Kolmen päivää Hoi Anissa riitti, joten oli aika lähteä isompiin ympyröihin. Eli suunnata puolen tunnin päähän Da Nangiin (kutsutaan myös nimellä Danang), Keski-Vietnamin suurimpaan kaupunkiin. Vielä joskus kymmenen vuotta sitten Da Nang oli kuulemma “keskeneräinen” suurkaupunki, mutta millainen Da Nang on vuonna 2023? Aikalailla samanlainen, ainakin osittain.
Da Nangin kaupunki on vähän jännä paikka, sillä siinä on kaksi aikalailla erilaista puolta. Rannan ja joenvälinen (eli itäinen) puoli oli hyvin pitkälti remontissa, sillä lähes joka toinen hotelli oli jollakin tavalla rakenteilla tai keskeneräinen. Mutta ne jotka olivat valmiita, olivatkin sitten aikamoisia ökyilyjä. Tai ainakin ulkoapäin olivat. Itäinen puoli oli myös täynnä erilaisia kasinoita ja monikerroksisia karaokebaareja, sekä pilvin pimein erilaisia ravintoloita.
Da Nangin paras ranta My Khe Beach
Itäisellä puolella on myös kaupungin, ehkäpä myös koko Vietnamin, suosituin ranta; My Khe Beach eli China Beach. Tämä kyseinen rantaviiva yhdessä Non Nuoc Beachin kanssa olivat juurikin se paikka, jonne yhdysvaltalaisjoukot 1960-luvulla rantautuivat. Nykyään ranta on totta kai aivan erilainen, emmekä ihmettele yhtään miksi se onkin niin suosittu. Hiekka on valkoista ja pehmeää, vesi on aina lämmintä ja rantaviivaa riittää Hoi Aniin asti. Ja pidemmällekin. Rannalla on toki useita erilaisia ravintoloita ja bailupaikkoja, lentopallokenttiä, jalkapallokenttiä ja ties mitä, mutta samaan aikaan se on erittäin suosittu paikka myös lenkkeilijöille sekä perheille. Rannalla ei juurikaan ollut länsimaalaisia, oikeastaan vaan paikallisia sekä aasialaisia turisteja. Ei sinänsä ihmekään, sillä Da Nang on yleisestikin kauttakulkupaikka Hoi Aniin, ainakin länsimaisille turisteille, kaupungissa sijaitsevan juna-aseman sekä lentokentän vuoksi.
Läntisellä puolella, Han-joen toisella puolella, on sitten se kaupungin “oikea” keskusta, jossa valtaosa paikallisistakin varmaan asustaa. Oikeastaan se alkaa jo itäisen osion puolelta, mutta kuitenkin. Täältä löytyy sitten yömarkkinoita, kauppakeskuksia ja kaikkea muuta mahdollista. Myös yöelämä on aivan erilaista tällä puolella, sillä lähestulkoon kaikki turismi on nimenomaan tuolla itärannalla.
My Khe Beach oli muutenkin ihan ykkösjuttu koko kaupungissa. Vaikka yleisesti tykkäämmekin rauhallisista paratiisirannoista joissa ei jengiä juurikaan näy, niin kaikesta ihmismassasta huolimatta täällä oli todella rauhallinen ja chilli tunnelma. Ihmiset ottivat TikTok-videoita, rakentelivat hiekkalinnoja, lennättivät leijoja ja fiilistelivät auringonlaskua vähän niinkuin yhdessä isossa porukassa. Varsinaisia auringonottajia ei oikeastaan ollut, eikä myöskään satoja aurinkovarjoja mitä varsinkin Euroopan lomakohteissa on aivan liikaa. Ehkä kaikki tämä yhdessä sai meidätkin pitämään rannasta, mutta myös Da Nangista.
Vaikka rannalla olikin kuitenkin väkeä, niin jotenkin outoa oli että muualla sitä väkeä ei sitten ollutkaan. Ravintoloissa oli tilaa, tiellä ei kävellyt juuri muita ihmisiä ja liikennettäkin oli vähän. Tilaa siis todellakin on, vaikka kävelisit keskellä autotietä. Tämä kun ei mikään itsestäänselvyys Vietnamissa ole. Kävimme syömässä Nhà Hàng Chay Tâm Châu-nimisessä ravintolassa ja mietimme sisään mentäessä, että onkohan se edes auki kun ketään ei näy missään. Mutta olihan se, asiakkaita vain ei ollut. Työntekijätkin vaikuttivat jotenkin hämmentyneiltä, kun me kävelimme sisään. Ruoka ravintolossa oli kyllä hyvää ja tilasimme sitä vähän liikaakin. Eipä siinä, koko alla oleva setti maksoi 345 000 dongia eli 13 euroa.
