Avainsana-arkisto: Chiang Mai

Valon juhlaa (Loy Krathong ja Yi Peng)

Lennot on lennetty, lauttailut lauttailtu ja bussimatkat busseiltu. Neljä päivää pohjois-Thaimaan Chiang Maissa suhahti äkkiä ohi ja nyt on aika palata jälleen arkeen. Sitä ennen istahdetaan kuitenkin vielä alas kertomaan hieman matkakokemuksesta, sillä muuten asiat unohtuvat.

Vahva aloitus

Kuten niin usein, meillähän ei kaikki mene alkuperäisten suunnitelmien mukaan ja yleensä se ei edes johdu meistä. Välillä kyllä, harvemmin ei. Matkan alku meillä alkoi varsin hyvin, sillä olimme ostaneet Phantip Travelin nettisivujen kautta liput lauttamatkoineen ja bussikuljetuksineen lentokentälle Surat Thaniin, josta on huomattavasti paljon halvempaa lentää kuin Samuilta.

Olimme saaneet Phantipilta ohjeet ja sijainnin koordinaatteineen, jossa meidän piti tavata matkanjärjestäjä ja jolta saisimme tarvittavat dokumentit ja ohjeet. Ohjeiden mukaisesti lähtöajaksi oli merkattu 06:30, joten suomalaiseen tyyliin olimme paikalla jo ennen kuutta jonottamassa ja valmiina lähtöön. Ketään muuta ei näkynyt missään vielä 06:15, joten mieleen alkoi tulla useitakin erilaisia skenaariota. Olemmeko väärässä paikassa? Olemmeko oikeana päivänä paikalla? Onko matkanjärjestäjä myöhässä?

Piakkoin paikalle saapui herra, joka kysyi olemmeko odottamassa Phantipia. Seuraavaksi mies kertoi, että meidän pitää mennä Phantipin toimistolle ”tuonne noin, parin minuutin päähän”. Tämä oli oikein mukava kuulla siinä vaiheessa, kun lautta olisi lähdössä alle kymmenen minuutin päästä. Laitoimme vipinää kinttuihin ja ryntäsimme etsimään oikeaa paikkaa, jonka onneksi löysimmekin suht nopeasti, vaikkakin muutaman virheellisen kadunylityksen jälkeen. Pääsimme myös lauttaan onneksi ajoissa, ja siitä eteenpäin aina lentokentälle ja Chiang Maihin saakka.

Vatsaa kasvattamassa

Emme luonnollisestikaan olleet käyneet Chiang Maissa aiemmin (koska emme olleet käyneet Thaimaassa ennen tänne muuttoa), mutta kaupunki yllätti positiivisesti kompaktin kokonsa ja huomattavasti laajemman palvelutarjonnan puolesta. Neljä päivää kaupungissa riitti oikein hyvin meille, sillä siinä ajassa ehti nähdä kaupungin päänähtävyydet aikalailla kokonaan. Tietysti tarjolla on kaikkea elefanttisuojelualueista kokkauskursseihin, mutta me keskityimme enemmän kaupungin kulinaristiseen puoleen, sekä ihailemaan sen lukuisia temppeleitä ja sivistynyttä elämänmenoa.

Bageleista, porkkanakakusta ja perunasalaatista koostuva annos Goodsouls Kitchenissä. Vegaanisena tämäkin.

Chiang Maissa onkin ravintolatarjontaa laidasta laitaan ja jokaiselle jotain. Koska pitäjä on täynnä buddhalaisia munkkeja ja valtavia temppeleitä, täytyy heillekin tarjota vaihtoehtoja kanalle ja possulle. Näinpä vegaanina oleminen ei aiheuttanut minkäänlaisia ongelmia tai rajoituksia, sillä kaupungista löytyy kaikkea thaikkuruoasta jäätelön kautta pizzaan. Ja löytyipä sieltä myös se yksi asia, jota Samuilta ei löydy: vietnamilaisia Banh Mi-patonkeja tarjoileva kioski. Itseasiassa se oli kylläkin vaatekauppa, joka sinänsä oli vähän erikoinen ratkaisu. Eipähän olla aiemmin tilattu patonkeja vaatekaupan kassalta ja syöty niitä kyseisen kaupan terassilla.

