My Day: Päivä Thaimaa-bloggaajien kanssa

Wat Ratcha Thammaram, eli punainen temppeli.

09:00: My day alkaa. Herätyskello soi puhelimessa, mutta Hanne puoliunisena sammuttaa sen ja jatkaa uniaan. Markus ei reagoi asiaan mitenkään, vaan kuorsaa tyytyväisenä vieressä.

10:00: Markus herää, muttei tee elettäkään noustakseen ylös. Sen sijaan hän ottaa puhelimensa esiin, plärää somekanavat ja mailit läpi, lukee hieman uutisia Ihmis-Kenin nenästä ja pelaa kännykkäpeliä. Hanne jatkaa edelleen uniaan.

Sadepäivää tulivat myös ihmettelemään Bao ja Bianca.

11:00: Hannekin on avannut silmänsä ja nousemme viimein ylös sängystä. Hanne menee suoraan suihkuun, Markus sen sijaan tiskaa pois eilisillan astiat ja alkaa laittamaan aamupalaa varten astioita esille ennen suihkuvuoron vaihtoa. Aamupalaksi meillä on jälleen erinomaista gourmet-tarjoilua; Moccona-pikakahvia, Sourdough Bakeryn leipää, mantelijogurttia ja passionhedelmiä. Tätä samaa olemme käytännössä syöneet nyt viimeiset puoli vuotta. Kun leipä loppuu, vuorossa on kaurapuuroa johon laitamme sekaan joko maapähkinävoinokareen tai marjoja. Usein passionhedelmän sijasta tarjolla on mangoa tai dragonfruitia (eli Pitaijaa).

My Day-aamupala. Eli oikeastaan Everyday-aamupala.

Ja koska täällä on näköjään alkanut uusi sadekausi, tulee vettäkin kuin Esterin perseestä. Tämähän on hyvä, tästä tulee tätä menoa todella mielenkiintoinen My Day-postaus!

12:15: Hanne aloittaa työnteon, Markuksen suorittaessa päivän lattianlakaisun. Työn, joka tulee tehdä joka ikinen aamu koska meidän kolme ihanaa naskaliamme repivät yön aikana pahvisesta raapimispuusta paloja ja levittävät niitä pitkin olohuonetta. Pahvipaloja löytyy niin vesikupeista kuin vessanpöntöstäkin ja jälkimmäinen on jo jonkinlainen saavutus, sillä pöntönkansi on kuitenkin aina kiinni. Ilmeisesti heidän on pakko työntää pahvisilppua pönttöön kannen takana olevasta pienestä raosta. Kissat myös auttavat lakaisemisessa omalla tavallaan, roikkumalla kiinni harjassa. Paitsi Dahlia, eli Mustikki, joka on omanlaisensa enkeli kissan kehossa. Sen sijaan kaksoset ovat kuin susia lampaiden asussa.

Markus tekee myös sen, jota ei ole nykyisessä asunnossa tehty vielä kertaakaan ja tuskin enää tehdäänkään; pesee lattiat. Työn jälkeen lattia on kuin luistinrata, jolla kissat nyt kaatuilevat jatkuvasti. Siitäs saitte te valkoiset paholaiset.

Avuliaat kissat Markuksen siivousapuna.

14:00: Vesisade on viimein loppunut. Päätämme kerrankin oikein repäistä, eikä töitäkään jaksa tehdä enempää, joten lähdemme tavallista aikaisemmin liikenteeseen. Yleensä poistumme kotoa vasta kello 16 maissa ja silloinkin vain syömään, mutta tänään päätämme mennä tutustumaan Wat Khunaram-nimiseen buddha-temppeliin, jotta saisimme tähän saatanan postaukseen edes jonkinlaista sisältöä. Normaali päivä olisi muuten sama, mutta seuraavat kolme kappaletta loistaisivat kokonaan poissaoloaan ja suuntaisimme suoraan syömään, Hannen inistessä nälkäkiukkuaan.

Clickin nokka siis kohti saaren eteläpuolella sijaitsevaa Na Mueangia ja sieltä löytyvää temppeliä.

