Thaimaahan muutto – puolesta ja vastaan

Oletko haaveillut irroittautuvasi tutusta suomalaisesta arjesta tai oravanpyörästä? Oletko miettinyt millaista olisi asua Thaimaassa, luvatussa hymyjen ja ikuisen kesän maassa, jossa merivesi on turkoosia, ranta puhtaan valkoista ja kaikkialla kasvaa kookoksia vain odottamassa poimijaansa. Turisti ei välttämättä lyhyen lomansa aikana ehdi näkemään kaikkea, varsinkin kun kaikkea uutta pitää kokeilla ja rannallakin olisi mukava rentoutua ainakin välillä.

Kuten myös Suomessa, myös Thaimaalla on omat heikkoudet ja vahvuudet, sillä mikään ei ole mustavalkoista ja asioiden pitää olla tasapainossa keskenään. Kaikella täytyy olla oma yin ja yang. Nyt reilun kolme kuukautta täällä asuneena on tullut tutuksi niin positiiviset, kuin negatiivisetkin asiat, joten jos katsot Thaimaata vaaleanpunaisten lasien läpi, saattaa niihin tulla kohta pieni särö. Meidän näkemyksemme kuitenkin pohjautuu pelkästään Koh Samuin saarella kokemaamme ja näkemäämme, joten emme osaa sanoa kuinka seuraavat asiat toimivat esimerkiksi Bangkokissa.

Puolesta:

Kiireettömyys. Pätee käytännössä kaikkialla muualla, paitsi liikenteessä. Kiireettömyydelle, sisäiselle rauhalle ja rennolle elämäntyylille on täällä oma sanansa; sabai. Käytännössä sabai on mukana lähes jokaisen thaikun elämässä, sillä jokaisen olemuksesta ja elämänasenteesta paistaa jo kauas jonkinlainen rauhallisuus ja positiivisuus. Asiat rullaavat täällä omalla painollaan, eikä hoputtaminen auta yhtään mitään. Länsimaiseen kiireiseen elämäntyyliin tottuneelle tämä saattaa vaikuttaa laiskuudelta, sillä aiempaan postaukseemme viitaten ihmiset saattavat pitää kahvitaukojaan työpäivän ohessa maaten huonekaluosaston mukavalla sohvalla tai rakennustyömaiden rekkojen lavoilla. Mutta taas toisaalta, toisin kuin Suomessa, täkäläiset tekevät kuusipäiväistä työviikkoa, kymmenen tunnin työpäiviä ja palkkaa tulee jotakin 250 ja 500 euron väliltä. Varmasti itsekin saattaisit vähän syyllistyä kyseiseen toimintaan. Sabai-kulttuuri myös tarttuu, sillä kyllä tässä itselläkin on se Suomessa kasvanut stressikyttyrä kadonnut jo lähes kokonaan.

Raskas työ vaatii lepoa. Päikkärit voi ottaa vaikka auton lavalla.

Luonto. Tämä tulee Samuista ensimmäisenä mieleen, sillä luonnollisestihan saarta ympäröi lämmin meri kaikkine mahdollisuuksineen ja saaren keskus on käytännössä valtavan korkea vuori täynnä mitä eksoottisempia kasveja ja elukoita. Korkeuserot ovat valtavat ja korkeimmalle vuorelle kivutessa korvat menevät lukkoon ja alastullessa skootterin jarruista katoaa osa pidosta. Syynä tähän on tien jyrkkyys, sillä välillä tuntuu että ajaisi pystysuoraa seinää pitkin. Hattua täytyy nostaa niille kavereille, jotka ovat vetäneet vuorelle asfaltoidun tien. Itselläni ei nimittäin kantti kestäisi. Täytyy myös sanoa se, että Suomen neljä vuodenaikaa ovat varmasti joillekin siunaus korkeammalta taholta ja paras juttu ikinä, mutta henkilökohtaisesti on paljon mukavampaa suunnitella tulevaisuutta ilman talven tuomia haasteita ja rajoituksia. Ja onhan se mukavaa kun aurinko nousee kuudelta ja laskee kuudelta ja yökin tuntuu oikeasti yöltä, sillä silloin on PIMEÄÄ. Ei ainakaan tarvitse herätä ja tarkistaa kellosta onko yö vai päivä, aurinko kyllä kertoo. Tai viimeistään se naapurin kanalauma viiden kukkonsa kanssa.

PS: Kukot muuten kiekuvat jo ennen auringonnousua, valitettavasti.

Maenamilta Lamaille menevä oikotie, Soi 1, on erittäin jyrkkä. Mutta maisemat ovat upeat.

Ruoka. Thaimaalainen ruoka (muutamine poikkeuksineen) on äärimmäisen hyvää, terveellistä, ravintorikasta ja edullista, ja sitä on tarjolla lähes jokaisessa kadunkulmassa, ainakin jossain muodossa. Tienvarsilta löytyy moottoripyöräkärryjä sivuvaunuineen, josta ohikulkija voi ostaa itselleen erilaisia kepakoita, hedelmiä ja ties mitä herkkuja. Mikäli thaikkuruoka ei maistu, on ravintolatarjontaakin laidasta laitaan. On laadukkaita ravintoloita valkoisine pöytäliinoineen, eurooppalaisia ruokia tarjoavia sporttibaareja, aitoja italialaisia pizzerioita, ja itävaltalaista buffettia. Ja onhan täällä myös Burger King, McDonald’s ja Hooters, jota ei lakiasioiden takia Suomeen tulla saamaankaan. Tuoreita hedelmiäkin löytyy kaupoista ja toreilta ”törkyhalvalla” ja paikallinen mango onkin tullut vakiovarusteeksi jääkaappiin. Ja kasvaahan meillä etupihalla oma pieni banaanipuukin.

PS. Jos jotain saaren marketeista et löydä, joku sitä todennäköisesti kuitenkin tekee. Että jos kaipaat vaikka ruisleipää tai vegaanista juustoa, sitä kyllä saa. Täytyy vain tietää mistä etsiä ja keneltä kysyä. Kuten seuraavassa kohdassa.

Thai panang curry. Tämä on epävegaaninen annos, sillä sisältää katkarapuja.

