Huh huh, kyllä sitä vaan aika kuluu nopeasti kun ei tee mitään. Ja sitähän me teemme; emme mitään. Tai no siltä ainakin hyvin usein tuntuu, vaikka kyllähän me käydään Helsingissäkin varmaan pari kertaa kuukaudessa, ihan vaan syömässä tai muuten vaan pyörimässä. Eihän täällä Kotkassa ole mitään tekemistä meille / meidän ikäisille / meidän kaltaisille, ei ainakaan tälleen talvella. Aika paska kaupunki muutenkin, jos yhtään miettii mitä täällä on / ei ole.
Kerrotaas tälleen pikaisesti vähän kuulumisia (edellisestä kuulumispostauksesta onkin kulunut jo aivan liikaa aikaa) ennen joulua ja vuodenvaihdetta ja lopussa paljastetaan myös minne me ensi vuonna mennään. Pieni tipsi tässä vaiheessa; jälleen pois Suomesta.
Tästä postauksesta tulee myös varmaan vähän erilainen kuin aiemmista, koska tätä kirjoitetaan tietynlaisessa mielentilassa (semisti ärsyyntyneessä) sormet syyhyten. Tästä tuleekin jännää! :D
Hillintää ja hallintaa
Kun Hanne ottaa tuossa päikkäreitä, ajattelin minä (Markus) naputella vähän liirumlaarumia tänne, niin pysyy blogikin jollakinlailla elossa! Eipä siinä, minähän se meidän blogia ylläpidän muutenkin, ainakin siis fyysisesti. Jokainen kirjain tulee minun sormistani ja valtaosa sanoistakin minun päästäni, Hannen antamassa useimmiten vähän ohjausta miten kirjoittaa. Jos tekisin itse kaiken, teksti olisi varmaan vähän enemmän rivoa, todennäköisesti “pikkuisen” sarkastisempaa, mutta aivan varmasti negatiivisempaa, että sanottavaa tulisi vähän liikaakin. Siksi tämä koko postaus on semmosta ajatuksenvirtaa ilman järjenhäivää jossa aiheet rehottavat kuin 80-luvun Jallu-lehden tuherot, mutta menköön.
Juuri edellämainituista syistä johtuen onkin vaan hyvä, että joku pitää suitsista kiinni, muuten saattaisi lähteä ori pahasti laukalle. Nytkin pitää vähän hillitä, koska tiedämme kyllä Hannen kanssa ketkä tätä blogia lukee ja sana kyllä kiirii kauas. Ja nopeasti, melkein jopa nopeammin kuin viiskymppisten Tupperware-kutsuilla tai “somevaikuttajien” Insta-feedeissä. Vähän väliä saa nähdä kuinka jotkut toisilleen tuntemattomat sometyypit tappelee siitä kuka on parempi äiti tai kokki kuin toinen. On siinä ja touhua; keskittykää saatana omiin asioihinne. Jos joku henkilö tai hänen tavat / tekemiset vituttaa, mutiskaa siitä puolisollenne tai vaikka peilikuvallenne, mutta älkää nyt haukkuko toisianne.
Ja nyt taas joku puolituttu (tai jopa tuttu) pahoittaa mielensä koska “kyllä sinä nyt niin tuhmasti kirjoitit siitä ja tuosta”. Voi voi. Te kaikki jotka tätä siis nyt luette ja olette itkeneet minusta tai meistä kelle sattuu; minä nämä kaikki kirjoitan. Ei Hanne. Lälläslää, ettepä arvanneet tällaista twistiä!
Hanne tosin ottaa aika usein kuvat, mutta ei aina niitäkään. Riippuu vähän kuinka paljon häntä vituttaa iltapäivästä, mutta yleensä aika paljon. Hänen iltapäivänsä on yleensäkin sitä että ruoan jälkeen tempaisee Batteryn naamaan yhdeltä istumalta ja sammuu kuin saunatonttu. Kuten kävi nytkin. Kumma reaktio energiajuomalla, jonka pitäisi piristää.
Joulu 2022 – Tällä kertaa aito kuusi!
Kävimme ostamassa äskettäin joulukuusen, mutta toisin kuin aiempina vuosina, tällä kertaa ostimme aidon kuusen! Näitä sai Rustasta yllättävän halvalla, tuo meidän parimetrinen puunrohjo maksoi huimat 29,90 euroa. Ja on ihan hyvännäköinenkin!
Vähän mietimme siinä Rustan pihalla että mitenhän tuo mahtuu autoon, kun meillä ei tosiaan ole mitään Skoda Oktaviaa tai perhe-Volvoa vaan tuommonen japanialainen urheiluauto, joka tietysti on vähän “ahtaampi” menopeli. Mutta hyvinhän se sinne meni ja perillekin tuli! Ei siis mitään ongelmaa, mikä on tulevaisuutta ajatellen erittäin hyvä asia.
