Blogiyhteistyö: Ulkomailla asuvat suomalaiset

Saimme tähän postaukseen idean Cilla Marian blogista, johon osallistuimme itsekin. Aiheena oli ”Millaista on elämä ulkomailla? Ulkosuomalaiset kertovat omin sanoin”. Lähdimme itsekin selvittelemään ulkomailla asuvia suomalaisia, jotka vieläpä pitävät blogia aiheesta.

Mukana yhteistyössä ovat seuraavat bloggaajat:

Kotiäitikomennus

Kotiäitikomennus-blogia kirjoittaa Unkarissa asuva Tanja

1. Kuka olet ja missä asut?

Olen Tanja, Kuopiosta lähtöisin oleva (tämänhetkinen) nelikymppinen kotiäiti. Tällä hetkellä asun Unkarissa, viehättävässä pikkukaupungissa nimeltään Pápa.

2. Miksi muutit juuri siihen maahan, jossa nyt asut?

Miehelleni tarjoutui tilaisuus työkomennukseen tänne, ja se tuli juuri sopivaan elämäntilanteeseen. Lapset ovat vielä pieniä ja minä olin jo valmiiksi hoitovapaalla. Vaikken ollut koskaan ennen edes käynyt Unkarissa, palaset jotenkin loksahtelivat kohdalleen ja tämä on osoittautunut jopa odotuksiani paremmaksi muutokseksi. En olisi osannut tätä itse valita, mutta viihdyn loistavasti!

3. Mitä teet tällä hetkellä, opiskeletko vai oletko työelämässä?

Olen kotiäitinä kaksivuotiaan kuopuksemme kanssa kotona. Esikoisemme aloitti kansainvälisessä koulussa esikouluntapaisen luokka-asteen tammikuussa, joten tällä hetkellä toimin, kuten niin moni muukin vanhempi tänä koronakeväänä, myös etäopiskelun ”opena”.

Täällä lapset tulee laittaa päivähoitoon viimeistään heidän täyttäessään kolme. En tiedä mitä sen jälkeen itse täällä puuhailen, työllistyminen ei ole todennäköistä ilman unkarinkielen taitoa. Ehkä vain nautin hetken vapaasta,  todennäköisesti keksin jotain kursseja ja harrastuksia.

4. Mitä vastoinkäymisiä olet kokenut uudessa maassa?

Olemme asuneet täällä vasta puolisen vuotta ja lukuunottamatta koronan aiheuttamia rajoituksia, ei suurempia vastoinkäymisiä ole sattunut. Tällä hetkellä harmittaa siis eniten välimatka läheisiin,  erityisesti lasten ja isovanhempien vuoksi. Toisekseen elämme ehkä hieman ”expat-kuplassa” näin komennuksella ollessamme, koska mieheni työpaikka on auttanut monessa asiassa asunnonhausta alkaen. Lisäksi meillä on työyhteisön puolesta edes pientä sosiaalista verkostoa täällä valmiina.

5. Mainitse kolme hyvää ja kolme huonoa asiaa asuinmaastasi?

Näitä olen todella huono vielä listaamaan, tuntuu etten tunne Unkaria juuri ollenkaan vietettyäni puolesta vuodesta liki kolme kuukautta enimmäkseen kotipihallamme. Mutta yritetään.

Hyvää:

  • Ilmasto, tämä yllätti minut positiivisesti. Maaliskuun lopulta saakka on ollut Suomen kesäsään tapaista. Kesähelteet on kyllä vielä kokematta.
  • Kauniit kylät ja barokkikaupungit hivelevät silmää ajeluilla. Elävää historiaa!
  • Hiukan edullisempi hintataso kuin Suomessa

Huonoa:

  • Paikallisiin on hankala tutustua kielimuurin yli. Täällä ei ole ollenkaan itsestäänselvää että esim. lääkärit tai notaaritkaan puhuisivat englantia.
  • Byrokratia on mielestäni hyvin vanhanaikaista ja leimoja tampataan papereihin suorastaan sarjatulella.
  • Terveydenhuolto tuntuu olevan hieman jälkijunassa. (Toisaalta koronatilanteen hallinnassa on onnistuttu mielestäni verrattain hyvin!)

6. Mitä kaipaat Suomesta?

Järvenrantamaisemia ja metsiä, ystäviä ja sukulaisia, suomalaisia herkkuja; salmiakkia, ruisleipää, irtokarkkeja jne, kirjastoja ja kirjakauppoja (joita toki löytyy täälläkin, vaan kun ei se unkari vielä taitu!) jne.

7. Aiotko palata joskus Suomeen ja jos, niin miksi?

Tarkoitus on palata 3- 4 vuoden päästä komennuksen päättyessä.

8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muuttamisessa tai sinne sopeutumisessa?