14:30: Saavumme viimein Wat Khunaramin pihaan, jossa ainoat elävät hahmot ovat pihaa lakaiseva munkki ja temppelikoira. Hän ei ole kuitenkaan ainoa munkki, sillä Khunaramissa asuu myös Luang Pho Daeng. Hän kuitenkin kuoli jo vuonna -73 meditoidessaan itsensä hengiltä. Siitä asti Luong on istunut temppelin lasikaapissa muumioituneena. Nykyään hänellä on päässään aurinkolasit, jotta vierailijat eivät häiriintyisi hänen tyhjästä katseestaan.

Wat Khunaramin temppelissä meditoidessaan kuollut Luang Pho Daeng.

Pian paikalle saapuu thaimaalainen pariskunta antamaan pienen lahjoituksen, sekä rukoilemaan. Koska temppelillä ei meille ole oikeastaan mitään muuta tarjota, lähdemme pois. Pysähdymme matkalla vielä toisella temppelillä; Wat Ratcha Thammaramilla, eli punaisella temppelillä.

15:00: Olemme käyneet täällä ennenkin, toisin kuin Khunaramilla. Mikäli olet meidän aiempaa postausta tai Instagramia katsonut, tiedät mistä on kyse. Tämä on siis kauttaaltaan punertava temppeli, jonka sisälle valo tuo hienoa tunnelmaa. Temppeli on kotimatkan varrella, siksi pysähdymme täälläkin. Kymmenen minuuttia myöhemmin olemme kuitenkin taas tien päällä, sillä täällä on vielä vähemmän nähtävää kuin Khunaramilla. Paikkana kuitenkin huomattavasti hienompi ja tunnelmallisempi.

15:20: Saavumme Koh Kaew-nimiseen thairavintolaan, joka oli yksi meidän vakiopaikoistamme Lamailla asuessamme. Paikkaa pyörittää mukava naishenkilö, jonka englanninkielentaito rajoittuu hyvin pitkälti vain sen ymmärtämiseen. Puhuminen on käytännössä vain ”yes-ka, no-ka, thank you-ka, goodbye-ka”. Emme ole kuitenkaan ainoat asiakkaat ravintolassa, sillä viereisessä pöydässä ranskalainen seurue odottaa kuumeisesti ruokiaan. Hanne tilaa nuudelikeiton tofulla ja Markus punaisen curryn tofulla ja riisillä. Kylkeen vesipullot ja hintaa tällä komeudella on yhteensä 210 bahtia, eli 5,70 euroa.

Koh Kaewissa syöty päivällinen. Punainen curry ja nuudelikeitto tofulla höystettynä.

16:00: Ruoat on syöty ja lähdemme ajelemaan takaisin kotiin. Pysähdymme matkalla tutussa moottoripyöräkorjaamossa lisäämässä renkaisiin ilmaa kun Hanne oli valittanut että ”skootterin perse heittää mutkassa”. Näin otamme selvää johtuuko se liian vähäisestä ilmanpaineesta vai liian painavista matkustajista. Näytti olevan se ensimmäinen vaihtoehto, onneksi. Ei siis tarvitse vieläkään mennä salille.

Kotona jälleen

16:30: Blogia seuranneena varmasti tiedätkin, että meillä on käynnissä operaatio, jossa tarkoituksena on saada lemmikkimme mukaamme Eurooppaan. Markus avaa Facebook-keskustelun, jossa hän on aiemmin kysynyt Relo4Paws-nimiseltä lemmikinvientiyritykseltä, voisivatko he auttaa meitä kuljettamaan kissat pois Thaimaasta asianmukaisesti.

Odotamme tällä hetkellä kissojemme rabiesvasta-ainetestin tulosten fyysistä paperia Saksasta, jota ei näy eikä kuulu, vaikka kuinka yritämme sen perään kysellä. Relo4Pawsin nainen sanoo että ”sähköpostitse saatu vahvistus riittää kyllä, ei tarvitse olla alkuperäisessä muodossa”. No niinpä perkele tietysti. Olemme saaneet kuukausi sitten Samuilla sijaitsevalta eläinsuojelujärjestöltä tiedon, että testitulokset ovat valmiit ja tulokset ovat hyväksytyt, mutta niiden fyysinen ja alkuperäinen kappale vielä tarvitaan. Nyt kuukautta myöhemmin saamme viralliselta taholta tiedon, ettei sitä tarvitakaan. Eipä siis muuta kuin kaivamaan netistä kaikki Saksassa sijaitsevat ja testejä tekevät laboratoriot yhteystietoineen esiin, jotta voimme lähettää jokaiseen pyynnön saada nämä kyseiset tulokset itsellemme. Samalla koitamme saada yhteyttä tähän Samuin eläinsuojelujärjestöön ja pyytää heiltä joko tuloksia sähköpostitse, tai ainakin tietoa mihin laboratorioon verinäytteet lähetettiin. No eihän sieltä kukaan vastaa vaikka kuinka soitat. Mikä yllätys.

