Avainsana-arkisto: Autoilu Thaimaassa

Liikenteen turvattomuus Thaimaassa

Tämän postauksen ideana on herättää Thaimaahan matkustavia. Postaus ei sisällä mitään liian rajua kuvamateriaalia, koska se ei ensinnäkään sovi tähän palveluun, eikä kaikkea kuitenkaan pidä nähdä. Jos kuitenkin olet hyvin herkkä kaikelle kolarimateriaalille, kannattaa lukeminen lopettaa tähän ja olla matkustamatta Thaimaahan. Jokainen lukija voi kuvitella millaista matskua löytyy Facebookin Roads Of Koh Samui-ryhmästä, koska tämän blogipostauksen kuvat on ne ns. kesyimmät, joissa ei henkilövahinkoja näy. Thaikut myös tuppaavat olemaan hyvinkin röyhkeitä ja uteliaita, mitä onnettomuuksien kuvaamiseen tulee. Allaolevat kuvat ovat kaikki Koh Samuilla tapahtuneista onnettomuustilanteista, viimeisen vuoden ajalta.

7 Eleven ”drivethrough”. Miten…?

Kypärän käytön vaikeus

Thaimaan liikennekulttuuri ei ole turvallista, senhän tietävät varmasti kaikki. Suuret tilannenopeudet, villit ohitukset, mitä ihmeellisimmät ajoneuvot ja kuskit ilman ajokortteja. Kun nämä kaikki yhdistetään, on sanomattakin selvää että siitä ei seuraa kovin usein mitään hyvää.

Paikallisethan ajavat usein skootterilla niin, että nelihenkinen perhe mahtuu kyytiin, eikä lemmikkejäkään ole jätetty kotiin. Kypärä on korkeintaan itse kuljettajalla, mutta harvoin hänelläkään. Poikkeuksia onneksi löytyy ja paljon, sillä yllättävän monella on jonkinlainen kypärä päässään, jos ajetaan yksin. Syynä tähän ovat kuitenkin enemmänkin poliisin kypäräratsiat, ei niinkään kypärän tuoma turva. Thaimaassa kuitenkin on laissa säädetty kypäräpakko ja kypärän käyttämättä jättämisestä saa 500 bahtin sakon. Miten tätä sitten valvotaan, on aivan eri asia, mutta kuitenkin.

Paikalliset myös uskovat, että jos pienelle lapselle laittaa kypärän päähän, tulee hänen päästään epämuodostunut, eikä hän kelpaa yhteiskunnassa kenellekään. Siispä parempi sitoa pieni amuletti skootterin kahvaan, joka suojaa koko perheen matkaa. Harmi vain, ettei se amuletti anna kovin suurta turvaa kun kahdeksaakymppiä ajetaan vastaantulevan rekan keulaan.

Välillä tiessä saattaa olla pieniä yllätyksiä, kuten skootterin mentävä kuoppa

Olen lomalla, siis turvassa

Mutta se thaikuista. Arvaas kuinka turisti ajaa skootteria? Kypärä päässä, moottoripyöräkortti lompakossa ja nolla promillea alkoholia veressä? No ei aja, vaan juuri päinvastoin. On jotenkin käsittämätöntä, että turistina Thaimaahan tulevat tuntevat olevansa täysin vapaalla kaikista maailman murheista, eikä tehdyllä tai tekemättä jättämisellä ole lainkaan seurauksia. Ollaanhan kuitenkin lomalla. Vaikka skootteria vuokratessa kypärä tarjottaisiin ilmaiseksi mukaan, eivät monet turistit sitä kuitenkaan huoli. Tai sitten he ottavat sen kevyimmän kypärän, joka tässä tapauksessa on styroksinen pyöräilykypärä ja jättävät siitäkin leukaremmin auki. Miksi?

Jos sen kypärän nyt päähän laittaa, niin miksi ei voi laittaa kunnollista ja käyttää sitä oikein? Tätä olemme ihmetelleet useasti, varsinkin kun Facebook-keskusteluissa ja netin palstoilla naureskellaan kuinka ”tyhmät thaikut eivät suojaa päätään kaahaten prätkillä miten sattuu”, mutta niin muuten tekee moni turistikin. Ja usein ajavat vielä täysin holtittomasti, koska eivät osaa myöskään käsitellä vuokraamaansa ajoneuvoa. Monet ottavat ensikosketuksensa moottoripyörään nimenomaan Thaimaassa ja tällöinkin he vuokraavat sen 200-kuutioisen mallin, ihan vaan koska ”täällä voi”.

