimme rahat papereineen miehelle. Taas saimme vastaukseksi “Yes! Kop khun krap yes krap!” ja peli oli sillä selvä. Nyt vain kotiin odottamaan asentajia ja toivomaan että todellakin tulevat oikeaan taloon.
Thaimaalainen työvoima on varsin tehokasta, ainakin meidän kokemuksilla
Seuraavana päivänä asunnollemme saapui haalaripukuinen mies, joka kertoi ettei voi asentaa nettiyhteyttä, sillä kaapelista puuttuu mittaa 20 metriä. Meidän pitäisi siis maksaa tuhat bahtia, jolla ostetaan lisää kaapelia. Tämä on siis aivan normaali käytäntö, eikä mitään fallukusetusta. Aivan järkeenkäypä ratkaisu, sillä asennuspakettiin kuuluu vain tietyn verran nettikaapelia ja jos ei riitä, joutuu ostamaan lisää. Ja mehän nyt emme mitenkään voineet 3BB:n toimistolla tietää paljonko kaapelia oikeasti tarvitaan. Kävimme sitten uudelleen 3BB:n toimistolla maksamassa puuttuvan summan. Harmi vain ettei Yes-mies ollut paikalla tällä kertaa, joten emme tavanneet miestä enää uudelleen.
Nettiasentajat saapuivat parin päivän päästä kolmen miehen voimin, joista yksi jäi ulkopuolelle vetämään kaapelia tolpasta taloon, samalla kun yksi kaveri kiipesi asuntomme vessassa olevasta kattoluukusta välikaton sisään. Kolmas mies jäi alas antamaan ohjeita. Kun tämä välikatossa kulkeva mies sitten oli oikealla kohdalla, porasi hän kattoon reiän ja pudotti nettikaapelin siitä alas, suoraan olohuoneeseen. Alhaalla odotteleva mies asensi kaapelin reitittimeen ja värkkäsi asetukset kuntoon.
Pisteet tälle välikatossa kulkevalle miehelle, sillä siellä on ensinnäkin aivan helkkarin pölyistä ja likaista ja toisekseen siellä on varmaan 60 astetta lämmintä. Meistä Markus joutui kerran käymään siellä, kun eräs naapurustossa pyörivä kissa oli päässyt katossa olevan reiän takia välikaton sisään ja huusi sieltä apua. Pari minuuttia välikaton luukulla riitti saamaan täydellisen hien pintaan ja naaman täyteen pölyä. Ja nämä asentajamiehet tekevät tätä hommaa varmaan päivittäin. Kovia jätkiä.
Kun miehet sitten poistuivat, netti toimi kuin unelma ja me pääsimme kunnolla online-elämän pariin! Kun sitten muutimme asunnosta pois, kerroimme vuokranantajalle että asuntoon on muuten nyt vedetty nettiyhteys, mutta viesti ei varmaan kielimuurista johtuen mennyt perille… Asunnon omistava rouva ei varmaan vieläkään tiedä että olohuoneen katosta roikkuu täysin toimiva valokuitukaapeli.
Vinkki ulkomaanmatkasta haaveilevalle
Tämä tarina taas vain todistaa, että kyllä ulkomaille voi mennä vaikka ei kieltä osaisikaan. Jos näinkin monimutkainen asia onnistui ilman yhteistä kieltä, on ruoan ja taksin tilaaminen varsin helppoa. Tämä siis vinkkinä teille, jotka ette uskalla lähteä ulkomaille huonon kielitaidon takia.
Onko sulla jotakin pientä ulkomaanmuistoa, jonka haluaisit kertoa?
Seuraathan meitä jo Instagramissa? Ja voit laittaa vaikka TikTokissakin seurantaan, sinne tulee välillä “ihan hyvääkin” tavaraa.
Kommentoi