Kirjoitimme muutama kuukausi sitten blogipostauksen otsikolla “Blogiyhteistyö: Ulkomailla asuvat suomalaiset“, johon keräsimme ulkosuomalaisten bloggaajien vastauksia kymmeneen eri kysymykseen. Koska postauksesta tuli niin suosittu, oli selvää että teemme vielä jatkoa ja nyt sen aika on tullut! Tässä postauksissa haastattelussa oli väkeä niin Aasiasta, kuin Euroopastakin, mutta myös Australiasta. Ota siis mukava asento ja siirry matkalle maailman ympäri!

Mukana yhteistyössä ovat seuraavat bloggaajat:

• Life in English
• Wonderworld of Noora
• Marika Vuorinen
• Kirjeitä Shangaista
• I don’t speak Polish
• Otto Lilja
• Konalla

Life In English

1. Kuka olet ja missä asut?

Olen Anu, olen asunut Perthissä Länsi-Australiassa vuodesta 2011. Mutta: tarkalleen ottaen tällä hetkellä asun Ranskassa anoppilassa, mieheni ja taaperomme kanssa. Tälle vuodelle aikomamme maailmanympärimatka tyssähti koronan vuoksi ja tilanne on heitellyt meitä maasta toiseen sukulaismajoituksen perässä. Suomessa oleilimme joululta juhannukselle.

2. Miksi muutit juuri siihen maahan, jossa nyt asut?

Australiaan muutin, koska se kuulosti aurinkoiselta ja letkeältä paikalta. Muutto oli alunperin veljeni idea. Hän halusi lähteä kavereidensa perässä Australiaan working holiday-vuodelle. Kuunneltuani hänen hehkutustaan ideasta kuukausitolkulla, kypsyi oma päätökseni. Irtisanouduin silloisesta vakityöstäni, myin ja lahjoitin pois kaiken omaisuuteni matkalaukullista lukuunottamatta ja hyppäsin koneeseen. Veljeni ei itse asiassa ole vieläkään käynyt Australiassa, sillä hän päätyi muuttamaan Etelä-Amerikkaan!

3. Mitä teet tällä hetkellä, opiskeletko vai oletko työelämässä?

Olen ollut työelämässä koko sen ajan, minkä olen Australiassa asunut. Tosin olen myös ohessa opiskellut, minusta tuli filosofian tohtori monivuotisen tahkoamisen jälkeen tänä vuonna. Opinnot suoritin suomalaiseen yliopistoon eli olen matkustanut Suomeen vuosittain opintosuoritusten vuoksi ja tehnyt paljon etänä: sähköpostitse, omin nokin ja Skypessä. Tutkijakoulutus on hyvin itsenäistä eli suurin osa opinnoista olisi ollut omaehtoista pakertamista Suomessakin.

4. Mitä vastoinkäymisiä olet kokenut uudessa maassa?

Ha, mitähän tähän listaisi! Eniten kämmäilyjä sattui alussa, ja ne liittyvät usein siihen, että olin aika yksin, ilman paikallista tietämystä, kontakteja ja neuvoja. Olen pari kertaa joutunut tilanteeseen, joissa hätämajoituin tutun luona, koska en päässyt kotiin. Ensimmäisellä kerralla uudessa vuokrakodissani oli järkyttävä torakkaongelma ja sen kauttaaltaan myrkytys esti yöpymisen. Toisella kertaa lukitsin itseni vahingossa ulos eikä perthiläisissä kerrostaloissa yleensä ole isännöitsijää, vaan tarvitaan lukkoseppä. Illankähmässä en sellaista saanut, joten yövyin kollegan lattialla joogamaton päällä. En noissa yöpymistilanteissa vielä tuntenut kovin hyvin näitä kahta naista, joilta apua sain, mutta sittemmin meistä tuli hyviä ystäviä.

5. Mainitse kolme hyvää ja kolme huonoa asiaa asuinmaastasi?

Hyvää:

• Aurinko
• Ystävät
• Leppoisa elämäntyyli

Aussit ovat maineensa veroista rentoa kansaa ja suurin osa on mukavia noworries-ihmisiä

Huonoa:

• Eristyneisyys
• Pelkovetoinen politikointi
• Saarivaltiomentaliteetti.

Huonot puolet ovat paljastuneet uudella lailla nyt koronan myötä. Australian hallitus on viime kuukaudet vetänyt aivan omaa linjaansa koronataistelun tiukkuudessa, eikä maahan saa matkustaa tai sieltä poistua ilman monimutkaisia ja kalliita erityisjärjestelyjä. Omakohtaisesti tämä tarkoittaa, että asumme juurikin täällä Ranskassa, koska emme pääse palaamaan kotiin Australiaan nyt. Toivottavasti pian kuitenkin.

6. Mitä kaipaat Suomesta?

Sukulaisia, saunaa ja salmiakkia! Olen asunut Suomesta poissa yhteensä vuosikymmenen neljässä eri maassa. Alussa kaipasin Suomea paljon vahvemmin ja laajemmin. Ikävöin luontoa, kesämökkeilyä, joulukuusta, ruokia, tuoksuja, näkyjä, kavereita… vietettyämme tänä vuonna kuusi kuukautta Suomessa en pahemmin kaipaa mitään, kiintiö on tankattu täyteen. Paitsi noita kolmea edellämainittua.

