Luksusbussimme saapuessa Hanoihin, olivat maisemat ja tunnelma muuttunut aika paljonkin Ninh Binhistä. Kaiken mahdollisen määrä oli kasvanut; moottoripyörien, taksien, ihmisten, talojen… Oltiinhan nyt Vietnamin pääkaupungissa. Tämä olikin meidän matkamme päätepysäkki, tällä kertaa. Mutta aikaa Suomeen paluuseen oli kuitenkin vielä kaksi viikkoa, joten otetaan nyt kaikki irti niin Hanoista kuin lähellä sijaitsevasta, varsin kuuluisasta nähtävyydestä; Ha Long Baysta.
Ensimmäiset yömme vietimme La Renta & Spa-nimisessä hotellissa, jossa vastassa odottikin aikamoinen yllätys; sähköt olivat poikki. Kolme ukkoa hääräsi kuumeisesti pamahtaneen sähkökaapin vieressä samalla kun hotellin omistaja(?) pahoitteli meille suuresti tapahtunutta. No mikäs tässä nyt niin ihmeellistä on, senkus kannetaan meidän raskaat rinkat tuonne neljänteen kerrokseen portaita pitkin koska hissi ei toimi, eihän se nyt paha juttu ole. Eipä vain siinä kivutessa tullut mieleenkään, että kulkuväylälle oli ripoteltu jos jonkinlaista estettä. Oli Ikean Kallax-hyllyä, isoja kukkia, pöytiä ja ties mitä. Ja käytävät ehkä metrin leveitä, siis maksimissaan. Kyllä sitä kelpasi mennä suihkuun kun huoneeseen päästiin, sen verran tuli taas vaihteeksi kuuma tuossa kivutessa. Harmi ettei ilmastointi vielä toiminut, mutta kyllä se aika pian käynnistyi jahka alakerran herrat saivat sähkökaappiin virrat. Saatiinpa kuitenkin hyvitystä huoneesta parinkymmenen euron edestä, vaikka emme mitään asiasta maininneetkaan. Ymmärsimmehän me, etteivät he nyt sähköjä tahallaan katkaisseet, vaan tässä nyt vaan oli tapahtunut pieni äksidentti ja sellaista sattuu. No, kävihän tämäkin.
La Renta & Span todella kapeat käytävätKun olimme saaneet itsemme kuosiin, oli aika lähteä syömään. Suuntasimme An Breadiin, jossa meidät otti vastaan oikein mukava ja hyvätuulinen naishenkilö. Otti itseasiassa niinkin hyvin vastaan, että kävimme täällä varmaan liki kymmenen kertaa tuon kahden viikon vierailun aikana. Sen verran hyvät kahvit ja banh mit tuolta sai, että kyllä kannatti. Voittaa aivan heittämällä “kaikkien hehkuttaman” Banh Mi 25:n, joka on tullut varsinkin TikTokissa todella suosituksi. Kävimme siellä kerran, emmekä kyllä tiedä mistä se suosio kumpuaa.
An Bread ja heidän kuuluisat Banh Mit. Selkeästi parhaat banh mit koko Hanoissa.Päivällä tutustuimme oikeastaan vain Hanoin vanhaan kaupunkiin, sillä sehän tarjoaa nähtävää jos jonkinlaista. On esimerkiksi pakko mainita se, että Hanoissahan siis jokainen katu on periaatteessa oma kauppansa. Yksi katu myy pelkästään kirjoja, kun taas seuraava myy kenkiä. Kolmas katu myy keittiöhanoja, neljäs kukkia ja viides hautakiviä. Eikä näillä kaduilla siis myydä juuri mitään muuta. Varsin kätevää siinä mielessä, että kun etsit nyt vaikkapa autokorjaamoa, niin kaikki sellaiset löytyvät yhden kadun varrelta. Siinä kun on vierekkäin kolmekymmentä eri korjaamoa, niin senkus vaan astut johonkin sisään.
