Kreikan upeimmat nähtävyydet – Zagori ja Vikos-rotko

Vietimme Suomen itsenäisyyspäivän ja sen aikaisen viikonlopun Pohjois-Kreikan kenties yhdellä upeammalla alueella. Kyseessä on nimittäin Zagorin kunta, joka tunnetaan enemmän kuitenkin kuuluisasta Vikosin rotkosta / Vikos-rotkosta (eng. Vikos Gorge) sekä kaikesta sen ympärillä olevasta luonnostaan. Vikosin Rotko on myös joidenkin lähteinen mukaan maailman syvin rotko. Totta kai meidän piti päästä näkemään tämä komeus ihan omin silmin, nyt kun kerran täällä Kreikassa ollaan ja tämä on mahdollista! Sää tosin nyt ei perinteisellä tavalla suosinut ihan kuin olisi voinut, josta myöhemmin näet lisää. Huomio, postaus sisältää sitten tavallista enemmän kuvia.

Vaikka Kreikka onkin tunnettu eniten ehkäpä upeista rannoistaan, kauniista ja sinikattoisista merenrantakaupungeista ja fetasta, on täällä niin paljon muutakin. Maisemia nimittäin riittää ja niitä ei välttämättä edes tajuakaan, jos viettää ansaitun lomansa esimerkiksi Santorinilla, Rodoksella tai Kreetalla. Mitä jos tulisitkin turistien täyttämien saarien sijasta pohjois-Kreikkaan, paikallisten sekaan?

Monodendri – 1700-luvun kylä vuorten keskellä

Yövyimme pienessä Monodendrin kylässä, joka on todellakin pieni. Kylässä on muutama ravintola, yksi luostari, pari kahvilaa, muutama hassu pikkuputiikki ja vähän jotain muuta satunnaista. Ja hurjat 130 asukasta. Ja me kun ajattelimme Klamilan olevan pieni… Varsin hauska kylä kuitenkin ja ihmiset todella ystävällisiä, vieraanvaraisia ja sosiaalisia, jopa uteliaitakin. Ravintassa syödessämme eräskin nuori nainen tunnisti meidän kielemme suomeksi ja alkoi sitten kertomaan kuinka hän oli vaihdossa Helsingissä viisi vuotta sitten. Hauska yhteensattuma.

Kaupunki on myös tunnettu siitä, että siellä on edelleen todella vahva historian havina. Kaikki talot ovat harmaita kivitaloja, jotka on alunperin rakennettu jo 1700-luvulla. Näitä on varmasti kunnostettu ja muokkailtu vuosisatojen varrella, mutta voisimme kuvitella kylän jollakin tavalla olevan edelleen alkuperäiskuntoinen. Talojen välissä on TODELLA kapeita kujia, joilla kävely on vähän kuin kulkisi kivisillä rautatiekiskoilla. Nämä on mahdollisesti rakennettu hevosia varten, jotta niiden olisi parempi kävellä täällä. Tämä väite ei tosin perustu mihinkään varmaan tietoon, mutta näin vain kuvittelimme.

Kylässä myös kulkee lehmiä, siis ihan vapaana. Jotenkin hieman koomista, mutta vähän creepyäkin, että kun kuljet myöhään illalla pimeillä ja ahtailla käytävillä, saatat kuulla yhtäkkiä vierestä lehmänkellon kilinän ja katsoa kun mullikka repii seinästä itselleen iltapalaa. Kylän keskellä on myös aivan valtavan kokoinen ja vanha puu, josta kylä on myös ilmeisesti saanut nimensäkin. Monodendri kun tarkoittaa nimenomaan ”yhtä puuta”.

Majapaikkamme kahdelle yölle oli Konstantinou & Elenis -niminen majatalo, josta maksoimme noin 160 euroa, sisältäen siis kaksi yötä ja aamiaisen. Ja kissathan meillä oli tietysti mukana, eikä niistä peritty mitään lisämaksuja. Huoneessakin oli jopa takka, jonka tietysti sytytimme heti tunnelmaa luomaan! Valitettavasti se ei kyllä tuonut huoneeseen lainkaan lämpöä, mikä oli ihan hyväkin. Mökissä oli nimittäin jonkinlainen keskuslämmitys yöllä aivan täysillä, joten nukkuessa oli ehkä vähän liiankin kuuma.