7. Aiotko palata joskus Suomeen ja jos, niin miksi?

Varmasti monenmonta kertaa erimittaisille visiiteille. Mutta jos tarkoitat paluumuuttoa, en osaa vastata. Kuten sanottua, en sukulaisten ja läheisten lisäksi suuresti kaipaa Suomea, vaikka siellä käynneistä aina pidänkin. Lisäksi ranskalaisen mieheni järkevä työllistyminen Suomessa arveluttaa. Hän ei myöskään oikein kestä Suomen talvea – liian pitkä, pimeä ja ankea – enkä itsekään ole talvifani. Pikkupoikamme vuoksi voisin harkita pidempiä oleiluja Suomessa, mutta paluumuutto ei ole tällä hetkellä kalenterissa.

8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muuttamisessa tai sinne sopeutumisessa?

Ehkä ennakko-odotusten romuttuminen, ja se, että ulkomailla voi hetkittäin kokea olevansa todella yksin. Olen asunut aiemmin Unkarissa, Kanadassa, Australiassa ja nyt Ranskassa. Kulttuurishokki on seurannut joka kerta, ja sen tunnistaminen ja käsittely on ehdoton sopeutumisen edellytys. Kunnolla maahan asettuminen vie vuosia. Aluksi en tajunnut, että prosessia ei voi henkisesti, fyysisesti tai tunnetasolla nopeuttaa. Pahinta on syrjinnän ja rasismin kokeminen maahanmuuttajana, vaikken sitä kohtaa yhtä avoimesti kuin moni muu.

9. Kerro jokin asia asuinmaastasi, jota turisti harvoin tietää?

Hmm… Australiasta suomalaiset eivät tunnu käsittävän, että siellä voi olla TOSI kylmä, eritoten sisätiloissa. Aussitalot eivät yleensä ole eristettyjä kuten suomalaiset kodit, eikä niissä läheskään aina ole lämpöpattereita. Talviaikaan Perthissä ulkolämpötila voi olla nollan ja +10:n välillä, sisätilat eivät tästä kauas jää. Moni aussisuomalainen on todennut, ettei ole koskaan palellut yhtä paljon kuin muutettuaan Down Underiin. Ranskasta puolestaan turistit ehkä eivät tiedä, että ranskalaiset eivät vastusta englanninpuhumista ylpeyssyistä, vaan heitä ujostuttaa puhua: moni ei ole oppinut sitä koulussa hyvin, ja ne vähätkin opit ovat unohtuneet. Itse koen suurta sympatiaa englantia sopertavaa ranskalaista kohtaan, koska minulle on yhtä vaikeaa puhua ruotsia.

10. Miten lähipiirisi suhtautui, kun kerroit heille poismuutostasi?

En oikein enää muista, koska muutosta on lähes vuosikymmen. Taisivat vain hymähdellä, että jaahas. Alunperin reaktiot eivät olleet vahvoja, koska en itsekään tiennyt, kauanko olisin poissa. Kun ulkomailla asuminen venyi vuosiksi, sukulaiset ja ystävät taisivat sopeutua siihen hieman huomaamattaan. Tosin nyt paluumuutettuamme Suomeen puoleksi vuodeksi olen saanut paljon enemmän kyselyjä, emmekö kuitenkin muuttaisi Suomeen tai edes Eurooppaan. Tähän en voi kommentoida muuta kuin että koskaan ei pidä sanoa ei koskaan.

Anun elämästä Ranskassa ja Australiassa voit lukea hänen Life In English-blogistaan.

Wonderworld of Noora

1. Kuka olet ja missä asut?

Olen Noora, 32-vuotias kahden lapsen äiti. Olen kotoisin Espoosta. Asun tällä hetkellä Berliinissä Saksassa, muutimme tänne juuri Tallinnasta.

2. Miksi muutit juuri siihen maahan, jossa nyt asut?

Muutimme Saksaan elokuun 2020 alussa mieheni työn vuoksi. Aiemmin olemme asuneet Puolassa, Ugandassa ja Virossa. Mieheni työ vie meitä muutaman vuoden välein ennalta määrittelemättömiin kohteisiin – täällä Berliinissä olemme nyt todennäköisesti kolmisen vuotta. Mieheni on saksalainen, joten olisimme ehkä muutenkin jossain vaiheessa päätyneet tänne.

3. Mitä teet tällä hetkellä, opiskeletko vai oletko työelämässä?

Olen sertifioitu vegaanisen ravitsemuksen valmentaja ja sisällöntuottaja. Tällä hetkellä panostan oman ravitsemusvalmennusta tarjoavan firman toimintaan. Lisäksi teen osa-aikatyötä suomenkielisen sisällöntuotannon parissa hakukoneoptimointia tarjoavassa yrityksessä Berliinissä. Suoritan myös äidin ja lapsen vegaanisen ravitsemuksen syventäviä opintoja, ylläpidän muutamia sosiaalisen median tilejä ja kirjoitan omaa blogiani.

4. Mitä vastoinkäymisiä olet kokenut uudessa maassa?

Toistaiseksi muuttomme on mennyt oikein sujuvasti. Kesähelteet hieman kävivät hermoon ja toki uuteen kulttuuriin sopeutuminen aina ottaa aikansa. Onneksi osaan jo kieltä eikä kulttuurikaan ole minulle vieras. Itseäni eniten ihmetyttänyt asia on lasten päiväkodin erittäin hidas aloitus – käsitykseni mukaan monet vanhemmat ottavat sopeutumisjaksoa varten useamman viikon lomaa töistä, mutta meille se ei uusien töiden aloittamisen takia ole oikeastaan mahdollista eikä päiväkodin väki ole tullut asiassa paljoakaan vastaan. Olen ihmetellyt myös asuntomarkkinoita, jotka vaikuttavat vuokraajan kannalta villiltä länneltä. Olimme onnekkaita, kun löysimme sopivan asunnon tuttavien kautta.