Illalla kävimme syömässä Katze Veganissa, jota meille itseasiassa suositeltiin Phong Nhassa kahden saksalaisnaisen toimesta. Ja olihan se suosituksen arvoinen. Tilasimme pari ruoka-annosta, mutta meidän eteemme kannettiinkin kaikenlaista ekstraa niin että pöydänjalat tutisivat. Tänne ei siis todellakaan kannata mennä vaan “haukkaamaan pientä huikopalaa”, sillä lopputuloksena sinulla on samanlainen setti edessäsi, kuin tässä allaolevassa kuvassa. Kun ruoat oli syöty ja maksettu, toi ravintolan omistaja vielä pienen kansion eteemme, jossa luki hänen tarinansa. Mies oli siis aloittanut työt kengänkiillottajana ja edennyt siitä sitten vähän ylöspäin, kunnes oli päässyt tarjoilemaan ruokia esimerkiksi Bill Clintonille. Nyt kaveri toimi ruokalähettinä ja ravintoloitsijana. Varsin hyvä esimerkki siitä, että kenestä vaan voi tulla mitä vaan. Noin niin kuin periaatteessa.
Katze Vegan. Tässä siis kaksi tilattua ruoka-annosta, mutta kas kummaa kun taas olikin pöytä täynnä syötävää.Ha Long Bay – Ei yhden päivän reissulle
Kun Hanoista (varsinkin sen vanhasta kaupungista) oli imetty mehut irti, oli aika ottaa taas vähän etäisyyttä. Siispä varasimme yhden päivän risteilyn äärimmäisen kuuluisaan ja suosittuun maailmanperintökohteeseen; Ha Long Baylle. Osaatko arvata tässä vaiheessa, missä oli ongelma? Jep, se yksi päivä. Toinen oli se, ettemme ottaneet sitä kuuluisaa luksusristeilyä.
Pienistä, lähes kahdesta tuhannesta jyrkkäreunaisista karstisaarista muodostunut Ha Long Bay (suomeksi Halonginlahti) on todella upeannäköinen paikka, sillä maisemaa ja katsottavaa kyllä riittää. Korkeat vuoret taustalla ja edessä siintävä smaragdinvihreä meri hellii matkailijoita ja varsinkin valokuvaajia ja täällä saa kyllä nakutettua muistikortin täyteen kuvia, jos vain pystyy ja ehtii. Ainoa vain, että tuolla yhden päivän risteilyllä ei ehdi.
Yhden päivän risteily on nimittäin sellainen perhepäiväristeily, johon tullaan lasten kanssa ja se on tuutattu aivan täyteen kaikenlaista ohjelmaa. On ruokailua, on uimista, on melontaa, on luolakierrosta, on rannalla istumista ja päivän päätteeksi odottaa vielä tanssiesitys ja auringonlaskushow laivan yläkannella. Tämä kaikki on tuutattu noin 12 tunnin mittaiseen pötköön, joten ei siinä kyllä ihan hirveästi ehdi mitään maisemia katsella. Ellei nyt sitten halua vain todeta että pysyn laivassa enkä tee mitään, sillä kyllä sekin on varmasti vaihtoehto.
Siispä kannattaa ehdottomasti varata se luksusristeily. Se on vähän kalliimpi (noin parisataa euroa) kuin tämä viidenkympin setti, mutta siinä sinulla on oma hytti, aikaa on enemmän ja kaikki tehdään huomattavasti rauhallisemmin. Eikä sinun tarvitse myöskään katsella mitään rääkyviä räkänokkia juoksemassa ympäri laivaa. Ruokakin on varmaan vähän eri tasoa kuin täällä, vaikka ei tässä nyt sinänsä mitään ongelmaa ollut. Vähän kevyt ja yksinkertainen setti vain, mutta se nyt on varmaan oma vika kun vegaaniruokavaliolla mennään. Eikä se kyllä sekasyöjällekään kummoinen ollut, mutta eihän tänne nyt syömään mentykään. Siispä ensi kerralla; luksusristeily ja yön yli kestävä sellainen kiitoooos! Ja omalla poreammeella tietysti.