Muut expatit. Expatit = farangeja = muualta muuttaneita ulkomaalaisia, eli mamuja. Kuten myös me. Jos jotakin tarvitset etkä tiedä mistä ja milloin sen saa tai tarvitset mitä tahansa apua missä tahansa asiassa, expatit auttavat. Facebook-ryhmät ovat pelastaneet meidät monestakin ongelmasta ja sitä kautta olemme myös tavanneet ihmisiä, jotka ovat esimerkiksi kutsuneet meidät yhden pesukoneenosto-operaation perusteella seuraavan viikon grillibileisiin. On vaikea sanoa millainen yhteisö vähemmistöllä on Suomessa, mutta veikkaan jotain samankaltaista. On vaikea esimerkiksi etsiä rautakauppaa kaupungista, jota et tunne. Tai löytää oikea asianajaja hoitamaan viisumiasioiden ongelmissa. Expatit auttavat, sillä aina löytyy joku, joka tuntee jonkun. Jokainen on miettinyt aikanaan samoja asioita, joten niitä on hyvä jakaa eteenpäin seuraaville.

Hintataso. Tämä on hyvä mainita, vaikka tilanne ei olekaan enää niin hyvä kuin vuosia sitten. Hinnat ovat pikkuhiljaa nousseet ja euron kurssi suhteessa bahtiin huonontunut, mutta yleisesti ottaen Thaimaa on silti edelleen halpa maa verrattuna Suomeen. Ei kuitenkaan jokaisessa asiassa, mutta siitä myöhemmin lisää. Hedelmät, liha ja varsinkin kana ovat aivan naurettavan halpoja verrattuna Suomeen. Hedelmät tietysti ymmärtää, sillä Suomessa niitä ei kasva ja täällä voi vaikka hakea itselleen uunituoreen durianin suoraan puusta kilometrin päästä, jos siltä tuntuu. Kanan ja lihojen hintoja on vaikea arvioida, sillä emme ole niitä koskaan ostaneet, emmekä osta, ruokavaliosyistä.

Eniten hintataso näkyy varmaan silti asunnoissa. Otetaan vaikka ihan uudet asunnot vertailuun. Millaisen asunnon saat 200 000 eurolla Suomessa? Ei nyt oteta huomioon Helsinkiä, jossa saat kyseisellä hinnalla 15 neliöisen koirankopin jota voit kutsua yksiöksi, vaan muualta Suomesta? Täällä saat samalla hinnalla 200 neliöisen villan merinäköalalla, omalla uima-altaalla ja portinvartioinneilla. Ei tarvitse paljon miettiä mitä saat jos tuplaat ostohinnan.

Aktiviteetit. Tekemistä piisaa ja riittää varmasti jokaiselle. Vesiurheilu onnistuu niin sukeltamisen, uimisen, vesijettiajelujen ja muiden vesiurheilulajien muodossa. Jos haluat mennä katsomaan delfiinejä – onnistuu. Sukeltamaan kilpikonnien sekaan? Hoituu sekin. Saarella sen sijaan on mahdollista tehdä kaikkea motocrossista mönkijäsafareihin ja golfista mikroautoiluun ja elefanttipuistoihin. Jälkimmäisessä täytyy muistaa kuitenkin tarkistaa niiden eettisyys, sillä saarella on vain kaksi oikeasti suojelukohteena toimivaa elefanttipuistoa. Muut tarjoavat elefanttiratsastusta ja sellaistahan sinä et missään nimessä tahdo tukea.

Pyssymiehille löytyy myös ampumarataa niin perinteisessä, kuin myös sotilaallisemmallakin radalla. Aseitakin löytyy vaikka mitä sorttia, jos vain lompakosta löytyy seteliä. Ja mikäli ryyppääminen ja ladyboyt ovat sen sijaan ”sun juttu”, ei hätää! Chawengin neonvalot, halvat viinat ja uhkeat ladyboyt ovat vieneet monet miehet mennessään.

Hanne kokeilemassa maan kansallisurheilua, thainyrkkeilyä.

Ystävällisyys. Osittain ehkä feikkiä, mutta ystävällisyyttä sekin silti on. Kaupoissa asiakaspalvelun merkitystä toteutetaan jopa hieman överisti, kuten aiemmista postauksista on käynyt ilmi. Naapurit ja samalla tiellä asuvat hymyilevät ja nostavat kättään tervehdykseksi. Yleisestikin toisen ihmisen huomiointi on täällä huomattavan isossa roolissa, nimenomaan positiivisessa merkityksessä. Monessa kaupassa ja erikoisliikkeessä vieraillessa monet asiat tehdään jopa ilmaiseksi, vaikka olisikin syytä laskuttaa vähän ekstraa. Esimerkkinä vaikka meidän lähellä sijaitseva intialaisravintola kuljettaa meille ruoat täysin ilman lisäkustannuksia, vaikka varmasti huomaa pihaan saapuessaan että voisi ensi kerralla laittaa kuljetusmaksunkin hintaan. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut. Sama tilanne paikallisessa K-Raudassa, josta ostimme kasan hyllyjä kotiinkuljetuksella. Tuotteet maksoivat vähemmän kuin ”ilmaisen kotiinkuljetuksen raja”, mutta emme silti joutuneet sitä maksamaan. Vaikka olemme länkkäreitä. Yleisesti ottaen on tietystikin tiedossa, että farangit maksavat kaikesta ekstraa, mutta ei se ainakaan ihan kaikkeen päde.

Osaaminen > paperit. Tämä on hieman kaksiteräinen miekka, sillä jonkin asian osaamista arvostetaan täällä enemmän, kuin jonkun alan korkeakoulututkintoa. Mekaanikon papereilla ei korjata moottoripyöriä, mutta taitavilla käsillä ja kokemuksella kyllä. Mutta sitten tulee se terän toinen puoli, jossa sähkömies asentelee kilometrin verran kaapelia sähkötolppaan, jättää 900 metriä tyhjää ja vakuuttaa olevansa ammattimies. Lopputuloksena asiat kyllä toimivat, mutta kuinka hyvin ja turvallisesti? ”Same same” vastaa hymyilevä ja peukkua näyttävä sähkömies ja lähtee pois. Samaa tekee myös vesipumpun asentaja, joka muuten onkin se sama sähkömies. Ja edellispäivänä sama kaveri oli myös puutarhuri. Sitä edellisenä päivänä muuttomies. Papereita miltään alalta? No have! 🙂

Töitä riittää, mikäli osaat tehdä hommasi kunnolla tai ainakin sinnepäin. Huonot kyllä karsiutuvat pois kun asiakas ei enää tule takaisin ja puskaradiossa sana leviää nopeasti. Emme osaa sanoa toimiiko täällä myös ns. vanhan ajan kaupanteko, jossa puutarhuri esimerkiksi ostaa itselleen ruoka-aterian naapurilta ajamalla tämän nurmikon, mutta vahva veikkaus on, että kyllä.