5. Mainitse kolme hyvää ja kolme huonoa asiaa asuinmaastasi?

Hyvää:

• Ruoan hinta
• Luomu- ja lähiruoan saatavuus ja valikoima
• Berliinin vehreys ja luonnonläheisyys

Huonoa:

• Berliinin epäsiisteys
• Vanhanaikaisuus
• Raskas byrokratia

Näin ensivaikutelman perusteella positiivista on ruoan hinta, luomu- ja lähiruoan saatavuus ja valikoima ylipäätään. Berliini on yllättänyt vehreydellään ja luonnonläheisyydellään. Saksa on niin suuri maa, että tämä ensimmäinen nyt on lähinnä Berliinin negatiivinen puoli – täällä on mielestäni todella likaista, roskaa ja kaikenmaailman sontaa on joka nurkassa. Me onneksi asumme sivussa vilkkaimmilla alueilta, joten roskaakin on vähemmän. Epämääräistä porukkaa on paljon enemmän kuin Tallinnassa (mikä on tällä ihmismäärällä ihan luonnollista) enkä tunne oloani yhtä turvalliseksi. Vanhanaikaisuus ja raskas byrokratia lienevät monen tuntemia saksalaisen kulttuurin huonoja puolia, joihin olemme jo itsekin törmänneet.

6. Mitä kaipaat Suomesta?

Perhettäni, ystäviä, sujuvaa kommunikointia ilman kielimuuria. Raikasta ilmaa. Siisteyttä.

7. Aiotko palata joskus Suomeen ja jos, niin miksi?

Minulla ei ollut Suomesta lähtiessäni tarvetta muuttaa takaisin, mutta lapset ovat muuttaneet käsitystäni. Haluaisin heidän tuntevan itsensä (myös) suomalaisiksi, ymmärtävän meidän kulttuuriamme ja tietysti puhuvan sujuvaa suomea. Lisäksi oman perheen ikävä on kasvanut lasten myötä. Joten haluaisin lähivuosien aikana asua ainakin muutaman vuoden Suomessa, toivottavasti se onnistuu.

8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muuttamisessa tai sinne sopeutumisessa?

Se, etten voi kommunikoida yhtä tehokkaasti kuin Suomessa. Ja se, etten ehkä aina osaa käyttäytyä kunkin kulttuurin mukaan. Tukiverkoston puuttuminen on myös ulkomailla asumisen negatiivisimpia puolia. Vaikeinta jatkuvasti muuttamisessa on löytää uusia luotettavia ihmisiä ja uudet rutiinit.

9. Kerro jokin asia asuinmaastasi, jota turisti harvoin tietää?

Itsekin olen täällä vielä ihan turisti, joten en ole varma osaanko sanoa tähän mitään. Ehkä turistina ei tule huomanneeksi kuinka vihreä ja “merellinen” (täällä siis paljon jokia ja järviä) Berliini on. Ehkä myöskään ruoan edullisuutta kaupassa ei tule huomanneeksi pikaisella pyrähdyksellä.

10. Miten lähipiirisi suhtautui, kun kerroit heille poismuutostasi?

Suomesta muutosta on jo reilu kahdeksan vuotta, joten en ihan tarkalleen muista. Vanhempani olivat päällisin puolin tyyniä ja antoivat tukensa muutolleni, vaikka varmasti pinnan alla kuohui. Olin puhunut ulkomaille muutosta jo pitkään, joten se tuskin oli lähipiirille yllätys. Se, että muutin Puolaan lähes tuntemattoman miehen luokse, saattoi olla shokki jollekulle.

Nooran perhe-elämästä ja hänen vegaanisesta ravitsemusvalmennuksesta voit lukea hänen Wonderworld of Noora- blogistaan.

Marika Vuorinen

1. Kuka olet ja missä asut?

Olen Marika, 27-vuotias entinen turkulainen ja nykyisin asun Varsovassa. Olen koulutukseltani medianomi (mainonnan suunnittelu, copywriter) ja vapaa-ajalla nautin kirjoittamisesta, käyn kuntosalilla ja vietän lautapeli-iltoja.

2. Miksi muutit juuri siihen maahan, jossa nyt asut?

Päädyin Puolaan puolivahingossa. Olen aina halunnut asua ulkomailla ja vuoden 2018 loppupuolella tajusin, että nyt on oikea aika lähteä. Unelmoin auringosta, uimarannasta ja palmupuista, mutta lähdin etsimään tulevaa kohdetta työpaikka edellä. Löysinkin mielenkiintoisen työpaikkailmoituksen, jossa etsittiin suomenkielistä videopelitestaajaa. Työnkuva kuulosti liian hyvältä ollakseen totta, mutta päätin silti hakea. Muutamaa viikkoa myöhemmin sain puhelun ja sovimme työhaastattelusta. Vajaa kahta kuukautta myöhemmin istuinkin koneessa kohti Puolan pääkaupunkia. En koskaan kuvitellut asuvani Varsovassa, mutta mainittakoon, että täältäkin löytyy ranta, lämpöasteita on enemmän kuin Suomessa ja täällä on myös yksi palmupuu.

3. Mitä teet tällä hetkellä, opiskeletko vai oletko työelämässä?

Tällä hetkellä toimin projektipäällikkönä. Aloitin työurani täällä pelitestaajana, nautin työstä paljon, mutta puolen vuoden jälkeen minulle tarjoutui mahdollisuus työskennellä projektipäällikkönä. Olen työskennellyt nykyisessä positiossani hieman päälle vuoden ja maaliskuusta asti olen tehnyt etätöitä. Olen erittäin tyytyväinen nykyiseen tilanteeseeni.

