Kuten My Day-postauksestamme luitkin, Samuilla sataa kuin Esterin perseessä. Rantaviiva on vetäytynyt ja aallot nousevat vähän turhankin korkeiksi. Jopa niin korkeiksi, että viime yönä veivät mennessään yhden jätteenkuljetuslautan ja osan sen miehistöäkin. Tästä johtuen kaikki vene- ja lauttaliikenne on nyt keskeytetty pariksi päiväksi, jotta vastaavia onnettomuuksia ei sattuisi enempää.
Kuun vaihtuessa olemme tehneet seuraavan askeleen elämässämme; olemme irtisanoneet nykyisen asuntomme Samuilla. Ja tämä jää myös viimeiseksi asunnoksi tällä saarella, ellei nyt taas tule jotakin yllättävää eteen. Olemme myös ottaneet yhteyttä moniin matkatoimistoihin ja kuljetusyrityksiin, jotka voisivat kärrätä meidät ja rakkaat lemmikkimme kuun lopussa Bangkokiin.
Eräs ranskalainen mies sanoi vievänsä meidät 13 000 bahtilla yksityiskyydillä perille ja kertoi että parempaa tarjousta emme tule keneltäkään saamaan. Eipä tietenkään. Mutta kas kummaa, kun tuntia myöhemmin löysimme erään thaimaalaisen, joka kertoi kuljettavansa meidät myös samanlaisella yksityiskyydillä, mutta 9000 bahtilla mainiten vielä “very cheap for you“. Ei ole kovin vaikea arvata kummalle maksamme?
Samuin expattiyhteisössä moni suositteli Herraa X, joka kuljettaa väkeä edullisesti Bangkokin ja Koh Samuin välillä. Olemme olleet mieheen jo aiemminkin yhteydessä ja hän silloin hän lupasikin homman hoituvan. Hintaa olisi 8000 bahtia ja jos mukaan saa enemmänkin väkeä, kulut voidaan jakaa. Hän pyysi ottamaan yhteyttä, kun tiedämme tarkan matkustuspäivän.
Pari viikkoa tästä otimme herraan uudelleen yhteyttä ja kerroimme, että nyt olisi päivämäärätkin tiedossa, onnistuuko lähtö elokuun lopussa? Vastaus oli “En voi viedä, olen lomalla Chiang Maissa elokuun 8. päivään saakka, enkä tiedä ketään muutakaan joka teidät voisi viedä“. Markus tarkensi tähän, että olemme tosiaan lähdössä Samuilta vasta elokuun lopussa, joten onnistuisiko silloin? Vastaus tähän; “Sanoin jo olevani lomalla“. Selvä juttu, lomailehan sinä rauhassa. Maksamme mieluummin thaimaalaiselle vaikka ekstraa, ilman että yksikään länkkäri kostuu meistä mitään.
Selvitimme myös mahdollisuuksia yksityisbussien kyydeistä jotka kieltämättä olisivat halvempia, mutta emme aio ottaa riskejä että kissat tungetaan tavaratilaan pomppimaan muiden laukkujen sekaan ilman minkäänlaista ilmastointia.
Lauantaivapaa
Eilen illalla uhmasimme luontoäitiä ja ajoimme myrskyn keskellä saaren keskustaan Nathoniin, jossa täysin vegaanista Art Clubia pyörittävä Ollie Gane oli järjestänyt vegaanisen “Pizza & Taco“-illan. Ollie on siis brittiläinen ammattikokki, joka jostakin syystä on päätynyt Koh Samuille asumaan vaimonsa ja lapsensa kanssa.
Heti ensimmäistä pizzapalaa maistaessamme, ihmettelimme miksi emme käy täällä useammin. Pääsyy on toki että ravintola on kirjaimellisesti toisella puolella saarta, mutta voi jumalauta tämän miehen ja hänen tiiminsä ruoanlaittotaitoja! Tarjolla oli kolmea erilaista pizzaa, nachovuoka ja kolmea erilaista tacolautasta. Kaikki sisälsivät myös vegaanista juustoa ja yksi pizzoista oli nimeltään “Meat Lover Pizza With No Meat“, joka oli kyllä hämmentävä kokemus. Ei mitään hajua miten mies saa väännettyä jostakin sienestä lampaan näköisen, makuisen ja tuntuisen täytteen pizzalle, mutta täyden kympin suoritus. Kyllä huomaa että kaikki kyökissä pyörivät kaverit ovat alansa ammattilaisia.
Ja miksi emme ole suositelleet tätä ravintolaa “Koh Samuin vegaaniravintolat“-postauksessamme on syynä se, että päädymme tänne aina pimeän aikaan ja kuvista tulee aina allaolevan näköisiä – eli huonoja. Täällä on myös usein tullut keskityttyä liian paljon syömiseen ja kuvien ottaminen tuppaa unohtumaan.