Taidonnäyte thaimaalaisesta kaapeloinnista.

Spurguttomuus. Juoppoja ei täällä näy. Niitä saattaa ehkä olla, muttei näy, ainakaan kadulla. Kodittomia jonkin verran kyllä ja hekin saattavat istuskella 7 Elevenin kulmalla kahvikuppi vierellään, mutta eivät ole millään lailla häiriöksi. Syitä on varmasti monia, mutta yhtenä isona syynä on se, että toisin kuin Suomessa, täällä työttömällä ei ole varaa juoda viinaa eikä se myöskään kuulu samalla tavalla täkäläiseen kulttuuriin. Mikäli talo menee alta syystä tai toisesta, ei thaikkumies ala etsimään onnea pullosta, vaan lähtee yrittämään elämäänsä uudelleen. Paikalliset tuntuvat muutenkin auttavan maanmiehiä keskimääräistä enemmän ja jokaiselle varmasti saa rakennettua jonkinlaisen hökötyksen päänsä päälle sadetta varten, vaikka sitten aaltopellistä ja kepeistä. Nälkään täällä tuskin kuolee harva, sillä ruokaa saa merestä ja hedelmiä puista. Niistä saakin jo taiottua pienellä vaivalla aikamoisen aterian. Kädentaito yleisestikin on täällä huomattavasti isommassa roolissa kuin länsimaissa.

Vastaan:

Liikenne. Olimme luoneet päähämme romantisoidun mielikuvan, jossa lähdemme kävelemään aamupäivästä töihin, nappaamme kadunkulmasta kahvin mukaan ja seuraavasta risteyksestä aamupalan kyytiin, jonka sitten voi siinä töihin tallaillessa napostella menemään. Totuus iski vasten kasvoja hyvin äkkiä, ettei tällainen tule kuuloonkaan. Mikäli lähdet kävelemään viiden kilometrin päässä sijaitsevalle työpaikalle, kuolet viimeistään ensimmäisen kolmensadan metrin jälkeen kun ylitsesi ajaa ensin Mario Kartia leikkivä betonirekka, sen jälkeen Hurjapäät-leffaa liikaa katsonut bensalenkkari tuninkiautollaan ja kolmanneksi vielä muropaketista ajokortin löytänyt katuhaukka, joka ajaa kolmeasataa taajamassa. Ja ilman skootteria tai muuta ajoneuvoa täällähän ei kuljeta yhtään minnekään. Ei ole olemassa mitään kävelykatuja (Chawengin keskustaa lukuunottamatta), on vain katuja ja niihin mahtuu kaikki vermeet polkupyörästä siihen edellämainittuun betonirekkaan.

Turistit sitten ovatkin taas omaa luokkaansa, sillä siinä missä thaikuilla on jonkinlainen taito tai onni välttää onnettomuudet, ovat turistit vain tiellä ja yleensä vielä poikittain. ”Samui tattoo” onkin yleinen vitsi, jolla viitataan turistien saamiin asfalttipusuihin. Lähes päivittäin vastaan tulee joku, jolla on joku raaja siteiden peitossa tai naama ruvella. Ja se etujarrun käyttö… On kumma miten suorallakin tiellä ihminen onnistuu vetämään lipat skootterin kanssa. Mutta eipä ihme jos kuudenkympin vauhdista vedetään etujarru pohjaan.

PS: Se on muuten kumma miten kotimaasta lähtiessä aivot tuntuvan jäävän lentokentälle ja kypärän käyttö unohtuu aivan täysin. Jos kotimaassa ajetaan kypärä päässä moottoripyörällä rajoitusten mukaan, miksi sitten täällä asia on toisin? Maassa, jossa liikenne on aivan varmasti vaarallisempaa kuin kotona, ihan sama mistä sitten ikinä tuletkaan. Ei tulisi mieleenkään lähteä liikenteeseen ilman asianmukaista turvavälineistöä vain siksi, että nyt ei olla Suomessa. Miten monta turhaa kuolemaa olisikaan vältetty, jos ihmiset käyttäisivät kunnollista kypärää? Thaimaan liikenteessähän kuolee viikoittain noin 500 ihmistä ja pelkästään Samuilla 30 ihmistä kuukaudessa.

Skootterilla voi kuljettaa helposti vaikka mitä. Myös eläimiä.

Kulkukoirat. Niitä on yksinkertaisesti kaikkialla. Ja lisää tulee koko ajan, vaikka paikalliset eläinsuojelujärjestöt leikkaavatkin niitä tasaisin väliajoin isoina määrinä. Sääliksi käy sitä yhtäkin yksilöä, joka päivät viettää läheisen BigC-marketin parkkipaikalla, luut paistaen, näyttäen siltä että seuraavaa päivää ei enää vastaan tule. Välillä meininki niiden kanssa on kuin jossain Hopeanuolessa, jossa kadunvarsilla kulkee kunnon koirajengi etsimässä ruokaa ja puolustamassa reviiriään. Ihmisillehän koirat eivät tee mitään, ellei niitä mene ärsyttämään, mutta liikenteessä näiden kanssa saa olla varuillaan. Yleisesti ottaen koirat osaavat kulkea liikenteessä kunnolla ja ovat tottuneet sen kaoottisuuteen, mutta välillä tielle saattaa yhtäkkiä juosta yksittäistapaus, joka vaikuttaa siltä että on päättänyt siirtyä vihreämmille niityille juoksentelemaan.

Likaisuus. Mitäpä veikkaat, onko Thaimaassa kierrätys samalla tasolla kuin vaikkapa Suomessa? Mitä tehdään kasalle muovia, jota tulee päivittäin puolikas jätesäkillinen? Tai lasipulloille tai peltipurkeille? Samaan kasaan kaikki. Ja mielellään vielä yhteen läjään tien viereen. Siinä sitten tulee neljä ohikulkijaa tuomaan omat roskansa samaan kasaan ja viides saapuu bensakanisterin kanssa ja tuikkaa koko paskan tuleen. Siinä thaimaalaista kierrätystä kerrakseen. Ja kun tämän tekee joku meidän tiellä asuvista, on se roskakasa savuamassa tuossa meidän portin pielessä seuraavat kolme tuntia niin ettei aurinkoa läpi näe. Ja tämä sama meininki on aivan varmasti kaikkialla saarella. Jonkinlainen kaatopaikka täällä on olemassa, koska sen vahingossa löysimme, mutta ne roskat eivät päädy sinne niin hyvin kuin kuuluisi. Katujen varsilla näkyy turhankin usein pieniä roskakasoja vain odottamassa sitä viidettä kaveria.