4. Mitä vastoinkäymisiä olet kokenut uudessa maassa?

Olen onnekkaassa asemassa, että en ole juurikaan kokenut vastoinkäymisiä. Ainoastaan vuosi sitten kadotin puhelimeni, ja koska käytän pääosin suomalaista liittymääni, niin jouduin odottamaan hieman päälle viikon SIM-kortin saapumista. Minulla kuitenkin oli varmuudeksi varapuhelin, johon ostin halvan liittymän, jolla pärjäsin tämän ajan. Lisäksi ensimmäisten viikkojen aikana en ollut tietoinen Puolan ”shopping Sundays” -politiikasta, eli kaupat ovat auki ainoastaan tiettyinä sunnuntaina. Tämä aiheutti alkuun hieman kommelluksia, ja päädyinkin usein syömään pikaruokaa sunnuntaisin.

5. Mainitse kolme hyvää ja kolme huonoa asiaa asuinmaastasi?

Hyvää:

• Keskeinen sijainti
• Edullinen hintataso
• Maan monipuolisuus

Olen kuullut tämän kysymyksen usein ystäviltäni, ja jälleen kerran voisin luetella hyviä puolia loputtomiin. Ensimmäisenä hyvistä puolista mainittakoon keskeinen sijainti; pääsen (normaaliolosuhteissa) matkustamaan helposti niin Suomeen kuin muuallekin Eurooppaan. Toisena mainittakoon edullinen hintataso. Varsova on tietysti hieman muuta maata kalliimpi, mutta yleisesti täälläkin on edullista. Esimerkiksi kolmen kuukauden julkisen liikenteen kulkukortti maksaa 280 zlotya (63,71 €, hinta tarkastettu 24.8.) ja siihen sisältyy bussien lisäksi lähijunat, raitiovaunut sekä metroyhteydet. Kolmantena sanottakoon maan monipuolisuus. Varsova itsessään on miljoonakaupunki pilvenpiirtäjineen, mutta pohjoisesta löytyy rantalomaan sopivat puitteet ja etelän vuoristossa pääsee laskettelemaan. Maasta löytyy niin luontoa, järviä kuin historiallisia nähtävyyksiä.

Huonoa:

• Poliittinen tilanne
• Kaupat ovat sunnuntaisin kiinni
• Rasismi

Huonoja puolia on vaikeampi miettiä, mutta nostetaan esille maan poliittinen tilanne. En itse juurikaan ole poliittisesti aktiivinen, mutta tänä vuonna käydyt vaalit ovat puhututtaneet myös omassa kaveripiirissäni. Lisäksi jos mietin henkilökohtaista elämääni, niin kauppojen sunnuntaiaukiolojen puute tuntuu vanhanaikaiselta. Kolmas huono puoli on sellainen, jota en ole itse kohdannut ollenkaan, mutta saan silloin tällöin lukea esimerkkejä paikallisista Facebook-ryhmistä. Nimittäin rasismi. Omalle kohdalleni tätä ei ole sattunut ja itse pidän puolalaisia todella puheliaina, ystävällisinä ja avoimina, mutta tiedän, että ennakkoluulot ovat vahvoja täällä.

6. Mitä kaipaat Suomesta?

Perheen ja ystävien lisäksi kaipaan monia ruokia. Turkulaisena vähemmän yllättäen Hesburger on usein ajatuksissani ja vierailen siellä aina Suomessa käydessäni. Lisäksi Fazerin sininen, salmiakki, täytelakut ja American-dippi ovat sellaisia, joita on vaikea korvata. Raahaankin näitä herkkuja kotiin aina mahdollisimman paljon. Kaipaan myös Suomen metsiä ja luontoa. Vaikka Varsovassakin on metsää ja luontoa, on ilmasto erilainen. Varsovan, ja oikeastaan koko Puolan, ilmanlaatu on huomattavasti heikompi, mutta siihen tottuu yllättävän nopeasti. Nykyään onneksi monet verkkokaupat tarjoavat postitusta Eurooppaan ja täällä myös paikallinen Suomi-seura järjestää välillä myyjäisiä, joista voin kotimaan herkkuja itselleni ostaa.

7. Aiotko palata joskus Suomeen ja jos, niin miksi?

Tämä on vaikea kysymys, johon en osaa sanoa juuta enkä jaata. En usko, että Varsova on kaupunki, jossa haluan viettää loppuelämäni. Tämä johtuu siitä, että olen kasvanut meren äärellä, joten kaipaan sen läheisyyttä. Olen kuitenkin juuri nyt onnellinen täällä, joten en suunnittele myöskään lähtöä vielä.

8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muuttamisessa tai sinne sopeutumisessa?

Ulkomaille muuttaminen sujui erittäin sulavasti omalta osaltani. Tästä kuuluu iso kiitos tietysti perheelleni, joka auttaa (vieläkin) mm. säilömällä tavaroitani. Aluksi suurin ongelma oli kielimuuri, sillä puolan kieli on todella erilaista verrattuna suomeen. Onneksi Varsovassa puhutaan suhteellisen hyvin englantia, ja nykyään kielikorvanikin on kehittyneempi, joten ymmärrän ympärilläni tapahtuvia asioita paljon paremmin.

9. Kerro jokin asia asuinmaastasi, jota turisti harvoin tietää?

Taksikuskit eivät puhu englantia, joten valitsemalla asemalta taksin päädyt todennäköisesti maksamaan vähintään tuplahinnan. Useimmiten jopa triplahinnan. Suosi siis sovelluksia, joista näet heti kustannukset.

10. Miten lähipiirisi suhtautui, kun kerroit heille poismuutostasi?

Lähipiirissäni uutiseen suhtauduttiin vaihtelevasti, mutta kannustavasti. Monet alkoivat heti suunnittelemaan kyläilyä luonani, ja viime vuonna useat ystäväni sekä perheenjäseneni kävivätkin täällä. Uskoisin, että muutto ei ollut niinkään yllätys, mutta kohde oli.