Suurempia sopeutumisongelmia ei ole ollut. Ehkä täkäläinen kulttuuri on kyllin samankaltainen suomalaiseen verrattuna. Ehkä vaikeinta oli kestää lapsen koti-ikävä alkuun. Myös omien menojen ja ystävien puute pelotti alkuun, mutta vähitellen kun on tutustunut muihin täällä, sekin huoli on helpottanut. Vielä kun saisi mennä ja harrastaa vapaasti!  :D

9. Kerro jokin asia asuinmaastasi, jota turisti harvoin tietää?

Nyt kyllä on myönnettävä, että tuntuu että turistit tuntevat tätä maata paremmin kuin minä. Ehkä se on yksi juttu, että monet turistit ajattelevat koko Unkarin olevan yhtä kuin Budapest. Näinhän se ei tietenkään ole, vaan Budapestin ulkopuolella aukeaa täysin erilainen Unkari. Itse toivoisin pääseväni tutustumaan paremmin vielä siihen Budapestiinkin, minulle se on vielä lähes tutkimatonta aluetta.

10. Miten lähipiirisi suhtautui, kun kerroit heille poismuutosta?

”Alkujärkytyksen” jälkeen suurin osa sukulaisistamme ymmärsi tämän olevan hieno mahdollisuus perheellemme ja toivotti meille hyvää matkaa. Ystävätkin innostuivat, ja ennen tietoa tulevista koronahuolista monet suunnittelivat täyttä häkää reissuja luoksemme. Toivotaan että ne vielä toteutuvat!

Tanjan Kotiäitikomennus-blogin löydät täältä.

Suomalainen im Allgäu

Kati kirjoittaa Suomalainen im Allgäu-blogia Saksasta käsin.

1. Kuka olet ja missä asut?

Olen Kati Niemi, kotoisin Espoosta ja asun Saksan Alpeilla jo 8 vuotta.

2. Miksi muutit juuri siihen maahan, jossa nyt asut?

Olin pitänyt vuoden välivuoden aikaisemmin Frankfurtissa ja ihastuin saksalaiseen elämänmenoon. Palasin Suomeen ja pari vuotta mietiskelin, ettei Suomi ole minua varten. Löysin Työkkärin sivuilta ilmoituksen, jossa etsittiin kokkia, vastaanottovirkailijaa ja siivoojaa pieneen suomalaiseen hotelliin Saksan Alpeille. Täytin kaikki nämä kriteerit ja laitoin paperit menemään. Tulin tänne kylään pyörittämään pientä hotellia todella huonolla saksankielen taidolla.

3. Mitä teet tällä hetkellä, opiskeletko vai oletko työelämässä?

Normaalisti olen töissä työpaikkaruokalassa, teen 50% töitä, tällä hetkellä olen kuitenkin lomautettuna. Bloggaaminen on myös toinen ammattini.

4. Mitä vastoinkäymisiä olet kokenut uudessa maassa?

Työilmapiiri on töissä ihan erilaista kuin Suomessa. Kiusaaminen on ihan normaalia myös ylemmältä tasolta. Auton saaminen omaan rekisterikilpeen oli vaikea tehtävä ja nyt jälkeen päin ajateltuna en edes tiedä miten sain sen onnistumaan. Ystävien löytäminen on ollut todella vaikeaa.

5. Mainitse kolme hyvää ja kolme huonoa asiaa asuinmaastasi?

Hyvää:

  • Kun asumme Alpeilla, niin luonto on ihanasti läsnä eikä vuorimaisemissa ole mitään valittamista.
  • Eläminen on helppoa ja halvempaa kuin Suomessa.
  • Saksassa on saunakulttuuria, vaikkakin välillä vähän kyseenalaista.

Huonoa:

  • Byrokratia on saksaa osaamattomalle aivan kamalaa. Ei saksalaiset itsekään osaa lukea virastosaksaa.
  • Hyvän työpaikan löytäminen on vaikeaa.
  • Ystäviä on ollut vaikea löytää. Varsinkin kun suomalaisia ei asu ihan nurkan takana.

6. Mitä kaipaat Suomesta?

Perhettä ja ystäviä, sekä luontoa.

7. Aiotko palata joskus Suomeen ja jos, niin miksi?

En ole ajatellut niin pitkälle, ajatuksena on että asun täällä perheeni kanssa. Ehkä jossain vaiheessa hankimme kesämökin, jossa käymme vain kesäisin.

8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muuttamisessa tai sinne sopeutumisessa?

Kun oma tukiverkosto perhe ja ystävät olivat kaukana, eikä heiltä saanut tukea. Työpaikan etsiminen oli myös rankkaa kielitaidottomana. Toisaalta keittiöala on sellaista, että ilman hyvää kielitaitoa pärjää.

9. Kerro jokin asia asuinmaastasi, jota turisti harvoin tietää?

Moni ehkä ajattelee, että Saksa on vain kaupunkia ja kerrostaloja. Täällä on kuitenkin yllättävän paljon luontoa, metsää, järviä, peltoja ja meillä päin vuoria.

10. Miten lähipiirisi suhtautui, kun kerroit heille poismuutostasi?

He olivat jo tottuneet koska olin ollut jo vuoden poissa ja pari kuukautta Lapissa töissä. Alunperin piti olla vain 8kk ja nyt on jo mennyt 8 vuotta. Toki esimerkiksi äidille oli kova paikka että ainut tytär muuttaa pois. Muutamat ystävistä olivat erittäin skeptisiä, mutta ovat sulaneet jo ajatukselle.