Entäs rannat sitten? Turistit viskovat Coca-Cola-pullojaan pitkin rantaviivaa ja aallot huuhtovat merelle dumpatut roskat takaisin rannalle. Onneksi täällä on rantasiivoajia ja erilaisia ekojärjestöjä hoitamassa asiaa ja olemmekin kuulleet huhua, että Thaimaassa olisi tarkoitus kieltää muovipussien maahantuonti ja levittäminen vuoteen 2021 mennessä. Saa nähdä miten käy. Turistit ovat kuitenkin rantaroskaajien suurin syy, sillä he rantoja eniten käyttävät ja he niitä myös eniten pilaavat. *Krhm Koh Phi Phi*

Turismi ja hymyt niiden takana. Tämä on vähän kaksipiippuinen juttu siinä mielessä, että turismi on Thaimaan yksi pääelinkeinoista. Valitettavasti bahtin huono kurssi vaikuttaa täällä Samuilla suuresti, jolloin firmat menevät konkurssiin syystä, että turismi on vähentynyt viime vuosien aikana kriittisesti. Toisaalta paikalliset ovat hyvin kyllästyneitä turisteihin ja heidän toilailuihinsa ja näkevätkin nämä vain kävelevinä pankkiautomaatteina. Olemme pikkuhiljaa päässeet turistileimasta eroon ainakin joissain paikoissa, mikä on kyllä iso etu. On vaikea olla länkkäri, olematta turisti. Jokainen pukumyyjä on heti kävelemässä perässä ja tyrkyttämässä Batistini-asuaan ja mahdollisesti vielä puhumassa pari sanaa suomea ja jossei se tehoa, niin kokeilee vielä saksaa siihen perään. Sama juttu thaihieronnoissa, ravintoloiden sisäänheittäjissä ja ”Cabaret-tanssijoissa”. Mikäli turistit osaisivat kunnioittaa Thaimaan tapoja ja kulttuuria, eivätkä menisi esimerkiksi temppeleihin puolialastomina kalja kädessä ottamaan selfietikulla kuvaa itsestään, olisi meillä muillakin helpompaa. Nyt joutuukin selittämään jokaiselle kysyjälle ettemme ole täällä vain käymässä tai lomailemassa, vaan asumassa.

Thaimaan katukojuista löytää vaikka ja mitä.

Ötökät. On sanomattakin selvää, että Thaimaan eläinkunta on hyvinkin väkirikasta, värikästä ja monialaista. Erilaista ötökkää löytyy niin lentävänä, mönkivänä, pyörivänä, matelevana, törmäilevänä, sirisevänä ja pörisevänä. Emme ole tähän mennessä kohdanneet mitään ylitsepääsemättömän ällöttävää (seuraavaa kappaletta lukuunottamatta) ja hyppyhämähäkitkin alkavat olla jo sokerimuurahaisten tasolla meidän silmissä. Käärmeitäkään ei ole toistaiseksi näkynyt, pieniä viisisenttisiä lieroja lukuunottamatta. Kaipa sitä vain tottuu pikkuhiljaa siihen, että kun menee laittamaan ulkona sijaitsevaan pesukoneeseen pyykkejä, pitää koneen rumpu ensin tarkistaa ja ehkä pelastaa yksi rukoilijasirkka tulevalta pyöritykseltä.

Rukoilijasirkat tulevat usein terasillemme viettämään päiväänsä.

Emme olleetkaan vielä maininneet nykyiseen asuntoon muutostamme ja siihen liittyvästä torakkaongelmasta. Asuntomme suihkussa oli muutama torakka, joten päätimme täräyttää hieman ötökkämyrkkyä nurkkiin ja viemäreihin. Eipähän tullut mieleenkään, että viemäristä puskisi ulos toistakymmentä peukalonmittaista torakkaa karkuun täydellistä joukkotuhoa. Kun nykyään käyttää samaa pesuainetta kylppärin pesuun kuin mitä käytimme vuoden 2019 Torakkasotaan, alkavat välittömästi pyörimään silmissä kaikenlaiset ”Vietnam-flashbackit”.

Hyi vittu.

Länkkäriukot ja palkintovaimot. Tämä on tähän mennessä ollut yksi suurimmista kulttuurishokeista, näitä kyseisiä ”pariskuntia” tulee vastaan vähän liikaakin. Nainen on näissä tapauksissa alle nelikymppinen, niukkoihin vaatteisiin pukeutunut, mahdollisesti kauneuskirurgilla käynyt tapaus, joka yleisellä tasolla on keskivertoa huolitellumpi ja kävelee kaupassa sata metriä miestään edellä. Ulostultaessa nainen menee purkamaan ostoskärryä autoon, sillä aikaa kun keski-iän ylittänyt, harmaahapsinen ja kaljamahainen, mies istuu rööki kädessä autossa odottamassa. Tai mahdollisesti sen vieressä tuijottamassa puhelintaan. Kun nainen on saanut tehtyä kaiken työn, he lähtevät paikalta sanomatta sanaakaan toisilleen. Kyseinen tapaus on siis ihan oikeasti tapahtunut paikallisen Tokmannin parkkipaikalla. Emme sano että tietäisimme mikä tässä kaikessa on takana, mutta tämä nyt on yksi viidestäkymmenestä identtisestä tilanteesta. Kun tätä kuolleen romantiikan suhdetta katsoo sivusta, on vain pakko ihmetellä että mitenhän tähän tilanteeseen on päädytty. Jos syynä ei ole raha, niin mikä sitten?

Korruptio. Rahalla pääsee ja rahaa vaaditaan. Meille tästä ei ole ollut henkilökohtaisesti haittaa, mutta monelle on. Poliisi saattaa pysäyttää liikenteessä ja pyytää vaikkapa reppua näytille. Kun siinä sitten aletaan kaivelemaan, löydetäänkin yhtäkkiä jokin täysin älytön asia joka nyt kuulemma on rikollista omistaa tai tehdä ja nyt pitäisi maksaa ja paljon. Vaihtoehto on maksaa hieman vähemmän suoraan kyseiselle poliisisedälle, jonka jälkeen matka saa taas jatkua kuten ennenkin. On tosin vaikea sanoa kuinka iso ongelma tämä on Samuilla, mutta sitä varmastikin on, ainakin jossain muodossa. Emme ole aivan varma ovatko kypäräratsiat sellaisia, sillä täällä ilmeisesti on kuitenkin jonkinlainen kypäräpakko, joka koskee vain turisteja, mutta lakia ei juurikaan valvota. Paitsi satunnaisesti tapahtuvassa kypäräratsiassa. Sellaiseen kun pärähdät ilman kypärää, pääset irti vain maksamalla 500 bahtia suoraan poliisille. Ilmeisesti näihin voi myös jäädä paikallinen, sillä osa näistä roikuttaa kypärää käsikahvassa, mutta päähän asti sitä ei saada vedettyä. Tällä hetkellä emme tosin osaa sanoa onko kyseinen ”tarkastus” vain turistien rahastusta varten, vai onko sillä olemassa myös jokin suurempikin merkitys, paikallisia ajatellen. 500 bahtin sakko paikalliselta on nimittäin ihan kiitettävä summa rahaa.