Olihan tuossa kyllä toki ohjelmaa, eikä osaa siitä ollut edes käsikirjoitettu. Tai emme ainakaan usko että se kahden intialaisen pelastaminen merihädästä kaatuneen kajakin takia kuului ohjelmanumeroon, sillä sellainenkin tapahtui. Päästiinpä siinä vähän naaraamaan kavereita ylös, jonka ansiosta melkein päädyttiin itsekin uimaan. Uimataidotonta kaveria vedenvarassa on nimittäin aika vaikea yrittää rauhoitella ja saada hänet kuuntelemaan selkeitä käskyjä, mutta onnistuipa kuitenkin. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Ha Long Bay on kokemuksen arvoinen, mutta kannattaa satsata risteilyyn vähän enemmän.Pysyvät matkamuistot käsivarteen ja reiteen
Toinen ikimuistoinen, tai oikeastaan vielä ikimuistoisempikin, juttu tapahtuikin sitten Hanoissa. Kävimme nimittäin ottamassa matkatatuoinnit. Emme sentään mitään “I <3 Hanoi“-tyyppistä, vaan vähän erilainen. Kieltämättä tuokin olisi ollut hauska idea. Mutta ei. Otimme selvää mikä on Hanoin paras tatuointistudio ja sehän oli ihan selkeästi 1984 Tattoo.
Siispä astelimme vaan suoraan sisään ja kerroimme millaista jälkeä pitäisi iholle nakuttaa ja parin päivän päästä istuttiinkin jo penkissä. Markuksen kuvassa ei mennyt tuntia kauempaa mutta koska Hannella lähti taas mopo keulimaan yli, niin siellä istuttiinkin sitten lopulta koko päivä. Mutta oli kyllä wörtti ja myös hinta varsin edullinen. Hannen valtavan kokoinen moderni kukkataideteos maksoi 250 euroa ja Markuksen tekstinpätkä 70 euroa. Varsin edullista touhua ja homma hoitui aivan kuten Suomessakin, ellei jopa paremmin. Itseasiassa paremmin, sillä tuohon sisältyi myös lounas. Kuinka monessa suomalaisessa tatskastudiossa tarjotaan ruoka? Sitähän minäkin.
Alla vielä 1984 Tattoon artistin, Dung Hipin, luoma taideteos Hannen reiteen. Aikamoinen!
Ruokailu Hanoissa – Vegebuffetille peukku ylös
Syötyä tuli useassakin paikassa, useaan kertaan päivässä. Ehkä näistä mieleenpainuvin oli kuitenkin An Lac Chay ja siellä tarjoiltava vegeruokabuffet. Olimme nimittäin aivan satavarmasti ainoat länkkärit vähään aikaan, sillä ensinnäkään kukaan ei puhunut englantia kolmea sanaa enempää. Kun astuimme sisään, olo oli kuin olisi astunut vanhaan saluunaan, jossa kaikkien ruokailijoiden päät kääntyvät ovelle tuijottaen ja kummaksuen että “Keitä ovat nämä muukalaiset ja mistä he tulivat?“.
Kun saavuille paikalle, ei kukaan oikein osannut kertoa meille mitä tehdä. Yksi tarjoilija viittasi kädellä istumaan pöytään, toinen puhui jotain jostain tiketistä ja kolmas maksusta. Hetken siinä ihmeteltiin että mikä juttu, kunnes selvisi että ravintolan ovella on rahastaja, jolle maksetaan 250 000 dongia ja jolta saa ruokalipun, jolla pääsee sitten syömään. Paitsi ettei siinä ovella ketään seisonut, kun me saavuimme. Siksi jouduimme vähän ihmettelemään ja säätämään, kunnes saimme luvan istua pöytään ja aloittaa ruokailun.
