Avainsana-arkisto: Thailand blog

Kun kolmio ei riitä

Sawadee ka!

On taas kuulumisten aika. Muutto on nyt ohi ja tavaratkin alkavat pikkuhiljaa löytää oikeat paikkansa. Viime viikonloppu kuluikin ”mukavasti” tavaroiden pakkaamisessa ja huonekaluja siirtäessä. Onneksi emme ole asuneet Thaimaassa vielä kauaa, joten omaisuutemme on aika vähäistä. Saimme lopulta kaikki tavarat siirrettyä neljällä autolastillisella, joka oli aikalailla juuri se määrä mitä alunperin arvioimmekin. Muuttoautoksi valikoitu erinomainen Mitsubishi Triton, jonka saimme vuokrattua eräältä australialaiselta herrasmieheltä. Pakettiauto on Thaimaassa harvinaisuus, mutta tavarat saatiin tällä muhkeudella liikuteltua oikein näppärästi, vaikka lava olisi kieltämättä voinut olla hieman pidempikin. Markuksen täytyy kyllä myöntää, että pieni autokuume saattoi iskeä kun hän pääsi istumaan kunnollisen pick-upin ohjauspyörän taakse ja kokeiltua mihin kunnollinen neliveto tällä saarella kykenee.

Asuimme siis ennen Bangrakissa (sijaitsee Bophutissa lentokentän kyljessä), joka on lähinnä vähäosaisten paikallisten suosima asuinalue ja sen se on näköinenkin, ainakin suurimmaksi osaksi. Toki sinne sekaan on tungettu myös länkkäreiden övereitä asuintaloja ja yksi iso fallukommuuni, mutta valtaosa Bangrakin asukkaista on kuitenkin thaikkuja. Kaupunginosaa voisi hyvin verrata mihin tahansa Suomen suurkaupungin itäpäätyyn, joka on täynnä kaupungin vuokra-asuntoja.

Uusi asuntomme sijaitsee Lamailla, joka sen sijaan on huomattavasti vehreämpi ja värikkäämpi alue monessakin mielessä. Lamailla on paljon erilaisia resortteja ja hotelleja, sekä sen keskustassa oma turistikatu baareineen ja ravintoloineen, mutta myös paljon luontoa ja huikeita korkeuseroja. Ihmisten tuloerot tietysti näkyvät myös täälläkin, sillä siltä ei voi välttyä, mutta kokonaisuutena Lamai on huomattavasti viihtyisämpi ja rauhallisempi asuinalue kuin Bangrak. Ja jostain syystä myös edullisempi, mikä on sinänsä vähän kummallista. Monet kauhistelivat muuttoamme Lamaille, koska se on ”niin kaukana”. Kaukana mistä? Maenamista (palvelukeskittymä) vai Chawengista (saaren varsinainen keskusta)? Työmatkamme piteni ehkä kymmenen minuuttia ja Chawengiin pääsee reilussa vartissa, joten kai se on monen mielestä matkana liian pitkä.

Pihaneliöt sisäneliöiksi

Vanhassa asunnossamme meillä oli iso piha, kuten jo tiesitkin mikäli olet vanhoja postauksia lukenut, mutta uudessa asunnossa sellaista ei enää ole. Pihaa meillä tietysti on, sillä asumme omakotitalossa, mutta huomattavasti pienempi, mikä on ruohonleikkuun kannalta erittäin positiivinen ja toivottu asia (Anna olla viimeinen kerta kun ajan ruohon tämän saatanan sadan neliön pihasta -Markus). Nykyasunnossa meillä on pieni takapiha banaanipuineen ja edessä iso, katettu, terassi ja ihka oma kala-allas! Tällä hetkellä siellä uiskentelee läjä miljoonakaloja ja yksi iso (todennäköisesti) karppi. Olemme tietysti jo miettineet mitä muuta sinne saisi hankittua, mutta tähän mennessä ideat ovat olleet niin huonoja, ettemme ole tehneet asialle vielä mitään. Kilpikonna, piraijaparvi tai vasarahai eivät kuulemma ole hyviä ideoita tämän tyyppiseen altaaseen.