Da Nang – Diginomadin unelmakaupunki
Parasta Da Nangissa on nimenomaan se omanlaisensa tunnelma ja rauhallinen fiilis, huolimatta siitä että siellä asuu liki pari miljoonaa ihmistä. Oikeastaan tämä iski parhaiten kasvoille siinä vaiheessa, kun eräässä puistossa jotkut paikalliset olivat virittäneet boomboxin tuolille, laittaneet siitä aasialaista poppia soimaan ja tanssivat porukalla salsaa. Pakko myöntää, että tuli vähän sellanen “asuisinpa täällä”-fiilis. Ei siis ihme, että monet digital nomadit ja expatit asuvat nimenomaan Da Nangissa.
Toisin kuin monessa muussa kaupungissa, Da Nangissa pystyy myös kävelemään oikeastaan kaikkialle. Niinhän mekin teimme, eikä täällä ollut sen suhteen mitään ongelmaa. Edes jalkakäytäviä ja kävelykatuja ei ole blokattu täyteen skoottereita ja ties mitä katukojua, vaan ne ovat siististi ja organisoidusti omilla paikoillaan (ainakin niillä seuduilla, missä me pyörimme). Kaupungin ajotietkin ovat todella leveitä, joten autoja mahtuu sekaan runsaastikin. Eikä niitä oikeastaan edes niin paljoa olekaan. Sellaista Ho Chi Minh City-tyyppistä skootterikaaosta täällä ei näe ollenkaan, paitsi nyt yömarkkinoilla oli “pikkuinen poikkeus”. Mutta siihen on ihan varmasti syynsäkin, sillä kaikki haluavat aina nähdä Da Nangin kuuluisan lohikäärmeen. Niin myös me.
Da Nangin lohikäärmesilta
Jos kirjoitat Googlen kuvahakuun “Da Nang”, tiedät heti millainen lohikäärmesilta on. Ei, se ei ole se käsisilta joka tulee ensimmäisenä, vaan heti sen jälkeen. Kyseessä on sattumoisin 666 metriä pitkä silta, jota koristaa valtavan kokoinen lohikäärme. Ja koska olemme Vietnamissa, niin totta kai lohikäärme on paljon enemmän kuin metallista värkätty muotti. Päivisin lohikäärme loistaa komeasti kultaisena, mutta viikonloppuisin iltayhdeksältä alkaa tapahtua. Lohikäärme valaistaan vaihtuvin värein ja se sylkee vuorotellen tulta sekä vettä. Postauksen lopusta näet tästä vielä videon.
Silta suljetaan liikenteeltä esityksen ajaksi ja tällöin lohikäärmeen voi nähdä ihan vierestäkin varsin helposti. Ihmisiä on toki aivan jäätävät määrät, joten helpompaa onkin melkein suunnata lähistöllä olevaan Molly Cafe-kahvilaan ja sen katolle. Kannattaa toki olla ajoissa, sillä et ole sitten ainoa joka on löytänyt tämän saman paikan. Ja huom; katolle päästäksesi sinun tulee ostaa juoma alakerrasta. Ostat sitten vaikka limpparin joka maksaa pari euroa, niin se riittää. Kahvilan katolta näkee myös vieressä olevan Rakkauden sillan varsin hyvin, joten kannattaapa tuolla piipahtaa muutenkin ihailemassa jokivartta.
Lohikäärmesillan vieressä on myös paikallisten suosima Son Tra Night Market. Täällä piipahdimme parilla bissellä ja olimme muuten aivan varmasti ainoat länsimaalaiset. Varmaan koko Night Marketilla, sillä tämä oli nimenomaan paikallisten paikka. Tai aasialaisten turistien.
Marble Mountains ja My Son Sanctuary
Kävimme myös tutustumassa pariin nähtävyyteen Da Nangissa, Marble Mountainsiin sekä My Son Sanctuaryyn. Näistä jälkimmäinen on UNESCOn maailmanperintökohde ja samalla yksi maailman vanhimmista hindu-uskontoon liittyvistä temppelikomplekseista. Temppelit ovat rakennettu joskus vuosien 300-1400 välillä, mutta toki ovat osittain tai kokonaan tuhoutuneet Vietnamin sodassa. Nykyään näitä on sitten restauroitu ja kaivettu esiin enemmänkin ja kaivetaan koko ajan vain lisää. Aluetta ilmeisesti hoidetaan Intian valtion kanssa, joka toimii samalla myös rahoittajana restaurointihankkeelle. Emme ottaneet mitään opastettua kierrosta, mutta salakuuntelimme paikalla olevia oppaita ja luimme kylttejä, joten nämä meidän tiedot eivät sitten tässäKÄÄN asiassa ole ihan faktoja. Oli kuitenkin upea nähdä jotakin, joka on ollut pystyssä lähes pari tuhatta vuotta. Samaan aikaan oli kuitenkin vähän surullista nähdä, kuinka joidenkin rakennusten tilalla oli vain pommin tekemä kraateri.