#awesomethailand

Meidän kokemukset vaarallisesta liikenteestä

Olemmeko me kokeneet vaaratilanteita liikenteessä? Melko vähän, mutta kyllä. Ei täällä asuessa voi niiltä välttyäkään. Mitään vahinkoa ei ole (onneksi) käynyt emmekä ole kertaakaan kaatuneet, mutta lähin kolaritilanne on tainnut olla kahdesta sentistä kiinni. Olimme menossa töihin ja pihatiemme varrella olevasta resortista oli tulossa turistipariskunta skootterilla, eivätkä katsoneet ollenkaan oikealle, josta me olimme tulossa, vaan päättivät ajaa suoraan tielle. Onneksi oikealta tulimme me, eikä iso sorarekka, joka ei olisi ehtinyt väistää mitenkään. Markus ehti juuri tehdä pikaisen väistöliikkeen, jolloin yhteentörmäys vältettiin. Oli kuitenkin sentistä tai kahdesta kiinni, ettei Hannen jalka ja skootterin jalkatuki osunut tähän kaksikkoon, jolloin olisimme olleet nurin koko porukka.

Toinen tapaus oli, kun Hanne ajoi skootteria yksin, Markuksen ollessa Saksassa. Töihin mennessä joku Fishersman’s Villagen kohdalta lähtenyt turistipariskunta päätti sitten lähteä skootterillaan parkista ja kääntyä ihan suoraan Hannen eteen, katsomatta yhtään sivuilleen. Onneksi vahingoilta tälläkin kertaa vältyttiin, mutta kaukana ei tämäkään onnettomuus ollut.

Kolmas mieleenjäänyt tapaus oli kun olimme palaamassa kaupasta kotiin ja joku innokas kulkukoira päätti rynnätä tiensivusta suoraan meidän eteemme, ilmeisesti tervehtimään. Onneksi Clickissä oli jarruhuolto kohdallaan, sillä muuten olisimme ajaneet ihan suoraan tätä isoa koiraa päin ja siitä nurin. Kulkukoirat yleensä osaavat kyllä toimia liikenteessä ja seisoskelevat tien vierellä katsellen ohiajavaa liikennettä ja odottaen sopivaa kohtaa tien ylittämiselle, mutta välillä innokkuus vie voiton. Sinänsä kuitenkin kumma, että kulkukoirat tuntuvat ymmärtävän liikenteen vaarat turisteja paremmin. Yleensäkin turistit ovat ne, jotka aiheuttavat vaaratilanteita muille. Thaikut sen sijaan aiheuttavat vaaroja itselleen, ajamalla satanen lasissa 25km/h nopeusalueella. Ja kuten tämän postauksen kuvista käy ilmi, näinhän siinä sitten käy.

Muista turvallisuus, myös lomalla

Kaikki postauksen kuvat eivät tietenkään johdu kypärättäajosta tai turisteista, mutta sillä kypärällä voitaisiin siltikin pelastaa monta henkeä, sekä välttää useat asfaltti-ihottumat, eli ”Samui-tatuoinnit”. Kuten aiemmin sanottu, tämän postauksen aihe on nimenomaan kertoa se tosiasia, millainen Thaimaan liikenne oikeasti on ja jos yksikin turisti laittaa tämän lukeneena kypärän päähän ja ajaa varovasti, ymmärtäen ja tiedostaen tiellä liikkuvat vaarat, on postaus ollut aiheellinen. Muista siis kypärä ja järjenkäyttö. Ja se, että Thaimaassa on vasemmanpuoleinen liikenne.

Ohjeet skootterilla ajamiseen ja sen ominaisuuksiin

Loppukevennys: Muistathan meidän kuukausittaisen postikortin?

Seuraa blogia Bloglovinissa!

Kun kolmio ei riitä

Sawadee ka!

