“Olimme molemmat olleet vakitöissä jo useita vuosia, asuimme Helsingin kantakaupungissa mukavassa vuokra-asunnossa ja kaikki tuntui olevan ”ihan ookoo”. Silti molemmilla takaraivossa jyskytti ajatus siitä, onko tämä nyt sitä mitä tässä tehdään vähintään eläkeikään saakka? Käydä 40 tuntia viikossa työssä, joka tuntuu molemmista lähinnä pakkopullalta, pelkästään odottaen sitä usean viikon kesälomaa jolloin voisi ja pystyisi lähtemään pariksi viikoksi lomalle jonnekin sopivaan kohteeseen ja palata sitten takaisin Suomessa odottavaan oravanpyörään, jossa tämä toistuu vuodesta toiseen”
Pitkälle ollaan päästy tuosta kappaleesta, jonka ensimmäiseen postaukseemme kirjoitimme. Nykyäänhän tilanne on siis lähes sama, paitsi että Hanne käy töissä 30 tuntia viikossa. Edistystä siis! No okei, on tässä nyt jotain muutakin muutosta tapahtunut. Jos ei muuten, niin ainakin kokemusten kannalta. Hannellehan tämä on vähän kinkkinen tilanne, sillä ikävä maailmalle on kova, Suomi on aivan perseestä ja oma naamakin vituttaa niin ettei peiliinkään viitsi katsoa. Ehkä “pientä” masennusta havaittavissa, mutta kelläpä suomalaisella nyt ei sellaista olisi jossakin vaiheessa? No varmaan Markuksella, mutta noin niinkuin yleisesti siis.
Vapaa-aika meillä menee edelleenkin aikalailla Torin ja Facebookin Marketplacen selaamisessa, josta onkin kyllä löytynyt paljon vaikka ja mitä. Koti näyttääkin jo ihan kodilta, mitä nyt vähän viherkasveja, tauluja ja pientä muuta sisustuselementtiä kaivataan. Pikkuhiljaa kuitenkin! Instagramista voi muuten käydä vaikka katselemassa miltä nykyinen kotimme näyttää, joten tervetuloa “kylään”!
Kuka tätä blogia lukee?
Kuten varmaan kaikki ovat huomanneetkin, motivaatio blogin ylläpitoon ei ole tällä hetkellä kovinkaan korkea. Tämä on varmaan lifestyle-bloggaajilla hyvinkin yleinen ongelma jossain vaiheessa “blogiuraa”, varsinkin tässä vaiheessa kun maailmantilanne on mitä on.
Mikä älyttömintä kuitenkin; vaikka me emme kirjoitakaan blogia niin lukijoita silti riittää. Kuka tätä blogia oikeastaan edes lukee? Viikko sitten olimme vielä Blogit-listalla sijalla 11, mutta eilen olimme sijalla kahdeksan. Emmekä ole kirjoittaneet edes mitään lähes kahteen viikkoon. Nähtävästi lukijoita täällä siis kuitenkin on, mikä on kyllä aivan mahtava juttu. Meillä nyt ei vain ole oikein mitään kerrottavaa itsestämme, koska arki kuluu ihan samalla tavalla kuin muillakin eikä tässä oikein voi missään käydäkään. Ravintolat nyt sentään ovat jo auki, vaikkakin aika rajoitetuin aukioloajoin. Ehkä käymme viikonloppuna ottamassa märkää oikein kunnolla ja kirjoitamme sitten aamuyöstä mitä silloin on mielessä!
Onneksi saamme sentään edes vieraita viikonloppuna, niin tulee vähän nähtyä muitakin ihmisiä kuin toisiamme, työkavereita ja asiakkaita.
Voisimme tietysti ottaa kantaa moneenkin asiaan, kuten VTVGateen, nykyiseen hallitukseen, Ano Turtiaiseen, turkistarhaukseen, Veikkaus-monopoliin ja vaikka mihin, mutta me emme ole kuitenkaan sellaisia bloggaajia. Olemme huudattaneet ihmisiä jo ihan tarpeeksi omilla valinnoillamme ja Thaimaa-mielipiteillämme, joten emme halua herätä jonakin aamuna kommenttiboksin ollessa turvoksissa ties minkälaista palautetta. Jos tämä on rajoitteena blogin menestymiselle ja siihen, ettei meistä tule ikinä Suomen kuuluisinta bloggaajapariskuntaa, niin olkoon sitten niin. Ja realistisesti ajateltuna, tällä kirjoitusaktiivisuudella ei kyllä siihen tasoon ole mitään asiaa.
Laitathan meidät seurantaan Instagramissa? Siellä nimittäin olemme HUOMATTAVASTI aktiivisempia nyt ja jatkossakin!
Kommentoi