Visa-runit = Viisumisäädöt. Kuten aiemmin mainittu, farangin pitää käydä kolmen kuukauden välein ulkomailla uusimassa viisuminsa. Miksi? Koska syyt. Mitkä syyt? No ne syyt. Enempää ei tarvitse tietää. Ainoa mitä sinun tarvitsee tietää, on että kolmen kuukauden välein sinun pitää poistua maasta ja hommata passiisi muutama leima, joiden avulla saat viettää taas seuraavat kolme kuukautta maassa. Miksi? Kukaan ei tiedä. Ainakaan me, tai kukaan keneltä olemme kysyneet, ei tiedä. Näin vain on. Ja tämä saattaa muuttua hetkenä minä hyvänsä ja yleensä vieläpä huonompaan suuntaan. Tämä viisumipelleily ei vie pelkästään rahaa, vaan myös aikaa, sillä kolmen kuukauden välein joudut miettimään sopivaa ajankohtaa kahden päivän matkalle + kaikki se paperisota ennen sitä. Ja sitten maksat vielä 300 euroa tähän päälle. Täysin turhaa touhua, joka on thaimaalaisten mielestä bisnestä. Ensimmäiset viisumireissut menivät sentään firman piikkiin, mutta saa nähdä miten jatkossa käy ja onko siinä vaiheessa laki jo muuttunut että reissu pitää tehdä kahden kuukauden välein.

Lisäys 17.1.2020: Visarunit on mahdollista skipata ensimmäisen kerran jälkeen, mikäli sinulla on työlupa-asiat kunnossa. Tällöin voit saada vuoden pidennyksen oleskelulupaasi.

 

Tuloerot. Tämä näkyy ja pahasti. Itse asumme suht leveästi, vaikka meidänkään asunto ei ole mikään modernin maailman linna. Kuitenkin tuossa 30 metrin päässä asuu naapurissa perhe, jonka talo koostuu aiemmin mainitusta aaltopellistä, kanaverkosta, kuormalavoista ja muusta juuri ja juuri sateen kestävästä materiaalista. Tämän lisäksi, kun muutaman kerran olemme päätyneet Facebook-myyntiryhmien johdosta noutamaan joitakin tavaroita muilta farangeilta, olemme ajaneet muutaman oljista ja peltiromuista rakennetun ”talon” ohi, jonka naapurissa sijaitseekin sitten valtavan kokoinen lukaaki uusine autoineen, moottoripyörineen, sähköisine sulkuportteineen ja vartioineen. On jotenkin käsittämätöntä, ettei täällä oikeastaan ole ”köyhien ja rikkaiden” alueita erikseen, vaan ne ovat kaikki sekaisin vieri vieressä, miten sattuu. Tuntuu välillä itsestäkin vähän pahalta tilata jotain kotiinkuljetuksella tämmöiseen asuntoon, kun naapuri näyttää siltä että varaa on hädintuskin elämän perustarpeisiin. TOISAALTA TAAS; heillä on vuoden 2018 Isuzu D-Max -lava-auto ja meillä kasaan teipattu Honda Click-vuokraskootteri.

Huh, löytyihän sitä sanottavaa. Mikäli jaksoit lukea jokaisen kohdan ja loppuun saakka, kiitos ja onneksi olkoon! Kuten suomalaisille yleisesti, negatiiviset asiat on hyvinkin helppo löytää omasta arjesta, omasta lähiympäristöstä, tuttavapiiristä ja työasioista. Mutta koitapa löytää yhtä paljon hyviä puolia? Siinä onkin vähän enemmän haastetta meille, jotka emme osaa iloita kun asiat ovat hyvin tai tuulettaa kun onnistumme jossain. Mutta kyllä niitäkin löytyy, pitää vain istahtaa alas ja miettiä hetki. Täällä asustellessa olemme molemmat koittaneet päästä irti tästä suomalaisesta perisynnistä ja kirouksesta, jonka myötä näemme ja muistamme asioissa vain ne huonot puolet.

10 ajatusta artikkelista “Thaimaahan muutto – puolesta ja vastaan

  1. Ile

    Onpa tuttuun tapaan mukavaa luettavaa ja kiinnostavaa tietää, miten se arki siellä rullaa.
    Tsemiä jatkoonkin, ja seuraavaa blogausta odotellen.

    Tykkää

    Vastaa
    1. hopintomyboots Kirjoittaja

      Kiitoksia! Täällä arki rullaa oikein nätisti, vaikka se jokseenkin onkin erilaista siihen tuttuun suomalaiseen arkeen verrattuna. Yritetään silti keksiä aina jotain jännää kirjoitettavaa ja kerrottavaa, sillä täällä kyllä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista! -Markus

      Tykkää

      Vastaa
  2. Niina

    Mielenkiintoista😍
    Olis kiva saada ihan perus ohje,kuin toimia suomessa enne muuttoa thaikkuihin….ajatus puol’vuotta ekax.
    Esim. Käteinen vai kortti? Mistä edullinen vuokrakoti? Missä vietettävä aikaa jotta viisumin saa uusittua? Jatkan khyl seurailua

    Tykkää

    Vastaa
    1. hopintomyboots Kirjoittaja

      Hei Niina ja kiitos paljon kommentistasi!

      Kävimme pääpiirteittäin läpi asioita, joita kannattaa hoitaa ja joita pitää hoitaa, siitä voit lukaista tarkemmin täältä: https://www.rantapallo.fi/hopintomyboots/2019/09/21/ulkomaille-muutto-mita-huomioida/

      Kysyit erittäin hyviä kysymyksiä, joista teemme postauksen piakkoin. Saat huomattavasti kattavamman ja paremman vastauksen sen kautta, kuin että kirjoittaisimme tähän parilla lauseella vastaukset näihin 🙂 Pysy siis kuulolla!

