Autolla Eurooppaan – Kreikkaan omalla autolla

Toteutimme viimein pitkään suunnittelemamme matkan autolla Eurooppaan, josta tässä nyt kerromme! Tässä postauksessa on yhteenveto koko matkasta Helsingistä aina Kreikkaan omalla autolla. Mitä reittiä ajoimme, missä yövyimme ja mitä rajoilla vaaditiin? Kuinka paljon maksoi autoilu Euroopassa? Unohtamatta tietenkään sitä pikkuseikkaa, että matkustimme lemmikin kanssa Euroopan halki! Tai no, kolmen lemmikin.

Omaisuus myyntiin, säilöön, tai matkaan

Alkuperäinen suunnitelmamme koki kyllä aikamoisen muutoksen ihan jo matkan tarkoitusperästä johtuen. Nyt ei nimittäin oltu menossa Espanjaan tai Italiaan, eikä olla myöskään tekemässä ihan perineistä ”Eurotrippiä” jossa tullaan takaisin parin viikon jälkeen. Myös auto vaihtui matkalla vähän käytännöllisempään, vähemmän kuluttavaan ja katsastuksesta läpi menevään malliin.

Meidän matkamme ei suinkaan taittunut asuntoautolla, vaan ihan perinteisellä farmari-Kialla, jota kutsumme jatkossa Erkiksi (rekkarin ERG-alusta johtuen). Erkin tavaratila oli pakattu aikamoisella Tetris-tyylillä pyöritellen laatikoita, pussukoita ja reppuja niin ja näin, kunnes kaikki tarpeellinen oli mahdutettu sisään. Tavaraa on toki paljon, mutta emmepä me olekaan pelkällä kuukauden lomamatkalla. Se mitä ei mukaan mahtunut, meni vanhempien varastoon säilöön tai myyntiin. Toisin kuin viimeksi, tällä kertaa emme kuitenkaan myyneet koko omaisuuttamme.

Omalla autolla laivaan ja sillä Tallinnaan

Ensimmäinen vaihe oli tietenkin päästä lätäkön yli, ennen kuin matka voi oikeastaan edes alkaa. Emme ole kumpikaan koskaan menneet omalla autolla Tallinnaan, emmekä oikeastaan ulkomaille muutenkaan (mitä nyt kerran Torniosta Ruotsiin), joten vähän jännitti mitenhän tämä kaikki oikein toteutuu. Pelko oli kuitenkin turha, sillä tässä ei ollut mitään kummallista. Ajoimme Länsiterminaaliin Helsingin Jätkäsaaressa, näytimme siellä passimme ja tämän jälkeen seurasimmekin vain kylttejä ja ohjeita viittovia satamatyöläisiä kunnes automme oli saatu laivan autokannelle parkkiin. Matkustimme Eckerö Linella ja kahdelle henkilölle + autolle tuli hintaa noin 80 euroa. Lemmikeistä ei otettu mitään lisämaksua, sillä ne kulkivat ”matkatavaroina” omassa kantokopassaan laivalla. Siellä me istuimme laivan lattialla kantokoppa vieressä odottamassa että pääsemme maihin. Ja kissat tietysti kiinnittivät kanssamatkustajien huomion, mikä nyt ei yllättänyt yhtään. Ihmisille tuli enemmänkin yllätyksenä että kissoja on kolme, eikä vain yksi.

Kun paatti saapui viimein Tallinnaan, oli laivasta purkautuminen yhtä helppoa kuin sinne ajaminenkin. Tallinnan satamasta poispääsy tosin oli vähän aikaavievä juttu, sillä satama keräsi aikamoiset ruuhkasumput heti alkuunsa. Mutta reilun puolen tunnin odottelun ja metri kerrallaan köröttelyn jälkeen olimme kuitenkin jo suuntaamassa kohti Latviaa!