On taas kuulumisten aika. Muutto on nyt ohi ja tavaratkin alkavat pikkuhiljaa löytää oikeat paikkansa. Viime viikonloppu kuluikin ”mukavasti” tavaroiden pakkaamisessa ja huonekaluja siirtäessä. Onneksi emme ole asuneet Thaimaassa vielä kauaa, joten omaisuutemme on aika vähäistä. Saimme lopulta kaikki tavarat siirrettyä neljällä autolastillisella, joka oli aikalailla juuri se määrä mitä alunperin arvioimmekin. Muuttoautoksi valikoitu erinomainen Mitsubishi Triton, jonka saimme vuokrattua eräältä australialaiselta herrasmieheltä. Pakettiauto on Thaimaassa harvinaisuus, mutta tavarat saatiin tällä muhkeudella liikuteltua oikein näppärästi, vaikka lava olisi kieltämättä voinut olla hieman pidempikin. Markuksen täytyy kyllä myöntää, että pieni autokuume saattoi iskeä kun hän pääsi istumaan kunnollisen pick-upin ohjauspyörän taakse ja kokeiltua mihin kunnollinen neliveto tällä saarella kykenee.

Asuimme siis ennen Bangrakissa (sijaitsee Bophutissa lentokentän kyljessä), joka on lähinnä vähäosaisten paikallisten suosima asuinalue ja sen se on näköinenkin, ainakin suurimmaksi osaksi. Toki sinne sekaan on tungettu myös länkkäreiden övereitä asuintaloja ja yksi iso fallukommuuni, mutta valtaosa Bangrakin asukkaista on kuitenkin thaikkuja. Kaupunginosaa voisi hyvin verrata mihin tahansa Suomen suurkaupungin itäpäätyyn, joka on täynnä kaupungin vuokra-asuntoja.

Uusi asuntomme sijaitsee Lamailla, joka sen sijaan on huomattavasti vehreämpi ja värikkäämpi alue monessakin mielessä. Lamailla on paljon erilaisia resortteja ja hotelleja, sekä sen keskustassa oma turistikatu baareineen ja ravintoloineen, mutta myös paljon luontoa ja huikeita korkeuseroja. Ihmisten tuloerot tietysti näkyvät myös täälläkin, sillä siltä ei voi välttyä, mutta kokonaisuutena Lamai on huomattavasti viihtyisämpi ja rauhallisempi asuinalue kuin Bangrak. Ja jostain syystä myös edullisempi, mikä on sinänsä vähän kummallista. Monet kauhistelivat muuttoamme Lamaille, koska se on ”niin kaukana”. Kaukana mistä? Maenamista (palvelukeskittymä) vai Chawengista (saaren varsinainen keskusta)? Työmatkamme piteni ehkä kymmenen minuuttia ja Chawengiin pääsee reilussa vartissa, joten kai se on monen mielestä matkana liian pitkä.

Pihaneliöt sisäneliöiksi

Vanhassa asunnossamme meillä oli iso piha, kuten jo tiesitkin mikäli olet vanhoja postauksia lukenut, mutta uudessa asunnossa sellaista ei enää ole. Pihaa meillä tietysti on, sillä asumme omakotitalossa, mutta huomattavasti pienempi, mikä on ruohonleikkuun kannalta erittäin positiivinen ja toivottu asia (Anna olla viimeinen kerta kun ajan ruohon tämän saatanan sadan neliön pihasta -Markus). Nykyasunnossa meillä on pieni takapiha banaanipuineen ja edessä iso, katettu, terassi ja ihka oma kala-allas! Tällä hetkellä siellä uiskentelee läjä miljoonakaloja ja yksi iso (todennäköisesti) karppi. Olemme tietysti jo miettineet mitä muuta sinne saisi hankittua, mutta tähän mennessä ideat ovat olleet niin huonoja, ettemme ole tehneet asialle vielä mitään. Kilpikonna, piraijaparvi tai vasarahai eivät kuulemma ole hyviä ideoita tämän tyyppiseen altaaseen.

Se minkä pihassa menetimme, asuinneliöissä voitimme. Vanhassa asunnossa meillä oli 3h+kk+2kph+wc, mutta eihän se nyt riittänyt tällaisille ökyilijöille alkuunkaan. Enemmän pitää saada! Nyt meillä on sitten 5h+keittiö+3kph. Kyllä nyt kelpaa (vaikka mietitkin varmaan että miksi helvetissä kaksi ihmistä tarvitsee tuollaisen?) majailla! Molemmilla on omat suihkut ja vessat, sekä yksi yhteinen WC, jossa tarpeen tullen voi pestä vaikka kissojen hiekkalaatikot. Keittokomerokin muuttui oikeaksi keittiöksi isoine keittiötasoineen ja kaasuliesineen.