      Tykkää

      Vastaa
  3. Susanna

    Olipa mielenkiintoinen artikkeli! Samoihin asioihin on tullut itsekin kiinnitettyä huomiota vaikka pisimmillään olen maassa viettänyt kaksi kuukautta. Seuraavan kerran tavoitteena on vielä pitempi reissu. Heh, itse olen siinä mielessä hyvässä tilanteessa että olen sekä Suomen että Thaimaan kansalainen, joten tulen välttymään ainakin tuolta viisumirumbalta. Tosin Thaimaan passi pitäisi uusia ja sekin on oma haasteensa kun ei nuo paperiasiat ole oikein hallussa. 😀

    Tykkää

    Vastaa
    1. hopintomyboots Kirjoittaja

      Kiitos kommentistasi, sinulla tosiaan suuri osa asioista helpottaa, varsinkin jos kielikin hallussa! Kyllähän täällä muutenkin pärjää mutta tuo thain kielen osaaminen auttaisi tietyissä tilanteissa.

      Meillä nyt oli paperiasioissa työpaikan thaita osaava henkilö apuna, muuten kun tuo paperirumba olisi ollut melkoinen 😁

      Mukavaa joulunaikaa sinne!

      Tykkää

      Vastaa
      1. Susanna

        Kieltä osaan aika heikosti. Varsinkin puheen tuottaminen on vaikeaa mutta kuullun ymmärtäminen on sitten vahvempaa. En myöskään osaa lukea thai-kieltä kovin hyvin joten opettelua riittää siinä itselläkin. Onneksi äiti on jonkun verran opettanut, mutta asioita on päässyt unohtumaan kun ei sitä täällä kovin usein tule käytettyä. 😀 Motivaatio on kova kuitenkin ja onneksi itselläni on Thaimaassa sukulaisia ja äitikin varmasti on halukas auttamaan sinne muuttamisessa tulevaisuudessa. 🙂

        Kiitos ja mukavaa joulua sinnekin! Yksi joulu on tullut vietettyä Thaimaassa ja se oli mielenkiintoinen kokemus. Olin Koh Lantalla ja siellä oli jostain syystä erityisen paljon ruotsalaisia tonttulakit päässä. 😀

        Tykkää

      2. hopintomyboots Kirjoittaja

        Ainakin sulla on sitten apua lähellä ja kyllähän tuo homma hoituu vaikkei kieltä osaakkaan, mutta toki se aina helpottaa asioita kummasti täällä päin maailmaa 😀 Markus nyt on jonkin verran käynyt thain kielen kursseilla, osaa jo lukea mutta sen tekstin ymmärtäminen onkin sitten eri asia. No mutta pikkuhiljaa.

        Kyllähän tämä joulu täällä on kieltämättä aika erilainen verrattuna Suomen vastaavaan 😀 täällä nyt ei ruotsalaisia näy sen kummemmin, mutta saksalaisia ja brittejä sitten senkin edestä.

        Tykkää

  4. Petsku

    Kiitos mielenkiintoisesta blogista!
    Itse olen kymmenisen vuotta asustellut talvet Indonesiassa, pieni saariryhmä jossa minun lisäkseni länkkäreitä löytyy yksi Jenkki joka paikallisen miehensä kanssa pitää majataloa, lisäksi Saksalainen pariskunta joka tulee sesongiksi pitämään sukelluspaikkaa ja heidän Espanjalainen työntekijänsä, vierailijoita jonkin verran. Ei ihan voi verrata Samuihin mutta ehkä jotain yhteistäkin niin tässä joku kommentti ja vinkkikin.

    Tuohon vesipullojen ostamiseen ja muovivuorien kasvattamisen lopettamiseen on kyllä helppo ja rahaa säästävä keino, ostakaa 18l gallona (maksaa täällä 3€) sitten soitto vesimiehelle ja hän tulee hakemaan sen ja käy täyttämässä (maksaa täällä 0.50€), vaihtoehtoisesti käy itse ”vesikaupassa” täyttämässä. Kun hommaatte vielä automaatin niin saatte vielä kuumaa tai vähän viileämpääkin vettä.
    Tölkit ja itseasiassa kaiken metallin pystyy kierrättämään, saa yleensä pienen korvauksenkin, selvittäkää missä on lähin kauppa tai romumies joka ottaa näitä vastaan ja sitten vain tölkkejä ruttaamaan. Yleisimmät olutpullot pystyy myös palauttamaan, tyhjille viinapulloille on täällä aina ottajia mutta Thaimaassa ei ehkä niin mutta niistä pystyy rakentelemaan kaikkea kivaa.
    Ruokaöljy ostetaan 5l pöniköissä joita sitten myöhemmin käytetään kun käydään ostamassa öljyä keittimeen, hyvä myös äyskäriksi, kastelukannuksi, pihavalon varjostimeksi, riisi 24 kg säkeissä joita käytetään täällä sitten kun haetaan naapurisaarelta hiekkaa rakentamiseen, ruokajätteet kissoille ja kanoille, loput viedään kaatopaikalle missä muovista yritetään tehdä öljyä.

    Tavaroitten laatu kyllä valitettavan heikkoa, niin kuin alkaa olemaan Suomessakin. Talon saa edullisesti mutta mikä sen arvo 10 vuoden päästä jos vielä pystyssä?
    Vuokrataso siellä kuulostaa aika kovalta, tosin näyttää vähän laadukkaammalta ja turisti alueella. Meillä edellinen vuokrasopimus oli 600€ kolmelta vuodelta (200€/vuosi) tosin sitouduttiin remppaamaan omaan kustannukseen ja oman mielen mukaan, nyt jatkosopimus kaksi vuotta 1.500€ (750/vuosi) ja omistajan kustannuksella maalaus ja pientä remonttia.

    Kiireettömyys, tämä on ihailtava piirre, esim laivaa odotellessa, paikalliset käy nukkumaan jos herätessä laiva ei vieläkään tullut niin käydään syömässä tai jossain, laivaa ei näy vieläkään niin nukkumaan, kyllä se laiva tulee, jos ei tänään niin huomenna tai ylihuomenna. Tätä kun vertaa Suomalaisissa lehdissä julkaistuihin ”uutisiin” että lomalento oli kolme tuntia myöhässä eikä edes tarjottu majoitusta, ruokaa, juomaa tai sirkushuveja, puolet matkustajista sydärin partaalla kun kolme tuntia hyppivät tasajalkaa tai juoksevat ympäri kenttää:)
    Kyllähän joskus meinaa nyppiä kun joku rakennusprojekti ja mitään ei tapahdu viikkoon tai pariin mutta silloin pitää vaan muistaa ne hyvät puolet ja sen että itse on valinnut tulla tänne, Suomeen voi aina mennä jos ei jaksa, tosin Suomessakin hommat menossa samaan suuntaan mutta maksaa vaan enemmän.

