Hoi An tarjosi monenlaisia kokemuksia, kuten turistikaupungit yleensäkin tuppaavat tekemään. Yövyimme Hoi Anissa Ngoc Sinh Homestay-nimisessä majapaikassa, joka olikin oikein hyvä valinta. Täällä sujui sekä pyykinpesu että aamiaistarjoilu, mutta myös polkupyörän tai skootterin vuokraus. Olipahan täällä vielä uima-allaskin, jossa oli mukava virkistäytyä pitkän päivän jälkeen. Hinta yötä kohden taisi olla 15 euroa, eli aikalailla samaa hintatasoa kuin kaikki muutkin perushotellit tai majapaikat näillä leveyspiireillä.
Vuokrasimme skootterin hotellilta yhdeksi päiväksi, sillä halusimme käydä vähän rannalla ja muuallakin. Hoi Anissa oli itseasiassa Vietnamin kallein skootterivuokra, taisi olla 250 000 dongia per päivä eli noin kymmenen euroa. Polkupyörän sai tyyliin eurolla, ehkä kahdella, mutta eihän tuolla helteessä jaksanut polkea mihinkään. Eikä oikein muutenkaan kiinnostanut, sillä skootteri mahdollisti matkaamisen myös vähän pidemmällekin huomattavasti kätevämmin. Toki kaupungissa on myös sähköbusseja, takseja ja vaikka mitä muitakin kyytimahdollisuuksia, jos ei itse halua ajaa.
Kokemuksia Hoi Anissa – Niitä riitti
Kävimmekin pyörähtämässä “Hidden Beachilla” joka nimensä mukaisesti ei ole lainkaan salainen. Aasiahan on täynnä näitä “salaisia rantoja” joista kukaan ei tiedä mitään, eikä kukaan ole niistä kuullutkaan. Paitsi että jokainen niistä on täynnä ihmisiä ja jokainen löytyy kun kirjoittaa Google Mapsin hakuun “beach”. Aivan kuten siis tämä Hoi Anin Hidden Beachikin.
Hanne oli itseasiassa käynyt täällä aiemmin vuonna 2015 ja silloin se oli mukavan rauhallinen ranta, jossa valkoista hiekkaa riitti silmänkantamattomiin. Eipä ollut enää, sillä viime syksynä Vietnamin rannikon yli oli pyyhkäissyt kunnon hirmumyrsky ja tuhonnut tuon kyseisen rannan aivan kokonaan. Talot olivat sortuneet, puut kaatuneet ja hiekkarantaa oli jäljellä ehkä 20 metrin läntti. Olihan se vähän surullinen näky istua siellä rantatuolissa keskellä raunioita, mutta minkäs teet.
Palasimme rannalta kaupunkiin, sillä halusimme nähdä jotakin merkittävää ja vanhaa. Kaupungin yksi suosituimmista nähtävyyksistä on nimittäin japanilainen silta Chùa Cau. Tämä kivisilta on avattu ensimmäisen kerran vuonna 1593 joten se onkin sitten todella vanha. No kappas vain, meiltähän tämä jäikin sitten näkemättä, koska silta oli totta kai juuri sopivasti remontissa. Silta oli peitetty isolla pressulla, johon oli printattu sillan kuva. Joka nyt ei ole ihan sama asia….
Hoi An – Kaunis kaupunki täynnä turisteja
Kuten postauksen otsikko sanoo, Hoi An on aivan varmasti koko Vietnamin turistoitunein kaupunki. Ihan kaikkialla (varsinkin keskustassa) on kaikenlaista krääsän, pähkinän tai taideteoksen myyjää. Näiden lisäksi kaupungissa on lukemattomat määrät nuoria naisia, jotka “ystävällisyyttään” pysäyttävät sinut kysyen mistä päin olet. Kun sitten päädyt juttelemaan, paljastuvatkin he jonkun tietyn vaatturiliikkeen sisäänheittäjäksi. Kaikilla on samanlainen tapa esitellä asiansa ja myyntispiikkikin on aivan sama. Jos siis joku nainen tulee pysäyttämään sinut ja kysyy “Hello, where you from?” yllättävän hyvällä englannilla, voit olla aivan varma että hänen tehtävänsä on johdattaa sinut johonkin näistä. Eihän siinä, se on totta kai heidän työtään ja ihan ok, mutta kun tunnissa sinut pysäytetään kolme-viisi kertaa samoilla jutuilla, niin kyllä se alkaa vähän kyllästyttämään.