Se minkä pihassa menetimme, asuinneliöissä voitimme. Vanhassa asunnossa meillä oli 3h+kk+2kph+wc, mutta eihän se nyt riittänyt tällaisille ökyilijöille alkuunkaan. Enemmän pitää saada! Nyt meillä on sitten 5h+keittiö+3kph. Kyllä nyt kelpaa (vaikka mietitkin varmaan että miksi helvetissä kaksi ihmistä tarvitsee tuollaisen?) majailla! Molemmilla on omat suihkut ja vessat, sekä yksi yhteinen WC, jossa tarpeen tullen voi pestä vaikka kissojen hiekkalaatikot. Keittokomerokin muuttui oikeaksi keittiöksi isoine keittiötasoineen ja kaasuliesineen.

Olisimme saaneet myös kasan huonekaluja, mutta otimme vain sängyn, jääkaapin ja television. Jee, meillä on televisio ja sieltä näkyy jopa kuusi kanavaa! Ja mikä parasta; Kaikki kuusi ovat eri variaatioita SaudiTV:stä ja Abu Dhabi Channelista. Mahtavaa, pääsemme katsomaan arabiversiota Haluatko Miljoonäriksi-ohjelmasta. Olisi ollut liikaa toivottua jos telkkarista olisi näkynyt vaikka paikallisia lastenohjelmia tai saippuaoopperaa, mutta ilmeisesti lautasantennimme on suunnattu hieman liiaksi länteen.

Hauskaahan tässä kaikessa muutoksessa on kuitenkin se, että vuokramme aleni 2000 bahtia, sillä nykyisestä asunnosta maksamme kuukausivuokraa karkeasti sanottuna 380 euroa. Tämä siis siitä syystä, että Lamailla on halvempaa asua.

Mitä seuraavaksi?

Tällä hetkellä suunnitelmissa seuraavaksi on oman ajoneuvon ostaminen ja potentiaalisia vaihtoehtoja onkin tullut silmäiltyä jo jonkinverran. Ennen oman ostamista (ja rahansäästösyistä) vaihdamme kuitenkin nykyisen puolilahon Honda Clickin uudempaan malliin, joka on varmastikin sekä turvallisempi, myös ajettavuudeltaan mukavampi vaihtoehto. Samalla vaihtuu myös skootterivuokraamo, sillä nykyinen thaikkurouva tuntuu suhtautuvan meihin kuin halpaan makkaraan ja antaa meidän käyttöön pelkkiä romuja, vaikka pyytäisimmekin parempaa. Tässä kun on kahden kuukauden sisään kaksi skootteria hajonnut ja toisellakin kerralla saimme tilalle sen ensimmäisellä kerralla korjaukseen menneen, ei luottoa kyseiseen rouvaan oikein enää ole. Mieluummin maksamme tälle aiemmin mainitulle aussiherralle, jotta saamme turvallisemman ja laadukkaamman menopelin alle muutamaksi kuukaudeksi. Sillä ajalla pystymme hyvinkin keräämään hieman ylimääräistä, jolla voimme sitten ostaa oman pyörän.

Huomenna oli alunperin tarkoitus lähteä erään sukellusryhmän mukaan merille, kuvaamaan heidän sukellusreissuaan pienessä markkinointimielessä, mutta ilmeisesti emme sitten menekään. Sukellusjoukon järjestäjänä oleva rouva innostui kyllä kovasti meidän kuvauslennokista ja -kalustosta ja olisimmekin päässeet ilmaiseksi heidän mukaansa kuvaamaan heille käyttömateriaalia, mutta yhteydenotoistamme huolimatta hän ei ole enää vastaillut mihinkään. Olisihan se ollut mukava päästä käymään pienellä merimatkalla ja hyödyntämään taitojamme ja laitteitamme, mutta toisin nyt sitten kuitenkin kävi. Ehkä sitten joskus toiste.

Ensi viikonloppuna nokkamme suuntaavat kohti Chiang Maissa pidettävää Loy Krathongia ja Yi Pengiä, josta mainitsimmekin jo aiemmin. Todennäköisesti siis kirjoittelemmekin seuraavan postauksen vasta sen jälkeen, ellei sitä ennen tule mieleen jotain polttavaa aihetta. Tässä kun nyt on ollut heinäkuusta asti Samuilla (poikkeuksena Markuksen ”syrjähyppy” Saksaan), tekee ihan hyvää päästä välillä vähän muuallekin. Kiva nähdä taas välillä oikeaa kaupunkia isoine kerrostaloineen ja mainoskyltteineen, eikä pelkkiä mustaa savua puskevia tuninkiautoja, eestaas suhaavia moottoripyöriä ja öykkäröiviä ja paidattomia brittituristeja.