Cafe Cocohut tarjosi varsin hyvät smoothiebowlit ja ”cold brew”-kahvit.

Loy Krathong ja Yi Peng

Pääsyy Chiang Maihin tuloon oli kuitenkin Loy Krathong / Yi Peng-juhlat, joita vietetään aina marraskuun paikkeilla täydenkuun aikaan. Kyseisiä pirskeitä juhlitaan kyllä muuallakin, mutta päätapahtumat keskittyvät nimenomaan Chiang Maihin, jonne tuhannet ihmiset kokoontuvat hyvässä hengessä juhlistamaan kyseistä vuosittaista juhlaa. Vaikka tapahtumalla onkin vanha ja perinteitä kunnioittava historia, tuntuu sen idea siirtyneen syrjään nykyajan myötä. Olet varmastikin nähnyt netissä kuvia ja videoita, joissa tuhannet ihmiset lähettävät suuria valolyhtyjä yht’aikaa taivaalle. Alhaalla esimerkki erään valokuvaajan otoksesta.

Valitettavasti tämä ei ole lainkaan totuus kyseisestä tapahtumasta, sillä tämä nimenomainen ”lyhtyjen massalähetys” on täysin järjestetty ja maksullinen tapahtuma, joka on suunnattu pelkästään turisteille ja valokuvaajille. Ja hintaahan tällä massalähetyksellä on huimat 300 dollaria, joten ehkä pieni rahastuksen maku tässä haiskahtaa. Paras siis saada otoksella hieman mainostuloja tai yhteistyökampanjoita, sillä muuten kokemuksesta jää vähintäänkin rahallisesti tappiolle. Kaikenlisäksi tätä lyhtylähetystä vielä mainostetaan Loy Krathongin nimellä, vaikka kyseessä on oikeasti Yi Peng-juhlaan liittyvä traditio. Näitä nyt vain satutaan juhlimaan yht’aikaa.

Hannen ottama kuva Yi Peng-tapahtumasta

Loy Krathong sen sijaan on thaimaalainen perinnejuhla, jonka kohokohta on kelluvan kukka-asetelman (krathong) asettaminen jokeen, kunnioittaen vesien henkiä ja samalla toivoen niiltä jotakin. Ping-joki täyttyikin illan ja yön mittaan tuhansista kynttilöin ja kukin koristelluista krathongeista, jotka hiljalleen lipuivat eteenpäin kohti toivottua päämäärää. Huonona puolena tässäkin juhlassa on kaupungin roskaaminen, sillä valitettavan monet ostavat muovisia krathongeja (onneksi suuri osa näistä on kuitenkin biohajoavaa materiaalia), jotka sitten päätyvät lojumaan joen varsille. Puhumattakaan niistä Yi Pengiin liittyvistä paperilyhdyistä, joista jää lopulta jäljelle vain metallinen kehikko.

Markus sytyttämässä krathongiksi nimettyä kukka-astelemaa.

Molempiin juhlallisuuksiin liittyy myös valtavat paraatit ja kaikenlaiset kauneuskilpailut. Lisäksi koko kaupunki on koristeltu värikkäin lyhdyin ja kynttilöin. Temppeleihinkin on sytytetty upeat valot ja niiden lähistöllä munkit pitävät suuria siunaustilaisuuksia, joita juhlakansa seuraa rauhallisesti.

