Terveisiä taas täältä Zagrebista, sankan sumun ja vesisateen keskeltä. Täällä taitaa olla aurinkoa vain kaksi päivää viikossa, sillä muina päivinä ulos ei viitsi edes mennä. Ei sillä että sumu tai pieni kosteus välttämättä haittaisi, mutta tälläkin hetkellä ulkona on hurjat +2 astetta lämmintä ja yöllä on pakkasta. Lunta ei sentään ole vielä näkynyt, mutta emmeköhän me siitäkin vielä ehdi tämän viikon aikana nauttimaan. Zagrebin sää ei siis todellakaan turistia tällä hetkellä houkuttele, ainakin kun samaa on tarjolla siellä koti-Suomessakin. Että vaikka vähän etelämmässä ollaankin, niin ei tämä paljoa Helsingin säästä eroa.
Juna Zagrebista Splitiin
Ensi viikolla tarkoitus olisi kuitenkin nauttia hieman lämpimämmädstä kelistä, sillä sunnuntai-iltana lähdemme junalla Splitiin ja olemme sitten aamulla perillä. Täältä siis menee vain kaksi junaa Splitiin per päivä ja joko olet perillä aamulla seitsemältä tai illalla yhdeltätoista. Valitsimme ensimmäisen vaihtoehdon, koska ensinnäkin nykyisestä asunnostamme meidän pitää olla ulkona klo 11:00 mennessä ja toisekseen on mukavampaa mennä uuteen kaupunkiin aamulla, niin ei heti tarvitse mennä nukkumaankaan.
Vinkkinä muuten Kroatiassa junalla matkustavalle; ei ole välttämättä järkevää ostaa junalippuja etukäteen, vaan mennä suoraan juna-aseman lipputiskille. Meno on kuin Neuvostoliitossa ja sinut todennäköisesti ohjataan oikeaan paikkaan kolmen eri tiskin kautta, mutta lopputuloksena hinnat voivat olla jopa puolet siitä mitä ne ovat nettikaupassa. Meillä ainakin osui kohdalle joku tarjous, jota nettikauppa ei näyttänyt ollenkaan; kaksi lippua Zagrebista Splitiin yöjunalla maksoi 29 euroa. Nettikaupasta ostettuna hinta olisi ollut tuplat.
Zrno Bio Bistro: Vegaaniravintolasuositus, jota emme suosittele
Vegaaniravintolavaihtoehtoja on Zagrebissa muuten yllättävän vähän. Kaupoista onneksi löytyy aika hyvin tarjontaa, varsinkin Super Konzum-marketissa. Täällä on myös erilliset bio&bio-nimiset liikkeet, jotka tarjoilevat eko- ja vegaanituotteita. Bio&Bio on Konzumia huomattavasti kalliimpi, mutta sieltä löytyy apu pienempään tarpeeseen. Se on oikestaan sama kuin kävisi Suomessa Ruohonjuuressa.
Saimme parilta lukijalta suosituksen (ja netissä moni oli paikkaa hehkuttanut) käydä syömässä Zrno Bio Bistrossa. Hannelle paikka olikin jo tullut aiemmin vastaan ja mielikuva tästä oli “pupunruokapaikka ituhipeille” jo pelkästään nimensä perusteella. Mutta koska niin moni suositteli, niin käydään ihmeessä kokeilemassa. Kyseessä on siis Zagrebin ensimmäinen täysvegaaninen ravintola, jossa myös panostetaan suuresti lähituotantoon ja ekologisuuteen. Ravintola oli erään talon sisäpihalle rakennettu, oikein mukavan näköinen ravintola isoine terasseineen. Hienon näköinen paikka, rento tunnelma ja henkilökunta hyvin ystävällistä ja englantia taitavaa. Hintataso on keskitasoa, sillä pääruoat maksavat kuudesta eurosta kymppiin.
Hanne tilasi itselleen “Puutarhaburgerin” bataattiranskalaisilla, Markuksen tilatessa “Seitan Cordon Bleun”. Kun ruoat tuotiin pöytään, kysyi Markus heti ensimmäisenä “Minkä sä oikein tilasit?”. Hampurilainen oli käytännössä pihvin muotoon paistettua porkkanalaatikkoa, (joka taisi kuitenkin olla kikhernemössöä) jonka alla oli pinaattilettu ja päällä nätti läjä kesäkurpitsaa. Tämän tortun vieressä oli kasa salaattia ja höyrytettyä parsakaalia. Ei nyt ehkä ihan sellainen hamppari johon olemme aiemmin tottuneet.