Marble Mountains sen sijaan oli todella hämmentävä paikka. Kyseessä on siis vuoristo, jonka sisällä Vietkong piti sodan aikana esimerkiksi sairaalaa. Vuoren sisällä pääsee kulkemaan todelle jyrkkiä ja kapeita portaita pitkin lähes ylös saakka, josta aukeaakin upeat näköalat pitkälle lähiympäristöön. Huomio toki siinä, että kiipeäminen on aika vaarallista touhua, sillä eihän Aasiassa mitään kaiteita ja kunnon portaita ole ikinä. Ei siis todellakaan heikkohermoisille, kuten Hannelle. Hän kävi nynnyilemään jo puolivälissä ja totesi erään neulansilmämutkan kohdalla “Juu fuck that!” ja lähti takaisin alas. Markus meni ylös saakka, mutta toisaalta eipä siellä nyt hirveästi nähtävää ollut, muuta kuin se näköala ja yksi patsas.
Marble Mountains koostuu viidestä eri vuoresta, jotka on nimetty eri elementtien mukaan; metalli, vesi, puu, tuli, sekä maa. Meillä ei valitettavasti ole mitään hajuakaan miten tämä käytännössä näkyy, mutta jotakin alttaria erilaisin kuvioin tuolla vuoriston sisällä kuitenkin oli. Ehkä hämmentävintä oli kuitenkin mennä erästä ahdasta tunnelia pitkin luolaan, jossa törmäsi patsaaseen, jossa naista sahattiin kahtia. Toisessa patsaassa demonihahmo piti lapsen irtopäätä kädessään ja ympärillä oli lapsia esittäviä patsaita, joilta oli poistettu sydämet. Ihan perussettiä selvästikin. Ei vain tullut ihan ennakkotiedoissa vastaan, että tällaista tulisi eteen. Kun paikkaa googlaili, näkyi vain kauniita näköaloja ja lohikäärmepatsaita, ei mitään kuolleita vauvoja ja demoneja.
Yöpyminen Da Nangissa
Meidän hotellimme, nimeltään Nature Hotel & Spa, sijaitsi aikalailla puolivälissä rantaa ja jokivartta. Tästä oli todella kätevä kulkea molempiin suuntiin, niin rannalle kuin modernimpaan keskustaankin. Hotelli oli sinänsä ihan ok, mitä nyt huone näytti joltakin brittiherttuan hovilta. Sisustuksessa oli varmaan otettu mallia ranskalaisajoilta tai mistälie, mutta olihan se ainakin omanlaisensa. Hotellissa oli myös kattoterassi, mutta jostain syystä sinne ei vain päässyt. Aamupala oli “ihan ok”, silloin kun sitä oli saatavilla. Perinteinen hotellibuffettihan se oli, mutta todella karulla valikoimalla. Vähän riisiä ja erilaisia lisukkeita, sekä Pho-keittoa. Ja kahvia, joka oli varmaan keitetty pannuun joskus viime syksynä ja nyt lämmitetty uudelleen. Yhden hörpyn jälkeen totesimme molemmat, että hyi helvetti emmekä enää siihen koskeneet. Varmaan hikisimmältäkin rekkaukkohuoltsikalta on saanut parempaa kahvia jo 60-luvulta, kuin tästä “neljän tähden hotellista”. Palvelu oli hyvää ja nukkumiseen hotelli oli oikein hyvä. Ja mikä parasta pitkässä parisuhteessa; erilliset sängyt! Ei ihme että tuli nukuttua hyvin kun sai nukkua ihan omassa sängyssä. Yö maksoi täällä parikymppiä, joka on aika perus hinta mistä tahansa hotellista.
Da Nang – Kokemuksia jokaiselle
Näin jälkikäteen Hoi Anista lähdön jälkeen tuli fiilis, että olisi pitänyt tulla vaikka viikoksi Da Nangiin ja ottaa sitten vaikka päiväreissu Hoi Aniin. Meillä tämä meni vähän toistepäin, mikä oli harmi. Da Nangissa olisi ollut paljon enemmän tutkittavaa ja fiilis kaupungissa oli vaan niin paljon parempi ja aidompi. Kaupungissa ei myöskään ollut kaikenmaailman paskantyrkyttäjää joka nurkassa tarjoamassa jotakin korttia, hattua, pähkinöitä tai veneajeluja, kymmeniä kertoja päivässä. Ei ihmekään, että diginomadit ja expatit muuttavat nimenomaan Da Nangiin. Kaupunki kehittyy varmasti aivan huikeaa vauhtia ja onkin jo parin vuoden päästä varmasti jo todella suuri nimi Aasian diginomad-skenessä. Ja toki myös turisteille, sillä Vietnamiinhan pääsee pian kolmen kuukauden turistiviisumilla. Aivan älyttömän hyvä juttu kaikkien kannalta, sillä turistit tuovat aina rahaa ja mitä pidempään he maassa oleilevat, sitä parempi kaikille. Saisi ottaa Thaimaakin mallia ja heittää helvettiin sen kuukauden viisumin pikkuhiljaa.
Da Nangista hyppäsimmekin jälleen junaan, sillä pohjoisessa meitä odotti Phong Nha ja Markuksen ruokamyrkytys.
Kommentoi