Hoi An onkin nimenomaan turistikaupunki ja se näkyy. Tarjolla on kaikenlaista museomatkaa, riksakuskeja, torimyyjiä, edellämainittuja vaateliikkeitä (jotka todellakin ovat edullisia ja tekevät laadukkaita kledjuja), ravintoloita ja kahviloita ja ties mitä. Kun ilta sitten saapuu, on keskustan halkaiseva Bon-joki aivan täynnä värikkäillä lyhdyillä koristeltuja veneitä. Puhumattakaan joen ylittävästä An Hoin sillasta, joka on illalla aivan täynnä selfietikkuturisteja. Siis se ihmismassa on jotenkin aivan valtava, joka tuollaiselle pienellekin sillalle mahtuu. Tunnelmaa siis todellakin on.
Kuten sanottua, Hoi An on täynnä mukavanoloisia ja trendikkäitä kahviloita, ravintoloita, sekä baareja. Valokuvaajallehan kaupunki on erinomainen, sillä koko keskusta on UNESCOn maailmanperintökohde ja kaikki rakennukset ovat suojeltuja. Näin myös ravintoloissa näkyy ikä, mutta myös tyyli. Niin sisällä, kuin ulkonakin. Me löysimmekin hauskan baarin, nimeltään TANK, joka oli sisustettu sotateemalla. Seinillä roikkui vanhojen panssarivaunujen osia, sotilaskypäriä, luotiliivejä ja ties mitä. Pöydänjalatkin olivat itseasiassa kranaatteja. Varsin mielenkiintoisen oloinen paikka ja palvelukin oli hyvää. Hinnat olivat tasoa turismi, eli cocktailista sai pulittaa 160 000 dongia, huikeat 6 euroa. Tosin näin kun sen selittää, niin eipä se kovin kallis ollutkaan. Toki TANKissa, kuten kaikissa muissakin ravintoloissa, on kokoajan käynnissä happy hour, eli juomat ovat joko halvempia tai sitten saat niitä kaksi yhden hinnalla.
TANKissa päädyimme myös juttelemaan erään vanhemman aussipariskunnan kanssa muutaman tunnin ajan ja siinähän tuohon cocktail-listaan tulikin tutustuttua. Plus ausseihin. Olivatkin muuten varmaan ensimmäiset australialaiset, joille olemme ikinä jutelleet. Varsin leppoisa pariskunta. Terveiset teille, varmaan luettekin tämän postauksen :)
Hoi Anista Da Nangiin – Yhteen Vietnamin cooleimmista kaupungeista
Hoi An on ehkä vähän sellainen kaupunki, että siellä riittää yksi yö. Tai oikeastaan vain päivä. Fiksumpaa on varmaan mennä Da Nangiin, olla siellä useampi päivä ja yksi näistä päivistä pyhittää Hoi Anille. Senkus menee siitä vain taksilla kaupungista toiseen, matkaa kuluu ehkä puoli tuntia per suunta. Tai sitten vuokraat skootterin Da Nangista ja ajat itse. Sinänsä Hoi Anissa ei tarvitse edes yöpyä, sillä se on todella nopeasti nähty. Ellet nyt sitten lähde pyörimään keskustan ulkopuolelle pohjoiseen tai teetä vaikka häämekkoa, silloin kannattaa varata useampi päivä. Me olimme täällä kolme yötä ja niistä oli kaksi liikaa, meillä meni loppupeleissä aika vain siihen samoja katuja eestaas tallailuun ja syömiseen.
Hoi Anista menimmekin sitten takaisin Da Nangiin pariksi päiväksi, josta sitten lisää ensi kerralla! Siellä näimme esimerkiksi lohikäärmeen. Siis ihan oikean, joka puhaltaa tultakin. Ja vettä. Ja vaihtaa väriä. Aikamoinen maaginen lisko siis kyseessä, joten jäähän seurailemaan!
Vielä loppuun vähän mainostusta; jos olet itse reissuun lähdössä, niin älä unohda matkavakuutusta äläkä myöskään Wisen korttia! Tuo kortti kannattaa oikeastaan hommata etukäteen lompakkoon jo muutenkin, sillä se maksaa vain 7 puntaa (kertamaksu) ja sen jälkeen sinulla on kortti jo valmiina. On nimittäin TODELLA HYVÄ kortti varsinkin Aasian reissuilla. Tai oikeastaan kaikkialla, missä ei ole euroja.
Kommentoi