Vikos-rotko, Vikos Gorge, Vikosin rotko – Kreikan upeimmat nähtävyydet

Hyvin nukutun yön jälkeen oli kuitenkin oikein mukava lähteä ulkoilmaan katselemaan maisemia ja myös tätä kuuluisaa Vikos-rotkoa vähän lähempääkin! Ensimmäisenä piti tietenkin nähdä alueen kuuluisat kivisillat. Näitä kaarevia siltoja on alueella useitakin ja ne ovat kaikki rakennettu 1700-luvulla. Kyseessä on pari metriä leveät kiviset sillat, joita pitkin on aikanaan ylitetty alueen useita jokia. Ja siellä ne ovat pystyssä edelleenkin, aivan yhtä hyvässä kunnossa kuin satoja vuosia sitten. Kävimme katsomassa näistä kahta siltaa, nimeltään Misios, sekä Kokkorou. Näitä siltojahan on siis ilmeisesti melkein nelisenkymmentä ympäri maakuntaa, mutta nämä pari saivat nyt kelvata meille. Jos keli olisi ollut parempi ja olisimme tienneet yhdestä kolmikaarisesta sillasta aiemmin, olisimme ehkä senkin käyneet katsomassa. Mutta jäipähän jotain ensi kertaankin.

Seuraavana päivänä olikin sitten se itse Vikos-rotkon, tai kuten engelsmanni sanoisi, Vikos Gorgen näkeminen. Mutta kun olimme saaneet aamupalan syötyä ja lähdettyä ulos, huomasimmekin että sankka sumu oli verhoamassa koko kaupunkia ja laaksoa varsin tiheään harsoon. Mikä totta kai toi kuitenkin aikamoisen lisämaistin tälle reissulle; kuvat näyttäisivät ainakin erilaisilta kuin ne mitä Google tarjoaa alueesta! Lähdimme siis ajamaan korkeita vuoristoteitä pitkin kohti Beloin vaellusreittiä. Ajoreitti kyseiselle vaellusreitille ei ollut kuin tunnin verran, mutta JOSTAIN SYYSTÄ meillä meni siihen helposti puoli tuntia lisää. Miksi? No koska vähän väliä tuli joku upea maisema ja kommentti ”Oi joi joi nyt saatana auto sivuun, kato kato ooooi näitä maisemia!” ja siinähän sitte napsutettiin Canonia niin että kortti huusi punaisena. Alla onkin vähän kuvasatoa siitä, millaista tuolla on. Kuvat eivät tietenkään kerro todellisuutta koska ne rajautuu 2D-muotoon ja vielä aika kapeaan muottiin, mutta antaa silti ymmärtää että alue on aivan mahtava. Piste.

Jos aluetta pitäisi johonkin verrata, niin ehkä Grimmin tarinoiden miljööhön. Ehkä nämä ovatkin olleet jokseenkin vaikuttajina tarinoihin? No ei välttämättä ainakaan suoraan, mutta ehkä jotenkin.

Pohjois-Kreikan parhaat vaellusreitit: Beloi

Olimme kuulleet, että Kreikassa on hienot vaellusreitit ja nyt kun satunnaisesti valitsimme näistä yhden, niin pakkohan se on myöntää; näin todellakin on! Beloin reitti päättyy Vikos-rotkon näköalatasanteelle, josta tarjolla pitäisi olla uskomattoman hienot näkymät suoraan rotkoon ja sen jylhiin kallioseinämiin. No mehän emme tätä nähneet ollenkaan, koska näköalatasanteelta näkyvyys ei ollut viittäkään metriä. Tuntuu kuin olisi seisonut pilven sisällä ja tuijottanut suoraan vaaleaa seinää. Aika metka kokemus silti, koska tällaista, ehkäpä jopa hieman aavemaista sumua, emme olleet nähneet sitten Zagrebin. Oli myös hauska että olimme tuolla kahdestaan, mitä nyt matkan alkupäästä näimme sumun seassa kaksi saksalaisturistia lennättämässä dronea, mutta sen jälkeen emme ketään. Täysi hiljaisuus, jossa näkyvyys nolla. Välillä kuului lintujen laulu, muuten ei mitään.