Alkumaljaksi tuli Pina Colada ja ruokaa yhtä naamaa kohden oli reilun puolikkaan pizzan verran ja tacoja oli suunnilleen kymmenisen kappaletta. Tähän vielä nachovuoka jaettavaksi, niin kyllä nälkä lähti. Lompakko keveni tällä setillä hurjat 250 bahtia per naama, eli hieman alle seitsemän euroa. Aika kallista. Ruoan jälkeen pahin oli kuitenkin edessä; täydellä vatsalla ajaminen kotiin. Kuitenkin puolet kotimatkasta edessämme ajoi joku Hondamies varmastikin kännissä, joten täydestä vatsasta johtuvalle väsymykselle ei tullut annettua valtaa. Onneksi mitään ei käynyt, vaikka kaveri toikkaroikin välillä kaistalta toiselle ja ajonopeuskin vaihteli kahdenkympin ja satasen väliä miten sattuu.
Rento sunnuntai
Sunnuntaiaamuna heräsimmekin sitten valtavan monsuunin ääniin ja tuntui että talon kattopellit lähtevät kohta lentoon. Eipä olla tässä reilun vuoden aikana tämmöistä myrskyä koettukaan. Takapihaltakin oli pari palmua kaatunut. Ihme vain on, että sähköt ovat pysyneet päällä eivätkä kadut ole ainakaan meidän ajoreiteillä tulvineet, joten ilmeisestikin pitkin vuotta tehdyt viemäröintityöt ovat tehonneet jälkimmäiseen. Eipähän tarvitse hommata kumivenettä päästäkseen syömään, kuten kuulemma aiempina vuosina on pitänyt.
Sateen helpottaessa suuntasimme Two Sister Burgeriin aamiaiselle, sillä omassa jääkaapissamme on lähinnä vain valo ja pari pulloa vettä. Two Sisterissä Hanne tilasi itselleen falafel-pitan ja vihreän smoothien ja Markus tofu-tamarindi-wrapin aamukahveineen. Tällä setillä pärjäsinkin pitkälle iltapäivään saakka, kunnes täytimme jälleen itsemme vanhan tutun Vegan Khun Nayn buffet-tarjonnalla. Hieman muuten harmittaa sanoa Khun Naylle hyvästit, kun olemme käyneet siellä jo niin usein ja paikan henkilökunta ja asiakkaatkin ovat tulleet niin tutuiksi. Tai asiakas itseasiassa, sillä paikalla on aina samaan aikaan sama (oletettavasti) brittimies iloisesti tervehtimässä meitä, kehuen päivän annoksia.
Viimeinen kuukausi Koh Samuilla
Viimeinen kuukausi Koh Samuilla ja sen leppoisassa ilmapiirissä pyörähti käyntiin. Ensi viikon pitäisi viimein olla se viikko, kun saamme kissojemme fyysiset paperit (tai jos emme saa, niin saamme ne sähköpostiimme). Ne olivat lähetetty Saksasta ilmeisestikin viime viikon tiistaina, mutta mikäli eivät maanantain aikana saavu, voimme pyytää niistä sähköistä kopiota. Kunhan siis saamme ensin väännettyä tämän kaiken rautalangasta Samuin eläinsuojelujärjestön saksalaisrouvalle.
On erittäin miellyttävää hoitaa asioita henkilön kanssa, joka ei vastaa lainkaan sähköposteihin, puhelimeenkin joskus ja kun siihen viimein vastaa, huutaa taustalla tuhat koiraa eikä nainen joko kuuntele tai ymmärrä. Lisäksi hänellä taitaa joku historiallinen jäänne puhelimena, koska niin huonoa kuuluvuutta ei varmasti löydy mistään nykypäivän laitteista. Ja jos menet paikan päälle, ei tämä kyseinen rouva ole tietenkään paikalla, eikä hänen assistenttinsa ei tiedä asiasta yhtään mitään. Assistentti ei muutenkaan tunnu tulevan ihmisten kanssa kovin hyvin toimeen, silmien pyörittelystä ja tiuskimisesta päätellen. Tai sitten tämä on jotakin saksalaista perusluonnetta.
Valitettavasti meidän arkemme ei nyt kovin kummoista ole, sillä tällä hetkellä joudumme vain odottamaan ja tekemään töitä. Välillä nukumme ja syömme ja toistamme seuraavana päivänä samat jutut.
On kuitenkin mukava että pysyt kanssamme näinä tylsäntavallisinakin hetkinä. Tämän kuun jälkeen pystymme varmasti tarjoamaan monipuolisempia kuulumispostauksia luettavaksi! Eikä tällaista ainaista ininää.
Muista myös seurata meitä Facebookissa, sekä Instagramissa!
Kommentoi