Kati pitää myös Sauna Maailmalla-blogia, jossa hän kertoo eri maiden saunakulttuureista.

Katilla on kaksi blogia; Suomalainen im Allgäu ja Sauna Maailmalla. Jälkimmäisessä käydään läpi erilaisisia saunakulttuureita, saunoja, saunatuotteita ja ulkosuomalaisten saunoja. Hän on haastatellut sinne myös muutamia ulkomaalaisia, jotka rakastavat saunomista.

 

Hollanninhippiäinen

Hollanninhippiäinen-blogia kirjoittava Liisa lentokoneita bongailemassa.

1. Kuka olet ja missä asut?

Olen Liisa ja asun Hollannissa. Kaukana Amsterdamista ja isoista kaupungeista, mutta toisaalta lähellä Saksan rajaa, jonka yli on helppo ajaa aktiviteetteihin myös sille puolelle.

2. Miksi muutit juuri siihen maahan, jossa nyt asut?

Pitkän haahuilun ja sattumien kautta. Lähdin Suomesta alun perin Saksaan jatkamaan germanistiikan opintoja 90-luvulla, mutta jo silloin suoritin hollannin kielen kursseja, ihan vaan päähänpistosta ja halusta oppia jotain harvinaisempaakin kieltä. Silloisen saksalaisen poikaystäväni kanssa rohkeasti muutimme täpärästi Hollannin puolelle rajaseudulle. Myöhemmin löysin hollantilaisen miehen ja olen vakiintunut tänne. Hollannissa jo vuodesta 2001 ja tässä kodissa vuodesta 2008.

3. Mitä teet tällä hetkellä, opiskeletko vai oletko työelämässä?

Olen vakituisessa työssä kansainvälisessä firmassa toimistohommissa.

4. Mitä vastoinkäymisiä olet kokenut uudessa maassa?

Alku ei ole helppo, jos ei osaa kieltä (vielä) kunnolla, ja enhän minä aluksi osannut kovin sujuvasti. Ei siinä suomalaiset taustat ja humanistiset koulutukset välttämättä auta työmarkkinoilla mitään, vaan täytyy todistaa nollasta osaavansa käytännössä ylipäätään jotain. Olen vielä rämpinyt syrjäseuduilla ilman isojen kaupunkien isoja firmoja ja niiden työpaikkatarjontaa ja joutunut turvautumaan pätkätöihin ja ottamaan ihan tasan sitä, mitä saa, kunhan jostain saa palkkaa elämiseen. Kunnes vihdoin pääsin tasokkaaseen vakipaikkaan. Sisua on tarvittu, ja avoimuutta ja joustavuutta.

Lehmärivi Hollannista. Kuvan tarjosi Liisa.


5. Mainitse kolme hyvää ja kolme huonoa asiaa asuinmaastasi?

Hyvää:

  • Suora kommunikaatio. Hollantilaisista sanotaan, että möläyttelevät mielipiteitään epähienostikin, mutta minusta rehellisyys ja avoimuus helpottaa elämää. Puhumisen valmius ainakin, eli voi tuulettaa tunteitaan ja selvittää tilanteita tuntemattomienkin kanssa, koska kaikki rohkeasti puhuvat, jos aihetta on. Ei tarvitse jäädä yksin märehtimään.
  • Liikennekäyttäytyminen. Suojatien eteen pysähdytään ja oikeasti annetaan tietä jalankulkijoille, mitä ei Suomessa pääsääntöisesti tapahdu. Pyöräilijöiden takia täällä pitää auton myös usein pysähtyä taajamissa, koska pyörillä on etuajo-oikeus monessa paikassa ja risteyksessä. Autoilija on oppinut vähän eri dynamiikkaa ja olemaan paremmin varuillaan heikompien tielläliikkujien suhteen. Tietysti toisaalta kaahaajiakin riittää.
  • Turvallisuus. Siis yhteensä yhteiskunnan fiiliksenä. Täällä jokakylän tapahtumissa kansa hilluu ja markkinoilla voivat kulkea tyttöporukat rauhassa ja naiset yksinkin ja vaikka hiprakassa tulematta häirityiksi. Jokaisella on oikeus. Suomesta käsin tämä, sekä turvallisuus että tasa-arvo, on itsestään selvää, mutta globaalisti ei ollenkaan. Havahduin arvostamaan sitä tietoisesti. Tosin eri asia turvallisuuden kannalta ovat rikolliset keskittymät Hollannin suurkaupungeissa, siellä on vähän hurjempi välienselvittelymeininki kuin mitä Suomessa esiintyy.

