Meidän blogia lueskeleva voi ehkä miettiä, onko meillä ikävä ulkomaille? Nythän me siis asumme kyllä Suomessa ja paluumuutosta takaisin onkin kulunut lähes päivälleen kaksi vuotta, ehkä viikon yli. Nyt kaksi vuotta myöhemmin onkin hyvä kertoa 5+1 asiaa, joita ikävöimme ulkomailla asumisessa.
Olemme aiemminkin kirjoittaneet hieman samaan suuntaan heijastavan postauksen, kun meillä tuli vuosi täyteen Suomessa. Tuossa postauksessa kuitenkin kerroimme enemmänkin mitä koimme, mikä meni pieleen ja mitä töitä teimme rahoittaaksemme ulkomailla asumista. Kannattaa siis ehdottomasti lukaista postaus, jos ulkomaille halajat. Varsinkin kappale “Mitä töitä digital nomad tekee ja mistä töitä diginomadille” voivat olla jopa hyödyllisiäkin. Nämä kohdat eivät sitten muuten ole missään tärkeysjärjestyksessä, vaan ihan satunnaisessa.
1. Ruokailu ulkomailla – Tie kulttuuriin vatsan kautta
Eiköhän tämä nyt ole ihan päivänselvä juttu, että ulkomailla ollessa ruoka on aina yksi hienoimmista kokemuksista. Olit sitten missä päin maailmaa tahansa, ruoka on tärkein kanava tutustua maan kulttuuriin ja ihmisiin ja ruoan avulla saadaan uudenlaisia kokemuksia. Sellaisia, joita ei kotimaassa saa mistään. Esimerkkinä nyt vaikka thaimaalainen keittiö; vaikka kuinka tilaat täältä Suomesta pad thaita tai mitälie currya, niin ei se nyt vaan samalta maistu. Syynä ei ole pelkästään raaka-aineet tai tekotapa, vaan myös missä annoksensa nauttii. Syökö sen Tai Hing-nimisessä ravintolassa kuunnellen Tapani Kansaa istuen toppatakki tuolin selkänojalla Kotkan keskustassa, vaiko Thaimaan Koh Samuilla sijaitsevassa rantaravintolassa meren äärellä, jalat syvällä hiekassa kuunnellen merenkohinaa ja thaikkurallatuksia? Kyllä niissä pieni ero on.
Eikä tuo tietysti kohdistu pelkästään Thaimaassa asumiseen, vaan muuallekin. Olimme sitten Kroatiassa, Itävallassa tai vaikkapa tuolla Thaimaassa, niin ruokalistaa selailee ihan erilaisella innostuksella, sillä valtaosa ruoista on kuitenkin uutta. Toki kaikkeen tottuu, eikä se pad thai-annos nyt ole enää yhtä erikoinen juttu kuukausien jälkeen. Ja vaikka ruokaa tekisi ulkomaillakin “kotona”, niin tarjolla on kuitenkin erilaisia hedelmiä, yrttejä ja mausteita, jotka tuovat oman lisänsä ruoanvalmistukseen. Ja Juhla Mokkaan tottuneen Suomi-kahvittelijankin on ehkä pakko vähän avartaa makuhermojaan, sillä kaikkialta ei tuota “mustaa kultaa” saa. Onneksi.
2. Vähemmistön edustaja ja oma salakieli
On jollakinlailla mukavaa, että voi puhua keskenään paljon vapaammin, kun tietää ettei jokainen vastaantulija ymmärrä mitä sanot. Emmekä nyt tarkoita sitä, että voisimme vain haukkua muita ihmisiä koska he eivät ymmärrä, vaan sama toimii myös toiseen suuntaan; me emme ymmärrä mitä muut puhuvat. Sitä ei ravintolassa tai kaupassa vahingossakaan ala kuuntelemaan muiden juttuja, koska kyseistä kieltä ei vaan ymmärrä, kuin korkeintaan murto-osan. Samalla tämä toimii myös hyvänä suojakilpenä, kun voimme esittää ettemme ymmärrä tarpeeksi englantia, jos vaikkapa joku scammeri tai ravintolan sisäänheittäjä käy liian innokkaaksi. Turha siis raahata meitä Bangkokissakaan mihinkään kultakauppaan ostamaan koruja “hyvällä diilillä” koska “sorry my englanti is not kovinkaan hyvä I no understand sorry sorry“.
Vähemmistön edustajana tässä tarkoitetaan nyt sitä, että sitä on paljon helpompi tutustua ihmisiin (muihin ulkomailta tulleisiin siis) ja bondata heidän kanssaan, koska teillä on samantien edes jotakin yhteistä. Jokaisella on oma tarinansa miten on minnekin päätynyt, kauanko on asunut ja mistä on tullut. Siinä tulee helposti juttuun, kun on heti jotakin mistä jutella. Myös kynnys tutustua toisiin ulkomailta muuttaneisiin voi olla hyvin matala ja äkkiä sitä löytääkin itsensä ties mistä grillibileistä. Kuten meille kävi.