Toinen asia mikä vähän jännitti, oli meidän kissojen mielenkiinto kuuseen. Hyökkäävätkö he puun kimppuun heti ensimmäisenä yönä, kaatavat sen (kuten tekivät Kroatiassa asuessamme) ja sen jälkeen onkin havuja ja koristeita pitkin kämppää. Mutta ei! Tuossa se pönöttää edelleen, eikä yksikään kolmesta kissasta ole reagoinut siihen juuri lainkaan.
Mitä joulun jälkeen – Missä tulevaisuus?
Olemme jo varmaan muutamankin kerran kertoneet, että meillä loppuu vuokrasoppari vuodenvaihteen jälkeen. Mutta mitä me sitten teemme? No, me lähdemme reissuun, koko perhe! Emme sentään tee ihan niin radikaalia ja “rohkeaa” ratkaisua kuten teimme sillon pari vuotta sitten, eli emme myy koko omaisuuttamme ja lähde takki auki maailmalle.
Tällä kertaa tuuttaamme kaikki huonekalut, kledjut, elektroniikat ja muut paskat varastoon säilöön, pakkaamme kissat boksiin, rinkat täyteen vaatteita ja lähdemme kiertämään autolla ympäri Eurooppaa. Emme siis millään asuntovankkurilla, vaan ihan henkilöautolla. Yövymme milloin missäkin ja tehdään töitä sillon sieltäkin, missä nyt satumme olemaan. Palataan sitten joskus syssymmällä varmaan takaisin Helsinkiin, jossa mietitään sitten mitä tehdään. Siihenkin on jo suunnitelmat jollainlailla valmiina, että mitä sitten aiomme, mutta ei nyt vielä mennä siihen. Asia kerrallaan. On toki myös mahdollista, että jäädään johonkin Sloveniaan tai Tsekkiin ja jäädään sille tielle. Ei näistä aina tiedä.
Tuossa siis suunnitelmat noin pikakelattuna, ilman sen kummempaa miettimistä. Emme ole juurikaan suunnitelleet ajoreittejä tai oikeastaan mitään muutakaan, mutta tästä nyt kuitenkin ajamme ensin Helsinkiin, siitä laivalla Viroon ja siitä sitte ties minne. Aluksi meinattiin mennä Ruotsin ja Tanskan kautta Saksaan, mutta nääh. Ei jaksa kun on liian pitkä matka ja bensa on kallista. Halvempaa on mennä etelään, tankata siellä ja jatkaa matkaa.
Näin kun tuota “suunnitelmaa” (tai sen puutetta) lukee ja miettii, niin kuulostaa kyllä juuri niin järkevältä kuin meiltä voi odottaa, mutta eikös elämässä pidä olla vähän jännitystä, seikkailua ja arvoituksellisuutta? Jos menee vituiksi niin menee vituiksi, ainakin tuli kokeiltua. Maitojunalla pääsee aina takasin himaan, ihan kuten viime kerrallakin.
Mitäs seuraavaksi?
No nyt tuo Hanne sitte heräsi. Seuraava postaus kirjoitetaankin sitten yhdessä ja ajatuksella, kunhan on jotain kerrottavaa. Tällä kertaa ei juurikaan ollut… Näkyykö se?
Hyvin sitä tekstiä saa aikaseksi kun vaan kirjottaa. Jos oikein jaksaisin hieroa tätä, tähän saataisiin varmasti hienoja kielikuvia ja ties mitä (koska olen loppupeleissä aika supliikki ja mielikuvituksellinen kaveri, varsinkin jos alan kirjoittamaan), mutta en nyt jaksa. Ehkä joskus myöhemmin sitten.
Täällä sitä sitten möllötetään odottamassa alkukevättä. Lenkkeilemäänkään ei pääse kun lunta on niin vitusti, tiet eivät ole aurattu, eikä hiihtäminenkään kiinnosta, jostakin Padelista puhumattakaan. Siispä haistellaan Kotka Millssin paskanhajua (joka on jollakinlailla salattu totuus, josta VisitKotkaHaminan kutsumat somevieraat eivät koskaan mainitse) ja tuijotetaan Sinkkuillallisen uusintoja töllöstä, kun brittinuoret koittavat keittää pottuja ja räpeltää jonkinsorttista rakkautta siinä ohessa. Ei saatana sitä pitää ihmisen olla sisältä ontto ja kuollut, että pystyy tuota seuraamaan. Ja sitähän me olemme. Ollaan nyt katsottu aikalailla 95% jaksoista.
Ei muuta ku tsemppiä jouluun jos ei sitä ennen kirjoitella! Nähdään sitte vaikka Instassa tai jossain muualla. Saa tulla kommaa ja likee!
PS: Teksti ommattu @ Hansuk87 <3 UwU
PPS: Luulitko otsikon luettuasi, että oltais erottu?
Kommentoi