Huonoa:

  • Leivät ja leivonnaiset ovat eri kulttuuria kuin Suomessa. Harmi, ettei saa kauraleipiä, hapanleipiä, rieskoja, mitään vaihtelevia lajeja leipää. On aika yksitoikkoinen vehnätarjonta. Samoin kaipaan Suomen kaikkia pullia, munkkeja ja leivoksia. Jos täällä on donitseja tai munkkeja, ne ovat ihan eri liigaa kuin suomalaiset.
  • Talojen eristys. Meidän asuntomme on 80-luvulta ja yläkerran ikkunat ovat yksilasisia eli huurtuvat talvikylmällä sisältä aivan pisaroille. Lämmityksen tuhlausta, kun on huonot lasit ja ikkunankarmit, joiden välistä vetää.
  • Asuntojen huono käytännöllisyys. Meidän eteisessä ei esim. kertakaikkiaan ole tilaa vaatenaulakolle, koska joka seinällä on joko lämpöpatteri, sähkömittarikaapin ovi, vessan ovi, olohuoneen ovi, raput, tai oven avautumisen alue, johon ei voi ripustaa mitään. Sisäänrakennettuja vaatekaappeja ei ole, kaikki mööpelit pitää hankkia itse huonekalukaupasta. Makuuhuone on niin pieni, ettei sinne mahdu edes mitään vaatekaappia parisängyn lisäksi. Täällä on improvisoitu takki- ja kenkävarasto olohuoneen komeroon ja vaatekaapit yläkerran työhuoneeseen.

6. Mitä kaipaat Suomesta?

Perhettäni tietysti. Saunaa. Sokeriherneitä palkoina. Viiliä, marjapuuroa, karjalanpiirakoita. Pohjoisen kesän tunnelmaa, uintia järvessä, joitakin luonnon ja vuodenaikojen tuoksuja. Talvella kunnon hankia ja pakkasia ja kaunista valkoista maisemaa.

7. Aiotko palata joskus Suomeen ja jos, niin miksi?

Ehkä eläkkeellä… Välillä sitä tulee mietittyä. Ovi ei ole missään nimessä kokonaan suljettu. Asetelma on nyt se, että minulla on ihan hyvä työpaikka ja pystyn täältä käsin toteuttamaan omia juttujani ja samalla seuraamaan Suomen uutisia netistä ja olemaan yhteydessä perheeseeni digitaalisesti. Miehelleni olisi erittäin vaikeaa sopeutua Suomeen ja löytää töitä, sillä realistisesti hän ei tule oppimaan sujuvaa suomea millään. Eli kyllä se, että molemmat pystyvät tasapuolisesti tienaamaan elantonsa täällä, pitää meidät toistaiseksi täällä.

8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muuttamisessa tai sinne sopeutumisessa?

Olin aika nuori ensimmäisissä seikkailuissani, mutta ennakkoluuloton, ja niin sitä mentiin tulta päin. Olin oppinut Saksan matkoilla tuttavien parissa luottamaan siihen, että ihmistä autetaan hädässä ja että aina löytyy jokin keino ratkaista ongelmat. Ensin tulee kyllä aika monta käytännön seikkaa päin pläsiä, jotka ovat erilaisia kuin Suomessa. Silloin 90-luvun Saksassa esim: ”Äh, kraanavesi on niin pahaa, että täytyy todella alkaa ostaa mineraalivettä paikallisten tapaan”; ”Häh, ruokakauppa on jo mennyt kiinni, vaikka on vasta alkuilta”. Byrokratiaakin tietysti riittää ja virastokäyntejä, jotta pääsee alkuun. Mutta yksi kerrallaan asiat tajuaa ja oppii. Jos palo lähteä ja halu pärjätä ulkomailla on suuri, niin voittaa vaikeudet.

9. Kerro jokin asia asuinmaastasi, jota turisti harvoin tietää?

Hollantia ei ehkä heti yhdistetä hiekkarantoihin ja rantaelämään, mutta koko Pohjanmeren rantalinja on käytännössä pehmeää hiekkarantaa. Lämpötila ei tietystikään vastaa Välimeren kohteita, mutta kesän helteillä löytyy ihanaa biitsitunnelmaa ja värikkäitä rantaklubeja eli kaikenlaisia baareja ja syömälöitä esim. Scheveningenistä, aivan Haagin kaupungin kupeesta.

10. Miten lähipiirisi suhtautui, kun kerroit heille poismuutostasi?

Eihän se heille hauskaa ollut. Minulla oli ihan uudet tavoitteet ja visiot edessä ja lähdin niitä kohti ja pidin pääni, mutta samalla teki tietysti kipeää jättää taakseen tutut piirit ja läheiset, omalla itsekkäällä päätökselläni. Taidamme olla kaikki iloisia siitä, että nykyään voi niin helposti ja ilmaiseksi pitää yhteyttä ja soitella netin kautta. Aluksi vahemmillani oli tonnin (FIM) puhelinlaskuja soittaa edes viikoittain Suomesta minulle lankapuhelimella.

Liisa kirjoittaa elämästään Hollannissa omassa Hollanninhippiäinen-blogissaan.

Karla K.

Karla Kivimäki kirjoittaa elämästään Espanjassa.

1. Kuka olet ja missä asut?

Olen Karla 26 v, asun Marbellassa, Espanjan Aurinkorannikolla.

2. Miksi muutit juuri siihen maahan, jossa nyt asut?

Vaihtoehtoina oli Espanja, Ranska ja Italia (halusimme johonkin Etelä-Eurooppaan) ja loppujenlopuksi Espanja valikoitui mm. kielen vuoksi. Tänne oli suht helppo muuttaa, eikä matka Suomeen ollut liian pitkä, sillä aikanaan kun muutin tänne, muutin vanhempieni kanssa. Isäni kävi tuolloin vielä kuukausittain Suomessa töiden puolesta, joten oli tärkeää ettei lentomatka olisi liian pitkä myöskään.

