Jos olet koskaan avannut “Hop Into My Boots?“-välilehteä blogistamme, oletkin varmasti tietoinen mistä meidän sometaival alkoi ja kuinka myös blogimme sai nimensä. Nyt kun ulkomaanmatkailu on koronan takia lähes kokonaan jäissä, tulimme muistuttamaan lukijoitamme siitä, että myös Suomesta löytyy paljon hyviä matkailukohteita. Ylläs on siis vain yksi niistä.
Äkäslompolo
Ensimmäinen lomamatkamme tapahtui Suomen sisällä, sillä menimme vuoden 2018 lokakuussa Ylläksen Äkäslompoloon, eli Suomen Lappiin! Vietimme viikon viihtyisässä mökissä, jonne köröttelimme mukavasti Helsingistä asti omalla autolla. Matka sujui varsin leppoisasti ja ainoat välipysäkit pidimme jossain Jyväskylän kohdalla, Viitasaaressa, sekä viimeisen kerran Ruotsin puolella Haaparannassa (josta ostimme ruokatarpeet).
Mökkiin päästyämme oli jo pimeä, joten laitoimme saunan lämpimäksi, korkkasimme oluet ja istahdimme alas pitkän päivän päätteeksi. Kyllä muuten nukutti mukavasti.
Heräiltyämme ja aamukahvit juotuamme olikin aika miettiä, että mitähän Ylläksellä on tekemistä lokakuussa? Lunta ei ollut, joten hiihtämäänkään ei viitsinyt lähteä. Ei sillä etteikö hiihtää olisi voinut, mutta kyllähän se lumi tietysti olisi helpottanut. Ruskakin oli jo mennyt, sillä myöhästyttiin parilla viikolla juuri sopivasti siitäkin. No mitäs sitten? Ylläshän on täynnä erilaisia luontopolkuja ja maastoreittejä, sekä tuntureita. Unohtamatta tietystikään sitä kuuluisinta kohdetta; Jounin Kauppaa. Mutta ensimmäisen päivän aloitimme Pakasaivosta.
Lapin Helvetti
Pakasaivo, eli “Lapin Helvetti”, on mannerjäätikön sulamisvesien muokkaama, kilometrin pituinen rotkojärvi. Järvi sijaitsee noin viidentoista kilometrin päässä Äkäslompolosta ja on erittäin jyrkkäseinäisten kalliomuodostelmien ympäröimä. Tänne ei siis kannata pudota, sillä ylös kiipeäminen voi olla suht haasteellista. Pakasaivo on siitä hyvin mielenkiintoinen, ettei sen pinta- ja pohjavesi missään vaiheessa sekoitu. Se on arviolta noin 60 metriä syvä, mutta reilun kymmenen metrin jälkeen sen rikkivetypitoisuus alkaa kasvamaan huomattavasti, joten pohjalle päätyneet veneet, puunkappaleet tai muut esineet eivät käytännössä lahoa. Mitä kaikkea pohjalla siis on?
Saamelaisten kansantarujen mukaan pohjalla on Saivo, eli kuolleiden valtakunta, joka sijaitsee järven pohjassa olevan reiän toisella puolella. Pohjan alla, reiän toisella puolella oli toinen järvi, mutta ylösalaisin. Sen rannoilla asuu ja elää onnellista elämää saivo-kansa, eläviin nähden päät alaspäin. Eli kun tuijotat Pakasaivon pohjaa, sinua todennäköisesti tuijottaa saivo-kansan edustaja takaisin. Kuumottavaa?
Seitakierros
Pakasaivon jälkeen suuntasimme Seitakierrokselle. Tämä yhdeksän kilometriä pitkä (tästä on olemassa myös tuplasti pidempikin vaihtoehto) kävelykierros kulkee Kellostapuli-tunturin ympäri ja sisältää alati muuttuvaa maastoa aina vehreästä metsästä hankalakulkuiseen kivikkoon.
Kuten varmaan arvata saattaa, Seitakierrokselle kannattaa varata hyvät kengät. Vaikka valtaosa matkasta onkin pitkospuiden täyttämää, on osa maastosta kuitenkin vaikeakulkuista ja kivien täyttämää polkua. Seitakierroksella on varsin mukava nauttia luonnon monimuotoisuudesta, sillä täällä saa todellakin olla rauhassa. Saamelaisuus näkyy myös täällä, sillä polun varsilla on nähtävillä erilaisia “palvontakiviä” ja merkkejä muinaisesta kansasta.