Autolla Viron ja Latvian läpi Liettuaan

Matka Virosta Latviaan ja siitä Liettuaan oli varsin yksinkertainen ja helppo ajaa. Tiet olivat varsin hyvässä kunnossa koko matkan ja varsinkin Pärnun kohdalla alkoi maisematkin olla varsin mukavia katsella. Alkuun vähän jännitti mitenhän tuo rajan ylittäminen onnistuu ja mitä siihen vaaditaan, mutta eipä siihen lopulta vaadittu mitään muuta kuin ajamista. Maasta toiseen ajaminen ei oikeastaan eronnut mitenkään Suomen sisällä kaupungista toiseen ajamisesta. Jossakin vaiheessa tuli vastaan vain kyltti ”Tervetuloa Latviaan!” ja sitten oltiinkin jo toisessa maassa. Mitään pysähdyksiä, passien tai muidenkaan papereiden tarkistamista ei ollut missään vaiheessa. Muutama rajavartijan auto saattoi olla pientareella parkissa, mutta eipä mitään muuta. Emme oikeastaan odottaneetkaan mitään, mutta ainahan sitä on pieni pelko perseessä kun ensimmäistä kertaa tekee jotain uutta.

Latvia oli näistä kolmesta maasta ajamisen kannalta jännittävin, Liettua tylsin. Latviassa paikalliset kuljettajat nimittäin tekevät aikamoisia AudiBemari-ohituksia, vaikka eivät saksalaisella autolla ajaisikaan. Tilannenopeudet ovat välillä vähän turhankin korkeat ja täällä näkyikin useampi kolaritilanne matkan varrella. Tai no varsinaista kolaria emme nähneet, mutta tien poskessa oli ukkoja seisomassa kädet taskuissa ja autojen pellit rutussa.

Latviassa oli myös todella isot liikenneruuhkat, sillä motarillakin saattoi yhtäkkiä liikenne pysähtyä täysin ja siinä sitten olikin useamman kilometrin jono autoja matelemassa pikkuhiljaa eteenpäin. Syynä näissä oli aina tietyöt, sillä täälläpäin uusittiin asfalttia ja paljon. Näitä tällaisia kyllä vähän osattiin odottaakin, sillä kyllähän Google Maps niistä varoitteli ja ainahan isoilla teillä remontteja on. Latviassa myös tankkasimme ensimmäisen kerran Suomesa lähdön jälkeen, litrahinnan ollessa 1.71 euroa. Ysikasia siis.

Liettuaan kun päästiin, alkoi sitten se matkan tylsin osuus. Matka taittui kyllä sinänsä varsin jouhevasti ja tiet olivat hyvässä kunnossa, mutta ai jumankauta sitä peltojen määrää. Kymmeniä kilometrejä pelkkää suoraa tietä ja molemmin puolin pelkkää peltoa. Ei mitään mihin voisi kiinnittää katseen tai ihastella maisemaa, kun tappavantasaista viljapeltoa näkyy vain silmänkantamattomiin. Onneksi maa ei ole kovin iso, joten sen läpi ajoi varsin sukkelasti, mutta tylsää se silti on. Onneksi majapaikka pelasti paljon!

Yövyimme Kaunasin ulkopuolella, Kulautuvan kylässä. Hanne löysi meille Airbnb:stä asunnon, joka oli lyhyesti sanottuna U-P-E-A! Siis aivan mahtava ja vieläpä 50 euroa yöltä! Asunto oli kolmikerroksisen talon ylimmässä kerroksessa, josta oli mahtavasti avautuva näkymä suoraan edessä olevaan metsälänttiin ja jonne sai Erkin turvallisesti suojaan talon taakse. Lähistöllä oli upeita puistoalueita taiteellisine patsaineen ja suihkulähteineen, vaellusreittiä ja lapsille mahtavia leikkipuistoja. Harmillisesti tulimme asunnolle vasta joskus puoli yhdeksältä illalla, joten emme päässeet hirveästi nauttimaan alueesta. Kävimmekin hakemasta kaupasta nopeasti nuudeleita, mikroruokaa ja jotain snacksia, sillä alueella ei ollut yhtäkään ravintolaa, joka olisi ollut vielä auki. Kaunasissa olisi ollut, mutta ei kiinnostanut lähteä heti ajamaan 30 kilometrin lenkkiä kun tänne asti päästiin.

