Sukeltamaan Koh Taolle

Tulipahan viimeinkin tehtyä jotain tavallisesta arjesta poikkeavaa taas pitkästä aikaa, kun poistuimme Samuin tutulta maaperältä vähän pidemmälle. Kävimme siis pyörähtämässä Koh Taon ympäristössä ja siinä samalla tuli tutuksi myös Koh Nang Yuan. Taohan on siis tunnettu kaikesta, mikä liittyy snorklaukseen ja sukellukseen ja siellä on myös eräs suomalainenkin sukelluskoulu, Koh Tao Divers. Tämä postaus ei kuitenkaan liity kyseiseen sukelluskeskukseen mitenkään, mutta asia oli kuitenkin hyvä mainita.

Turistien matkassa

Koska halusimme tehdä helpon ja rennon reissun, otimme suoraan valmiin matkapaketin Go Samui Tours-nimisestä matkatoimistosta. Pakettiin kuului autokyyti venesatamaan, pieni välipala ja siitä veneen kyydissä merelle, kohti Koh Taon snorklausmestoja. Matkalla teimme pienen välipysähdyksen Koh Phanganilla, josta poimimme mukaan kasan Full Moon Party-krapulassa olevia eurooppaturisteja ja voi pojat sitä touhua ja porukkaa!

Bangrakin laituri

Olemme joskus miettineet että olisi mielenkiintoista käydä Full Moon Partyilla, jotka ovat siis valtavat, koko vuorokauden kestävät, turistibileet jossa viina virtaa, räkä roiskuu ja marihuana palaa. Emme itse polta pilveä, mutta ei se silti tarkoita etteivätkö muut siellä polttaisi (tai käyttäisi ties mitä pillereitä). Full Moon Partyilla on väkeä muutamista tuhansista pariinkymmeneen tuhanteen ja nyt saimme heistä mukaan ehkä kaksikymmentä. On jotenkin käsittämätöntä kuinka paljon meteliä noinkin pieni sakki saa aikaan, vaikka kaikilla on silmät ja nenä punaisina joko pilvenpoltosta tai auringosta, todennäköisesti molemmista. Täytyy ehkä miettiä hieman uudelleen tuota FMP:ssa käymistä, sillä jos tuollaista bilesakkia joutuu katsomaan vuorokauden verran, niin voi olla että alkaa itselläänkin silmät punottamaan pelkästä tuskasta ja sisäisistä kyyneleistä.

Reilun tunnin mittaisen venepomputtelun jälkeen saavuimme sitten Koh Taon rannikolle parkkiin, jossa meille jaettiin snorkkelit ja maskit, kerrottiin muutamia ohjeita ja sen jälkeen olikin aika hypätä merenalaiseen maailmaan. Tämä oli ensimmäinen kerta meille molemmille, kun kävimme kunnolla snorklaamassa merellä ja nyt kyllä ymmärrämme miksi ihmiset siihen niin pahasti hurahtavat. Onhan se hienoa katsoa maailmaa, jota et ilman tietynlaisia välineitä tai sijaintia näe, vaikka tuo olikin vain pieni kosketus siihen mitä meri voikaan tarjota. Kilpikonnia emme kyllä nähneet, mutta värikkäitä ja uteliaita kaloja senkin edestä. Oli jotenkin käsittämätöntä olla vain paikallaan ja katsoa kuin miljoonakalaparvi uiskenteli ohitse ja sen jälkeen kasa erivärisiä sinttejä tuli lähes maskiin kiinni tuijottamaan ja morjestelemaan. Ei kalakammoisille siis, mikä nyt varmaan on aika selvää.

Snorklailuun varattu tunti meni yllättävänkin äkkiä, sillä yhtäkkiä tajusimme olevamme viimeiset veneemme matkustajat, jotka olivat edelleen vedessä. Ryhmänjohtaja jo huuteli peräämme, sillä oli aika matkata eteenpäin kohti Koh Nang Yuania. Kyseessä on siis pieni saarirykelmä Taon vieressä, joka on varmasti tuttu useista valokuvista ja kahta saarta yhdistävästä hiekkakaistaleesta, jota pitkin voi kulkea saarelta toiselle. Saarelle päästyämme oli ruokailun aika (joka oli tietysti tuttuun tapaan se perinteinen buffet-ruokailu ilman yhtäkään thaimaalaista ruokalajia) saaren ainoassa ravintolassa, jossa hinnatkin ovat luonnollisesti sen mukaiset. Kilpailua kun ei ole, joten hintaa voi muokkailla miten tykkää. Meillä se nyt toki kuului tuohon pakettihintaan, joten emme joutuneet siitä erikseen maksamaan. Mikä toisaalta oli ihan hyväkin, sillä vaikka ruoka oli ”ihan ok”, sai Hanne siitä kotiinvietäväksi sen Thaimaan ensimmäisen ruokamyrkytyksen, jonka kourissa tätä nyt kirjoitellaan.

