Edellisen kuulumispostauksen jälkeen meille ei hirveästi ole mitään uutta tapahtunut, mutta ulkona olemme sentään käyneet. Jopa kahteen otteeseen, jos mukaan ei siis lasketa ravintola- tai kauppareissuja. Sinänsä meidän nähtävyyskiertelyt sujuvat varsin mallikkaasti, sillä näemme yhden uuden kohteen viikossa. Tätä menoa ehdimme nähdä siis vielä kolme turistikohdetta. Toisaalta kun ajattelee, onko Bangkokissa sittenkään niin paljon nähtävää, ellei halua pällistellä lähes identtisiä temppeleitä ja patsaita tai ravata kattobaareissa ihailemassa pilvenpiirtäjiä ja auringonlaskua?
Tappajavaraani Lumpini-puistossa
Viime sunnuntaina pidimme mukavan vapaapäivän, kun säätiedotuskin lupaili hyvää; ei liian kuumaa, ei sadetta. Siispä erittäin hyvä tapa viettää pyhäpäivää puistokävelyn merkeissä. Ja minne Bangkokissa mennään jos halutaan puistoon? Lumpiniin, koska se on puistoista isoin ja suosituin. Plus, halusimme nähdä isoja liskoja näiden seinissä roikkuvien ja äänekkäiden rääpäleiden jälkeen!
Lumpini-puisto, toiselta kirjoitusasultaan myös Lumphini, on käytännössä sama mikä Central Park on New Yorkille; keskellä metropolia sijaitseva puistoalue tekolampineen, jonne ei keskustan hälinä ja meteli kuulu. Tänne tullaan rentoutumaan ja nauttimaan piknikistä tai vaikka lenkkeilemään. Lenkkeilijöitä näkyikin valtavasti ja lammen keskellä perheet lapsineen sotkivat polkuveneellä ympyrää. Osa otti nokosia puiston penkeillä, kuten thaimaalaiseen kulttuuriin näyttää kuuluvan.
Itse tulimme tänne leikkimään Steve Irwiniä (rauha hänen muistolleen) eli etsimään kilpikonnia ja liskoja. Vartin jälkeen emme olleet nähneet vielä yhtäkään, mutta sitten osasimmekin avata vähän silmiä ja katsella ympärillemme ja kappas vain, johan alkoi liskoa näkyä! Pettymys oli kuitenkin suuri, sillä näkemämme varaanit olivat suunnilleen samankokoisia kuin kissat, eli ei nyt ihan sitä mitä olimme nähneet kuvissa ja videoissa tai mitä Hanne näki aikoinaan Singaporessa.
Aloimme pikkuhiljaa tallustamaan jo uloskäynnille, kunnes sivusilmä äkkäsikin jotain jännittävää; nyt löytyi isoja liskoja ja vielä kaksin kappalein! Parimetriset juovavaraanikaverukset makailivat varjossa lammen reunalla eivätkä olleet oikeastaan moksiskaan kun hiippailimme heidän vierelleen kuvaamaan. Pidimme kuitenkin parin metrin turvavälin, ihan vaan koska korona. Muuten olisimme voineet mennä lähemmäskin, mutta “social distancea” tulee kunnioittaa.
Lumpini-puisto oli kaikinpuolin oikein mukava tapa kuluttaa aikaa kaiken sen moottoripyörähulinan ja kauppakeskussirkuksen jälkeen, mitä Bangkokissa näkee ja kuulee jatkuvasti. Rauhallinen keidas keskellä kaupunkia, joten kannattaa käydä tutustumassa jos Bangkokiin olet joskus suuntaamassa.
Yksi yö Bangkokissa – puolikuollut Khao San Road
Saimme pitkästä aikaa viestiä eräältä lukijaltamme, jossa hän kertoi että on tulossa pariksi päiväksi Bangkokiin ja kaipaisi illanviettoseuraa. No mikä ettei, tässähän ei olekaan käyty viihteellä pitkään aikaan, joten tekisikin varmasti hyvää lähteä tuulettumaan. Koska kukaan meistä ei ollut käynyt Bangkokin villillä ja kuuluisalla Khao San Roadilla, suuntasimme nokan sinne!
Vuoden 2020 Khao San Road on ehkä edelleen kuuluisa, mutta sen villit ajat taitavat olla ohi, ainakin tältä vuodelta. Kadulle saapuessamme saimme hetken maistaa millaista on olla Kim Kardashian tai joku muu Hollywoodin suurkuuluisuus. Suunnilleen joka ikinen kadun sisäänheittäjä rynnisti luoksemme tarjoamaan hyviä alennuksia viinaämpäreistä ja ilokaasupaukuista. Koska emme halunneet jäädä ensimmäiseen baariin, kävelimme kohteliaasti kiitellen eteenpäin kunnes löysimme baarin, jossa kolme tarjoilijaa seisoskeli kadulla. Ilmeet olivat melkoiset kun kolme länkkäriä tallusti suoraan baariin, tilasi sixpackin kaljaa eikä sisäänheittäjääkään tarvittu.
Jos vielä alkuvuodesta täältä sai grillattua ötököitä, skorpionivartaita ja ties mitä kaikkea, niin nyt paikalla ei ollut yhtäkään ruokamyyjää. Katu oli käytännössä tyhjä ja parissa baarissa istui muutama thaimaalainen hörppimässä Changia. Tarjoilijat nojailivat aitoihin tai pelleilivät keskenään, koska muutakaan tekemistä ei ollut. DJ pyöritti levyjä tyhjälle baarille ja yhdessäkin baarissa soi livemusiikki yleisön hurraamana, mutta bändi puuttui. Ja se yleisö. Musiikki tulikin vain kaiuttimista.
Se mikä on muuten Thaimaan baareissa kätevää, on kaljahana. Sen sijaan että notkut tiskillä heiluttamassa seteliä kuin mikäkin ääliö ja tyhjentyneen oluttuopin jälkeen palaat sinne uudelleen, voit tilata suoraan koko kaljahanan pöytään. Hanaan mahtuu nelisen litraa mallasjuomaa ja maksaa noin neljäsataa bahtia. Erittäin hyvä idea kolmihenkiselle seurueelle, tai yhdelle janoisalle Suomi-Sepolle.
Tutustuminen Khao San Roadiin näin hiljaisena aikana oli ehkä ihan hyväkin idea, koska me emme todellakaan kuulu tänne kadun ollessa villeimmillään. Olemme ehkä vähän liian tylsiä ja epäsosiaalisia juhlimaan yön ympäri paikassa, joka on tungettu aivan täyteen kännissä örveltäviä reppureissaajia tai kaikenmaailman rahannyhtäjiä.
Illalla hilpeänä kaljaa, aamulla kalpeana hiljaa
Oli kuitenkin mukava käydä tutustumassa Bangkokin yöelämään, kiitos seurasta ja kutsusta kuuluu Katjalle. Kahdestaan tuskin olisimme ihan samalla tavalla lähteneet illanviettoon. Nyt siihen oli hyvä syy. Aamulla sitten muistuikin mieleen miksi emme kovin usein käy viihteellä.
Tästä kaikesta saimmekin loistoidean; Millaistahan jälkeä tulisi jos kirjoittaisi blogipostauksen humalassa? Todennäköisesti kaikki lukijat katoaisivat, vai olisiko sellaiselle sittenkin kysyntää?
Oletko itse käynyt Khao San Roadilla ja mitä mieltä olit siitä?
Seuraa meitä myös Instagramissa ja Facebookissa!
Kommentoi