Marokko – Ensimmäinen päivä Marrakechissa

Marokko – Ensimmäinen päivä Marrakechissa

Niin se vain vierähti ensimmäinen kesälomaviikko rattoisasti Marokon Marrakechissa (sen voi muuten kirjoittaa myös Marrakesh) ja nyt sitä naputellaan taas näppäimistöä hieman viileämmissä maisemissa. Viikko sujui varsin rattoisasti ja nopesti, eikä minkäänlaisia yllätyksiä (negatiivisia ainakaan) sattunut. Ei saatu koronaa ja housutkin pysyi puhtaana. Jälkimmäisestä (eli ruokamyrkytyksestä ja matkaripulista) tosin ei ollut meillä minkäänlaista pelkoakaan, mitä taas tuntuu monella olevan. Mutta aloitetaanpas ja otetaan postaukset päivä kerrallaan; minkälainen oli ensimmäinen päivä Marokon Marrakechissa ja kuinka matkustaminen Marokkoon sujuu näin koronan ollessa jo loppusuoralla?

Matkustaminen Marokkoon

Emme jaksa Marokon koronarajoituksesta käydä höpöttämään, koska ne eivät oikeasti kiinnosta ketään, eivätkä ne juurikaan eroa muista maista. Rokotukset kuntoon, PCR-testin negatiiviset tulokset taskuun ja pari muuta lappua kouraan ja matkaan! Jos et ole rokotettu, etkä aio rokotetta ottaakaan (siis omista valinnoistasi johtuen), et varmaan ole matkustamassakaan Marokkoon.

Näet ajankohtaiset matkustusvaatimukset ja rajoitukset vaikkapa VisitMorocco.comista. Tuolta pitää käytännössä printata terveystilannelomake (suora linkki tässä), mutta näitä samoja lappuja jaetaan myös Marrakechin lentokentällä. Toki jos täytät lapun kotona etukäteen, säästät aikaa. Kannattaa muutenkin varata aikaa lentokentällä pyörimiseen, koska ainakin Amsterdamin lentokentällä oli aikamoinen häsellys noiden papereiden kanssa. Kaikki pitää tietysti tarkistaa vasta lähtöportilla ja vaikka kuinka pyydetään kaikkia menemään paikkaan X ja ottamaan esiin paperin Y, on siellä aina noin 15 ihmistä jotka eivät ymmärrä mistään mitään. Sitten pyöritään kuin päättömät kanat ja mussutetaan kuinka “ei me tiedetty”, jonka takia koko kone seisoo parkissa :)

Perillä ei sitten muuten ole mitään käytännönrajoituksia. Maskipakkoa kyllä toitotetaan kaikkialla aina lentokentästä kahvilaan, mutta ei siellä ole kellään mitään. Taisimme olla ainoita, jotka pitivät maskia lentokentillä ja -koneessa, sekä takseissa. Sekä paikallisista, että turisteista.

Pakollinen “laskeudutaan ulkomaille, ota kuva siivestä”-kuva.

Ensimmäinen päivä Marrakechissa

Koska aiemmin mainitun Alankomaa-lentokenttäsähellyksen takia koneemme lähti tunnin myöhässä, saavuimme Marrakechin lentokentälle joskus neljän maissa. Meitä oli vastassa etukäteen riadilta (marokkolainen “hotelli”) paikallinen kuski, joka heitti meidät sitten majapaikkaan. Paitsi ettei ollut… Ukkoa seisoi kyllä tervehdyslaput kädessä oikealla ja vasemmalla, sisällä sekä ulkona, mutta meidän, tai kyseisen riadin, nimeä ei näkynyt missään. Tämä todennäköisesti johtui tuosta myöhästyneestä lennosta, mutta aika perusjuttujahan tämä taas meille on. Noh, käveltiin sitten ulos etsimään taksia ja johan sieltä semmoinen leppoisa ja vanhempi herrasmies viittoi innokkaasti, tarjoten taksinsa takapenkiltä paikkaa. Hieman hieromista matkan hinnasta (kumma juttu, mittari ei jostain syystä toiminut) , rinkat Dacian takapaksiin ja kohti majapaikkaa! Sinänsä hyvä, että meille sattui tämmöinen kuski, koska hän oli erittäin sympaattinen kaveri. Englanninkielentaito ei ollut kummoinen (ymmärsi kyllä, mutta ei puhunut), mutta innokkaasti hän niillä muutamilla sanoilla kertoi ympärillä näkyvistä nähtävyyksistä, hieman tarinaa itsestään, sekä myös Marrakechista kaupunkina. On kuulemma hieman muuttunut siitä kun hän aloitti taksiuransa, eli joskus 1970-luvulla.