Marikan elämää Puolan Varsovassa voit seurata hänen blogistaan.

Kirjeitä Shangaista

1. Kuka olet ja missä asut?

Olen Elina, 31-vuotias kirjoittaja. Asun Shanghain laitamilla.

2. Miksi muutit juuri siihen maahan, jossa nyt asut?

Miehelleni tarjottiin työkomennusta Kiinaan. Olimme aiemmin asuneet Yhdysvalloissa ja tuosta kokemuksesta jäi nälkä nähdä perheenä lisää maailmaa. Niinpä pakkasimme tavaramme ja lähdimme Shanghaihin.

3. Mitä teet tällä hetkellä, opiskeletko vai oletko työelämässä?

Valmistuin etänä Tampereen yliopistosta 2019, minkä jälkeen olin vuoden kotiäitinä. Tein myös satunnaisia kirjoitustöitä ja toimin Shanghain Suomi-koulun johtavana opettajana. Aloin kuitenkin käydä levottomaksi ja huomasin jatkuvasti kaipaavani lisää itseni haastamista ja ammatillista toteuttamista. Niinpä aloitin kesällä Suomessa oman toiminimi-yrityksen, jonka alla tarjoan viestintäpalveluita. Tämän syksyn Shanghaissa aion käyttää markkinointiin ja toiminnan aloitteluun. Luovempi.com -nettisivujeni pitäisi aueta lähiviikkoina ja olen aivan innoissani! Vuodenvaihteessa palaamme todennäköisesti Suomeen, mutta saa nähdä.

4. Mitä vastoinkäymisiä olet kokenut uudessa maassa?

Mistähän sitä aloittaisi, hahah. Arkeen mahtuu jonkin verran pieniä vastoinkäymisiä ja kömmähdyksiä, jotka johtuvat kielimuurista, kulttuurieroista ja milloin mistäkin. Milloin ei tule kuumaa vettä, nettiyhteydet takkuavat, byrokratia aiheuttaa harmaita hiuksia, jokin nurkka homehtuu tai pienen asian korjaaminen muuttuu usean työntekijän ja usean päivän projektiksi. Näihin olen täysin tottunut ja ne vain ovat osa arkea täällä, enkä enää kummeksu niitä tai oikeastaan edes ajattele vastoinkäymisinä. Oikea ja suurin vastoinkäyminen tapahtui viime keväänä, kun emme päässeet enää palaamaan Kiinaan lomamatkalta koronan vuoksi ja päädyimme viettämään 7kk Suomessa. Viisumiprosessit kutsukirjeen hakuineen tässä maailmantilanteessa sekä jatkuva lentojen peruuntuminen tuntuivat raskaalta. Pääsimme viimein takaisin viikko sitten ja paluu oli kyllä myös omanlaisensa seikkailu!

5. Mainitse kolme hyvää ja kolme huonoa asiaa asuinmaastasi?

Hyvää:

• Subtrooppinen ilmasto ja vain muutaman kuukauden pituinen talvi
• Ihana yhteisö
• Seikkailun tunne. Se on läsnä koko kaupungissa ja elämässä täällä

Huonoa:

• Ilmansaasteet
• Huoli ruuan mahdollisesta epäpuhtaudesta
• Liikenneruuhkat

6. Mitä kaipaat Suomesta?

Läheisiä ihmisiä, puhdasta juomavettä ja ruokaa, stressittömyyttä monien asioiden suhteen. Ihailen myös suomalaista varhaiskasvatusta, jossa lapset saavat olla pieniä tosi pitkään.

7. Aiotko palata joskus Suomeen ja jos, niin miksi?

Näillä näkymin muutamme tosiaan takaisin Suomeen vuodenvaihteessa, mutta niin olemme ajatelleet jo aika monesti. :D Joten saa nähdä, toteutuuko aikomuksemme tällä kertaa. Suomeen haluaisimme palata ollaksemme läheistemme kanssa ja tarjotaksemme lapsillemme juuret. Toisaalta minusta on hienoa kasvattaa heistä maailmankansalaisia.

8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muuttamisessa tai sinne sopeutumisessa?

Yhä vaikeimmalta tuntuu ero läheisiin ihmisiin Suomessa, varsinkin juhlapäivien tai merkittävien tapahtumien hetkellä. Kiinassa en ole kokenut sopeutumisongelmia tiiviin ja toisiaan tukevan expat-verkoston ansiosta, mutta aiemmin Yhdysvalloissa podin aluksi yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta. Tai no kielimuuri täällä oli varsinkin aluksi pieni shokki. Olin odottanut varoitteluista huolimatta, että englannilla pärjäisi edes jotenkin.

9. Kerro jokin asia asuinmaastasi, jota turisti harvoin tietää?

Näitä juttuja olisi monta, joten tässä muutama. Lounaalla ja päivällisellä tarjoiltava keitto on usein “ruokajuoma”. Kiinassa ei ole käytössä vakiintunutta tippauskulttuuria. Kaikki maksuliikenne toimii WeChatin tai Alipayn kautta, eivätkä kansainväliset luottokortit toimi kuin ehkä suurimmissa hotelleissa.

10. Miten lähipiirisi suhtautui, kun kerroit heille poismuutostasi?

Kaikki ovat olleet todella kannustavia, vaikka kokevatkin surua erityisesti siitä miten eivät pääse seuraamaan lastemme kasvua yhtä läheltä kuin jos asuisimme Suomessa. Minulla ei ole sisaruksia, joten erityisesti omille vanhemmilleni oli vaikeaa nähdä meidän taas pakkaavan ja lähtevän. Hekin ovat kuitenkin hyväksyneet elämäntapamme ja tukevat meitä.