    Kukot kiekuu ennen auringonnousua, tämä totta, joskus myös keskellä yötä, tämä kuulemma johtuu vuorovedestä, ilmeisestikin kun vesi kääntyy nousuun niin kukko varoittaa kanojaan jotka syömässä rannalla. En ole saannut varmistusta tähän ja yleensä kanat nukkuu yöllä puissa niin ei mitenkään loogista, pitää joku yö selvittää.
    Teillä oli myös banaanipuu, tiesittehän että se tekee hedelmää vain yhden kerran ja sitten se kaadetaan ja kasvaa uusi puu, ainakin nämä meidän banaanipuut.

    Ruoka, Aasiassa kyllä ruoka hyvää, täällä tosin ollaan vähän kelien ja sesongin armoilla. Te olette turistisaarella joten vaihtoehtoja on mutta tietenkin myös turismin lieveilmiöt kaupan päälle, valintoja ja kompromissejä joutuu tekemään. Täällä on turha haaveilla vegeburgerista tai mistään muustakaan burgerista, pizzasta nyt puhumattakaan, en koe sitä ongelmaksi, jotain karkkia löytyy mutta aika harvoin niin kova himo että viitsisi niitäkään syödä.
    Paikallisiksi ei tulla ikinä vaikka kuinka pitkään täällä asuisi, itse osaan kieltä suht hyvin, vaimo paikallinen ja lapsikin täällä koulussa muutta kuitenkin olen bule (ulkomaalainen). Tottakai ystäviä ja varsinkin tuttuja tulee, kutsutaan juhliin ja kylään, tarjotaan apua kaikkeen mahdolliseen mutta kuitenkin.
    Vähän rönsyilee tämä kirjoitukseni mutta tuli mieleen yksi asia mikä kyllä pätee Suomessakin mutta täällä kannattaa olla vielä varovaisempi, eli rahojen lainaaminen tai maksaminen etukäteen, maksat jostain työstä etukäteen ja seuraavana päivänä saat kuulla että rakennusmiehen äiti sairastunut toisella puolen maata ja hän joutui lähtemään katsomaan äitiään, siinä sitten joko odotat jonkun kuukauden että palaiskohan tekemään homman loppuun vai maksatko jollekkin toiselle samasta työstä. Pätee myös länkkäreihin, ei vielä kovin yleinen ongelma mutta taitaa olla kasvava sellainen, lainataan, käytetään hyväksi ilmaista majoitusta ja lopuksi vielä pöllitään jotain.

    Länkkäriukot ja palkintovaimot yksi suurimmista kulttuurishokeista?
    Minun vaimo kyllä vähän nuorempi niin en ehkä ihan puolueeton kommentoimaan mutta miksi tuo teitä niin häiritsee tai shokeeraa?
    Aasiassa aika yleistä että vaimot nuorempia, onneksi lapsiavioliitot vähentyneet. Indonesiassa muistaakseni nainen (tyttö) saa mennä naimisiin 16 vuotiaana, miehet vasta 19 vai oliko peräti 21 vuotiaana, kertoo vähän tästä kulttuurista. Joskus (vaikkakin harvemmin) kuten yhdet ystävät Suomalainen nainen 60+ ja mies vähän päälle 30, vaikuttavat onnellisilta ja olleet yhdessä yli 10 vuotta. Minun vaimoni paikallinen ex mies (pooliisi jonka joku sotilas tappoi) oli kuulemma vähintään minun kokoinen ja minua vanhempi, monet Aasialaiset arvostavat vähän isompaa vatsaa ja varsinkin isoa nenää, nenä kuulostaa hassulta mutta totta.
    Tämä eri ikäisiä puolisoja ei ole mielestään pelkästään Aasialainen ilmiö, olen ymmärtänyt että jossain pohjolan perukoilla on maa jossa jopa presidentin puoliso on 29 vuotta nuorempi, en tiedä kutsutaanko palkintovaimoksi:)

    Korruptio, tämä onneksi vähenemään päin, toisaalta ennen oli länkkäreille moni asia helpompaa jos halusi lahjoittaa muutaman killingin tiesi aina että mikä tahansa onnistuu mutta parempi tietenkin että se vähenee.
    Visarun on tietenkin lain kiertämistä, business siitä tullut koska länkkärit eivät jaksa itse hoitaa sitä paperityötä mikä joskus aika työlästä ja aikaa vievää. Ideanahan on että Aasiaan muuttava hommaa oleskeluluvan samalla tavalla kuin Aasialaisen pitää hommata Suomeen tullessa, kumpikaan ei tietenkään mikään helppo projekti ja siksi sitä kierretään visarunilla.
    Jossain postauksessa kirjoititte mitä pitää muista tehdä kun muuttaa ulkomaille, ette maininnut matkustusilmoitusta ulkoasianministeriöön, mielestäni se kannattaa tehdä, itselleni tullut varoituksia tsunamista, maanjäristyksistä ja pommi-iskusta, tuli myös mainos jostain elokuvafestarista jossa Suomalaisia elokuvia ja joskus kauan sitten (Namibiassa) Suomen itsenäisyyspäivän vastaanotolle.

    Tuloerot, tämä tietenkin ikävää mutta myöskin täällä ihmiset tekee valintoja, monesti asunnosta ei ajatella että pitäisi olla viihtyisä, lattialla on viileämpi nukkuu ja sängyt jopa pelottaa kun sieltä voi tippua, ilmeisesti paikallisten kroppa sietää myös paremmin kovaa lattiaa kuin meidän, aina on syöty lattialla istuen niin miksi ihmeessä mitään huonekaluja tarvittais.
    Suihku aivan turha, sieltä joskus tulee muutama tippa jos sitäkään, mielummin kerätään vettä säiliöön silloin kun sitä tulee ja kuupalla pystyy peseytymään kunnolla. Näillä jotka asuu kaikkein vaatimattomin on kuitenkin yleensä televisio ja sateliittikanavat, naisilla monesti aika paljon kultaa ja käyttävät rahansa ihon valkaisuun, vaatteisiin, kosmetiikkaan ja juhlien järjestämiseen. Miehet puolestaan älypuhelimiin (koskee myös naisia ja lapsia) moottoripyöriin, autoihin, tupakkaan, naisiin ja jotkut viinaan. Tähän kun lisätään että niitä lapsia yleensä aika paljon ja niitten koulutus maksaa, lääkärit ja lääkkeet, ruoka ja vaatteet plus vielä nämä juhlat, uskonnolliset, häät, hautajaiset, lasten eri vaiheessa erilaisia juhlia riippuen uskonnosta mutta kaikissa tarjotaan ruokaa, juomaa ja tupakkaa puolelle kylälle monesti useampana päivänä, vuokrataan kalusteet, DJ tai bändi, vaatteet, koristeet, raketit…
    Meidän näkökulmasta ehkä hölmöä mutta monesti vaikuttavat paljon onnelisemmilta kuin moni oravanpyörässä Suomessa.