Riadimme oli totta kai medinassa, eli Marrakechin vanhassa kaupungissa, joten taksikuskimme ei ihan perille asti päässyt. Tämä johtui siitä, että medinan kujat ovat todella kapeita, eikä niissä voi ajaa autolla. Siksi meidät jätettiin pois eräässä liikenneympyrässä, jonne lähes kaikki taksit jättävät asiakkaansa. Jos olet ikinä käynyt Marrakechissa, tiedät varmasti mitä tarkoitamme. Jep, tätä.

Marrakechin liikenne ei loppupeleissä ole niin kaoottista mitä väitetään.

Meillä ei ollut tässä vaiheessa kovinkaan vahvaa tietoa siitä, missä se meidän riadimme oikein sijaitsee, mutta emme oikeastaan ehtineet asiaa ajatellakaan. Kun taksimatka oli maksettu ja laukut nostettu pois takapaksista, olivatkin ne jo puolimaagisesti ilmestyneet erään vanhan kärryäijän vetokärryyn ja hän viittoi seuraamaan häntä. Taksikuski olikin jo egtinyt jo vinkata minne olemme menossa, joten kärryäijä halusi kantaa laukut perille. Hyvä niin, koska muuten olisimme pyörineet siellä 35 asteen helteessä varmaan vähän liiankin pitkään, etsimässä oikeaa suuntaa ja hortoillessa pitkin kapeita katuja. Viiden minuutin kävelymatkan jälkeen olimmekin jo riadimme ovella ja kärryäijä hymyili leveästi käsi ojossa. Muutama kymppi (dirhameissa, ei todellakaan euroissa) kouraan ja niin kuului kärryjen kolina ja kolikoiden kilinä selkämme takaa herran tallustellessa takaisin aukiolle.

Katukissoja on Marrakechissa kaikkialla. Siis ihan kaikkialla.
Nää vois raahata kaikki kotiin, mutta johonkin on pakko vetää raja.

Riad Dar More – Juuri sopiva meille

Me yövyimme Riad Dar Moressa, joka oli varsin upea, kuten riadeilla yleensäkin on tapana. Ne ovat aikoinaan olleet varakkaiden kansalaisten ja kauppamiesten taloja ja koostuvat yleensä vain muutamasta asunnosta, parissa kerroksessa. Niistä ei välttämättä näe lainkaan kadulle, mutta niiden sisällä on joko puutarha tai jonkinlainen aukio (aukio-malleja tosin kutsutaan yleensä dareiksi), jossa on istumapaikkoja, pöytiä, suihkulähde ja kaikenlaista koristetta. Katolla on sitten erillinen terassi, josta näkee talon ulkopuolelle. Riadit eivät välttämättä ole kalliita majapaikkoja (toki jos haluaa maksaa tonnin yöltä, niin sitä kyllä myös saa), mutta ovat ehdottomasti niitä paikkoja, jossa turistin kannattaa yöpyä. Siinä samalla pääsee myös kokeilemaan ja näkemään paikallista kulttuuria, mitä taas viiden tähden luksushotelli ei tarjoa.