Yöllä nukutti kyllä meitä sekä kissoja niin hyvin, ettemme heränneet kunnolla edes kattoikkunoihin jyskyttävään kaatosateeseen. Molemmat kyllä havahtuivat sateen ääniin, mutta emme oikein olleet kumpikaan varmoja olemmeko hereillä vai näemmekö vain unta. Aamulla sitten selkesi, että kyllähän sitä vettä oli tullut ja paljon. Autokin oli jälleen suht puhdas.

Matka kohti Puolaa – Pikavisiitti Krakovassa

Aamulla matka taas jatkui, sillä Erkki oli viemässä meitä jo seitsemältä aamulla kohti Puolaa. Seuraava kohteemme oli Puolan Krakova, jossa meillä oli varattu yöpaikka. Kulautuvasta pääsi varsin nopeasti rajan yli ja isoja teitä pitkin suoraan Varsovan läpi Krakovaan. Puolassa oli varmastikin matkan parhaimmat tiet ja täällä pystyi ajamaan jo huomattavasti nopeampaa. Tai olisi voinut, jos Erkki ei olisi tuupattu täyteen painoa ja jos siinä olisi tehokkaampi moottori. Mutta kyllä sitä matka taittui oikein hyvin näin. Tankkaamaan pysähdyimme Lomzassa, ysikasin litrahinnan ollessa 6.70 Puolan zlotya, eli 1.58 euroa.

Etelä-Puolassa alkoi jo maisematkin olla kohdallaan, sillä mitä lähemmäs päästiin Krakovaa, sitä upeammaksi tulivat näkymät. Mitään vuoristoa täällä ei näkynyt, mutta todella laajoja sekä kukkulaisia peltomaisemia senkin edestä. Asunnon Hanne oli varannut meille suht läheltä Krakovan keskustaa, mutta kuitenkin tarpeeksi kaukaa ollakseen suht edullinen ja autoilun kannalta järkevä. Kyllähän sitä varmaan keskustaankin auton saisi, mutta tänne sai helpommin suoraan asunnon oven eteen. Ei tosin ilmaiseksi, sillä tuntihinta pysäköinille oli 4 zlotya, eli reilut 90 senttiä. Oli kuitenkin lauantai, joten jouduimme maksamaan pysäköinnistä vain muutaman tunnin ja sunnuntaipysäköinti oli ilmainen.

Airbnb-kämppämme oli varsin lähellä rautatieasemaa ja aikalailla täydellinen juuri meidän tarpeisiimme. Kissoista tosin joutui maksamaan erikseen 50 zlotya (jättämällä rahat käteisenä avainlaatikkoon), mutta menkööt. Ei ehkä ihan Airbnb:n sääntöjen mukainen homma, mutta samapa tuo. Asunto oli kyllä pieni (mutta ei niin pieni kuin seuraava), mutta kyllä me tänne mahduimme. Kissat olivat ainakin ihan fiilareissa kun näkivät vielä parvekkeeltakin ulos ja he pystyivät kiipeilemään sinne ja tänne. Mikä on varsinkin meidän valkoisten kissojen huono puoli; joskus yliuteliaisuus vielä koituu noiden kohtaloksi. Kaikkialle pitää änkeä, tunkea ja hyppiä… Latviassakin Binkku kerkesi jo änkeämään itsensä ulos asunnosta ja juoksemaan siellä pitkin käytäviä Hannen huutaessa perässä. Ihan perus.

Harmi ettemme voineet yöpyä tässä asunnossa kuin yhden yön, mutta onneksi samalla omistajalla oli toinen asunto alemmassa kerroksessa. Uudessa asunnossa oli hyvänä puolena tosin oma tiskikone + pesukone, mutta hassusti ei kuitenkaan pesuaineita näihin. Huone oli myös todella pieni eikä siellä ollut sänkyä; levitettävä sohva vain. Mutta kyllä se yhden yön meitä majoitti.