Täytyy kyllä myöntää, ettemme ole kumpikaan nähneet aiemmin niin isoja paraatikulkueita, mitä tällä reissulla tuli vastaan. Nelipäiväiseen juhlaan liittyi kaksi eri paraatikulkuetta, joihin olivat liittyneet niin yliopistot, kuin Big C-marketin työntekijätkin. Jokaisella ryhmällä oli oma teema tai ajankohta, johon heidän puvustuksensa liittyi. Seassa oli jos jonkinnäköistä prinsessalinnaa, paidattomia soturisaattueita ja pohjois-Thaimaan heimoja kansallisasuineen ja pituutta yhdellä paraatilla oli useampi kilometri. Kun puolen tunnin jälkeen luuli nähneensä kaiken, olikin paraatijono vasta puolessa välissä. Ja seuraava päivä oli vielä edessä, täysin erilaisin teemoin. Kyseisten ohjelmanumeroiden valmisteluun onkin mennyt varmaan kuukausi jos toinenkin, sillä varsinkin lava-autojen päälle rakennetut linnat valtaistuimineen, patsaineen ja valoineen olivat melkoinen näky pimenevässä illassa.

Hyvin palveleva kaupunki

Käytimme ensimmäistä kertaa myös Grab-nimistä puhelinsovellusta, joka on erittäin suosittu Aasian kaupungeissa ja lomakohteissa. Kyseessä on käytännössä aasialainen Uber, jolla pystyy tilaamaan autokuljetuksen lisäksi myös ruoka-annoksia tai vaikka vuokraamaan ajoneuvon. Sovelluksen käytöstä saa myös pisteitä, joilla saa lunastettua alennuksia erilaisista ravintoloista ja palveluista. Ensimmäisen käytön jälkeen saimme palkinnoksi bonuskoodin, jolla saa Mr. Donutista kymmenen donitsia viiden hinnalla. Ei hyvä… Grab sen sijaan on erittäin turvallinen, toimiva ja hyödyllinen, jota tulemme varmasti käyttämään jatkossakin.

Kaikenkaikkiaan Chiang Main matka oli erittäin onnistunut ja myös tarpeellinen katkaisemaan työputkea ja rikkomaan sitä tavallista arkea. Loy Krathongille ja Yi Pengille iso suositus ja matka Chiang Maihin kannattaakin ehdottomasti ajoittaa juuri tähän aikaan. Seuraavan kerran kun matkaamme tänne, niin teemme varmastikin pieniä retkiä kaupungin ulkopuolellekin, kuten parinsadan kilometrin päässä sijaitsevaan Chiang Raihin ja erilaisiin elefanttiturvapaikkoihin.

PS: Mikäli menet tutustumaan elefantteihin, ota selvää kohteen eettisyydestä. Älä ikinä ratsasta elefantilla, äläkä tue rahallisesti mitään, missä eläin joutuu kärsimään jollakin tavalla. Näitä aktiviteetteja tarjoavia tahoja täälläpäin maailmaa on aivan liikaa. Valitettavasti myös niitä maksajia.

Nyt on kuitenkin taas mukava olla kotona, tyhmien ja englantia osaamattomien amisjunttien seassa -Maarkaas (koska paikalliset eivät osaa sanoa tai kirjoittaa nimeä oikein, siksi Hannekin on täällä Wanne, ainakin työluvan mukaan)

Munkit kokoontumassa ja rukoilemassa.

Kun kolmio ei riitä

Sawadee ka!

On taas kuulumisten aika. Muutto on nyt ohi ja tavaratkin alkavat pikkuhiljaa löytää oikeat paikkansa. Viime viikonloppu kuluikin ”mukavasti” tavaroiden pakkaamisessa ja huonekaluja siirtäessä. Onneksi emme ole asuneet Thaimaassa vielä kauaa, joten omaisuutemme on aika vähäistä. Saimme lopulta kaikki tavarat siirrettyä neljällä autolastillisella, joka oli aikalailla juuri se määrä mitä alunperin arvioimmekin. Muuttoautoksi valikoitu erinomainen Mitsubishi Triton, jonka saimme vuokrattua eräältä australialaiselta herrasmieheltä. Pakettiauto on Thaimaassa harvinaisuus, mutta tavarat saatiin tällä muhkeudella liikuteltua oikein näppärästi, vaikka lava olisi kieltämättä voinut olla hieman pidempikin. Markuksen täytyy kyllä myöntää, että pieni autokuume saattoi iskeä kun hän pääsi istumaan kunnollisen pick-upin ohjauspyörän taakse ja kokeiltua mihin kunnollinen neliveto tällä saarella kykenee.