Buffet-ruokailu Koh Nang Yuanilla

Ruoan jälkeen meillä oli pari tuntia vapaa-aikaa tutustua saaristorykelmän antimiin, eli baariin, näköalapaikkaan, auringonottoon tai snorklaukseen. Valitsimme näköalapaikan, sillä snorklaus pienellä rantakaistaleella parinsadan turistin seassa ei niinkään napannut, varsinkin kun kyseisellä rantakaistaleella ei oikeasti ole paljoakaan elävää korallia jäljellä. Siispä suuntasimme näköalapaikalle katsomaan josko saisimme sieltä vaikka jonkinlaisen valokuvan napattua.

Kuten vähän arvelimmekin, näköalapaikka oli juurikin niin selfieturistoitunut kuin olla ja voi. Olisihan se pitänyt arvata, että vartin vuorellekönyämisen jälkeen päädymme jonoon, jossa kymmenet turistit odottavat pääsyään ottamaan sitä yksilöllistä ja omanlaistaan kuvaa Thaimaan upeasta nähtävyydestä. Kaikki yrittävät saada samanlaisen kuvan samasta paikasta samaan aikaan, joten voit vain kuvitella millainen kuhina vuoren hohdokkaimmassa kohdassa oli. Emme vaivautuneet edes panostamaan valokuvaukseen kovinkaan ihmeellisesti, vaan nappasimme muistoksi pari satunnaista otosta ja palasimme sitten takaisin alas. Ei toivoakaan alkaa virittelemään järjestelmäkameraa ja jalustaa sopivaan kohtaan, kun kameran ympärillä häärää kolmekymmentä krapulaista ja paidatonta brittiä äheltämässä ”oi mate, take that bloody picture while I pose wid a view eh!”. Ehkä jonakin toisena kertana kokeilemme uudelleen, mutta todennäköisesti emme.

Koh Nang Yuan

Koh Nang Yuan, tuhottu paratiisi

Täytyy nimittäin sanoa Nang Yuanista sen verran, että paikka näyttää kuvissa huomattavasti paremmalta kuin mitä se on oikeasti. Sille on käymässä tismalleen samalla tavalla kuin mitä Koh Phi Phille muutama vuosi sitten, eli yliturismi on pilannut sen lähes täysin. Todennäköisesti kohta tulee eteen tilanne, jolloin paikka on pakko sulkea muutamaksi vuodeksi, jotta sen ekosysteemi saadaan elvytettyä takaisin kunnolliseksi ja toimivaksi. Vaikka paikanpäällä vouhotetaankin ettei sinne saa tuoda omia muovipulloja tai muovisia rantakenkiä, voi niitä kuitenkin ostaa paikanpäältä ihan kuten muualtakin. Muovi ei kuitenkaan ole se alueen suurin ongelma, vaan myös ajatusmaailma kaiken takana. Siinä missä turisti koittaa mielestään parantaa maailmaa heittämällä muovipullonsa roskakoriin, dumppaa paikallinen rikkinäisen ilmastointilaitteen ravintolan takapihalle maatumaan. Roskan lisäksi asiaa ei ainakaan auta satojentuhansien ihmisten käyttämät aurinkorasvat, jotka leviävät samantien mereen ja tuhoavat sitämyöten kaikkea elämää merenpinnan alapuolella. Eipä ollut yhtäkään ilmoitusta koralliriuttaturvallisista aurinkorasvoista yhtään missään.

Ymmärrämme kyllä saaren valtavan turistimäärän tuomat ärsytykset ja ongelmat, mutta ne eivät kohdistu pelkästään saaren luontoon, vaan myös saaren henkilökuntaan. Siinä missä olemme Samuilla kohdanneet hymyileviä, ymmärtäväisiä ja mukavia ihmisiä useassakin kaupassa ja ravintolassa, oli tämä aivan toista maata. Jopa Samuin 7 Elevenin yövuorossa oleva kassaneiti jaksaa sentään tervehtiä ja hymyillä Youtube-videoonsa keskittyessään, mutta Nang Yuanilla ei tullut kumpaakaan. Juoma tuli kouraan ja raha kelpasi, mutta muuten sieltä ei asiakaspalvelua kyllä saanut. Ja mitä nyt Tripadvisoria lueskeltiin, niin ei siellä ihan hirveästi mairittelevia kommentteja ole. Toki tietämättömät ja röyhkeät turistit alkavat ärsyttämään kun niitä katsoo vuodesta toiseen, mutta kun se yksi mukava sattuisi kohdalle niin sillekin pitää kiukutella. Hämmentävää sinänsä kokea tällaista, sillä muutimme kuitenkin pois Suomesta jo kuukausia sitten.

