Vieraskynästä: Kävelevä katastrofi – elämää Portugalissa

Vaihteeksi taas vähän Vieraskynää. Siinä missä aiemmin saimme ystävämme Marikan kertomaan elämästä Uudessa-Seelannissa, siirrytään tällä kertaa hieman erilaisiin maisemiin; Portugalin eteläiseen Algarveen. Sieltä meille elämästään kirjoitti Nadine, joka myös pitää omaa suomenkielistä blogiaan.

Miten päädyimme sinne, missä nyt olemme?

Elämän kuuluu olla seikkailu. Sillä periaatteella olemme eläneet tähän asti. Jos olette nähneet muutamia seikkailuleffoja, tiedätte, että ennen happy endiä siellä sattuu ja tapahtuu. Me olemme oman leffamme puolivälissä. Eli happy endiä joutuu vielä odottamaan.

Meidän leffan hahmoihin kuuluvat mieheni, minä ja poikamme Markus. Poika on vielä syytön, mutta miehelleni voin helposti sysätä puolet vastuusta tästä kaikesta. Hän on yhtä seikkailunhaluinen ja levoton kuten minäkin.

Hauskinta on se, että joka kerta kun me vaihdoimme maata, meillä oli aikomus juurtua sinne: ostettiin talo ja ryhdyimme rakentamaan arkea.

Portugalin värikästä kasvustoa.

Arki ei meillä koskaan sujunut mutkitta. Eli, tämän elämän aikana on selviydytty; kylpyhuoneremontista, jolloin lähin vessa oli toisessa kerrostalossa sijaitsevassa saunaosastossa (oli helmikuu), homeisesta pienkerrostalosta, jossa keväällä kellariin nousi puoli metriä vettä, talon rakentamisesta kahdestaan, ajo-opetuksesta, yrittäjyydestä; vammaan johtaneesta synnytyksestä (lapsi on terve, Luojan kiitos!), pitkistä ja vakavista sairauksista, kahdesta maan vaihdosta koko perheen voimin ja korona-keväästä. Näin muutaman seikan mainitsakseni.

Sellaisia asioita kuin 20 minuutin uudenvuoden illallinen, joka suoritettiin molempien työvuorojen vaihdossa, tai ojasta pyydystettyä autoa en edes mainitse. Ne ovat liian pieniä asioita, joita meillä kuitataan olankohautuksella.

Kahdenkymmenen vuoden aikana sitä on useasti lomailtu Barbadoksella, työskennelty Nokian liukuhihnalla, ajettu invataksia, nukuttu viiden tähden hotellissa yksityisessä bungalowissa ja remontin yhteydessä puutavaroiden päällä. On käyty ammatillisilla messuilla ympäri maailmaa ja myyty perunoita torilla, sekoitettu tonnikaupalla betonia, käyty suurlähetystön itsenäisyyspäivän vastaanotoilla, siivottu lapsen oksennusta ja ajettu erinäisiä tuhansia kilometrejä työn ja loman merkeissä. Sekä asuttu kolmessa eri maassa.

Missä me nyt olemme?

Nyt olemme tässä, korona-pandemian kanssa taistelevassa Portugalissa. Algarvessa tilanne on rauhallinen viruksen suhteen ja täällä on maskipakko julkisissa paikoissa. Se asia on meidän mielestämme enemmän plussaa kuin miinusta. Tuntuu turvallisemmalta, kun kuitenkin turisteja on jonkin verran, mutta kuitenkin ilmeisesti huomattavasti vähemmän kuin aikaisempina vuosina. Ilman maskia en suostuisi menemään kauppaan lainkaan. Lomakämppiä tarjotaan alennuksella 40% asti. Merinäköalalla siis.

Meidän kunnianhimoinen projekti aloittaa elämä (uudestaan) alusta sai kolhuja keväällä. Nyt emme pysty suunnittelemaan elämäämme kovin pitkälle, kuten ei moni muukaan. Yritämme pysyä hengissä siihen asti, että COVID-19:n tuoma pöly laantuu.

Blogimme jakautui nyt useaan eri osaan: jokainen halusi tehdä myös täysin omaa projektia. Via Per Aspera Ad Astra on meille kolmelle yhteinen blogi, joka on myös ainoa kaupallinen projekti. Sen päällä me koeajamme kaikki kokeilut ja ajatukset, mitä ikinä bloggaamisessa tuleekaan eteen. Siellä myös dokumentoidaan bloggaajan arkea sellaisena kuin se on. No Filter-periaatteella.

Tämä on kuuluisa Praia da Marinha.

 

Millainen maa on turisteille tuttu Portugali?

Portugali on monipuolinen ja hauska tuttavuus. Turismiin on Portugalissa panostettu kiitettävästi ja näkemisen arvoisia paikkoja on satoja. Minä olen tietysti katsonut kaikki huvit sillä silmällä, että ne sopisivat koko perheelle.

