Reilu viikko jäljellä tätä Thaimaan rattoisaa elämää ja sen jälkeen suuntaamme nokkamme kohti uusia mantereita. Tai oikeastaan vanhoja, mutta kuitenkin.
Mitä olemme viimeisen viikon aikana saaneet aikaiseksi? Olemme varanneet ajan COVID-testiin ja siinä aikalailla kaikki meidän kuulumiset, kaikessa lyhykäisyydessään. Otamme siis testin täällä, vaikka voisimme ottaa sen vasta Itävaltaan saapuessammekin. Syystä kuitenkin se, että täällä meillä on aikaa ja sen ottaminen on täällä halvempaa. Eipähän tarvitse jonotella sitten lentokentällä. Olettaen siis että testiemme tulokset ovat negatiivisia, eivätkä kuten Trumpilla. Sehän tästä nyt vielä puuttuisikin että meillä olisi korona…
Kuten olemme aiemminkin maininneet, blogimme tuntuu vähän junnaavan paikallaan. Syynä oikeastaan se, ettemme tee juuri mitään. Tietysti tämähän on meidän ongelmamme, mutta tällä hetkellä vain kiinnostus puuttuu, jotta voisimme mennä esimerkiksi nauttimaan Bangkokin tarjonnasta. Varsinkin kun asuntomme on vieläpä Ratchatchewin kaupunginosassa, jossa ei ole oikeastaan yhtään mitään mainitsemisen arvoista. Ja kiinnostus muualle lähtemiseen on pyöreät nolla. Joku voisi sanoa, että “kannattaisi nyt kierrellä ja kaarrella ja tutustua Bangkokiin ja käydä siellä ja täällä ettei sitten jälkikäteen harmita”, mutta otamme tietoisen riskin ja skippaamme suurimman osan koko kaupungista. Sen sijaan olemme neljän seinän sisällä tekemässä ja etsimässä duunia, sekä lähettämässä maileja ympäri maailmaa, milloin mistäkin aiheesta. Ja tilaamassa ruokaa ja ostoksia kotiinkuljetuksella… Tältä varmaan tuntuu jos olisi koronakaranteenissa.
Ensi viikolla tapahtuu
Ensi viikolla on muuten Hannen syntymäpäivä, jolloin olisi ehkä tarkoitus tehdäkin jotain. Hanne haluaisi kovasti käydä syömässä Din Tai Fungissa, joten todennäköisesti suuntaamme sinne. Elokuvissakin olisi mukava käydä, koska 4D IMAX-saleja ei taida Euroopasta löytyä. Voi olla että jätämme väliin, eikä noissa teattereissa kyllä kovin kummoisia elokuvia näytä pyörivänkään. Mulan ja Tenet joo, mutta ensimmäistä emme halua tukea päänäyttelijän kommenttien ja kuvauspaikkojensa takia. Jälkimmäinen taas taitaa jäädä pois vaan kiinnostuksenpuutteen takia. Näkeehän sen sitten suoratoistopalveluista joskus myöhemmin.
Ensi viikon loppuvaiheessa kissamme lähtevät myös hetkeksi kotoa pois, kun heille järjestetään vientipaperit pois Thaimaasta. Toivottavasti sen suhteen ei tule enää mitään säätöä ja päästäänkin suunnitellusti pois täältä. Oikeastaan tässä vaiheessa suurin jännitys on enää Austrian Airlinesin virkailija; sopiiko hänen mielestään kaksi pientä kissaa järkevästi yhteen kantolaatikkoon vai pitääkö meidän ostaa isompi laatikko vai olemmeko kenties mitanneet nykyisen laatikon väärin? Näistähän kun ei koskaan tiedä. Varaudutaan nyt siihen, että meidän pitää maksaa se kallein kuljetusmaksu niin ei tule ainakaan pettymyksiä.
Onneksi pian saamme vähän väriä tähän elämäämme, kun vaihdamme kokonaan maisemia. Toivottavasti silloin myös blogissamme kääntyy uusi sivu, sillä ainakin suunnitelmia mihin suuntaan tätä aletaan viemään, on paljon. Kuulumispostaukset ja rehelliset avautumiset ja kitinät millon mistäkin eivät tule kuitenkaan poistumaan, koska valittaa saa kun aihetta on ja siltä tuntuu ja jostain kumman syystä ihmisiä tuntuu kiinnostavan nämä aiheet. Todennäköisesti ainakin alkuun Eurooppaan sijoittuvat lifestyle-postaukset keskittyvät hyvin paljon siihen, kun ravaamme kirppareilla ostamassa mitäkin tavaraa kotiin. Meidän ainoat kodin tarvikkeet ovat tällä hetkellä kaksi purkinavaajaa, kasa mittakuppeja ja kaksi vispilää. Ja näillähän pääsee vaikka kuinka pitkälle. Eiköhän Facebookin Marketplace tule taas tutuksi, mutta tällä kertaa ostajan roolissa.
Joulua odotellessa
Tässä on myös tullut vähän erikoinen kaipuu viimeisten viikkojen aikana, kun on tullut selattua Instagramia ja Pinterestiä; joulu. Meistä kumpikaan ei varmaan ole odottanut joulua niin paljoa sitten lapsuuden kuin mitä nyt. Joulu tuskin tulee meille olemaan mitenkään erityisupea, koska kuusen alta ei löydy paketteja (ja tuskin löytyy kuustakaan) eikä pöytä notku jouluherkkuja, mutta se yleinen joulutunnelma on se, mitä tässä odotellaan. Viime joulun vietimme upeiden joulutikkaidemme kanssa helteessä, syöden molempien vihaamilla ruusukaaleilla kuorutettua “jouluateriaa” Funky Vegessä.
Josko ensi joulu tuntuisi enemmän joululta, kun pääsemme nauttimaan eurooppalaisista joulumarkkinoista, olettaen ettei niitä koronan takia peruta. Mikäli perutaan, niin istutaan sitten vaikka kotona juomassa glögiä ja syömässä pipareita talvitakit päällä katsomassa Joulupukkia ja noitarumpua Areenasta.
Koko postaus lyhykäisyydessään; Kaikkea voisi tehdä, mutta mikään ei kiinnosta. Ja joulua odotetaan.
Meidät löytää myös Instagramista ja Facebookista!
Kommentoi