Viettelyksiä elokuvateatterissa

Koska meillä ei nyt vielä ole mitään mullistavampaa aihetta, niin kerrotaan nyt sitten vaikka kuulumisia. Kiitos vain kysymästä!

Aiemmassa postauksessa kerroimmekin jo, että olemme etsimässä uutta asuntoa. Vaihtoehtoja oli tuolloin kaksi; korkealla mäen päällä oleva resort-asunto, sekä omakotitalo pienellä pihalla, joista päädyimme kuitenkin jälkimmäiseen, järkisyistä. Koti tuntuu enemmän kodilta, kun siellä on omat huonekalut ja sinne voi halutessaan tehdä vaikka pieniä visuaalisia muutoksia. Resort-asunnossakin olisi varmasti omat hyvät puolensa, mutta tuntuisiko se kuitenkaan koskaan kodilta, jos asuisit käytännössä hotellissa? Kyseinen asunto olisi ehkä parempi väliaikaisratkaisuna, mutta ei pysyvänä kotina.

Allekirjoitimmekin vuokrasopimuksen eräästä Lamailla sijaitsevasta omakotitalokolmiosta, jossa tietysti on edelleenkin vähän ylimääräistä tilaa, mutta ei sentään pihan puolella. Sitäpaitsi yksi ylimääräinen huone toimii vaikkapa varastona, sillä thaimaalaisissa taloissa ei todellakaan ole mitään pihavarastoja tai muitakaan säilytystiloja. Paikalliset kun tykkäävät laajentaa asuntoaan sen ulkopuolelle, joten työkalut ja polkupyörät voi aivan hyvin kasata oven pieleen odottamaan sopivaa käyttöhetkeä. Tulevassa asunnossa on kuitenkin yksi iso plussa, mitä nykyisessä ei ole; kunnon keittiö! Ei kuitenkaan suomalaisella mittapuulla mitattuna, eli esimerkiksi uunia tai kuivauskaappia siellä ei ole, mutta ainakin hieman kaappitilaa ja keittiötasoja löytyy.

Muutto meillä lähestyy pikkuhiljaa, sillä lokakuun viimeisenä päivänä pitäisi alkaa siirtelemään tavaroita asunnosta toiseen. Olemmeko vielä valmistautuneet asiaan mitenkään? No emme tietenkään. Auto pitäisi jostain vuokrata tai lainata, mutta kuten paikallisetkin, emme mekään mieti asiaa sen pidemmälle. Kyllä täällä autoja on, senkus marssit mihin tahansa saaren sadastatuhannesta autovuokraamosta, annat tonnin kouraan ja kirjoitat lappuun nimesi ja puhelinnumerosi. Tadaa, näin sinulla on auto käytössäsi! Saapahan nähdä kuinka iso ja monipuolinen auto sitä lopulta löytyykään, olisi nimittäin mukavaa jos ajomatkoja ei tarvitsisi tehdä kovin montaa. Muuttomatka ei ole kuin reilun kymmenen kilometriä, mutta liikenne ja saaren korkeuserot tuovat matka-aikaan omat lisänsä.

Kunnioitusta elokuvissa

Viime viikolla kävimme myös testaamassa paikallisen elokuvateatterin, kun menimme katsomaan tämän hetken isointa nimikettä, eli Jokeria. Täytyy kyllä sanoa että elokuvateatteri kokemuksena oli pienoinen yllätys, sillä sisäänastuessa tuntui kun olisi kävellyt oikeasti ihan oikeaan vanhan ajan näytelmäteatteriin. Central Festivalin Major Cineplex on oikeasti aika massiivinen ja upeasti suunniteltu elokuvateatteri, joka on varusteltu hienoilla kattokruunuilla, hopeisilla sohvilla ja pyöreillä oviaukoilla. Jos tämmöisellä saarella leffateatterit ovat tätä tasoa, niin millaisiahan ne ovat esimerkiksi Bangkokissa?

Joker oli pyörinyt teattereissa alta viikon verran, joten ajattelimme että pitäisiköhän liputkin ostaa hyvissä ajoin ettei sali ole vain loppuunmyyty. Kun menimme ostamaan pilettejä, salissa oli kuusi tuolia varattuna. Eipähän ollut ainakaan ongelmaa saada itselleen mieluista paikkaa tai miettiä kenen viereen istuu kun salista 80% oli tyhjää. Elokuvan alkaessa katsojia oli ehkä kymmenen. Thaimaalaiset eivät ilmeisesti paljoa leffassa käy, tai sitten kaikki saaren leffafanit olivat jo käyneet Jokerin katsomassa. Yleensähän täällä elokuvat pyörivät teatterissa viikon tai kaksi, joten kiirettä pitää jos meinaa nähdä jonkun hyvän pätkän kunnon ruudulta ja mehukkaalla äänentoistolla.

