Meidän pikkupoika ”Taavi” on nyt parikuukautinen vesseli, joten ehkä joitain kiinnostaa miten tässä on ensikuukaudet vauvan kanssa menneet? Aiempia kokemuksia meillä ei lapsen kanssa olemisesta käytännössä ole lainkaan, joten nämä ovat meillekin olleet aivan uusia. Kerrotaan siis hieman kuulumisia tässä samalla, missä nyt yleensäkin mennään elämässä!
Synnyttämistarinaa emme ala toiste kertomaan, sen voi lukea täältä jos kiinnostaa. Sen sijaan keskitytään nykyhetkeen. Emme edes tiedä missähän olimme viimeksi, kun ylläpidimme vielä aktiivisesti tätä blogia? Varmaan Thaimaan Bangkokissa? No, tilanteet ovat toki muuttuneet ja nythän me siis asumme Espoossa, omien purjeveneiden, rantasaunojen ja sähköautojen keskellä. Tilille ei mahdu enää rahaa ja elämä hymyilee, kuten espoolaiseen elämäntyyliin kuuluu. Olisikin näin… Espoossa kyllä asutaan, joten se sentään pitää paikkansa. Ja kyllähän tässä toki elämäkin hymyilee.
Vauvan kasvutarinaa seuraten
Yleisesti ottaen sanoisimme, että kaikki on mennyt oikein mallikkaasti. On ollut hauska seurata, miten muksu kehittyy ja se tapahtuu jopa hämmentävänkin nopeasti. Se mitä eilen ei osannut tai tehnyt, onkin yön jälkeen muuttunut. Ehkä eniten tämä saattaa näkyä mielentilassa ja eleissä, sillä esimerkiksi eräänä päivänä Taavi ei käytännössä ollut vielä hymyillyt juuri lainkaan, kunnes sitten seuraavana päivänä väläytteli leveää hymyä vähän väliä. Mikä oli näin vanhemman silmin ehkä jopa vähän hämmentävää, vaikkakin totta kai aivan upeaa.
Isoimmat ongelmat meillä on ollut (toki kaiken univajeen ja muun perus vauvailun lisäksi) pienet refluksivaivat, jotka varsinkin alkuun varjostivat elämää jonkin verran. Onneksi niistä päästiin eroon lähestulkoon kokonaan, mutta kyllähän se rokotti meidän vanhempienkin elämää. Kun Taavi huutaa naama punaisena tuntitolkulla kunnes happi loppuu päästä ja sitten sammuu, lepää kymmenen sekuntia ja aloittaa sitten uudelleen, alkaa vanhemmillakin jossain vaiheessa hermot olla aika koetuksella. Onneksi saimme oireet kuriin parin päivän jälkeen tuttipullojenvaihdolla, kunnes ongelma palasi.
Neuvolassa annettu rotarokote nimittäin palautti Taavin kehityksen pari viikkoa taaksepäin. Neuvolantäti kyllä kertoi, että rokotteesta voi tulla ripulia tai pieniä vatsavaivoja, mutta ei. Meillä sen sijaan iski aivan järjetön ummetus, sekä ne vatsavaivat. Nämä yhdessä toivat lähes kolikkimaisen huudon talouteen, jota kesti taas pari päivää ja ai että kun saimmekin nauttia. Onneksi yöt sentään menivät hyvin, mikä oli vähän hämmentävää. Mutta päivisin ei muuta tehtykään kuin itkuhuudettu, kunnes vauva ei enää jaksanut. Jossakin vaiheessa onneksi sentään suoli tyhjeni ja tilanne helpottui. Ja sitten eräänä aamuna kaikki vaivat olivat ohi ja esimerkiksi eilen ja tänään hän oli oikein hymyilevä mallikansalainen kun kävimme kyläilemässä ja ottamassa hänelle passikuvat. Josko tuo vaivailu olisi nyt mennyt ohi. Kunnes tulee seuraavat rokotteet.
Vauva tuo ja vauva vie
Onhan tuo muksu kyllä tietysti tuonut paljon. On mahtava nähdä hänen kasvuaan ja kehitystään, kuinka hän pikkuhiljaa oppii ilmeilemään, kohdistaa katsettaan eri asioihin, pystyy olemaan vatsallaan, hallitsee päätään, kääntyilee jo hieman kyljelleen ja näyttää vähän luonnettaan. Poikahan on siis horoskoopiltaan kaksonen. Ja se kuulemma näkyy aika vahvasti hänessä jo nyt.