Asuimme siis ennen Bangrakissa (sijaitsee Bophutissa lentokentän kyljessä), joka on lähinnä vähäosaisten paikallisten suosima asuinalue ja sen se on näköinenkin, ainakin suurimmaksi osaksi. Toki sinne sekaan on tungettu myös länkkäreiden övereitä asuintaloja ja yksi iso fallukommuuni, mutta valtaosa Bangrakin asukkaista on kuitenkin thaikkuja. Kaupunginosaa voisi hyvin verrata mihin tahansa Suomen suurkaupungin itäpäätyyn, joka on täynnä kaupungin vuokra-asuntoja.

Uusi asuntomme sijaitsee Lamailla, joka sen sijaan on huomattavasti vehreämpi ja värikkäämpi alue monessakin mielessä. Lamailla on paljon erilaisia resortteja ja hotelleja, sekä sen keskustassa oma turistikatu baareineen ja ravintoloineen, mutta myös paljon luontoa ja huikeita korkeuseroja. Ihmisten tuloerot tietysti näkyvät myös täälläkin, sillä siltä ei voi välttyä, mutta kokonaisuutena Lamai on huomattavasti viihtyisämpi ja rauhallisempi asuinalue kuin Bangrak. Ja jostain syystä myös edullisempi, mikä on sinänsä vähän kummallista. Monet kauhistelivat muuttoamme Lamaille, koska se on ”niin kaukana”. Kaukana mistä? Maenamista (palvelukeskittymä) vai Chawengista (saaren varsinainen keskusta)? Työmatkamme piteni ehkä kymmenen minuuttia ja Chawengiin pääsee reilussa vartissa, joten kai se on monen mielestä matkana liian pitkä.

Pihaneliöt sisäneliöiksi

Vanhassa asunnossamme meillä oli iso piha, kuten jo tiesitkin mikäli olet vanhoja postauksia lukenut, mutta uudessa asunnossa sellaista ei enää ole. Pihaa meillä tietysti on, sillä asumme omakotitalossa, mutta huomattavasti pienempi, mikä on ruohonleikkuun kannalta erittäin positiivinen ja toivottu asia (Anna olla viimeinen kerta kun ajan ruohon tämän saatanan sadan neliön pihasta -Markus). Nykyasunnossa meillä on pieni takapiha banaanipuineen ja edessä iso, katettu, terassi ja ihka oma kala-allas! Tällä hetkellä siellä uiskentelee läjä miljoonakaloja ja yksi iso (todennäköisesti) karppi. Olemme tietysti jo miettineet mitä muuta sinne saisi hankittua, mutta tähän mennessä ideat ovat olleet niin huonoja, ettemme ole tehneet asialle vielä mitään. Kilpikonna, piraijaparvi tai vasarahai eivät kuulemma ole hyviä ideoita tämän tyyppiseen altaaseen.

Se minkä pihassa menetimme, asuinneliöissä voitimme. Vanhassa asunnossa meillä oli 3h+kk+2kph+wc, mutta eihän se nyt riittänyt tällaisille ökyilijöille alkuunkaan. Enemmän pitää saada! Nyt meillä on sitten 5h+keittiö+3kph. Kyllä nyt kelpaa (vaikka mietitkin varmaan että miksi helvetissä kaksi ihmistä tarvitsee tuollaisen?) majailla! Molemmilla on omat suihkut ja vessat, sekä yksi yhteinen WC, jossa tarpeen tullen voi pestä vaikka kissojen hiekkalaatikot. Keittokomerokin muuttui oikeaksi keittiöksi isoine keittiötasoineen ja kaasuliesineen.

