Lennot on lennetty, lauttailut lauttailtu ja bussimatkat busseiltu. Neljä päivää pohjois-Thaimaan Chiang Maissa suhahti äkkiä ohi ja nyt on aika palata jälleen arkeen. Sitä ennen istahdetaan kuitenkin vielä alas kertomaan hieman matkakokemuksesta, sillä muuten asiat unohtuvat.
Vahva aloitus
Kuten niin usein, meillähän ei kaikki mene alkuperäisten suunnitelmien mukaan ja yleensä se ei edes johdu meistä. Välillä kyllä, harvemmin ei. Matkan alku meillä alkoi varsin hyvin, sillä olimme ostaneet Phantip Travelin nettisivujen kautta liput lauttamatkoineen ja bussikuljetuksineen lentokentälle Surat Thaniin, josta on huomattavasti paljon halvempaa lentää kuin Samuilta.
Olimme saaneet Phantipilta ohjeet ja sijainnin koordinaatteineen, jossa meidän piti tavata matkanjärjestäjä ja jolta saisimme tarvittavat dokumentit ja ohjeet. Ohjeiden mukaisesti lähtöajaksi oli merkattu 06:30, joten suomalaiseen tyyliin olimme paikalla jo ennen kuutta jonottamassa ja valmiina lähtöön. Ketään muuta ei näkynyt missään vielä 06:15, joten mieleen alkoi tulla useitakin erilaisia skenaariota. Olemmeko väärässä paikassa? Olemmeko oikeana päivänä paikalla? Onko matkanjärjestäjä myöhässä?
Piakkoin paikalle saapui herra, joka kysyi olemmeko odottamassa Phantipia. Seuraavaksi mies kertoi, että meidän pitää mennä Phantipin toimistolle ”tuonne noin, parin minuutin päähän”. Tämä oli oikein mukava kuulla siinä vaiheessa, kun lautta olisi lähdössä alle kymmenen minuutin päästä. Laitoimme vipinää kinttuihin ja ryntäsimme etsimään oikeaa paikkaa, jonka onneksi löysimmekin suht nopeasti, vaikkakin muutaman virheellisen kadunylityksen jälkeen. Pääsimme myös lauttaan onneksi ajoissa, ja siitä eteenpäin aina lentokentälle ja Chiang Maihin saakka.
Vatsaa kasvattamassa
Emme luonnollisestikaan olleet käyneet Chiang Maissa aiemmin (koska emme olleet käyneet Thaimaassa ennen tänne muuttoa), mutta kaupunki yllätti positiivisesti kompaktin kokonsa ja huomattavasti laajemman palvelutarjonnan puolesta. Neljä päivää kaupungissa riitti oikein hyvin meille, sillä siinä ajassa ehti nähdä kaupungin päänähtävyydet aikalailla kokonaan. Tietysti tarjolla on kaikkea elefanttisuojelualueista kokkauskursseihin, mutta me keskityimme enemmän kaupungin kulinaristiseen puoleen, sekä ihailemaan sen lukuisia temppeleitä ja sivistynyttä elämänmenoa.
Chiang Maissa onkin ravintolatarjontaa laidasta laitaan ja jokaiselle jotain. Koska pitäjä on täynnä buddhalaisia munkkeja ja valtavia temppeleitä, täytyy heillekin tarjota vaihtoehtoja kanalle ja possulle. Näinpä vegaanina oleminen ei aiheuttanut minkäänlaisia ongelmia tai rajoituksia, sillä kaupungista löytyy kaikkea thaikkuruoasta jäätelön kautta pizzaan. Ja löytyipä sieltä myös se yksi asia, jota Samuilta ei löydy: vietnamilaisia Banh Mi-patonkeja tarjoileva kioski. Itseasiassa se oli kylläkin vaatekauppa, joka sinänsä oli vähän erikoinen ratkaisu. Eipähän olla aiemmin tilattu patonkeja vaatekaupan kassalta ja syöty niitä kyseisen kaupan terassilla.
Loy Krathong ja Yi Peng
Pääsyy Chiang Maihin tuloon oli kuitenkin Loy Krathong / Yi Peng-juhlat, joita vietetään aina marraskuun paikkeilla täydenkuun aikaan. Kyseisiä pirskeitä juhlitaan kyllä muuallakin, mutta päätapahtumat keskittyvät nimenomaan Chiang Maihin, jonne tuhannet ihmiset kokoontuvat hyvässä hengessä juhlistamaan kyseistä vuosittaista juhlaa. Vaikka tapahtumalla onkin vanha ja perinteitä kunnioittava historia, tuntuu sen idea siirtyneen syrjään nykyajan myötä. Olet varmastikin nähnyt netissä kuvia ja videoita, joissa tuhannet ihmiset lähettävät suuria valolyhtyjä yht’aikaa taivaalle. Alhaalla esimerkki erään valokuvaajan otoksesta.