Vinkki muille; Jos haluat lemmikkisi pois Koh Samuilta, niin älä nyt ainakaan ota yhteyttä Dogs And Cats Rescue Koh Samuihin, vaan Bangkokissa sijaitsevaan Relo4Pawsiin. Ihan sama mitä lupaavat ja puhuvat, jätä väliin. DCRS:n kontaktihenkilö on yksi vaikeimmista ihmisistä mitä Maa päällään kantaa.

17:00: Yhteystiedot on viimein kaivettu ja sähköpostit lähetetty. Yhdeltä on saatu vastauskin, ettei heidän järjestelmästään näitä löydy. Yksi hoidettu, kahdeksan jäljellä. Hermot on niin kireällä tämän kaiken kissapaperistressin takia, että tekisi mieli polttaa koko saari, joten on aika mennä hetkeksi makaamaan sänkyyn ja rauhoittua.

18:00: Mieli on rauhoittunut ja on Markuksen vuoro tehdä töitä.

Wat Khunaramin temppelikoira oli innoissaan uusista vieraista.

18:40: Markus pitää tauon työnteosta. On aika siirtää videokamerasta klipit tietokoneelle, sillä kuvasimme aiemmin hieman materiaalia Elämä Päivässä-elokuvaa varten. Samalla lähetämme videot eteenpäin tuotantotiimille. Saa nähdä päätyvätkö materiaalimme käytettäväksi tässä Ridley Scottin tuottamassa elokuvassa. Olisi hienoa nähdä omia videoita käytettävän projektissa!

20:00: Lähdemme hakemaan ”blogibisset”. Emme joka kerta kuitenkaan kirjoita blogipostauksia oluttölkki kädessä, mutta tällä kertaa teemme poikkeuksen. Mukaan tarttuu pari tölkkiä Tigeria, pari Spy Red Wine Cooler-juomaa ja paketti Oreoita.

Yasha-niminen Honda Click kulkee ja jaksaa!

Blogin jälkeen

22:00: Blogipostaus on kirjoitettu ja Markuksen on aika jatkaa työntekoa. Hanne siirtyy sohvalle pläräämään Pinterestistä tatuointikuvia, häämekkoja, asuntokuvia, vegaaniruokia ja vähän lisää tatuointikuvia. Hänellä on ehkä pienoinen tatuointikuume..

02:00: Markus on tältä päivältä työnsä tehnyt, joten on aika sulkea läppäri ja siirtyä sänkyyn. Hanne juttelee Instagramissa erään vanhan työkaverimme kanssa vaihdellen kuulumisia ja tulee pian itsekin perässä makuuhuoneeseen.

03:27: Hanne päättää keskustelun työkaverimme kanssa ja Markuskin laittaa jo puhelimensa sivuun, sammuttaa valot ja ilmastointilaitteen, sekä käynnistää lattiatuulettimen. On aika käydä viimein nukkumaan, toivottaa hyvät yöt ja sulkea silmät.

Ruoho on aina vihreämpää somessa

Tällainen oli meidän ”My Day”, eli päivä kanssamme. Tämä on siis teille, jotka mietitte millaista on elää Thaimaan paratiisisaarella, jossa aurinko paistaa, kookokset tuodaan rantatuoliin meren kohistessa taustalla. Ruoho on aina vihreämpää somessa. Paitsi meillä.

Postaus varmaan myös selittää, miksi heräämme usein vasta lähes puolenpäivän aikaan ja miksi herätyskellokin on enemmänkin koriste. Miksi se on edes soimassa, emme tiedä.

Mitä pidit tästä meidän huikeasta päivästämme, joka oli täynnä mitä jännempiä käänteitä ja arkielämän kiemuroita? Kommentoi alle ja kerro samalla vaikka omasta päivästäsi.

Muista myös seurata meitä Facebookissa, sekä Instagramissa!

3 thoughts on “My Day: Päivä Thaimaa-bloggaajien kanssa

Vastaa