Siirryimme viimein Elämämme Kirjassa seuraavaan lukuun, kun jätimme Helsingin taaksemme. Avaintenluovutuskaan ei tapahtunut mitenkään haikein mielin, olihan sitä muuttopäivää jo useampi kuukausi odotettukin. Kuinka muutto Kotkaan sitten sujui?
Muutto Helsingistä, ehkä viimeisen kerran
Kuten muutto yleensäkään, ei tämäkään ollut varsinainen nautintoon verrattava tapahtuma. Jokainen vanhassa helsinkiläisessä vuokra-asunnossa käynyt tietää varmasti, kuinka ahtaat hissit ja käytävät taloissa monesti on. Eikä meidän taloyhtiömme ollut minkäänlainen poikkeus. Ahdas haitariovihissi, jonka ovet ovat jatkuvasti joko tiellä tai sulkeutumassa, kun siinä yrittää pusata sohvaa tai laatikkokasaa sisälle pieneen koppiin. Ja samaan aikaan joku kyrpä pohjakerroksesta yrittää tilata hissiä alas ja huutaa miksei hissi liiku, ymmärtämättä että tässä on nyt muutto käynnissä. Sitten kun naapurin ihastuttava rouva vielä päättää astua omasta asunnostaan ulos, jolloin tervehdit häntä ja katsot suoraan silmiin, katseellasi ihan pikkuisen jeesiä pyytäen (vaikkapa ovea auki pitämällä), saat vastaukseksi vain silmienpyörittelyä. Sen jälkeen näetkin kuinka akka vaappuu kädet kyynärpäitä myöten taskuissaan tuuletusparvekkeelle imemään Malluaan. Kiitti vaan avusta.
Onneksi saimme yhdeltä kaverilta apua tähän ruljanssiin (yksi kaveri riitti, sillä tila oli sen verran rajallista ja useampi käsipari olisi ollut enemmänkin haitaksi kun avuksi), jotta homma hoitui parilla edestakaisella ajomatkalla. Hyvä näin, sillä Helsinki-Kotka-väliä ei ihan hirveästi mielellään ajele näillä kahden euron bensalitrahinnoilla.
Loppujenlopuksi lähes kaikki meni kuitenkin oikein mallikkaasti ja jouhevasti! Tavarat saatiin nopeasti ulos ja sisään ja kelikin oli hyvä (Valtteri-myrsky saapui vasta illansuussa). Mitä nyt puolentoista tonnin telkkari hajosi tuusannuuskaksi, mutta sattuuhan sitä. Kyllä sitä katsoo Palsanmäen Huutokauppaa tuosta läppärin näytöltäkin. Vakuutusrahoja odotellessa siis.
Nyt tässä on työnteon ohessa laiteltu asuntoa pikkuhiljaa kasaan ja aikalailla kaikki onkin jo paikallaan. Pari hyllyä vielä poraamatta, kun ei vain jaksa alkaa töiden jälkeen ärsyttämään naapureita. Jätetään homma siis sunnuntaiaamuun ja jyräytetään betoniseinään muutama reikä siinä kuuden pintaan, jotta varmasti heräävät ja tietävät kuka tänne muutti ja mihin asuntoon. Niin, tämä oli siis vitsi. Oikeastihan me olemme varmastikin parhaita naapureita mitä toivoa voi. Mitä nyt kissat käynnistävät joko robotti-imuri Marvinin tai laittavat bluetooth-kaiuttimen päälle keskellä yötä ja jotenkin saavat vielä musiikinkin soimaan. Täysillä tietysti. Tämäkin kun on koettu, ihan oikeasti.
Palkka tulee, palkka menee
Muutto ei muuten ole mitenkään halpaa puuhaa, sen tietää jokainen. Tai no eihän se itse muutto välttämättä ole kovinkaan kallista, mutta kun uuteen asuntoon ei tietenkään sovi vanhat huonekalut, tai sitten niitä pitää vähän päivitellä. Tai sitten käy näin, että meillä on nyt tuplasti enemmän neliöitä, joten tyhjää tilaakin on sitä myöten aivan liikaa. Tästä johtuen sähköpostit pursuavat nyt “Kiitos tilauksesta”-viestejä milloin Amazonista, milloin Ikeasta ja milloin mistäkin. Yritykset kiittävät, kun tämä perhe tuhlaa firmalta saadut joulubonarit viimeistä penniä myöten.
Olemme muutenkin alkaneet käyttämään Amazonia aika paljon viime aikoina, johtuen ihan vain siitä että sieltä saa kaiken sen, mitä Suomi-kaupoista voi vain haaveilla (juu, tiedämme kyllä mitä mieltä Amazonista usein ollaan). Ja vieläpä huomattavasti edullisemmin, kuitenkaan tinkimättä laadusta. Esimerkkinä nyt vaikka tämä kylpyhuoneen hylly (on muuten Affiliate-linkki eli jos tuon kautta tilaat, sanoo meidän rahakirstu ka-ching!) oli juuri sellainen mitä Hanne etsi, mutta mistään suomalaisesta kaupasta ei löytänyt. Ei ainakaan järkevään hintaan. Kiinnittyy helvetin vahvalla teipillä suoraan kaakeliin ja siinä pysyy. Ei tarvitse tapella valuvien imukuppien kanssa, mitkä ovat aivan äässistä. Jos olet ikinä sellaisen omistanut, tiedät mistä puhumme.
Kesää siis odotellessa. Ja myös sitä, että pääsemme laittamaan parveketta uuteen kuosiin. Meillä on nyt sellainenkin! Ja iso muuten onkin. Nythän tuolla parvekkeella on vain yksi Facebookin Marketplacesta käytettynä ostettu rottinkisohva, mutta eipä tuolla parvekkeella näillä keleillä paljoa huvita teetä ryystääkään. Odotellaan pari kuukautta ja kokeillaan sitten uusiksi. Eiköhän me sinne saada jonkinlainen Pinterest-keidas rakennettua tässä kevään mittaan. Onneksi vuokraisäntä sallii lähes kaiken, kunhan työnjälki on hyvää ja varmistaa isoimmat muutokset etukäteen.
Terveisiä siis vielä kerran Kotkasta! Saa tulla tai pyytää kylään. Kieltäydymme sitten kohteliaasti vedoten koronaan, työkiireisiin tai 5G-koleraan, jonka saimme kolmannesta Pfizer-rokotteesta. :)
Kommentoi