Valitettavasti tämä ei ole lainkaan totuus kyseisestä tapahtumasta, sillä tämä nimenomainen ”lyhtyjen massalähetys” on täysin järjestetty ja maksullinen tapahtuma, joka on suunnattu pelkästään turisteille ja valokuvaajille. Ja hintaahan tällä massalähetyksellä on huimat 300 dollaria, joten ehkä pieni rahastuksen maku tässä haiskahtaa. Paras siis saada otoksella hieman mainostuloja tai yhteistyökampanjoita, sillä muuten kokemuksesta jää vähintäänkin rahallisesti tappiolle. Kaikenlisäksi tätä lyhtylähetystä vielä mainostetaan Loy Krathongin nimellä, vaikka kyseessä on oikeasti Yi Peng-juhlaan liittyvä traditio. Näitä nyt vain satutaan juhlimaan yht’aikaa.
Loy Krathong sen sijaan on thaimaalainen perinnejuhla, jonka kohokohta on kelluvan kukka-asetelman (krathong) asettaminen jokeen, kunnioittaen vesien henkiä ja samalla toivoen niiltä jotakin. Ping-joki täyttyikin illan ja yön mittaan tuhansista kynttilöin ja kukin koristelluista krathongeista, jotka hiljalleen lipuivat eteenpäin kohti toivottua päämäärää. Huonona puolena tässäkin juhlassa on kaupungin roskaaminen, sillä valitettavan monet ostavat muovisia krathongeja (onneksi suuri osa näistä on kuitenkin biohajoavaa materiaalia), jotka sitten päätyvät lojumaan joen varsille. Puhumattakaan niistä Yi Pengiin liittyvistä paperilyhdyistä, joista jää lopulta jäljelle vain metallinen kehikko.
Molempiin juhlallisuuksiin liittyy myös valtavat paraatit ja kaikenlaiset kauneuskilpailut. Lisäksi koko kaupunki on koristeltu värikkäin lyhdyin ja kynttilöin. Temppeleihinkin on sytytetty upeat valot ja niiden lähistöllä munkit pitävät suuria siunaustilaisuuksia, joita juhlakansa seuraa rauhallisesti.
Täytyy kyllä myöntää, ettemme ole kumpikaan nähneet aiemmin niin isoja paraatikulkueita, mitä tällä reissulla tuli vastaan. Nelipäiväiseen juhlaan liittyi kaksi eri paraatikulkuetta, joihin olivat liittyneet niin yliopistot, kuin Big C-marketin työntekijätkin. Jokaisella ryhmällä oli oma teema tai ajankohta, johon heidän puvustuksensa liittyi. Seassa oli jos jonkinnäköistä prinsessalinnaa, paidattomia soturisaattueita ja pohjois-Thaimaan heimoja kansallisasuineen ja pituutta yhdellä paraatilla oli useampi kilometri. Kun puolen tunnin jälkeen luuli nähneensä kaiken, olikin paraatijono vasta puolessa välissä. Ja seuraava päivä oli vielä edessä, täysin erilaisin teemoin. Kyseisten ohjelmanumeroiden valmisteluun onkin mennyt varmaan kuukausi jos toinenkin, sillä varsinkin lava-autojen päälle rakennetut linnat valtaistuimineen, patsaineen ja valoineen olivat melkoinen näky pimenevässä illassa.
Hyvin palveleva kaupunki
Käytimme ensimmäistä kertaa myös Grab-nimistä puhelinsovellusta, joka on erittäin suosittu Aasian kaupungeissa ja lomakohteissa. Kyseessä on käytännössä aasialainen Uber, jolla pystyy tilaamaan autokuljetuksen lisäksi myös ruoka-annoksia tai vaikka vuokraamaan ajoneuvon. Sovelluksen käytöstä saa myös pisteitä, joilla saa lunastettua alennuksia erilaisista ravintoloista ja palveluista. Ensimmäisen käytön jälkeen saimme palkinnoksi bonuskoodin, jolla saa Mr. Donutista kymmenen donitsia viiden hinnalla. Ei hyvä… Grab sen sijaan on erittäin turvallinen, toimiva ja hyödyllinen, jota tulemme varmasti käyttämään jatkossakin.
Kaikenkaikkiaan Chiang Main matka oli erittäin onnistunut ja myös tarpeellinen katkaisemaan työputkea ja rikkomaan sitä tavallista arkea. Loy Krathongille ja Yi Pengille iso suositus ja matka Chiang Maihin kannattaakin ehdottomasti ajoittaa juuri tähän aikaan. Seuraavan kerran kun matkaamme tänne, niin teemme varmastikin pieniä retkiä kaupungin ulkopuolellekin, kuten parinsadan kilometrin päässä sijaitsevaan Chiang Raihin ja erilaisiin elefanttiturvapaikkoihin.
Muista myös seurata meitä Facebookissa, sekä Instagramissa!
Kommentoi