3. Mitä teet tällä hetkellä, opiskeletko vai oletko työelämässä?

Olen tällä hetkellä kotona 5kk vauvan ja 2v 3kk taaperon kanssa. Suunnitelmissa alkaa pikkuhiljaa tekemään mm. epävirallisia tulkkauksia ja auttaa muita mm. virastoasioissa jne.

4. Mitä vastoinkäymisiä olet kokenut uudessa maassa?

En ole kokenut varsinaisesti vastoinkäymisiä, mutta esimerkiksi asunnon osto ja pankkilaina oli pitkä prosessi. Toki siihen vaikutti se, että asunto on uudiskohde, joten vamistuminen myöhästyi ja pankkilainan suhteen jouduimme toimittamaan moneen kertaan samoja papereita…

Espanja tarjoaa varsin helposti sopeuduttavaa elämää ja espanjalaiset ovat ronskin huumorintajun omaavaa väkeä. Kuva Karlan kotialbumista.

5. Mainitse kolme hyvää ja kolme huonoa asiaa asuinmaastasi?

Hyvää:

  • Ihmiset.
  • Ruoka.
  • Ilmasto ja luonto.

Huonoa:

  • Monesti tuntuu että käsitettä “logiikka” ei tunneta tässä maassa.
  • Kesäisin kauheat turistimassat, joihin mahtuu myös todella huonosti käyttäytyviä turisteja.
  • Kesän kamalat kuumuudet.

6. Mitä kaipaat Suomesta?

Välillä kesämökkiä. Toki läheisiä ja ystäviä. Joitakin ruokia, mutta niitä onneksi saa aika hyvin aina silloin jos minulla on asiaa Fuengirolaan, sillä siellä on suomikauppoja.

7. Aiotko palata joskus Suomeen ja jos, niin miksi?

En näe kovinkaan todennäköisenä että palaisin Suomeen. Minulla on perhe ja elämä täällä Espanjassa, sekä koen täkäläisen kultuurin enemmän omakseni.

8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muuttamisessa tai sinne sopeutumisessa?

Rehellisesti sanottuna en ole kokenut mitään vaikeaa siihen liittyen.

Espanjasta löytyy merta ja vuoria. Kuva Karlan kotialbumista.

9. Kerro jokin asia asuinmaastasi, jota turisti harvoin tietää?

Hmm.. Espanja on toki aika tuttu maa monelle… Espanjalaiset ovat todella huumorintajuisia ja huumori on hyvinkin härskiä!

10. Miten lähipiirisi suhtautui, kun kerroit heille poismuutostasi?

Ystäväni olivat osanneet jossain määrin odottaa jotakin tälläistä tapahtuvaksi. Kaikki olivat onnellisia unelmien toteutumisen johdosta.

Voit lukea Karlan elämästä Espanjassa hänen omasta blogistaan.

 

Kaikuja ja Kiekuja

Merjan lähettämä kuva, jossa Kroatian kaunista rantaviivaa.

1. Kuka olet ja missä asut?

Täällä Adrianmeren rannalla Kroatiassa kirjoittelee Merja, 43-vuotias Orimattilassa lapsuutensa viettänyt ja Helsingistä maailmalle lähtenyt kotirouva. Tarkemmin asuinpaikkani on kymmenisen kilometriä Splitin kaupungista etelään sijaitseva Podstrana.

2. Miksi muutit juuri siihen maahan, jossa nyt asut?

Muutimme tänne mieheni työn vuoksi nelisen vuotta sitten. Olimme jo aiemmin todenneet haluavamme jossain vaiheessa asua ainakin jonkin aikaa ulkomailla mikäli siihen jommankumman työn puolesta tarjoutuisi mahdollisuus ja niinpä päätös oli helppo tehdä pikaisesti tilaisuuden tullessa. Kroatia oli molemmille täysin uusi tuttavuus, mutta EU-jäsenyytensä vuoksi kuitenkin helppo maa muuttaa ilman suurempia byrokratioita tai kulttuurishokkeja.

3. Mitä teet tällä hetkellä, opiskeletko vai oletko työelämässä?

Pääsääntöisesti tittelinä on kotirouva, mutta monenlaista pientä on tullut näiden vuosien aikana puuhattua. Teen jonkin verran kirjoitustöitä ja tekstinkäsittelyä suomalaisille yrityksille, blogini myötä olen päätynyt toimimaan turistioppaana isommillekin ryhmille pienempien porukoitten ohella ja lisäksi olen toiminut parinkin huviveneen ”land based crew” -jäsenenä eli auttanut kuljetuksissa ja muissa satamassa tapahtuvissa toimissa.

4. Mitä vastoinkäymisiä olet kokenut uudessa maassa?

Varmaankin vaikeinta on ollut kielen kanssa. Kroatia on vaikeaa enkä häpeäkseni vieläkään sitä mitenkään kummoisesti osaa kun englannilla kuitenkin niin hyvin täällä pärjää. Sosiaalisena ihmisenä sitä kuitenkin välillä törmää tilanteisiin, joissa mielellään kommunikoisi paremminkin kuin mihin rahkeet nyt riittävät.