Ensimmäiset minttuteet Riad Dar Moressa
Ensimmäiset minttuteet Riad Dar Moressa

Dar Moressa meidät toivoteltiin oikein lämpimästi tervetulleeksi, esittäydyttiin kaikinpuolin ja sen jälkeen pistettiin teepannu porisemaan. Kyllähän Pohjolan perukoilta saapuvat valkonaamat pitää heti tutustuttaa maan tavoille tarjoamalla aitoa “Berber-viskiä”, eli minttuteetä. Kyseessä on siis kannullinen vihreää teetä, jonka sisällä on nyrkillinen minttua ja noin 25 palaa sokeria. Ja juuri tuosta jälkimmäisestä pikku lisäyksestä johtuen se onkin aivan helkkarin hyvää! Hampaiden kunnolla ei kuulemma ole väliä, koska ruoasta ja juomasta pitää nauttia eikä keskittyä siihen onko se terveellistä. Fiksuja elämänohjeita.

PS: Ainiin, teetä pitää myös kaataa pieneen lasiin mahdollisimman korkealta. Erään kaupustelijan mukaan syynä on vain perinne ja tapa näyttää coolilta. Mitä korkeammalta kaadat ja vähemmän läikytät, sitä parempi.

Riad Dar Moren terassi.

Tätä on odotettu; ei muuta kun syömään!

Kun olimme hörppineet teen ja tsekanneet huoneemme, oli aika lähteä syömään, ennen kuin lähtee taju. Tässä vaiheessa on varmaan hyvä mainita, että mehän olimme heränneet siis perjantaina kello 6 ja tehneet sen jälkeen lähes täyden työpäivän. Työpäivän jälkeen pakkasimme rinkat ja vähä siivottiin, kunnes kissavahtikaverimme (joka asui meillä siis viikon, vahtien ja ruokkien kissoja) saapui meille. Siinä sitten valvottiin läpi yön ja lähdettiin kolmelta aamuyöstä ajamaan Helsinki-Vantaalle, jossa hyppäsimme seitsemältä lähtevään koneeseen. Lentojen aikana nukuimme yhteensä ehkä tunnin tai kaksi, joten kun olimme päässeet riadiimme, olimme olleet valveilla suunnilleen 35 tuntia. Eipä siinä hirveästi edes tarvinnut miettiä mihin mennään syömään, koska Hanne oli jo etukäteen tsekannut Marrakechin vegaaniruokatarjonnan ja löytänyt sieltä yhden vähän laadukkaampaa ruokaa tarjoilevan kattoterassiravintolan; Nomadin. Ensimmäisenä päivänä ei jaksanut lähteä etsimään mitään halpaa katupöperöä, sillä lomaa ja reissua oli odotettu. Ei muuta kun kukkaronnyörit löysälle ja törsäämään. Ruokailun jälkeen pyörähdimme vielä Cafe Kessabinessa iltateellä, ihaillen hieman keskustori Jemaa el-Fnaan ihmisvilinää ja kaupungin hälinää.

Tulemme kertomaan ravintolakokemuksistamme tarkemmin erillisessä postauksessa, joten emme nyt ala vielä kertomaan Nomadista tai Cafe Kessabinesta sen enempää. Alla kuitenkin kuva, joka toivottavasti tuo hieman kosteutta makunystyröihin.

Ravintola Nomadin ruokatarjontaa. Alhaalla Hannen harissa-kukkakaaliannos, ylhäällä Markuksen tilaama “Päivän kala”.
Yksi puhelinräpsy Marrakechin soukeista, eli kauppakujista. Tarjolla on vaikka ja mitä, ellei enemmänkin.

Silmiä painaa, ei uni anna lainaa

Tämän jälkeen suuntasimmekin suoraan takaisin riadiin ja siitä sänkyyn. Kovin kauaa ei tarvinut lampaita laskea tai unihiekassa kieriä, kun Nukkumatin pehmeästi rullaavat vaunut veivät meidät jo mennessään, sen verran oli nimittäin väsymystä kropassa ja päässä.

Tässä olikin meidän matkamme Marokkoon, sekä ensimmäinen päivämme Marrakechissa. Olet ehkä jo seurannut matkaamme Instagramin puolella, jonne postailimme kuvia ja videoita niin feedin, kuin Storyjenkin puolelle. Kaikki InstaStoryt ovat muuten nähtävillä jälkikäteen profiilin Marrakech-kohokohdista, joten käy ihmeessä stalkkaamassa miltä matka ja kaupunki näytti! Ja pistä sen jälkeen tili seurantaan.

Kommentoi