Markuksen Cordon Bleu-annos sen sijaan koostui kolmesta Seitan-rullasta, jonka sisällä oli savustettua tofua ja yhdessä rullista hieman kirsikkatomaattia. Päällä oli talon omaa BBQ-kastiketta. Näiden rullien vieressä oli sitten kilon verran erilaisia rehuja ja jonkinlainen dippi. Vegaanista juustoa Cordon Bleu-rullien sisältä ei löytynyt, mikä kieltämättä oli vähän pettymys, ottaen huomioon että kyseessä on kuitenkin Cordon Bleu. Toisaalta, eipä juustoa ollut mainittu ruokalistassakaan. Tämä oli itseasiassa yksi niitä harvoista ravintolavierailuista, jossa Markus ei syönyt lautastaan kokonaan tyhjäksi, sillä “mitälie vesipinaattia” oli lautasella aivan liikaa.
Ruoka oli itseasiassa JUURIKIN sellaista, millainen mielikuva jokaiselle lihapäälle tulee, kun kerrot olevasi vegaani. Syöt siis salaattia parissa eri muodossa ja päälle kaadat oliiviöljyä. Ravintola vastasi myös ihan täydellisesti juurikin sitä mielikuvaa, joka Hannelle oli päähän rakentunut pelkästään ravintolan nimen perusteella. Ruoka oli maultaan ihan jees, mutta salaattia oli aivan liikaa (varmaan ajateltu oikeanlaista lautasmallia) ja maistui niin saatanan terveelliseltä, että aamulla paskansimme voikukkia. Olut kyllä oli hyvää ja tänne voisikin tulla kesällä nauttimaan siitä isolla terassilla istuen, mutta ruoat jätämme muiden syötäviksi.
Ehdotammekin, että jos haluat Zagrebista hyvää vegaaniruokaa, niin hae mieluummin Falafel Etc:stä kunnon falafelhummusöverifiksit. Tulee myös halvemmaksi, sillä tämä Zrno Bio Bistro-seikkailu tyhjensi tiliä hieman yli 30 euroa. Edellisessä postauksessa mainittu falafel-setti kun maksoi vain 17 euroa.
Lue myös: Viikko Zagrebissa – millainen on Kroatian pääkaupunki?
Boulderointia Zagrebissa – kiipeilysalina The Hive
Edellisen postauksen lopussa mietimme, mitä keksisimme tällä viikolla. Mennäkö boulderoimaan? No miksipä ei! Täällä näyttää olevan itseasiassa useampikin boulderointisali ja lähin meitä oleva on nimeltään The Hive. Olemme käyneet täällä itseasiassa jo parikin kertaa ja olikin pitkästä aikaa mukava päästä reilun vuoden tauon jälkeen seinälle. The Hive oli alkuun vähän vaikea löytää, mutta tästä syytämme taas itseämme. Emme vain voineet kävellä tietä pitkin, vaan piti lähteä oikomaan ja yrittämään ja eihän siitä mitään tullut. Saimme hyvät alkulämmittelyt kun pyörimme turhaan katuja eestaas.
Paikka on vanhojen ja hylättyjen parakkirakennusten keskellä ja on loppupeleissä varsin iso sali. Täältä löytyy seinät niin lapsille kuin aikuisille, aloittelijoille sekä mestareille. Hintakin oli varsin sopiva, sillä yksi kiipeilykerta ilman kenkävuokraa maksoi kahdeksan euroa. Meillä kun on omat kengät, niin emme osaa sanoa paljonko kenkävuokra maksaa. Veikkaus on että parin euron luokkaa.
Parin käyntikerran jälkeen käsivarret ovat nyt jumissa ja sormet rakoilla, mutta hauskaa on kyllä ollut. Vaikka boulderointi näyttääkin helpolta, saa siinä itsensä vedettyä piippuun aika hyvin. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään saliähkimiseen verrattava laji, vaan vaatii voiman sijaan enemmän kestävyyttä, tekniikkaa ja keskivartalon hallintaa.
PS: Jos boulderointi muuten kiinnostaa, niin näitähän on tarjolla myös ympäri Suomea, ainakin isommissa kaupungeissa. Helsingissäkin näitä on useampi ja itse kävimme aikanaan Siilitien Boulderkeskuksella, sekä Kalasataman Redissä olevalla Kiipeilyareenalla.
Oletko itse käynyt boulderoimassa koskaan? Tai harrastamassa muutakaan kiipeilyä?
Kommentoi