Viime kerralla kerroimme “Muisto Thaimaasta”-osiossa internet-liittymän hankkimisesta ja siihen liittyvistä kommunikointiongelmista. Tällä kertaa muistellaan skootterivalintoja ja niihin liittyviä selkkauksia! Asuimme Koh Samuin saarella lähes vuoden, mutta tuona aikana käytössämme oli silti viisi erilaista skootteria (ei sentään samaan aikaan). Miksi ihmeessä?
Lähes jokainen Thaimaassa käynyt on varmasti vuokrannut käyttöönsä skootterin. Ei välttämättä ne ehkä rennolle perhelomalle lähteneet, mutta varsinkin reppureissaajat ja nuoremmat matkustajat. Skootteri on halpa ja nopea keino päästä paikasta toiseen ja tutustua täten niin maan kulttuuriin, kuin erilaisten ravintoloiden ja aktiviteettien tarjontaankin. Auton vuokraamista emme välttämättä edes lomalaiselle suosittele, sillä se on ensinnäkin kallis, myös kömpelö. Mikäli johonkin pitää päästä isommalla porukalla tai matka on pidempi, kannattaa mieluummin vuokrata suoraan kuljettaja autoineen, joka osaa ensinnäkin käyttää autoa, myös liikkua turvallisesti villissä liikenteessä. Muuten kaksipyöräinen kulkuneuvo onkin paljon helpompi ja vikkelämpi väline.
Skootteri – Helpottamaan elämää Thaimaassa
Kun vuoden 2019 heinäkuussa laskeuduimme viimein Koh Samuin saarelle, tapasimme uuden esimiehemme ja sen jälkeen lähdimmekin jo hankkimaan skootteria. Hän tiesi mistä sellainen kannattaa vuokrata, sillä hän on vuokrannut skootteria kyseisestä paikasta jo vuosia! Sieltä saisi hyvän diilin ja luotettavan ajopelin, joten eipä siis muuta kuin nokka kohti “Car And Motorbike Serviceä”!
Tuossa hyvinkin mielikuvituksellisesti nimetyssä korjaamovuokraamossa meitä odotteli korkokengissä köpöttelevä nainen, joka oli hyvinkin innoissaan esimiehemme kohtaamisesta, mutta meitä kohtaan hän oli todella nihkeä, eikä juurikaan puhunut mitään. Skootteri kuitenkin löytyi; varsin hyväkuntoinen ja luotettava Honda Click 125i. Samanlainen menopeli, jollaisella jokainen valkonaama ajelee, mutta myös monet paikalliset. Hintakin oli kohdallaan; 2000 bahtia kuukaudessa, eli reilut 50 euroa. Luotettava, juuri huollettu, tarpeeksi tehokas nousemaan jyrkkiä mäkiä, pieniruokainen ja hyvän näköinenkin vielä. Kaupan päälle vielä turvallinen ja pakollinen lisävaruste; kypärä. Tätä parempaa diiliä ei varmasti löydy. Paitsi jokaisesta thaimaalaisesta mopovuokraamosta… Mutta emmehän me sitä tuolloin tienneet.
Punamustalla kaunokaisella tulikin ajeltua muutaman kuukauden verran oikein mukavasti, mutta missään vaiheessa tämä yksilö ei ollut selvästikään sitä mallinsa parhaimmistoa. Ulkoisesti pyörä oli siistissä kunnossa, mutta tuntui että jokainen osa nitisi ja natisi, jarrut olivat vuorotellen liian kireät tai löysät, eikä jarruvaijerin kiristys tehnyt mitään vaikutusta. Isoin ongelma oli kuitenkin pyörän käynnistäminen. Ei ollut yhtä eikä kahta kertaa, kun pyörä ei vain suostunut käynnistymään töihin lähtiessä, mutta viisi minuuttia kestäneen lempeän käynnistyspolkimen tamppaamisen ja starttinapin hellän hyväilyn jälkeen pyörä sitten starttasikin. Kunnes sitten eräänä päivänä kuntosalilta kotiinlähtiessä pyörä olikin käysin mykkä. Oli tullut aika vaihtaa tämä paska johonkin toiseen.
Kuntosali sijaitsi ehkä 500 metrin päässä vuokraamosta, joten eipä muuta kuin työntämään pyörää 32 asteen lämpöasteessa. Jos kuntosalilla ei vielä tullut hiki, nyt tuli. Siinä sitä työnneltiin Clickiä pitkin Chawengin katua ja koska olemme itsepäisiä suomalaisia, ei meille kelvannut paikallisten tarjoama apu. Olihan huoltoliike kuitenkin “ihan tuossa vieressä”. Näin jälkikäteen vinkki; jos olet samassa tilanteessa ja thaimaalainen ajaa isolla lava-autolla viereen ja tarjoaa apua, kannattaa se ottaa vastaan. Skootterin nostaminen lavalle ja kyydin saaminen olisi ollut paljon miellyttävämpää kuin työntää raskasta skootteria eteenpäin kuuman auringon porottaessa niskaan.