Tähän mennessä kaikki paikat, joissa olemme vierailleet, ovat olleet ”viimeisen päälle”. Itse asian lisäksi, palvelut on järjestetty kivasti; kahvilat, vessat, invavessat ja inva-skootterit, nyt myös hygieniapisteet.

Turistina tuskin pystyy välttämään Algarven suurimpien kaupunkien pakollisia nähtävyyksiä. Farossa, Albufeirassa ja Loulessa on Vanhat Kaupungit, jotka ovat ainakin yhden visiitin arvoisia.    

Rannat ovat Algarvessa kuninkaallista tasoa. Yläpuolella olevassa kuvassa Falésian ranta, meistä katsottuna lähin. Puolitoista tuntia pitkä (yhteen suuntaan). Kuvassa se on autio – karanteeni meneillään. Ranta ei koskaan ole niin täynnä, etteikö sinne mahtuisi. Tilaa on runsaasti.

Rinteet ovat sen verran jyrkkiä, että rannalle yleensä pääsee rappusia pitkin. Falésian pituisella rannalla on kuitenkin 3-4 paikkaa, jossa veden äärelle pääsee pyörätuolillakin. (esim. Praia do Barranco das Belharucas, Praia dos Tomates sekä Praia da Rocha Baixinha). Albufeiran Vanhasta kaupungista rannalle menee hissi. Portugalissa on tarjolla myös uima-rollaattoreita ja uima-pyörätuoleja, joita saa rantavahdeilta.  

Lagos Zoo, paikallinen eläintarha.

Kuitenkin, kannattaa mennä vähän sivuun turistihässäkästä. Algarvessa on vaikea liikkua ilman autoa. Välimatkat ovat pitkiä eikä julkiseen liikenteeseen voi luottaa. Perheellisten kannattaa vakavasti harkita auton vuokraamista: säästyy monelta itkulta päiväsaikana. Samaten kaikki lapsiystävälliset paikat ovat ripoteltuja pitkin N125:sta.

Meillä jäi suurin osa turistipaikkoja näkemättä koronan takia. Vesipuistot ja leikkipaikat jäivät väliin tältä vuodelta.

Centro Ciência Viva do Algarve, Faro
Sand City, Lagos.

Jos kunto kestää, voi suunnitella retkeä vuorille. Suurin osa reiteistä on varsin helppoja, myös lastenvaunujen tai rattaiden kanssa (QurenecaFonte BenémolaAljezur). Jos ei jaksa lähteä patikoimaan, pienimuotoisen retken voi tehdä suoraan Falésian yläpuolella (alapuolella oleva kuva).

Kukkia kävelymatkan varrella.

Ravintola on Algarvessa helppo valita sen perusteella, mihin paikalliset jonottavat iltaisin. Portugalilaiset syövät päivällistä myöhään, klo 19 jälkeen. Joten suomalaisille tutulla aikavälillä, viidestä seitsemään, mihin vaan pääsee suhteellisen nopeasti.

Meillä on omat suosikkimme ja niissä tulee käytyä silloin, kun ylipäänsä lähdetään ulos.

Passaro Azul Restaurant (Olhos de Àgua / Albufeira) – eurooppalainen ja portugalilainen keittiö on upea.

Meillä on vaan periaate, että syömme maassa maan tavalla :)

Portugalilainen keittiö on mutkaton, selkeä ja ruoissa maistuu yleensä sen pääraaka-aine, eli tiedät mitä syöt. Kaikissa itseään kunnioittavassa ravintoloissa on tarjolla tuoreita kala- ja äyriäistuotteita. Kaikki mahdolliset ruokavalioerikoisuudet on huomioitu poikkeuksellisen hyvin (ja selkeästi merkattu menuun). Etnisiä ruokapaikkoja en mainitse. Joka ikinen maa on edustettuna.

Millainen on Portugali asuinmaana?

Turvallinen. Kaunis. Ristiriitainen.

Lämmin ilmasto, ihana luonto, sydämelliset ihmiset ja toisella vaa’an puolella – suuret tuloerot, köyhyys, kehno infrastruktuuri. Näen, millä intohimolla portugalilaiset nostavat maatansa pystyyn – vieläkin 70-luvun jälkeen. Suurituloisista enemmistö on edelleen ulkomaalaisia. Kultakolmion alueella (Vilamoura – Quinta do Lago – Vale do Lobo) voi käydä katsomassa, miten kuuluu elää.

Ökyalueita Portugalissa on kuitenkin harvakseltaan. Suurin osa ihmisistä asuu suomalaisittain hyvin ahtaasti ja alkeellisesti. Pikkuhiljaa meille, ulkolaisille, aukeaa myös muut Portugalin puolet; hyvät ja huonot.