Ennen varsinaisen elokuvan alkamista tuli tietysti aivan normaalisti erilaisia mainoksia ja tulevien elokuvien trailereita. Olikin varsin mukava katsoa pätkiä elokuvista, joiden tarjonta on täysin erilaista kuin Suomessa. Täällä kun Hollywood-kategorian lisäksi on myös se Aasian osasto, johon kuuluu kaikki animesta hongkongilaiseen John Woo-actioniin, sekä korealaisesta fantasiasta thaimaalaiseen komediaan. Sen verran viihdyttäviä trailerit olivat, että kuun lopussa taidamme mennä katsomaan erään hyvältä vaikuttavan pankkiryöstöleffan. Elokuvaliput kun maksavat sen neljä euroa, niin eipä siinä nyt hirveästi harmita, vaikka elokuva ei miellyttäisikään.

Leffatrailereiden ja hammastahnamainosten lisäksi tuli myös kuningas Vajiralongkornista kertova klippi, jonka aikana kaikki katsojat nousivat ylös penkeistään, kunnioituksen ja hyvien tapojen mukaisesti myös me. Kokemus oli vähintäänkin hämmentävä, sillä se tuli täysin yllättäen, eikä meillä ollut mitään käsitystä mitä tapahtuu kun kuninkaan elämänvaiheita kertaava video alkoi pyörimään. Hetken aikaa tuijotimme vain toisiamme, kunnes homman idea aukesi meille.

Suomen puhutuin reality

Muuten elämä täällä lämmössä on mennyt oikein rattoisasti. Vaikka välillä sataakin reilusti, on aurinko kuitenkin valtaosan viikosta esillä ja esimerkiksi rannalla käyminen onnistuu aivan ongelmitta. Pitkiä housuja saatika kunnon kenkiä ei tarvitse pukea, ja T-paidassakin voi kulkea mukavasti kaikkialle. Suomen uutisia kun on lueskellut, niin eipähän ole ainakaan sään puolesta ikävä palata Suomeen. On varsin mukava postailla kuvia täältä tietäen, että Helsingissä on +5 astetta lämmintä eikä vesisade paljoa siinä lämmitä. Olisikin varmaan aikamoinen shokki palata nyt Suomeen, kun ravintolaan ei voikaan mennä ilman kenkiä ja uloslähtiessäkin pitää vetäistä hupparia ja takkia niskaan.

Suomeen vielä hieman liittyen; Olemme viimein päässeet nauttimaan meidän omasta ”quiltypleasuresta” täällä, eli katsomaan Temptation Islandia! Koska meillä ei ole vielä kotona nettiä (onneksi uudessa asunnossa saamme tähän muutoksen), olemme joutuneet käymään eräässä rantabaarissa seuraamassa Temppareita. Onhan se vähän koomista mennä puoli kymmeneltä illalla baariin, tilata olut ja kevätrullakasa naaman eteen, kaivaa läppäri esille ja katsoa kotimaan suurinta realityviihdettä.

Olipahan muuten myös hauska huomata, että kyseinen ohjelma on kuvattu tänä vuonna Koh Samuilla! Luonnollisestihan me selvitimme sarjassa esiintyvien resorttien sijainnit ja ohjelmaa katsoessamme vastaan tuleekin tuttuja maisemia ja kohteita, jossa kuvausryhmä ja ohjelman tähdet ovat kulkeneet. Vastaan tuli myös uutinen, jonka mukaan sarjaan etsitään jälleen uusia osallistujia uudelle kaudelle. Kenties ensi keväänä/kesänä törmäämmekin Sami Kuroseen kuvausryhmineen ja saamme siitäkin taas hauskan asian jota muistella. Mutta sitä ennen keskitymme kuitenkin omaan elämäämme täällä ”Viettelysten saarella”. Vai pitäisiköhän meidän lähteä itse testaamaan parisuhteemme toimivuutta kyseisessä formaatissa? Matka olisi ainakin lyhyt, sillä olisimme hotellilla alle puolessa tunnissa.