Elinan elämää Kiinan Shangaista voit lukea hänen blogistaan Kirjeitä Shangaista.

I don’t speak Polish

1. Kuka olet ja missä asut?

Olen Jenna. Muutin kuutisen viikkoa sitten perheeni kanssa Espanjan Aurinkorannikolle. Espanjaa ennen asuin vuoden Puolassa.

2. Miksi muutit juuri siihen maahan, jossa nyt asut?

Muutimme mieheni työn perässä.

3. Mitä teet tällä hetkellä, opiskeletko vai oletko työelämässä?

Tällä hetkellä olen kotona lapsen kanssa. Syksymmällä tarkoituksena on aloittaa opiskelut.

4. Mitä vastoinkäymisiä olet kokenut uudessa maassa?

Tällä hetkellä vastoinkäymiset ovat liittyneet arjen aloittamiseen. Netti, puhelinliittymät, pankkitilit, asunnon hankinta, sosiaaliturvatunnukset, rekisteröitymiset, fillarin ostaminen, harrastusten löytäminen. Lista on loputon. Olen kaiken aikaa pihalla kuin suomalainen lumiukko. Kielimuuri aiheuttaa väärinymmärryksiä ja vieras systeemi tuntuu arvoitukselta, johon kenelläkään ei tunnu olevan loogista vastausta. Näin alkuun elämää hankaloittaa myös paikallinen verkkaisuus ja suurpiirteinen tapa hoitaa asioita. Vartin hommaan voi helposti kulua viikkoja.

5. Mainitse kolme hyvää ja kolme huonoa asiaa asuinmaastasi?

Hyvää:

• Kansainvälisyys
• Meri ja ikuinen lomafiilis
• Järkevä suhtautuminen alkoholiin

Huonoa:

• Pyörävarkaat
• Asuntojen home- ja kosteusongelmat
• Byrokratia

6. Mitä kaipaat Suomesta?

Asioiden helppoutta ja selkeyttä, hieman koronavapaampaa elämää sekä juomakelpoista hanavettä.

7. Aiotko palata joskus Suomeen ja jos, niin miksi?

Kyllä varmasti joskus. Kaikista maailman paikoista Suomi on mulle eniten koti, jonne haluan ehdottomasti jonakin päivänä palata. Ehkä viimeistään silloin kun lapseni aloittaa koulun, eli noin 3 vuoden päästä.

8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muuttamisessa tai sinne sopeutumisessa?

Tällä hetkellä suomalainen elämänrytmimme hidastaa sopeutumista. Meidän päivärytmi on varsin erilainen kuin paikallisten. Olemme hereillä kun muu kaupunki vielä nukkuu. Syömme lounasta aamupalan aikaan. Olemme valmiina toimintaan kun muut ovat siestalla. Illallista syömme tunteja ennen paikallisia ja nukkumaan menemme silloin kun muu kaupunki on virkeimmillään. Välillä tuntuu siltä, ettemme juuri edes kohtaa paikallisia. Onneksi tämä on sellainen asia johon pystyy itse vaikuttamaan ja varmasti vaikutammekin jahka saamme ensin uuden arjen sujuvammaksi.

9. Kerro jokin asia asuinmaastasi, jota turisti harvoin tietää?

Olen asunut maassa vasta 6 viikkoa, joten aika turistin silmin tätä paikkaa vielä itsekin katselen. Harva ehkä tietää, että Espanja elää väärässä aikavyöhykkeessä. Toisen maailmansodan aikana niin Espanja kuin monet muutkin maat siirsivät kellonsa vastaamaan Berliinin aikaa. Espanja ei koskaan siirtänyt kellojansa muiden maiden tavoin takaisin omaan aikaansa. Jotkut epäilevät, että tämä väärä aika on osasyyllinen espanjalaisten varsin myöhäiseen elämänrytmiin.

10. Miten lähipiirisi suhtautui, kun kerroit heille poismuutostasi?

Olemme aikaisemminkin viettäneet pitkiä aikoja ulkomailla, joten kenellekään ei tainnut tulla Puolaan muutto varsinaisena yllätyksenä. Tosin äitini oli sitä mieltä, että minä ja mieheni voimme kyllä lähteä, mutta lapsenlapsi jää Suomeen.

Puolan ja Espanjan muuttojen välissä olimme koronan vuoksi Suomessa jumissa yli kolme kuukautta. Tästä syystä läheiset olivat pääasiassa iloisia kun pääsimme vihdoin jatkamaan matkaamme vaikka koronatilanne tietenkin lähipiiriä hieman huolestuttikin

Espanjan Aurinkorannoilta löytyvän Jennan elämää voit seurata hänen blogistaan I don’t speak Polish.

Otto Lilja

1. Kuka olet ja missä asut?

Terve! Olen Otto Lilja, yrittäjä ja maisteriopiskelija alkujaan kotoisin Turusta. Koti löytyy tällä hetkellä suomalaisen kumppanin kanssa Pohjois-Lontoon kukkuloilta, Golders Greenin vihreän värikkäästä kaupunginosasta.

2. Miksi muutit juuri siihen maahan, jossa nyt asut?

Olen opiskellut aina englantiluokalla ja tämä opinahjo vei ensimmäisen kerran Lontooseen 15-vuotiaana. Lontoon kosmopoliittisuus, mahdollisuudet, rosoisuus, päätön meininki ja yleinen megakaupungin pöhinä teki lähtemättömän vaikutuksen välittömästi. Aikuistuttua tie vei ensin Sydneyyn Australiaan, josta päädyin parin mutkan kautta korkeakouluopintojen perässä Lontooseen. Välissä tie vei vielä hetkeksi Hongkongiin, sekä muualle Aasiaan, mutta nyt koti löytyy vahvasti Lontoosta. Englanti ja Lontoo etunenässä tarjoavat kaiken mitä elämältä kaipaan. Rento ilmapiiri, loputtomat mahdollisuudet, monipuolisuus, kauneus ja elämisen yleinen hauskuus.