Beloin vaellusreitti on myös aika helppokulkuista, eikä se ole edes kovin pitkä. Matkaa meillä meni kuvaustaukoineen ehkä kaksi tuntia eestaas, eikä maastokaan ole kovin vaikeakulkuinen. Pari pientä puroa joutuu ylittämään, mutta muuten tuolla pystyy kävelemään varsin helposti vaikka olisi heikkokuntoisempikin. Juosta ei kannata, sillä lopussa voi yllättää kun näköalatasanteelta alkaakin pystysuora seinä suoraan rotkoon ilman kaiteita tai varoituskylttejä.

Emme kuitenkaan missanneet rotkoa oikeastaan mitenkään, sillä näimme sen lähes kokoajan ajaessamme autolla kapeita ja mutkittelevia vuoristoteitä. Täällä nimittäin todellakin on maisemia mitä katsella! Tuntuu muutenkin että alueelle iski samaan aikaan melkein kaikki neljä vuodenaikaa, sillä korkeimmilla vuorilla oli lumihuiput, kun taas alhaalla saattoi olla syksyistä ”ruskaa” tai kevät. Todella hämmentävä paikka, mutta aivan upea kokemus kaikinpuolin.

Ajattelimme aiemmin että Meteora olisi Kreikan ykköspaikka maisemien puolesta, mutta ei. Tämä oli paljon parempaa. Meteora on loppupeleissä sellainen yksittäinen valtava näköalatasanne luostareineen, jossa näkyy sitten korkeaita maasta sojottavia, mutta kapeita kalliopilareita. Täällä oli jotain niin paljon enemmän, että sitä on oikeastaan edes vaikea selittääkään. Ehkä kuvat puhuvat vähän enemmän puolestaan. Tai sitten menet ja koet tämän itse, et varmasti tule pettymään.

Kreikkaan vaeltamaan? Tästä on ainakin hyvä aloittaa!

Monodendrin kylässä kävimme lähinnä vain syömässä ja ostamassa hieman tuliaisia läheisille. Ruokapaikat täällä ovat kreikkalaisia tavernoja, mutta joulukuussa valtaosa näytti olevan kuitenkin kiinni. Löysimme kuitenkin hyvät ruokapaikat, josta löytyi myös vegaanille useita sopivia vaihtoehtoja. Tai no, niitä gigantes-papuannoksia ja muutamia salaatteja yms nyt on kreikkalaisessa tavernassa aina. Joten jos vegaani kaipaa kreikkalaista ja paikallista ruokaa, niitä löytyy aina.

Sen verran pakko myös kehua tuota meidän majapaikkaa, että myös siellä onnistui täysin vegaaninen aamiaistarjoilu! Aamupala oli mallia buffet, mutta majataloa pitävä rouva hoiti pöytään kyllä vegaaniset leivokset, mantelimaidot ja vegaaniset juustot kunhan vaan kertoi asiasta etukäteen. Aivan mahtava lisä ja kertoo paljon palveluhalukkuudesta sekä vieraanvaraisuudesta!

Jos menet Monodendrin kylään, niin täällä ei sitten ole muuten mitään kauppaa lähellä. Lähin edes jokseenkin kaupaksi luokiteltava putiikki on 20 kilometrin päässä, joten tämä kannattaa huomioida mikäli tilanne vaatii kaupassakäyntiä. Toki vettä ja muuta saa parista pienestä turistimyymälästä, mutta jos mitään ihmeempää tarvitsee niin se on sitten vähän pidemmän ajomatkan päässä.

Loppujenlopuksi sanoisimme että tästä paikasta jäi erittäin hyvät kokemukset, valtava määrä (krhm about 700) valokuvia ja parin tunnin verran videokuvaa. Lisäksi Markukselle viiden tähden arvoinen korvatulehdus, mutta eipä siitä sen enempää. Tänne pitää kyllä ehdottomasti joskus tulla vielä takaisin, mutta kenties olla vähän pidempi reissu. Viikon vaellusmatka täällä olisi varmasti erinomainen. Vielä jos saisi dronen mukaan.