Krakovassa suunniteltiin alunperin olevamme vain yhden yön, mutta kaupungin hurmos imaisi sen verran vahvasti itseensä, että oli pakko olla toinenkin. Kaupungista tuli todella vahvasti wienimäiset tai berliinimäiset vibat, mutta kuitenkin olemalla oma itsensä. Ehkä tähän vaikutti vähän myös se, että olemme asuneet viimeiset vuodet Helsingin Kalliossa, joka nyt on aivan omanlaisensa kaupunginosa. Ja nämä meidän Airbnb-asunnot olivat myös samanlaisella alueella. Vähän rosoista, mutta kuitenkin omalla tavallaan varsin moderneja ja viihtyisiä alueita täynnä mukavia kahviloita, ravintoloita ja myös aika paljon nuorisoa. Krakovasta jäi vahvasti sellainen ”tänne muutetaankin seuraavaksi!”-fiilis. Ei ihme että Marika Vuorinen on viihtynyt Puolassa jo vuosia, jos muuallakin on tällaista.

Slovakian ja Unkarin läpi Romaniaan – Romania oli matkan yllättäjä!

Kun olimme viettäneet pari päivää Krakovassa, oli aika jatkaa taas matkaa. Seuraavaksi otimme suunnaksi Romanian Timișoaran ja skippasimme tarkoituksella Slovakian, sekä Unkarin. Unkarissa olemme käyneet kerran aiemminkin, eikä sinne ollut nyt mitään mielenkiintoa jäädä pyörimään. Slovakiassa olisimme toki voineet pysähtyä, mutta keskityimme nyt kuitenkin maksimoimaan ajotunnit, ei niinkään jäädä turisteilemaan eri maissa.

Google Maps ohjasi meidät kyllä Slovakian läpi aikamoista maisemareittiä; upeita ja korkeita vuoristoja oli puolin ja toisin ja välillä ajettiin vehreän metsän läpi fiilistellen ympärille aukeavaa näkymää. Metsätiellä alkoi myös sopivasti sade, joka teki näkymistä vain paremmat. Nyt vuoret nimittäin katosivat utuiseen sumuun, mikä antoi maagisen kosketuksen tälle kaikelle. Pariin kertaan oli pakko pysähtyä levähdyspaikalle tai laskettelukeskusken parkkipaikalle ihastelemaan näkymiä paremminkin.

Todellinen yllättäjä oli kuitenkin Romania. Markus on itseasiassa käynyt Bukarestissa ja Brasovissa reilut 12 vuotta sitten ja tällöin jo todennut (Bukarestista varsinkin) Romanian olevan aika paska maa. No, ajat ja paikat ovat muuttuneet, sillä nyt fiilis oli aivan toinen. Toki maaseutu on edelleen vähän mitä on ja pienet kylät on selvästikin rakennettu vain ison ajotien varrelle vähän Thaimaa-tyyliin, mutta Timisoara ja seuraavana levähdyspaikkana oleva Craiova olivatkin aivan eri puusta veistetty. Timisoarassa asiaan varmaan vaikutti se, että asunto oli aivan järjettömän upea. Harmi vain että tännekin tultiin aivan liian myöhään ja vieläpä vesisateessa, niin jäi esimerkiksi uima-allas kokematta kokonaan. Valtavan kokoinen asunto isolla ja aidatulla pihalla, hillittömän kokoisella parvekkeella ja täysin modernilla sisustuksella jossa oli IHAN kaikki mitä ikinä tarvitsee. Täällä oli jopa sähköpöytä, jos joutuisi vaikka töitä tekemään tai blogia kirjoittamaan. Ikinä aiemmin ei ole ollut sähköpöytää missään Airbnb-kämpässä, mikä kieltämättä on vähän erikoistakin.