3. Mitä teet tällä hetkellä, opiskeletko vai oletko työelämässä?

Teen tällä hetkellä maisteria kehitysmaatutkimuksesta Lontoon yliopiston Afrikkaan, Aasiaan ja Lähi-itään erikoistuneessa SOAS-collegessa. Tämän ohella työskentelen myös viestintäalalla yrittäjänä. Sivussa pyöritän myös omaa nimeäni kantavaa matkablogia.

4. Mitä vastoinkäymisiä olet kokenut uudessa maassa?

Puhuttaessa Lontoosta, en kyllä osaa mainita rehellisesti sanottuna yhtäkään. Erinäisiä haasteita toki tulee vastaan aina, mutta ne kuuluvat asiaan. Vuosi sitten tarkoituksemme oli kumppanini kanssa asettua Hongkongiin, mutta siellä vastassa oli protestit ja niiden mukana tullut kaupungin taloudellinen notkahdus, joka vaikutti yrittäjän elämään luonnollisesti. Tätä voin kutsua jonkinnäköiseksi vastoinkäymiseksi, vaikkakin hyvä seikkailu ja unohtumaton kokemus siitä lopulta saatiin.

5. Mainitse kolme hyvää ja kolme huonoa asiaa asuinmaastasi?

Hyvää:

• Rento ja avoin ilmapiiri – täällä saat olla täysin oma itsesi ja erilaisuudelle on tilaa!
• Monipuolisuus: Maailman pääkaupungeista postikorttimaisemiin maaseudulle ja sieltä huikeisiin luonnonpuistoihin ja jylhiin rantamaisemiin. Tekemistä, koettavaa ja nähtävää riittää loputtomasti.
• Kansainvälisyys ja loputtomat mahdollisuudet. Lontoo on yksi maailman ykköskaupungeista ja se näkyy ja tuntuu jokapäiväisessä elämässä. Täällä mikään ei välttämättä ole helppoa, mutta kaikki on mahdollista. Lontoosta löytyy vastaus kaikkeen!

Huonoa:

• Ruokakaupat: Ei nyt välttämättä huonoa, mutta Suomeen verrattua parantamisen varaa löytyy.
• Asunnot: Tämä on klassikko. Olen itse onnekkaassa asemassa kämpän suhteen, mutta toisinaan on hyvin yleisessä tiedossa, että kämppien kunto ei aina vastaa pohjoismaisia standardeja. Tämä on tosin parantumassa, sillä uusia rakennuskomplekseja nousee kuin sieniä sateella.
• Lontoo voi toisinaan olla omanlaisensa villilänsi. Aina asioihin ei voi luottaa tapahtuvan niin kuin on sovittu ja täällä pitää osata pitää puolensa. Toisaalta se kasvattaa ja siihen myös tottuu nopeasti. Yllätyksiin on parempi osata varautua, sillä niitä riittää.

6. Mitä kaipaat Suomesta?

Suomalaista kebabia, suklaata, sipsejä, ruisleipää ja tietysti läheisiä. Ainiin ja Hesburgeria.

7. Aiotko palata joskus Suomeen ja jos, niin miksi?

Never say never, mutta en pidä sitä kovinkaan todennäköisenä. Olen integroitunut tänne ja elämäni on perhettä lukuun ottamatta täällä. Olen myös omaksunut englantilaisen kulttuurin ja se tuntuu hyvin paljon omalta. Lontoossa on hyvä olla!

8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muuttamisessa tai sinne sopeutumisessa?

Olen aika hyvä elämään epävarmuuden kanssa ja sopeutuminen ei sinänsä ole itselle ongelma. Alkuaikoina olin toki tavallaan haavoittuvammassa asemassa sen suhteen, ettei maassa ollut vielä mitään luottohistoriaa tai verkostoja. En tuntenut Lontoosta siis ketään. Alussa hyvän kämpän saaminen tai vaikkapa paikallisen luottokortin hommaaminen oli vaikeampaa. Vuoden jälkeen kaikki helpottui.

9. Kerro jokin asia asuinmaastasi, jota turisti harvoin tietää?

Briteissä löytyy loputtomasti käsittämättömän upeita luontokohteita, joille moni maailmalla paremmin tunnettu kalpenee helposti. Ja vieläpä hyvien etäisyyksien päässä Lontoosta. Vuokraa auto alle ja lähde tutkimaan esim. Lake Districtia, Jurassic Coastia tai vaikka bongailemaan villihevosia New Forestiin. Lontoo on myös yksi iso urbaani luonnonpuisto, jossa voit kokea lähes koko maapallon yhdessä kaupungissa. Moni elää käsityksessä, että Lontoo on yhtä kuin kaoottinen keskusta. Paikallisten Lontoo alkaa vasta ytimen ulkopuolelta ja se Lontoo saattaa yllättää värikkyydellään, vehreydellään ja kylämäisellä charmikkuudellaan.

Mitä tulee asumiseen, monilla tuntuu olevan käsitys, että Briteissä olisi jotenkin heikko terveydenhuolto ja olematon sosiaaliturva. Tämä luulo ei voisi mennä enempää pieleen. En ole saanut parempaa ja tehokkaampaa terveydenhuoltoa missään, vieläpä ilmaiseksi tai hyvin kohtuullisilla kustannuksilla.