5. Mainitse kolme hyvää ja kolme huonoa asiaa asuinmaastasi?

Ilmasto tässä rannikolla on ehdottomasti plussaa. En kaipaa yhtään niitä Suomen loka-marraskuun harmaita ja pimeitä päiviä enkä etenkin etelän talviin nykyisin niin suuresti kuuluvaa loskaa. Täällä toki kesällä on ehkä vähän turhankin lämmin, mutta erityisesti pidän syksyn, talven ja kevään mainioista ulkoilukeleistä. Muita hyviä juttuja ovat todella kirkas meri sekä ihmisten sydämellisyys ja avoimuus etenkin kun kuulevat meidän oikeasti asuvan täällä. Vähemmän hyviä juttuja ovat maan varsinkin nuoremmalle väestölle tarjoama näköalattomuus tulevaisuuden suhteen, byrokratian määrä ja vielä kovin heikoissa kantimissa oleva kierrätys- ja jätesysteemi.

6. Mitä kaipaat Suomesta?

Perhettä ja ystäviä kaipaa tietysti eniten. Hyvin lähellä toisella sijalla on suomalainen metsä sammalmättäineen ja jalan alla ritisevine varvikoineen.

7. Aiotko palata joskus Suomeen ja jos, niin miksi?

Juuri nyt paluu ei ole näköpiirissä, mutten pidä sitä mahdottomanakaan. Miehen työ pitänee meidät ainakin lähivuosina maailmalla ja koti on muodostunut nyt tänne Kroatiaan.

Merjan terassilta on varsin hienot näkymät. Kateeksi käy.

8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muuttamisessa tai sinne sopeutumisessa?

Oikeastaan en ainakaan näin jälkikäteen muistele mitään osuutta niin kovin vaikeana. Varmasti muuttaminen juuri EU:n sisällä teki siitä sinänsä yksinkertaisen. Toki asioiden järjestely Suomessa, kuten kodin tyhjentäminen ja sen vuokralle laittaminen, vakuutusasioiden hoitaminen ja muut käytännön asiat ottivat oman aikansa. Sopeutuminen tänne on myös sujunut aika helposti, aluksi paikallinen eteläeurooppalaistyylinen aikakäsite aiheutti välillä vähän haasteita kun on tottunut suomalaiseen täsmällisyyteen. Kroatialainen kymmenen minuuttia kun tarkoittaa yleensä vähintään tuntia, huominen mitä tahansa päivää seuraavan viikon aikana. Tähän tottuminen tapaamisia ja tekemisiä sopiessa otti aikansa.

9. Kerro jokin asia asuinmaastasi, jota turisti harvoin tietää?

Kroatia mielletään suurelta osin kesäiseksi rantakohteeksi. Harva kuitenkaan tietää, että pääkaupunki Zagrebin joulumarkkinat eli ”Advent in Zagreb” on valittu Euroopan parhaaksi joulutoriksi kolmena vuotena peräkkäin 2016 – 2018. Koko kaupunki on täynnä valoa ja jouluista taikaa, tunnelmaa luo monesti tuohon aikaan satava ensilumikin. Kyllä, sisämaassa on Kroatiassa ihan kunnon talvia pakkasineen ja lumihankineen. Ihan ehdottomasti kannattaa siis harkita tutustumista tuohon keskieurooppalaiseen kaupunkiin joulutunnelman puitteissa, majoitus kannattaa varata todella hyvissä ajoin sillä aika moni muukin haluaa kokea saman elämyksen.

Zagrebin joulumarkkinat, eli ”Advent in Zagreb”. Kuva Merjan kotialbumista.

10. Miten lähipiirisi suhtautui, kun kerroit heille poismuutostasi?

Useimmille mietityttävä asia tuntui olleen se, mitä minä täällä tekisin ja miten saisin aikani kulumaan miehen joutuessa työnsä vuoksi olemaan välillä pitkiäkin aikoja poissa kotoa. Olen kuitenkin koko ikäni ollut kova tekemään töitä ja tottunut touhuamaan, joten pelkäsivät kai tylsistymistäni. Muutoin reaktiot olivat positiivisia ja kannustavia. Yllättävän monelta taholta saimme kuulla, kuinka rohkeita olimme heittäytyessämme tähän ”seikkailuun”.

Merjan elämästä Kroatian Podstranassa voit lukea hänen blogistaan, Kaikuja ja kiekuja

 

Mare ja murut Barcelonassa

Kataloniasta kirjoittava, Mare ja murut Barcelonassa-blogia ylläpitävä, Reija

 

1. Kuka olet ja missä asut?

Olen Reija. Asun Barcelonan provinssissa, vuoristokylässä 15 minuutin ajomatkan päässä Barcelonan kaupungista.

2. Miksi muutit juuri siihen maahan, jossa nyt asut?

Puolisko sai työtarjouksen Barcelonasta ja mietin ehkä sekunnin ennen kuin sanoin ”joo”. Ulkomaille muutto ja erityisesti Välimeren alue oli kutkuttanut unelmissa pitkään.