Vielä mitään erityisempäähän tuon ikäisen kanssa ei voi tehdä, mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa kehittyy siihen pisteeseen, että jonkinlaiset yhteisleikit sujuvat. Nyt suurinta hupia tuntuu olevan maata selällään ja heilutella raajojaan eri suuntiin ja pitää ähinäpuhinaa, mutta katsotaan mikä tilanne on jo ensi viikolla. Lapset kasvavat niin nopeasti ettei sitä varmaan edes tajua, kunnes hän jo nousee seisomaan ja lähtee kävelemään.
Mutta onhan sitä toki sekin puoli vauva-arjessa, että se tosiaan vie aikuisen elämältä hyvin paljon pois. Ei tässä enää samalla tavalla pysty esimerkiksi leffaa katsomaan (saati menemään leffateatteriin) koska se on aivan varma että puolivälissä elokuvaa joutuu laittamaan pauselle, koska hänen pitää saada nyt huomiota ja ruokaa ja ties mitä. Samoin kun sekin, että uloslähteminen ei vain onnistu niin että kengät jalkaan ja ovesta ulos. Nyt joutuu ottamaan repullisen sälää mukaan, katsomaan että vauvalla on kuiva vaippa ja vatsa täynnä yms koska on aivan varma, että muuten joutuu palaamaan pian takaisin kotiin. Että sellainen ex-tempore-tekeminen ei kyllä ihan samalla tavalla onnistu.
Käytiin tosiaan tänään ottamassa pojalle sekä Hannelle passikuvat, koska pojalla ei ole passia ja Hannella vaihtui sukunimi naimisiinmenon myötä. Pääsee sitten muksun kanssa ensimmäistä kertaa reissuunkin, jossain vaiheessa. Ei sillä että passia paljoa kyseltäisiin jos vaikka Viroon menee, mutta onpahan nyt kuitenkin. Voipi nimittäin olla, että tuossa syssymmällä / loppuvuodesta lähdetäänkin käymään Virossa tai vaikka pidemmälläkin, mutta saa nyt nähdä miten suunnitelmat pysyvät.
Arkielämää vauvan kanssa
Muutenhan tämä on aikalailla juuri sitä itseään; vauvaelämää. Yöllä toinen herää ruokkimaan muksun, toinen taas aamuyöstä. Markus yleensä tämä jälkimmäinen ja katsoo sitten kellonmukaisesti kannattaako enää käydä nukkumaan, koska joutuu menemään aamulla kuitenkin töihin. Hanne hoitaa muksua päivisin, treenaa ja hoitaa kotia, Markus tekee duunia.
Iltapäivästä Markus ottaa muksun hoitoon ja lähtee lenkille jos sää sallii, tai viettää aikaa muuten vain. Yleensä Hanne vetää uuden treenin taas tällöin, koska pitää saada kroppa taas tikiksi. Sitten syödään, ruokitaan muksu, kylvetään hänet ja laitetaan nukkumaan. Illalla vietetään omaa aikaa tehden milloin mitäkin ja seuraavana päivänä rumba alkaa alusta. Tuossa on aikalailla meidän arkipäivät pähkinänkuoressa.
PS. Raskauskiloja pudottavalla tai muuten vaan helppoa kotitreeniä etsivälle,Growwithjon youtubekanava on aivan erinomainen apu tähän. Ei maksa mitään ellei halua ja varmasti on hyötyä, jos vaan aktiivisesti tekee hänen tarjoamia treenipakettejaan.
Pian onkin sitten nimiäiset, joten Taavi saa virallisen nimen. Tai no siis hänellähän on jo, mutta sitä ei tiedä kukaan muu kuin me, vakuutusmyyjä, neuvolatäti ja passikuvat ottanut valokuvaaja. Löysimme muuten nimiäisiin kakkutekijän, joka tekee aivan hiton hienoja vegaanikakkuja! Tästä lisää myöhemmin.
Varattiin myös vauvalle aika osteopaatille, josko se helpottaisi hieman noita vatsavaivoja ja elämää muutenkin. Tuskinpa siitä haittaakaan on.