Ja sitä ruokaa muuten oli, voi helvetti sentään. Ei ollut kevätkääryleitä, hapanimelätofua tai sushia, vaan nyt oli ihan oikeaa tavaraa. Pöydät notkuivat keitoista, nuudeliannoksista, riiseistä, tuoreista kasviksista, feikkilihapullosta, leivistä ja ties mistä. Ja lisää tuli kokoajan. Syötävää todellakin riitti ja mahan sai vähän liiankin täyteen, eikä lompakostakaan kadonnut kuin kymppi. Ehdottomasti suosittelun arvoinen ravintola! Aika paljon täällä näkyi olevan ihan paikallisia perheitä, jotka olivat tuoneet lapsetkin syömään. Ei talo mitenkään täynnä ollut, mutta kyllä sitä väkeä riitti.
Vegebuffet An Lac Chayssa. Täällä sai syödä niin paljon kun vaan jaksoi. Kymmenellä eurolla.Kahden kuukauden matka ohi ja paluu Suomeen edessä
Kaksi viikkoa vierähti Hanoissa aika nopeasti, vaikka emme varsinaisesti tehneetkään mitään erikoista. Otimme tehtäväksi tehdä muutaman asian, muuten otimme vain iisisti ja nautiskelimme hyvistä ruoista, viileistä jääkahveista ja vähän turhan kuumasta kelistä. Neljänkymmenen asteen paahde alkoi kieltämättä loppureissua kohden olemaan jo vähän liikaa, sillä ulkona ei todellakaan huvittanut liikaa hengailla. Paljonhan meiltä totta kai jäi kokematta, mutta ei sitä aina kaikkea tarvitse väkisin tehdä jos ei vaan jaksa. Ehkä siinä alkoi jo joku matkaväsymyskin vähän iskemään, kun tiesi että paluu Suomen kesään odottaa.
Kaksi kuukautta oli siis tullut päätökseen. Kuukausi meni Malesiassa nopeammin kuin Vietnamissa, vaikka Vietnamissa matkustimme kyllä enemmän. Kummasta pidimme enemmän? Vaikea sanoa, mutta Markus sanoisi ainakin että Malesiasta. Hanne taas vastaa poliittisesti että “molemmissa oli puolensa eikä kumpikaan ollut toista parempi tai huonompi“. Ota tuosta nyt ja selvää.
Nykyhetki
Tässähän menikin kivasti useampi kuukausi, että saimme tämän reissun nippuun. Nyt istumme Helsingin Kalliossa sijaitsevassa yksiössä, jossa asustelemme normaalin arkista arkea. Aika paha bloginkirjoitusmotivaatiopuute on taas pinnalla, kuten nyt varmaan tästä jo näkeekin. Tässä matkapostailussa kun meni liki puoli vuotta (vai menikö ylikin?) että saatiin tämä koko matka nippuun. Toki sekin vähän selittää, että tuuttasimme Youtuben puolelle matkavlogit kokonaisuudessaan julkiseksi, tämän blogin ylläpidon ohella.
Nykyään meille menee päivät töissä kuten normaalilla veronmaksajalla kuuluukin, samalla suunnitellen tulevaa. Varsinaisesti mitään uusia matkoja meillä ei ole suunnitelmissa, mutta muuta suunnitelmaa kyllä on. Jäi nimittäin aika pahasti nälkä tuosta ulkomailla asumisesta ja ulkomaille muutosta, joten sille pitäisi varmaan tehdä jotakin?
Seuraile meitä kuitenkin “reaaliajassa” vaikkapa Instagramissa! Se on näistä meidän somekanavistamme kuitenkin se aktiivisin.
Long Bien-silta Hanoissa
Katukojuja Hanoin tyyliin
Kommentoi