Olisimme saaneet myös kasan huonekaluja, mutta otimme vain sängyn, jääkaapin ja television. Jee, meillä on televisio ja sieltä näkyy jopa kuusi kanavaa! Ja mikä parasta; Kaikki kuusi ovat eri variaatioita SaudiTV:stä ja Abu Dhabi Channelista. Mahtavaa, pääsemme katsomaan arabiversiota Haluatko Miljoonäriksi-ohjelmasta. Olisi ollut liikaa toivottua jos telkkarista olisi näkynyt vaikka paikallisia lastenohjelmia tai saippuaoopperaa, mutta ilmeisesti lautasantennimme on suunnattu hieman liiaksi länteen.

Hauskaahan tässä kaikessa muutoksessa on kuitenkin se, että vuokramme aleni 2000 bahtia, sillä nykyisestä asunnosta maksamme kuukausivuokraa karkeasti sanottuna 380 euroa. Tämä siis siitä syystä, että Lamailla on halvempaa asua.

Mitä seuraavaksi?

Tällä hetkellä suunnitelmissa seuraavaksi on oman ajoneuvon ostaminen ja potentiaalisia vaihtoehtoja onkin tullut silmäiltyä jo jonkinverran. Ennen oman ostamista (ja rahansäästösyistä) vaihdamme kuitenkin nykyisen puolilahon Honda Clickin uudempaan malliin, joka on varmastikin sekä turvallisempi, myös ajettavuudeltaan mukavampi vaihtoehto. Samalla vaihtuu myös skootterivuokraamo, sillä nykyinen thaikkurouva tuntuu suhtautuvan meihin kuin halpaan makkaraan ja antaa meidän käyttöön pelkkiä romuja, vaikka pyytäisimmekin parempaa. Tässä kun on kahden kuukauden sisään kaksi skootteria hajonnut ja toisellakin kerralla saimme tilalle sen ensimmäisellä kerralla korjaukseen menneen, ei luottoa kyseiseen rouvaan oikein enää ole. Mieluummin maksamme tälle aiemmin mainitulle aussiherralle, jotta saamme turvallisemman ja laadukkaamman menopelin alle muutamaksi kuukaudeksi. Sillä ajalla pystymme hyvinkin keräämään hieman ylimääräistä, jolla voimme sitten ostaa oman pyörän.

Huomenna oli alunperin tarkoitus lähteä erään sukellusryhmän mukaan merille, kuvaamaan heidän sukellusreissuaan pienessä markkinointimielessä, mutta ilmeisesti emme sitten menekään. Sukellusjoukon järjestäjänä oleva rouva innostui kyllä kovasti meidän kuvauslennokista ja -kalustosta ja olisimmekin päässeet ilmaiseksi heidän mukaansa kuvaamaan heille käyttömateriaalia, mutta yhteydenotoistamme huolimatta hän ei ole enää vastaillut mihinkään. Olisihan se ollut mukava päästä käymään pienellä merimatkalla ja hyödyntämään taitojamme ja laitteitamme, mutta toisin nyt sitten kuitenkin kävi. Ehkä sitten joskus toiste.

Ensi viikonloppuna nokkamme suuntaavat kohti Chiang Maissa pidettävää Loy Krathongia ja Yi Pengiä, josta mainitsimmekin jo aiemmin. Todennäköisesti siis kirjoittelemmekin seuraavan postauksen vasta sen jälkeen, ellei sitä ennen tule mieleen jotain polttavaa aihetta. Tässä kun nyt on ollut heinäkuusta asti Samuilla (poikkeuksena Markuksen ”syrjähyppy” Saksaan), tekee ihan hyvää päästä välillä vähän muuallekin. Kiva nähdä taas välillä oikeaa kaupunkia isoine kerrostaloineen ja mainoskyltteineen, eikä pelkkiä mustaa savua puskevia tuninkiautoja, eestaas suhaavia moottoripyöriä ja öykkäröiviä ja paidattomia brittituristeja.