Korjaamolle päästyämme selitimme tilanteen, eikä pyörä lähtenyt edelleenkään käyntiin. Eipä siinä muuta kuin toinen samanlainen skootteri alle, mutta tällä kertaa punavalkoisena versiona. Tämäkin pyörä toimi hyvin parisen viikkoa, kunnes alkoivat ongelmat. Moottori yski milloin mistäkin syystä ja vähän väliä joku varoitusvalo välkkyi tai paloi. Ei siis kovin luotettava ajopeli, vaikka ajomukavuus olikin edellistä mallia mukavampi. Palautukseen siis tämäkin, josko seuraavalla kerralla osuisi arpaonni kohdalle ja saataisiin se oikeasti pitkäaikainen ratkaisu käyttöön.
Kun palautimme pyörän, katselimme samalla sopivia malleja että “Tuohan olisi hyvän näköinen, jospa ottaisimme tuon?” mutta ei. Tympeä korkkarirouva toi meille sen saman romun, jonka olimme juuri pari viikkoa sitten palauttaneet. Ja nyt tämä olisi tietystikin korjattu. Koitimme siinä selittää että josko ottaisimme toisen mallin, mutta tällainen järjestely ei nyt kesken vuokrakauden vain sopinut. Siispä otimme tämän uusiovanhan hetkeksi käyttöön.
Parin viikon ajelun jälkeen kuitenkin totesimme, että koska vuokranmaksupäivä alkaa lähestyä, taidamme vain päättää vuokrasopimuksen tähän ja hommata pyörän muualta. Sellaisen löysimmekin eräältä brittiherralta, jolta itseasiassa myös vuokrasimme muuttoautonkin. Tämä pyörä olikin jo aivan eri maailmasta; hyväkuntoinen, uusi, naarmuton ja huollettu. Hintaakin oli tietysti enemmän, vaikkakin vain 500 bahtia lisää. Tällä sitten ajeltiinkin vähän pidemmän aikaa, kunnes vain ajateltiin että onkohan vähän turha maksaa näinkään paljoa skootterivuokrasta, vai olisiko mahdollista saada pyörä vieläkin halvemmalla? No mutta kyllä on! Ja tässä vaiheessa mukaan tarinaan tuleekin Yasha!
Huom: Jos turistina mietit skootterin vuokraamista, ota yhteyttä Ian Baxendaleen. Tältä saat luotettavat ajoneuvot järkevään hintaan, hyvällä palvelulla.
Yasha – sinivalkoinen rallihirmu
Löysimme Yashan Facebookin kauppapaikalta, kun eräs venäläisnainen oli myymässä pois ylimääräiseksi jäänyttä skootteriaan. Hinta oli vähän turhan kova meille, emmekä oikeastaan nähneet edes tarpeelliseksi ostaa omaa pyörää. Siispä ehdotimme, että onnistuuko vuokraus ja jos, mihin hintaan? 1200 bahtia? Selvä, tulemme katsomaan ja testaamaan!
Yasha oli ihan samanlainen Honda Click kuin kaikki aiemmatkin, mutta huomattavasti vanhempi ja rämisevämpi. Eikä varmastikaan ihan vakiokalustoa, sillä Yashan kyllä kuuli kun se saapui pihaan. Pyörää oli myös “tunattu” lätkimällä siihen kaikenlaisia Supreme- ja Disneyn prinsessa-tarroja, joten pyörä oli myös helppo löytää parkkipaikalta kaikkien muiden samannäköisten seasta. Se oli siis juurikin meille sopiva malli; teki tehtävänsä, oli kunnollista rallimallia ja maksoi puolet vähemmän kuin kilpailijansa.
Tehoa Yashasta löytyi tarpeeksi, paitsi silloin kun piti nousta korkeimpia mäkiä ylös. Tai pyörä kyllä nousi, mutta vain yhden matkustajan kanssa. Kun kerran menimme töihin Lamai-Maenam-kiertotietä ja Hanne joutui kävelemään valtavan mäen päälle Markuksen päristellessä skootterilla edeltä, totesimme että taidammekin mennä jatkossa päätietä pitkin. Tai siis Hanne totesi. Pyörällä oli myös ehkä semisti kuumottavaa tulla mäkiä alas, sillä yllättäen vanhan venäläisen jarrut eivät olleet enää ihan viimeisintä huutoa ja vauhti alaspäin tullessa olisi voinut olla hieman hiljaisempikin. Vaihdatimme kyllä pyörään jarrulevyt ja teimme vähän muutakin pientä remonttia, jotta pyörän käyttö olisi vähän turvallisempaa.
Sinivalkoinen Yasha olikin meidän käytössämme aina viimeiseen Koh Samui-päivään asti, kunnes jouduimme palauttamaan sen pieni kyynel silmäkulmassa. Toivottavasti se on edelleenkin jonkun käytössä, eikä vain seiso tyhjän panttina autokatoksessa, minne se aikalailla tasantarkkaan vuosi sitten jätettiin.
Millaisilla menopeleillä olet itse ajellut Kaakkois-Aasian eri matkakohteissa? Tai muualla maailmassa?
Käy myös tsekkaamassa meidät Instagramista ja Facebookista! Löydät meidät toki myös TikTokista.
Kommentoi