Täällä oli myös täydellinen keittiövarustus mausteineen päivineen ja olipa vielä pesukone vaatteillekin, niin sai pyykit pestyä. Aivan upea asunto, jossa olisi voinut viettää helposti kuukauden jos toisenkin. Lähellä oli muutenkin kauppaa ja ravintolaa ja ties mitä. Kävimme itseasiassa hakemassa iltapalatarpeet ja viinipullot lähellä olevasta Kaufland-hypermarketista ja ai jumalauta tässä jäikin Prisma kakkoseksi! Oli muuten myös ensimmäinen kauppa Prisman jälkeen, jossa on itsepalveluskannerit käytössä. Siis ne sellaiset, jossa asiakas piippaa itse ostoksensa noukkiessaan ne hyllystä ja pakkaa jo kaupan sisällä. Kyllä sinä tiedät jos olet Prismassa käynyt. Kaupassa oli myös todella monipuolinen vegevalikoima, joten vegaanikin sai syötyä muutakin kuin vihersalaattia ja papuja.

Aamulla matka jatkui sitten kohti Craiovaa, tuota Sara Siepin toista kotikaupunkia (joka tosin selvisi vasta tänään). Kun saavuimme Craiovaan, tuli ensimmäisenä fiilis että onkohan meidän seuraava majapaikkamme vähän hämyisellä alueella. Emme oikein edes tiedä mistä tämä fiilis tuli, ehkä vain huonosta säästä + ympärillä olevista vähän nuhjuisista taloista. Mutta kun auto saatiin parkkiin ja paikallinen leipuri neuvoi meille tien rappuun ja siitä asunnolle, alkoi fiilis muuttua. Viimeistään siinä vaiheessa, kun tempaisimme asunnon oven auki ja eteen aukesi 70 neliöinen yksiö jossa oli 60″ töllö ja HIEROMA_VITUN_TUOLI! Siis missä asunnossa ikinä on tuollainen luxurytuoli josta katsoa paikallista musiikkiTV:tä samalla? Ja vieläpä 45 eurolla yö? No ei varmaan missään muualla kuin tässä. Keittiötä asunnossa ei ollut, mutta eipä meille ollut tarpeellistakaan. Kaikki muu sen sijaan löytyi ja kun oli otettu ensin luulot pois hieromatuolista (pitkän ajomatkan jälkeen puoli tuntia hieronnassa teki ihan höpöä) oli aika lähteä etsimään ruokapaikkaa.

Craiovan keskustaan oli asunnolta reilun viiden minuutin kävelymatka ja siinä ravintolaa etsiessämme ihmettelimme että miksei täällä ole ketään? Ravintolat, kahvilat, parturit ja vaatekaupat olivat kyllä auki, mutta missään ei ollut ketään. No, sehän selvisi siinä vaiheessa kun astuimme Craft-nimiseen ravintolaan sisään; tänään oli Romanian vastaan Alankomaat -jalkapallopeli. Ja vieläpä nimenomaan tässä kaupungissa. Oli muuten pikkuisen tuota fanipaitajoukkoa liikenteessä sitten loppuillasta ja kyllähän mekin kävimme parit bisset nauttimassa peliä katsellessa telkkariruudun kautta.

Pakko mainita myös tuosta Craftista. Tilasimme siellä alkuun shakshuka & hummus -lautasen tuoreella leivällä ja siihen kylkeen Markukselle sienipasta ja Hannelle risotto. Siinä vaiheessa kun tuuttasimme shakshukahummuksella päällystetyn leivänkannikan luukusta sisään, olimme aivan myyty. Siis ei saamari sentään, tännehän meidän pitäisi jäädä! Hintaa ruoille + olusille tuli noin kolmisenkymmentä euroa ja oli kyllä sen arvoistakin.

Yhteenvetona Romaniasta; tänne takaisin, kyllä kiitos! Sitten kun blogimme tuottaa tonneja kuussa, muutamme tänne. Nyt se tuottaa about 70 euroa vuodessa, joten hetki tässä saattaa vielä mennä.

Romania oli muuten ensimmäinen maa, jossa oli rajatarkistukset. Tätä oikeastaan odotimmekin, mutta eipä tuossa mitään ihmeellistä ollut. Passit piti näyttää rajavirkailijalle ja parinkymmenen sekunnin jälkeen olimmekin jo jatkamassa matkaa. Lemmikeistä ei kyselty mitään, kuten ei myöskään autosta.