    Tuli näköjään minultakin pitkä kommentti:)
    Jatkakaa kirjoittelua, mielenkiintoista lukea ja vuorostaan jos joskus suunnittelette Indonesiaan päin tuloa niin autan mielelläni jos pystyn.

    PS. Ulkomaille muuttaessa monesti käydään läpi eri vaiheita ja tunnetiloja, välillä kaikki niin ihanaa ja sitten ihan kaikki ärsyttää, varsinkin kun on se ärsytys päällä on hyvä muistaa että se on vain yksi vaihe joka menee ohi tai voi miettiä että olisiko kuitenkaan mukavempi siellä pimeässä räntäloska Suomessa:)
    Teillä on hyvä että teillä toisenne vaikka kun tiiviisti yhdessä niin se toisen naamakin välillä ärsyttää, eli tehkää myös omia juttuja.

    Tykkää

    Vastaa
    1. hopintomyboots Kirjoittaja

      Moikka Petsku ja kiitos kommentista! Nyt tuli sen verran tekstiä, että siitä voisi melkein kirjoittaa oman postauksensa, mutta jätetään se nyt kuitenkin tekemättä.

      Palkintovaimoilla emme missään nimessä tarkoita vanhempia miehiä, joilla on nuorempi vaimo/naisystävä, eikä ikäero ole mitenkään häiritsevä asia (ellei kyseessä ole ikäeroa mallia Jussi Parviainen ja Saana Uimonen). Tällä tarkoitimme enemmänkin postauksessa mainittuja tapauksia, joissa ensinnäkään pariskunnan osapuolelten ulkonäöt eivät kohtaa millään tavalla. Emme ole pinnallisia, mutta homssuinen äijä tissibaarista haetun ”Miss Samuin” kanssa kulkemassa on vähintäänkin silmäänpistävä näky, varsinkaan kun pariskunnalla on jatkuvasti viisi metriä välimatkaa, mitään ei sanota ja nainen kantaa kaikki ruokakaupan ostokset autoon, ukon vain polttaessa röökiä tai räplätessä kännykkää, eikä liikauta eväänsäkään auttaakseen tai huomioidakseen edes naisystäväänsä. Vähintäänkin tulee mieleen, että kohta joku uutistoimisto kertoo taas valkoisesta miehestä, jolta thaimaalainen kusetti talot ja rahat. On meilläkin naapurina länkkärimies, jolla on thaikkuvaimo ja yhteinen lapsi eikä siinä todellakaan ole mitään väärää. Mutta nämä ovatkin selvästi samankaltaisia toistensa kanssa ja varsin onnelliselta vaikuttava perhe. Kuten varmasti teilläkin on.

      Tuohon vesisysteemiin liittyen meillä onkin tässä työn alla juurikin tuo automaatti ja sitäkautta myös sen päälle tulevat vesipöntöt, joita pystyy täälläkin varsin edullisesti hommaamaan. Toistaiseksi se on kuitenkin vielä ”to-do-listalla”, monen muunkin asian kanssa.

      Asuntoa täällä ei tosiaan noin halvalla saa, halvin vastaan tullut kämppä ikinä taitaa olla vuositasolla 900 euroa (75e kuukaudessa) ja se on lankuista kasaan naulattu kuutio, jonka kyljessä on reikä ja sekin on ovi. Ikkunaa ei ole, koska päivä paistaa sisälle lankkujen välistä. 200e vuodessa, eli 16 euroa kuukaudessa, vuokra-asunnosta kuulostaa kieltämättä aika halvalta, olettaen että kyseessä on ihan oikeasti suomalaisin silmin katsottuna asuinkelpoinen talo. Olisi kieltämättä hauska nähdä talo, joka maksaa 16 euroa kuukaudessa, täällä samalla hinnalla tuskin saa mitään laavua ja peltikatosta parempaa.

      Suihkutonta asuntoa emme ole täällä nähneet missään vuokrailmoituksessakaan, sillä jokaisessa asunnossa tuntuu vähintään olevan jonkinlainen vesiletku seinässä, jota käyttää peseytymiseen. Huonekalujen puuttumisista olemme kyllä samaa mieltä, mitä nyt olemme thaikkujen asuntoja nähneet. Sängyt sen sijaan tuntuvat löytyvän jokaisesta ja nekin vähintään 160cm leveitä. Eipähän pysty putoamaan vaikka kuinka pyörisi, tai sitten samaan sänkyyn mahtuu koko nelihenkinen perhe. Paikalliset muutenkin laajentavat asuntoaan ulospäin, jolloin etuterassilta löytyy kaikki sohvasta keittiöön.

      Visa-runeista ei tullut edes itseasiassa tuo mainitsemasi seikka mieleen, mutta varmastikin aivan totta. Meillähän nyt toki ei enää visaruneja ole, sillä olemme täällä vuoden papereilla, jotka hoidettiin työpaikan puolesta. Täällä Samuilla nuo visarunit tuntuvat olevan aika isokin juttu, sillä niitä reissuja järjestäviä toimistojakin on varmaan kymmenen erilaista.

      Siinä olet aivan oikeassa, että kyllä tässä on monia tunnetiloja käyty läpi tässä puolen vuoden aikana. Paljon on oppinut niin itsestään kuin muistakin ja ehkä tietää nyt myös paremmin mitä haluaa, sillä täällä on päässyt pysähtymään ja miettimään vaihtoehtoja, sillä ympäristön luomat paineet monen asian suhteen ovat huomattavasti pienemmät, ellei jopa olemattomat.

      Hyvää jatkoa sinulle, vaimollesi ja lapsellesi ja mukavaa alkanutta vuosikymmentä! Toivottavasti eksyt blogiimme uudelleenkin. Mikäli matkamme joskus suuntaa Indoihin tavalla tai toisella, tiedät kyllä siitä ja varmasti apu ja neuvot ovat tarpeen 🙂

      Tykkää

      Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s