Olisimme saaneet myös kasan huonekaluja, mutta otimme vain sängyn, jääkaapin ja television. Jee, meillä on televisio ja sieltä näkyy jopa kuusi kanavaa! Ja mikä parasta; Kaikki kuusi ovat eri variaatioita SaudiTV:stä ja Abu Dhabi Channelista. Mahtavaa, pääsemme katsomaan arabiversiota Haluatko Miljoonäriksi-ohjelmasta. Olisi ollut liikaa toivottua jos telkkarista olisi näkynyt vaikka paikallisia lastenohjelmia tai saippuaoopperaa, mutta ilmeisesti lautasantennimme on suunnattu hieman liiaksi länteen.

Hauskaahan tässä kaikessa muutoksessa on kuitenkin se, että vuokramme aleni 2000 bahtia, sillä nykyisestä asunnosta maksamme kuukausivuokraa karkeasti sanottuna 380 euroa. Tämä siis siitä syystä, että Lamailla on halvempaa asua.

Mitä seuraavaksi?

Tällä hetkellä suunnitelmissa seuraavaksi on oman ajoneuvon ostaminen ja potentiaalisia vaihtoehtoja onkin tullut silmäiltyä jo jonkinverran. Ennen oman ostamista (ja rahansäästösyistä) vaihdamme kuitenkin nykyisen puolilahon Honda Clickin uudempaan malliin, joka on varmastikin sekä turvallisempi, myös ajettavuudeltaan mukavampi vaihtoehto. Samalla vaihtuu myös skootterivuokraamo, sillä nykyinen thaikkurouva tuntuu suhtautuvan meihin kuin halpaan makkaraan ja antaa meidän käyttöön pelkkiä romuja, vaikka pyytäisimmekin parempaa. Tässä kun on kahden kuukauden sisään kaksi skootteria hajonnut ja toisellakin kerralla saimme tilalle sen ensimmäisellä kerralla korjaukseen menneen, ei luottoa kyseiseen rouvaan oikein enää ole. Mieluummin maksamme tälle aiemmin mainitulle aussiherralle, jotta saamme turvallisemman ja laadukkaamman menopelin alle muutamaksi kuukaudeksi. Sillä ajalla pystymme hyvinkin keräämään hieman ylimääräistä, jolla voimme sitten ostaa oman pyörän.

Huomenna oli alunperin tarkoitus lähteä erään sukellusryhmän mukaan merille, kuvaamaan heidän sukellusreissuaan pienessä markkinointimielessä, mutta ilmeisesti emme sitten menekään. Sukellusjoukon järjestäjänä oleva rouva innostui kyllä kovasti meidän kuvauslennokista ja -kalustosta ja olisimmekin päässeet ilmaiseksi heidän mukaansa kuvaamaan heille käyttömateriaalia, mutta yhteydenotoistamme huolimatta hän ei ole enää vastaillut mihinkään. Olisihan se ollut mukava päästä käymään pienellä merimatkalla ja hyödyntämään taitojamme ja laitteitamme, mutta toisin nyt sitten kuitenkin kävi. Ehkä sitten joskus toiste.

Ensi viikonloppuna nokkamme suuntaavat kohti Chiang Maissa pidettävää Loy Krathongia ja Yi Pengiä, josta mainitsimmekin jo aiemmin. Todennäköisesti siis kirjoittelemmekin seuraavan postauksen vasta sen jälkeen, ellei sitä ennen tule mieleen jotain polttavaa aihetta. Tässä kun nyt on ollut heinäkuusta asti Samuilla (poikkeuksena Markuksen ”syrjähyppy” Saksaan), tekee ihan hyvää päästä välillä vähän muuallekin. Kiva nähdä taas välillä oikeaa kaupunkia isoine kerrostaloineen ja mainoskyltteineen, eikä pelkkiä mustaa savua puskevia tuninkiautoja, eestaas suhaavia moottoripyöriä ja öykkäröiviä ja paidattomia brittituristeja.