Autolla Eurooppaan – omalla autolla Kreikkaan

Romaniasta suuntasimme kohti Bulgarian rajaa, jossa kysyttiinkin passit uudelleen, sekä myös auton paperit, eli siis halusivat nähdä rekisteriotteen. Kannattaa siis olla rekisteriote printattuna versiona, joka nyt varmaan on sanomattakin selvää ulkomaille lähtiessä. Menimme itseasiassa Bulgariaan lautalla Bechetistä, siltaylityksen sijasta, sillä tässä säästyi aika paljon aikaa. Rahaa lauttamatkaan meni hurjat 30 euroa, mutta aikaa säästyi silti varmaan tunti. Olisi säästynyt enemmänkin, jos meidän ei olisi tarvinnut odottaa lautan lähtöä. Ei ollut nimittäin mitään hajua milloin lauttoja menee, eikä tähän voi ostaa etukäteen lippuja. Lautat lähtevät muuten sitten parin tunnin välein aina viidestä aamulla alkaen. Olimme satamassa kahdeksalta, joten saihan siinä reilun tunnin odotella lähtöä. Olimme myös ainoa henkilöauto lautalla; kaikki muut olivat rekkoja ja yksi skootteri.

Lauttamatka kesti ehkä parikymmentä minuuttia ja kun saavuimme Bulgariaan ja siellä olevaan Oryahovon satamakaupunkiin, alkoikin vanha kunnon Neuvostoliitto nostaa päätään. Piti kaivaa jos jonkinlaista lappua ja lippua esiin, joihin sitten lätkittiin leimoja niin perkeleesti. Yksi lappu annettiin yhdelle virkailijalle, toinen toiselle ja kolmas jollekin satamaduunarille ja sitten matka taas jatkuikin. Vinkkinä siis autolla Bulgariaan ajavalle; älä kadota mitään lappua jonka saat prosessin aikana, edes Romania puolelta. Älä edes maksukuittia lauttamatkasta. Täälläkään ei kuitenkaan autoa tarkistettu mitenkään, eikä sen sisälle katseltu, kunhan oli vain paperit mukana ja hymy huulilla.

Bulgaria oli aikalailla juuri sellainen kuin odotimmekin, ainakin valtaosan ajasta. Alkuun maa näytti ehkä ”hieman” huonolta, mutta parani siitä kyllä äkkiä kun satamakaupungista päästiin eteenpäin. Asfaltti alkoi parantua ja tiet leventyä ja vuoristomaisemaakin riitti. Loppupeleissä varsin hyvä ajella, kunhan alkujärkytyksestä selvisi. Oryahovo oli nimittäin aikamoinen aikamatka Venäjän lähihistoriaan, vaikkei edes Venäjällä oltu. Huivipäiset mummot istuivat kävelykepit sylissä hevoskärryissä, joiden ohjaksissa istui valkosiniseen telnyashka-paitaan pukeutunut äijä. Kadunvarsille oli pysäköity valkoisia Ladoja ja Moskvitcheja ja joka ukolla oli rööki huulessa. Kuinkas muutenkaan.

Bulgariassa oli kyllä todella halpa vetää tankki täyteen; litrahinta oli 1.2 euroa. Tosin ysikasista ei ollut täällä tietoakaan, ysivitosella mentiin. Oli myös hauska, että täällä oli bensa-asemilla omat tankkaajat. Maksaa tosin piti sisälle, joten ihan vaan autossa istuessa ei tuota koko toimenpidettä pystynyt suorittamaan. Vähän harmitti vain siinä tankkaustilanteessa, että meillä ei ollut ollenkaan paikallista rahaa käteisenä. Muuten olisi voinut antaa tippiä tankkaajille, mutta minkäs teet kun olimme vain läpiajomatkalla.