Muutenkin ulkomailla asuessa sitä tuli liityttyä eräänlaiseen “pikkuporukkaan” joka erotti meidät Suomen katuja tallaavista; ulkosuomalaiset. Vaikka ryhmä olikin vain kasa naamoja Facebookissa, oli siinä silti oma viehätyksensä. Liikaa näissä ryhmissä ei kuitenkaan kannata alkaa pyörimään, sillä esimerkiksi Thaimaan Suomalaiset olivat ainakin meille hyvin erilaista väkeä kuin me itse olemme. Eipä sillä että kyseisessä ryhmässä olisimme kauaa olleetkaan.
3. Näkee kotimaan kauempaa
Kun muuttaa pois Suomesta, sitä tulee kuitenkin seurailtua kotimaan tapahtumia. Siinä kun itse on kaukana kotoa, näkee helposti Suomeen liittyvät asiat erilailla. Osan hyvänä, osan huonona. Sitä ei välttämättä tajuakaan Suomessa asuessa, mitkä asiat ovatkin oikeastaan aika hyvin. Ja mitkä aivan päin vittua.
4. Uutuudenviehätys
Tämä on oikeastaan asia, jota ehkä kaipaa eniten. Aina on jotain uutta ja erilaista nähtävää ja koettavaa, eikä mikään tunnu siltä että “kaikki olisi jo nähty”. Eihän sitä nytkään ole kaikkea nähty edes Suomessa, mutta siltä vain usein tuntuu. Ulkomailla asuessa aina tulee eteen jotakin uutta, mikä vaatii tarkempaa aiheeseen paneutumista. Oli kyse sitten byrokraattisista paperisotkuista tai ihan vain ostoksista asuntoon, joka kerta joutuu vähän miettimään miten asia tehdään ja mistä lähteä asioita metsästämään. Ja kun kotikatuun sitten kyllästyy, niin varmasti kymmenen kilometrin päässä on jotain uutta. Tai vähän pidemmälläkin. Tämä nyt korostuu eniten, jos on matkusteleva diginomadi vaihdellen maata miten sattuu, mutta tiedä sitten onko se nyt ulkomailla asumista vai vain pidempiaikaista turismia?
5. Maailmankuvan parantaminen ja itsestään oppiminen
Tämä olisi ehkä pitänyt olla ykkösenä, jos tämä läjä olisi pitänyt jonkinlaiseen järjestykseen pitänyt pyöräyttää. Ulkomailla asuessa oppii varmasti eniten itsestään, koska sitä tuttua kaveripiiriä tai perhettä ei ole lähellä, joka auttaa ja kertoo. Itse on osattava ja selvittävä ja vaikka se kuinka pelottaakin, niin kyllä siitä (lähes aina) itse on jokainen selvinnyt. Loppupeleissä et ole kuitenkaan ikinä yksin, sillä auttajia kyllä löytyy. Pitää vain uskaltaa kysyä ja jos ei tärppää, kysyä uudelleen. Eikä edes pidä yrittää pärjätä yksin, apua pitää pyytää ja osata ottaa vastaan. Muuten voi käydä hassusti.
Bonus: Blogiyhteisö, joka nyt ei ehkä varsinaisesti liity yleisesti ulkomailla asumiseen
On mukavaa, että koimme jonkinlaista yhteisöntuntua liityttyämme “Ulkosuomalaiset bloggaajat”-ryhmään Facebookissa. Siellä oli mukava jakaa omia kokemuksia ja kuunnella muiden vastaavia ja sitä kautta olemmekin saaneet jonkinverran tuttuja, jotka edelleen pyörivät jollakinlailla elämässämme mukana. Tavanneet emme ole näistä ketään eikä varmaan tulla tapaamaankaan, mutta ei se mitään haittaa. Kun ryhmästä lähdimme, niin kyllähän siinä jonkinlaista haikeutta kai oli. Olisimme voineet tietysti jäädäkin, mutta koska emme lue kuitenkaan muiden blogeja, niin se olisi ollut vähän outoa.
Tässä oli oikeastaan vain muutama asia, mitä ikävöimme ulkomailla asumisessa. Mutta ehkä syynä on myöskin se, ettemme enää muista. Olimme kuitenkin “vain” reilun vuoden poissa, joten moni asia jäi kokematta ja moni asia on ehkä jo unohtunut. Ehkä osa asioista virkoaa mieleen tässä kesän aikana.
PS: Tuu seuraamaan Instagramissa.
Kommentoi