10. Miten lähipiirisi suhtautui, kun kerroit heille poismuutostasi?

Positiivisesti, joskin se oli aika luonnollinen siirtymä. Tuskin se tuli kenellekään suurena yllätyksenä. Lähipiirilläni on lämmin suhde Lontoon kanssa!

Otto Liljan elämää Lontoossa ja sen ympärillä voit seurata hänen omassa blogissaan!

Konalla

1. Kuka olet ja missä asut?

Olen Anu ja asun perheeni kanssa Perthissä, Australiassa, jonne me muutettiin reilu vuosi sitten, kun oltiin ensin asuttu kaksi vuotta Konalla, Havaijilla.

2. Miksi muutit juuri siihen maahan, jossa nyt asut?

Me tehdään töitä YWAM-nimiselle järjestölle ja Perthissä oli tarjolla Konaa paremmat edellytykset tehdä niitä töitä, joita osataan ja halutaan tehdä. Ja vaikka Havaijilla oli ihana asua, pakko se on myöntää, että tykätään kaupunkiasumisesta enemmän.

3. Mitä teet tällä hetkellä, opiskeletko vai oletko työelämässä?

Teen sekä töitä että opiskelen. Olen koulutukseltani alunperin luokanopettaja ja nykyään aussilaisittain Transactional Analysis Practitioner ja teen töitä mielenterveyspuolella counselorina sekä tiiminvetäjänä muissa yhteyksissä. Teen myös transaktioanalyysin syventävää koulutusta aina kun vaan ehdin ja jaksan. Olen myös laulajana tuottajapuolisoni työparina yhdessä proggiksessa ja sehän se on kivaa vastapainoa tälle kaikelle muulle.

4. Mitä vastoinkäymisiä olet kokenut uudessa maassa?

Suurin vastoinkäyminen on liittynyt varmaan syvempiin ystävyyssuhteisiin, jotka ovat syntyneet täällä hitaammin kuin Konalla. Ensimmäinen talvi täällä oli kyllä myös yksi iso vastoinkäyminen, kun sisällä oli melkein yhtä kylmä kuin ulkona ja tänne tulo suoraan tropiikin pilaamana otti vähän sydämen päälle.

5. Mainitse kolme hyvää ja kolme huonoa asiaa asuinmaastasi?

Hyvää:

• Ympärillä paljon luontoa
• Urbaania taidetta ja paljon rantaviivaa
• Paljon kahviloita ja grillikatoksia

Ausseissa en ole vielä päässyt juurikaan reissaamaan, mutta Perthissä tykkään siitä, että täällä on ihan älyttömästi luontoa joka puolella, vaikka aika isossa kaupungissa ollaankin. Keskustassa on paljon urbaania taidetta, hyviä kahviloita ja normaalisti myös tapahtumia ja kaupunki on aivan täynnä puistoja, rantaviivaa ja grillikatoksia

Huonoa:

• Asiat hoidetaan puhelimitse eikä netin välityksellä
• Aurinko, joka polttaa ihon hetkessä
• Vasemmanpuoleinen liikenne vaati opettelua

Huonoksi voisi lukea sen, että Suomesta tulevana on vähän vierasta edelleen hoitaa kaikki asiat netin sijaan puhelimessa ja autolla on pitänyt oppia ajamaan tien vasemmalla puolella. Aurinko on täällä kesäisin ihan kreisi, sillä se kärventää ihon ilman vahvaa rasvaa nopeasti ja ilman rasvaa pärjää vain noin puolet vuodesta, vaikka kävelisi vain naapuriin.

6. Mitä kaipaat Suomesta?

En juuri koskaan mitään muuta kuin kaikista läheisimpiä ihmisiä. Välillä tekisi mieli mennä mökille ja talvikuukausina saunaan.

7. Aiotko palata joskus Suomeen ja jos, niin miksi?

En usko, maailmalla on parempi. Toki pidätän oikeuden muuttaa mieltäni.

8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muuttamisessa tai sinne sopeutumisessa?

Konalle muutossa reilu kolme vuotta sitten oli vaikeinta yrittää tukea lasten sopeutumista, kun itselläkin oli tottumista kaikkeen. Tänne muuttamisessa vaikeinta oli jättää Konan ihanat ystävät taakse ja kestää alun yksinäisyyttä.

9. Kerro jokin asia asuinmaastasi, jota turisti harvoin tietää?

Esikoinen sanoi, että turistit ei tiedä, miten hieno paikka tämä oikeasti on, koska kuvista ei voi mitenkään saada koko kuvaa kaikesta. Mä voisin lisätä tuohon, että Perth on sekä maailman aurinkoisin että eristäytynein miljoonakaupunki, jossa on yli 300 lähiötä. (Don’t be fooled, miljoonakaupunkitittelistään huolimatta kaupunki on käytännössä pienehkön keskustansa lisäksi lähinnä yhtä suurta lähiötä.)

10. Miten lähipiirisi suhtautui, kun kerroit heille poismuutostasi?

Suomesta lähteissä kaikki osasivat jotenkin odottaa jotain tällaista, että suurta yllätystä ei ehkä ollut siinä. Tunteita oli varmasti kaikilla laidasta laitaan, koska erossa oleminen on hanurista. Konalta lähteissä ystävät olivat vuoroin innoissaan ja vuoroin itku silmässä. Kaikki ovat olleet kautta linjan ihania ja ymmärtäväisiä.

Anun elämää Australiassa voit seurata hänen Konalla-blogissaan.

Kiitos jälleen kaikille mukana olleille! Oli hienoa lukea teidän kaikkien tarinanne ja mahtavaa että pääsitte osallistumaan!

PS: Mikäli ulkosuomalaisen elämästä ulkomailla kiinnostaa enemmänkin, kannattaa lukea myös ensimmäinen haastattelu.