Ajaminen läpi Bulgarian oli sinänsä varsin helppoa, varsinkin siinä vaiheessa kun päästiin motarille. Sinne pääsy tosin otti oman aikansa, mutta moottoritiellä oli helppo ja nopea ajaa. Rajoitukset tosin olivat vähän kummallisia, kun ei ollut oikein varmuutta onko se 140, 120 vai 100 kilometriä tunnissa. Jossakin vaiheessa rajoitus tippui yhtäkkiä viiteenkymppiin, mutta se ei kuitenkaan missään vaiheessa noussut korkeammalle. Kunnes sitten 5 kilometrin päässä tuli uusi merkki, että nopeutta pudotettava pikkuhiljaa viiteenkymppiin. Parin tällaisen merkkivirityksen jälkeen teimme kuten kaikki muutkin; sataaneljääkymppiä vain eteenpäin.

Viimein Kreikkaan!

Pian oli tullut se hetki, kun tämä liki 3000 kilometriä kestänyt ajomatka tuli päätökseensä; saavuimme Kreikkaan. Rajalla piti näyttää passit (kissojen papereita ei kyselty täälläkään) ja vähän raottaa auton ikkunaa että virkailija näki sisälle. Ei tarvinut montaa sekuntia sisälle tuijottaa, kun hän jo varmaan totesi että ei tuon rytöläjän seassa kyllä ihmistä voi olla piilossa. Sen verran tukossa oli nimittäin auton takatila.

Ei muuta siis kuin raja-asemasta läpi ja suoraan kohti tietullia. Tämä oli meille ensimmäinen tietulli ikinä, sillä olimme valinneet reitin sen verran hyvin, ettemme olleet missään vaiheessa joutuneet näitä maksamaan. Vinjetit totta kai olimme maksaneet aina netin kautta joka maahan missä niitä vaadittiin (Slovakia, Unkari, Romania, Bulgaria), mutta tietulleja emme olleet vielä nähneet. Kreikassa niitä sitten nähtiinkin kolme ennen kuin pääsimme Thessalonikiin. Ensimmäiset kaksi maksoivat henkilöautolle 1,90 euroa ja viimeinen 30 senttiä. Nämä pystyy maksamaan käteisellä, kortilla tai vaikka puhelinsovelluksella. Me maksoimme käteisellä, kun sitä nyt sattui olemaan mukana jonkin verran.

Hinnasta muutenkin vielä sen verran; koko automatkalle tuli hintaa Helsingistä Thessalonikiin noin 400 euroa, sisältäen 320 euron bensakulut ja 80 euron laivamatkan. Tähän toki vielä vinjetit, majoitukset ja ruoat päälle, jotka toivat lisäkustannuksia reilut 300 euroa. Alle tonnin keikka, siis yhteen suuntaan.

Olimme viimein saapuneet Thessalonikiin, josta tämän järkyttävän mittaisen eepoksen nyt naputimme. Tämä on nyt kolmas päivä täällä, joten olemme vähän ehtineet jo istahtaa alas ja tutkimaan lähiympäristöä + käyneet syömässä ja pyykkäämässäkin. Olemme nyt tässä kyseisessä asunnossa pari viikkoa, kunnes on aika siirtyä seuraavaan.

Tällainen oli meidän matkamme autolla Eurooppaan ja sen halki! Selvisimme ilman mitään kommelluksia, kolareita tai hajonnutta autoa, joten varsin onnistunut matka kaikinpuolin.

Palaillaankin seuraavassa postauksessa sitten enemmän Kreikkaan liittyvissä jutuissa! Ja jossakin vaiheessa myös vähän tarkemmin mitä omalla autolla Euroopassa kulkeminen vaatii, mihin kannattaa varautua ja millaista lemmikin kanssa matkustaminen on maanteitä pitkin. Meidän kissamme ovat nyt ylittäneet maarajoja niin lentäen, meriteitse, raiteita, kuin maanteitäkin pitkin. Ja kertaakaan ei ole tullut edes hätäpissaa saati pahempaa. Aikamoisia veijareita.

Laitahan ihmeessä Instagram-tilimme seurantaan, sillä sinne postailemme vaikka ja mitä nyt sekä jatkossakin! Varmaan vähän useammin kuin tänne.

Oletko itse ajanut koskaan omalla autolla ympäri Eurooppaa? Kerro omat kokemuksesi kommenteissa!