Mar Shopping (Almancil, Loule) – uusin ja lapsiystävällisin (kuvassa leikkipaikka)

Palvelu kaupoissa on poikkeuksetta ystävällistä ja kärsivällistä. Ilmeisesti kauppoihin on hakeutunut se kaikkein kärsivällisin ja ystävällisin osa kansasta. Myyjät vaivautuvat auttamaan niin kauan, että ongelma on ratkaistu. Ihme, että he jaksavat hymyillä jokaiselle kömpelölle asiakkaalle, kuten meillekin. Toivottavasti heillä on inhimillisempiä työsopimuksia kuin se, mitä minulle on tarjottu. En ottanut sitä vastaan, koska mielestäni sen kautta olisin myynyt itseni orjaksi. Suomalainen (tai virolainen) työntekijä nauraisi päin naamaani, jos työnantajana tarjoaisin hänelle sellaisen.

Kaikki puhuvat englantia, vähemmän tai enemmän, eikä tähän mennessä mitään ole jäänyt tekemättä kielimuurin takia.

Jouduimme myös muuttamaan kämpästä toiseen kesken karanteenin ja sekin on sujunut lopulta hyvin nopeasti ja joutuisasti.

Algarve Shopping (meille lähin kauppapaikka)

Portugalin huonot puolet

Jos nyt lähdetään huonompiin puoliin, niin yksi seikka todella ärsyttää. Ainakin täällä Algarvessa ulkomaalaisia pidetään rahapusseina, joilla on varaa mihin vaan. Byrokratia on tehty sellaiseksi, että omin avuin siitä ei selvitä. Yrittäessään jäädä edes hieman pidemmäksi aikaa maahan, pitää moniakin pikkujuttuja varten olla alan edustaja, veroneuvoja, kirjanpitäjä… Ymmärrän, että se on elinkeino, mutta en oikein jaksa maksaa oikealle ja vasemmalle jokaisesta hengenvedosta. Silloin, kun on oma portugalilainen henkilökortti, asiat helpottuvat kertaheitolla. Kunhan jaksaa käydä koko rumban loppuun, että saisi sen kortin. Sitä odotellessa…

Toinen yllättävä käänne oli netin saatavuus (pikemminkin saavuttamattomuus); halpa ei toimi, kallista ei saa joka paikkaan (optista kaapelia ei ole vedetty kaikkialle). Meillä oli ässä hihassa: virolainen rajoittamaton netti- ja puhelinliittymä. Se on suhteellisen hintava, mutta toimii moitteettomasti. Muuten ei tässä ole mitään valittamista: kaupoissa ruoka on hyvää ja edullista, aurinko paistaa ja nurmikko on vihreää tällä puolella aitaa. Vettä näkyy vain uima-altaassa ja linnut laulavat pihalla. Kumpaakaan ei putoile taivaasta, ei vettä eikä lintuja.

Meillä kävi tuuri, että elettiin karanteenin yli täällä eikä Suomessa tai Virossa. Täällä pääsi sentään ulos aurinkoon ja katsomaan merta, edellämainituissa joutuisimme todellakin neljän seinän sisälle 5-6 viikoksi.

Epämääräinen koronatilanne lisää tietysti epävarmuustekijän kaikiin elämän osa-alueisiin, muuten elämä täällä olisi yhtä pilvetön kuin portugalilainen taivas.tvia

Forum Shopping (Faro)

Nadinen perhe-elämää Portugalin Algarvessa voit käydä lukemassa hänen omasta blogistaan, joka kulkee nimellä Via Per Aspera Ad Astra. Kirjoitimme sinne myös oman vieraskynäpostauksemme, aiheena ”Diginomadina Thaimaassa”. Käy siis lukemassa juttu hänen blogistaan!

Oletko itse käynyt koskaan Portugalissa ja millainen kokemuksesi oli? Jaa tarinasi kommenteissa! Ja mitä mieltä olit Vieraskynä-postauksesta?

Käy myös seuraamassa Nadinea Instagramissa!

2 thoughts on “Vieraskynästä: Kävelevä katastrofi – elämää Portugalissa

  1. Hyppäsin taas tarinallisiin saappaisiinne. Vaikka ovatkin tällä kertaa lainasaappaa, niin se kannatti:)

    Mielenkiintoisen vaihtelevaa elämää niin asuinpaikkojen vaihdon kuin työtehtävienkin puolesta. Tuli Portugalistakin tietoa ja sitten on nuo UPEAT KUVAT. Taidamme varmasti matkata sopivassa kohdin Portugaliin. Nyt tosin olisi hyvä aika majoitusalennusten ja vähäisen ihmismäärän puolesta.

    Tykkää

    1. Heippa ja kiitos kommentista!

      Sitten kannattaa ehdottomasti käydä lukemassa lisää tekstiä suoraan kirjoittajalta osoitteesta: https://viaperasperaadastra.com/tag/portugal/. Ja onhan siellä toki paljon muutakin, muistakin maista sekä aiheista! :)

      Kieltämättä nyt jos koskaan on hyvä vierailla vaikkapa Lissabonissa kun hinnat ovat alhaiset ja turistijonot lyhyet. Toki koronariskit otettava huomioon, mutta silti.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s