3. Mitä teet tällä hetkellä, opiskeletko vai oletko työelämässä?

Vaikea kysymys! Korona on sotkenut suunnitelmat ja olen pakon edessä ollut lähinnä lasten kanssa kotona. Mutta kun vapaudun, ryntään opiskelu- ja työelämään! Olen kirjoittava, psykologiaan ja filosofiaan kallellaan oleva pappi, joten katsotaan mistä sitä itsensä löytää.

4. Mitä vastoinkäymisiä olet kokenut uudessa maassa?

Sosiaalisena ihmisenä oli raskasta olla ummikko. En osannut yhtään espanjaa enkä katalaania, kun muutimme vuonna 2017, nyt puhun jo molempia. Ulkopuolisuus oli raskasta. Sekä tietysti väärinymmärrykset, itsensä typeräksi tunteminen, kun osasi juuri ja juuri nimensä kertoa.

5. Mainitse kolme hyvää ja kolme huonoa asiaa asuinmaastasi?

Hyvää:

  • Ihmisystävällisyys
  • Kulttuurin ja luonnon rikkaus
  • Ilmasto

Huonoja:

  • Poliittiset solmut
  • Kaupungissa saasteet
  • Vaikka olen koiraihminen, niin joka paikassa vapaana juoksevat, (varsinkin kurittomat) koirat

6. Mitä kaipaat Suomesta?

Läheisten lisäksi kaipaan kesäisin vihreää pehmeää nurmikkoa, jolle käydä piknikille. Korona-aikaan väsyneenä einesten ja erilaisten tuunattujen herkkujen runsautta kauppojen hyllyillä.

7. Aiotko palata joskus Suomeen ja jos, niin miksi?

En ikävöi Suomessa asumista eikä se ole näköpiirissä, mutta en pidä sitä poissuljettuna vaihtoehtona.

8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muuttamisessa tai sinne sopeutumisessa?

Omia kavereita ja läheisiä oli alussa yllättävän kova ikävä ja muutto vauvan kanssa ravisteli omaa turvallisuuden tunnetta. Myös asioiden hoitaminen tuntui kieliä ja paikallista kulttuuria osaamattomana uskomattoman vaivalloiselta. Miten tilaan korjaajan? Mistä tilaan? Paljonko se maksaa? Ja ennen kaikkea miten se kaikki sanotaan?

9. Kerro jokin asia asuinmaastasi, jota turisti harvoin tietää?

Katalonialaisilla on paljon omia erikoisia perinteitä kuten seimiasetelmaan piilotettava kakalla kykkivä hahmo, jättiläiset, jotka valtaavat kadut juhla-aikaan, ihmistornit ja keväiset kevätsipulin ahmintapippalot.

10. Miten lähipiirisi suhtautui, kun kerroit heille poismuutostasi?

Lähipiirini oli kannustava, varmaan arvasivat, että pääsevät viettämään hauskoja lomia auringossa :)

Reijan elämästä Kataloniassa voit lukaista hänen blogistaan.

Satu Rämö

Satu Rämö kertoo elämästä Islannissa. Kuva: Satu Rämö/Björgvin Hilmarsson

1. Kuka olet ja missä asut?

Satu Rämö, 40, viestintäalan yrittäjä. Asun Isafjördurissa Islannissa.

2. Miksi muutit juuri siihen maahan, jossa nyt asut?

Tulin tänne aikanaan opiskelemaan 2000-luvun alussa, ihastuin maahan ja matkailin täällä usein. Saalistin itselleni islantilaisen puolison joten nyt asumme täällä perheen kanssa

3. Mitä teet tällä hetkellä, opiskeletko vai oletko työelämässä?

Viestintäalan yrittäjänä, kirjailijana ja somevaikuttajana.

4. Mitä vastoinkäymisiä olet kokenut uudessa maassa?

Alussa oli vaikeaa minulle se, että en osannut kieltä. Enkulla pärjäsi hyvin, mutta minusta tuntui että jäin silti aina ulkopuoliseksi kun en ymmärtänyt uutisia, vitsejä ja ison kaveriporukan kokoontumisessa päässyt sosiaalisiin tilanteisiin samalla tavalla sisään. Opiskelin kielen kunnolla ja sen jälkeen kaikki alkoi sujua tosi hyvin.

5. Mainitse kolme hyvää ja kolme huonoa asiaa asuinmaastasi?

Hyvää:

  • Upea luonto
  • Hauskat ihmiset
  • Turvallisuus.

Huonoa:

  • Kallis hintataso
  • Tietyllä tavalla ne liian pienet hyvä veli-verkostot joihin on vaikea päästä sisälle ja joilla on paljon valtaa.
  • Monien mielestä kylmä kesä, mutta mua ei haittaa, olen viileän ystävä.
Islannin kaunista ja viileää maisemaa. Kuva: Satu Rämö/Björgvin Hilmarsson

6. Mitä kaipaat Suomesta?

Suomenkielistä teatteria, suomalaisia kirjakauppoja, suomalaista kirjastosysteemiä ja tietysti suomessa asuvia läheisiä.