Matkanjärjestäjästä tai sen henkilökunnasta meillä ei ole kyllä pahaa sanottavaa ollenkaan. Paatin kapteeni ja sen muu henkilöstö olivat oikein ymmärtäväisiä ja avuliaita, kuten myös turistioppaina toimineet nuoret miehet. Vielä ystävällisemmäksi meininki muuttui kun he äkkäsivät Markuksen kädessä möllöttävän farang-tatuoinnin ja ymmärsivät ettemme olekaan turisteja, kuten kaikki muut paatissa kököttävät. Vahva suositus siis Go Samui Toursille, joka kaikesta huolimatta oli vielä yllättävän edullinen. Kaikki tämä maksoi vain 1500 bahtia per naama, kun taas kilpailijat ottavat samanlaisesta reissusta reilun pari tonnia.

Oliko reissu kuitenkin rahansa ja aikansa arvoinen kokemus? Kyllä ja ei. Onhan Nang Yuan hienon näköinen paikka, mutta suosittelemme jättämään sen silti väliin, ellet nyt oikeasti halua nähdä pientä turistisaarta yhdellä näköalapisteellä. Kannattaa mieluummin suunnata suoraan Koh Taolle, josta varmasti löytyy kunnon poukamat snorklaukseen, mahdollisuudet laitesukellukseen sekä omat näköalapaikkansa. Tao on muutenkin paljon isompi saari, sillä Nang Yuan on oikeasti alle kilometrin halkaisijaltaan. Emme edes keksi miksi ihmeessä joku haluaisi vuokrata itselleen huoneen juuri siitä saaren ainoasta resortista, sillä ne maksavat aivan järjettömästi ja koko saari on tunnissa koluttu aivan läpikotaisin. No, meitähän on tunnetusti moneen junaan.

Karvainen Kilpikonna

Edellisen postauksen lopetimme näppärästi kissakuvaan ja vanhempia postauksia lukeneet tietävätkin meillä olevan vain kolme kissaa, Baozi, Bianca ja Dahlia. Eräänä päivänä töistä palatessamme kuulimme terassiltamme kimeää naukumista ja pihatuolimme päältä meitä tuijotti keltainen silmäpari. Hetken päästä meitä vastaan tassutteli kissa, joka alkoi heti pyörimään jaloissa ja kehräämään kovaäänisesti. Monen mielestä ehkä virheenä annoimme sille pari kuivanaksua, jotka se sitten ahmaisi suihinsa samantien. Tämäkin tilanne sitten tuttuun tapaan taas eskaloitui siihen, että olemme nyt ruokkineet sitä kuukauden verran ja olemme käyttäneet sen jo kertaalleen lääkärissä testeissä ja madotuksessa. Josko sen vaikka jouluksi uskaltaisi ottaa sisälle, kunhan saamme loput rokotukset tehtyä ja saamme varmuuden että se on kaikinpuolin terve. Jääkö se meillä sisäkissaksi, sitä emme tiedä. Kyseessä on kuitenkin aikuinen katti ja varmastikin aina elänyt vapaata ja villiä elämää, mutta sitähän ei koskaan tiedä. Oli miten oli, meillä on nyt sitten neljäs kissa, jonka nimi on Tao. Kyllä, meillä on kissa nimeltä Kilpikonna. Vähemmän ehkä yllättäen kyseinen nimi tulee sen turkin kuvioinnista. Myös ihmettelijöille tiedoksi; kilpikonna thaiksi on tao.

Uusi perheenjäsenemme; Tao

Jouluunkin on enää viikko aikaa. Vähän täytyy myöntää, ettei täällä asuessa pääse mitenkään siihen oikeaan joulufiilikseen vaikka kuinka yrittäisi. Marketeissa toki soi englantilaiset joululaulut, monen talon pihalla loistaa kirkkaasti valaistu joulukuusi, mutta jokin silti puuttuu. Ainiin; pakkanen ja lumi, toistuvat joulumainokset kaikkialla, ihmisten joulustressi ja raivoaminen kassajonossa, sekä Ilta-Sanomien lööpit ”Näin neiti Julkkis viettää joulua, katso piparintuoksuiset kuvat!”. Niistä on joulu tehty.

Ehkäpä sitä tulee itse glühweinia keiteltyä ja piparia maistettua, mutta jouluruoat tulemme syömään Funky Vegessä. Siellä kun tarjoillaan vuosittainen jouluateria. Meillä ei kotona ole mitään mahdollisuutta tehdä jouluaterioita, sillä emme omista muita ruoanlaittovälineitä kuin riisinkeittimen ja wokkipannun. Niiden avulla ei ainakaan mitään lanttulaatikoita tai muita vastaavia loihdita. Emme nyt kuitenkaan vielä toivottele jouluja, seuraavassa postauksessa sitten.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s