Seitakierrokselle kannattaa lähteä kenties hieman aiemmin kuin me. Olimme täällä noin viiden maissa iltapäivällä ja kivisen vaiheen kohdalla alkoi jo tulemaan hämärää. Matkalla ei juurikaan ole varsinaisia lepopaikkoja ja pimeän tullen matka voi olla jopa vaarallinen, pitkospuista huolimatta.
Ylläksen Yöpuu
Seuraavina päivinä kävimme muunmuassa Ylläksen Yöpuu-nimisen mökkikylän keinussa, joka sijaitsee lähes Jounin Kaupan takana. Se on järven rannalle viritelty “somekeinu”, josta voi käydä ottamassa itsestään oikein hienot kuvat upeissa maisemissa niin päivällä, kuin yölläkin. Jos hyvä tuuri käy, keinusta voi nähdä vaikka revontulet. Me emme niitä kuitenkaan nähneet.
Äkäsmylly
Äkäsmylly on luontoretkikohde, jossa on komeat maisemat, vanha mylly ja kohiseva koski. Siinäpä se kaikessa komeudessaan oikeastaan onkin. Paikasta on loppujenlopuksi aika vähän kerrottavaa, sillä se on samanlaista maastoa kuin kaikki muukin täälläpäin. Äkäsmyllyltä löytyy myös varsin suosittu Äkäsmylly Cafe, joka tosin oli kiinni meidän vierailumme aikana.
Pirunkuru ja Kesänkitunturi
Koska tähän mennessä emme olleet vielä retkeilleet ja kävelleet tarpeeksi, oli aika valloittaa Kesänkitunturi, Pirunkurua pitkin. Ja koska emme olleetkaan vielä nähneet tarpeeksi kiviä, niin täältä niitä löytyi. Tuntui että kaikki Pohjolan irtokivet olisivat työnnetty samaan läjään. Täällä ei pitkospuita ollut apuna ja täytyy sanoa että muutama kirosana saattoi suusta tulla kun tätä mäkeä taivalsi ylöspäin. Kesänkitunturi on kuitenkin yli 500 metriä korkea ja tämä Pirunkuru joka sinne vie, on käytännössä pelkkää irtokiveä. Toisin kuin ehkä muualla maailmassa, Kesänkitunturille ei kuljeta hissillä. Ehei, vaan suomalaisella sisulla ja raivolla, irtokiviä pitkin perkele.
Kun Pirunkuru oli voitettu ja Kesänkitunturin päälle päästy, oli olo kuin Veikka Gustafssonilla. Tai no, melkein. Ei tämä nyt ehkä IHAN ole verrattavissa Everestiin, mutta aika lähelle. Huipulle pääsyn jälkeen piti kuitenkin tulla äkkiä alas, sillä hämärä hiipui jo tähtien vyöksi ja nälkä alkoi kurnia. Ennen lähtöä piti ottaa kuitenkin pieni todistusaineisto suorituksesta koska “pic or didn’t happen”. Markuksen kuvan näet tästä.
Mökille päästyämme kelpasi sauna, jonka jälkeen itse tehty vegaaninen nachopelti. Tomaattipapumössö, chimichurri, vegejuusto ja salsakastike päälle niin kyllä kelpasi! Ja uni tuli oikein makoisasti.
Rentouttava viikko Ylläksellä, joka oli nopeasti ohi
Viikko Ylläksen maisemissa vierähti yllättävänkin nopeasti, kun tekemistä löytyi niin paljon ja ulkona tuli vietettyä valtaosa ajasta. Kelit olivat kerrankin puolellamme, sillä vesisadetta ei juurikaan ollut. Pientä tihkusadetta nyt tuli välillä, kuten Suomen syksyyn kuuluukin, mutta emme antaneet sen haitata.
Jos johonkin Suomessa nyt haluaisi, niin Lappiin voisimme suunnata oikein mielellämme. On se kumma että kun asuimme Suomessa, ei Lapissa tullut käytyä kovinkaan usein, ei vaikka Markus on vielä sieltä kotoisin. Nyt kun asumme toisella puolella palloa, tekisi mieli päästä rynyämään lumihangissa ja kivenmurikoiden täyttämillä luontopoluilla.
Laitetaan tähän loppuun vielä vähän kuvasatoa matkastamme, sekä matkalta kuvattu Visit Ylläs-video.
Muista myös seurata meitä Facebookissa, sekä Instagramissa!
Kiitos että jaksoit lukea loppuun asti <3 Kerro ihmeessä kommenteissa oletko sinä käynyt Ylläksellä, tai muualla Lapissa?
Kommentoi