7. Aiotko palata joskus Suomeen ja jos, niin miksi?

Ei ole ollut suunnitelmissa, mutta eihän sitä elämästä koskaan tiedä. Suomessa on mukava käydä ja viettää  aikaa läheisten kanssa ja myös töiden takia käyn paljonkin. En ole tyyppi joka tekee ”tästä ikuisuuteen” suunnitelmia, joten :)

8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muuttamisessa tai sinne sopeutumisessa?

Minulle vieras kieli, koska halusin olla heti ajan tasalla kaikesta, mitä ympärillä tapahtuu enkä kokea vain sitä vierailijan todellisuutta. Kielen oppiminen oli tosi tärkeä juttu!

9. Kerro jokin asia asuinmaastasi, jota turisti harvoin tietää?

Jäätelökioskit on auki puolilleöin, myös talvisin.

10. Miten lähipiirisi suhtautui, kun kerroit heille poismuutostasi?

Olivat iloisia että olin löytänyt oman juttuni ja paikkani. Islanti on heistäkin kiva paikka, joten on mukavaa kun voimme kokoontua suomalaisten ystävien ja perheen kanssa myös täällä Islannissa.

Islannista kirjoittavan Satu Rämön perheineen löydät hänen kotisivuiltaan.

Viherjuuria

Viherjuuria-blogia Kölnistä kirjoittava Heidi.

1. Kuka olet ja missä asut?

Olen kirjailija ja opettaja Heidi Viherjuuri ja asun Kölnissä.

2. Miksi muutit juuri siihen maahan, jossa nyt asut?

Taustallani on se perinteinen tarina eli opiskelujen valmistumisvaiheessa tavattu ulkomaalainen mies. Parin vuoden etäsuhteen jälkeen sain harjoittelupaikan ja pääsimme asumaan samaan maahan, mutta sen suhteen ei ollut tarkoitus kestää. Harjoittelupaikka poiki kuitenkin työpaikan, joten päätin jäädä.

3. Mitä teet tällä hetkellä, opiskeletko vai oletko työelämässä?

Olen työskennellyt kahdeksan vuotta suomen opettajana yliopistolla. Viimeisen vuoden olen ollut vanhempainvapaalla ja nyt mietin, mitä tulevaisuus tuo ja mihin ryhtyisin.

4. Mitä vastoinkäymisiä olet kokenut uudessa maassa?

Minulla on ollut tuuria matkassa ja vain vähän sellaisia vastoinkäymisiä, jotka johtuisivat ulkomailla asumisesta. Suomen passi ja hyvä työ ovat kelpo käyntikortti asuntomarkkinoilla kuten muutenkin elämässä. Aluksi kieli tuotti päänvaivaa, koska en muuttaessani juuri puhunut saksaa.

5. Mainitse kolme hyvää ja kolme huonoa asiaa asuinmaastasi?

No nyt laitoit pahan! Kolme hyvää ovat:

  • Maan erinomainen sijainti keskellä Eurooppaa
  • Hyvä vaikkakin kallis terveydenhuolto
  • Leppoisa alkoholipolitiikka

Huonoa:

  • Byrokratia
  • Liikenneraivo
  • Asuinosavaltiossani on aivan liikaa porukkaa.
Kuva Kölnistä, otettu Heidin blogista.

6. Mitä kaipaat Suomesta?

Kaipaan niitä asioita, jotka Kölnistä puuttuvat: Raikasta ja puhdasta ilmaa, metsiä ja luontoa ylipäänsä, hiljaisuutta ja tilaa.

7. Aiotko palata joskus Suomeen ja jos, niin miksi?

Tällä hetkellä se ei näytä todennäköiseltä, koska kotimme on Kölnissä ja miehelläni on täällä hyvä työ. Jos palaisin, se liittyisi varmaan ammatilliseen tarpeeseeni pitää yllä suomen kieltä. Haaveenamme on eläkkeellä hankkia mökkipaikka ja viettää enemmän aikaa Suomessa, mutta katsotaan sitä sitten.

8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muuttamisessa tai sinne sopeutumisessa?

Itselläni alkuhankaluuksia aiheutti kieli, mutta tietyt tavat ja toimintakulttuuri muistuttavat minua edelleen siitä, että olen tässä maassa ulkomaalainen enkä ole kasvanut tämän kulttuurin sisällä.

9. Kerro jokin asia asuinmaastasi, jota turisti harvoin tietää?

Kaikki saksalaiset eivät kulje nahkahouisuissa, mutta on aivan tavallista korkata työpäivän päätteeksi olut. Sille on jopa oma terminsä: Feierabenbier.

10. Miten lähipiirisi suhtautui, kun kerroit heille poismuutostasi?

Sukuni on aika menevää porukkaa, ja tätejä, setiä ja sisarusteni kummeja asuu tai on asunut ulkomailla. Kaikki olivat hyvin kannustavia, ja moni on käynyt vuosien varrella kylässä.

Heidin kirjailijaelämää voit seurata hänen Viherjuuria-blogistaan.

 

 

Kiitos kaikille yhteistyöhön osallistuneille vastauksistanne! Tätä oli kiva tehdä, toivottavasti vastaavia voimme tehdä jatkossakin.

 

 

 

5 thoughts on “Blogiyhteistyö: Ulkomailla asuvat suomalaiset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s