Tätä postausta lukiessa varmaan meidän molempien vanhemmat huokaisevat syvään ja sanovat ääneen “Mitä helvettiä nyt taas?” jonka jälkeen meillä molemmilla soi puhelin. 🙂
Edellisessä postauksessamme puhuimme hieman siitä, millaisia fiiliksiä on nyt, kun Suomeen paluusta on kulunut reilu vuosi. Ulkomaille muutto oli paras ratkaisu jonka olimme tehneet pitkään aikaan ja todellakin mieleenpainuva kokemus, niin hyvässä kuin pahassakin. Postauksen loppuvaiheessa kirjoitimme kuinka “olemme muutenkin vähän pyöritelleet tätä ajatusta, mutta tällä hetkellä (vastahan me muutimme tähän asuntoon kaksi viikkoa sitten) emme ole sellaista kuitenkaan toteuttamassa, eikä varmaan seuraavan parin-kolmen vuodenkaan aikana“. Tästä postauksesta on nyt kuukausi ja täytyy sanoa, että tämä homma taas tuntuu eskaloituvan… Ei, emme ole kuitenkaan laittaneet omaisuuttamme myyntiin ja ostaneet lentolippuja Tiroliin. Vielä.
On oikeastaan aika vaikea sanoa, mistä koko fiilis ulkomaille muutosta taas heräsi. Se ei syntynyt edellisen postauksen aikana, eikä Venäjän sotilaallisesta hyökkäyksestä (tai ihan vaan sodan aloittamisesta) Ukrainaan, vaan oikeastaan vasta reilu viikko sitten jostain ihmeen sytykkeestä. Hannehan nyt asiasta on haaveillut siitä asti kun lähdettiin Wienistä, mutta nyt se vaan jostain putkahti Markuksellakin mieleen. Varmaan jostakin Instagram-postauksesta, jossa esiteltiin Slovenian kaunista luontoa tai ties mitä. Kuka näitä nyt ikinä muistaa mistä mikäkin ajatus lähti?
Oli heräte mikä tahansa, niin tässä sitä nyt taas ollaan, miettimässä millaista olisi asua ulkomailla. Nyt esteenä ei ole edes enää työt, sillä ne voimme ottaa mukaan. Työsopimukset nyt aina vaativat vähän byrokratiaa ja kikkailua, mutta ovat kuitenkin selvitettävissä. Meillä muutenkin yksi kollegoista asuu pysyvästi Ranskassa ja asiat ovat onnistuneet hänenkin kanssaan, joten eiköhän nuo järjesty tarvittaessa meiltäkin. Toki esimiehemme toppuutteli meitä sen verran, että pyysi meitä mainitsemaan asiasta reilusti etukäteen, koska olemme kuulemma “niin nopeita liikkeissämme“. Miten niin muka? Nojoo, onhan tässä muutettu kuusitoista kertaa (mitävit?!) neljän vuoden aikana, joten ehkä siinä joku pointti oli.
Sen verran nyt yritetään kuitenkin tässä rauhoittua, että asutaan tässä Kotkassa nyt ainakin vielä vuosi, ihan jo vuokrasopimuksen ja asioiden järjestelyidenkin kannalta. Pitäähän sitä nyt ainakin nähdä minkälaiset Meripäivät täällä järkätään kun niitä ei ole kahteen vuoteen järjestetty ollenkaan. Ja nyt on tulossa vieläpä 60-vuotisjuhlat, joten varmasti panostusta löytyy! Mikä toki tarkoittaa sitä, että keski-ikäiset möhömahat makaavat ojassa kalja kädessä ja makkaraperunat rinnuksilla laulamassa Popedaa. Eli ihan perus tiistai.
Ulkosuomalaisuus ja yhteisöt
Isoin syy miksi tämä ulkomaille muutto on pyörinyt mielessä, on tietystikin eri maiden näkeminen ja kokeminen muutenkin kuin laukkua perässään vetävänä turistina. Se fiilis, kun menet paikalliseen ruokakauppaan katselemaan valikoimaa, otat tomaatin käteen ja kävelet vaa’alle tuijottamaan numerokylttejä että “Mikähän vittu on tomaatti kroatiaksi (vai kroaatiksi, kumpi se nyt onkaan)?” on jotenkin samaan aikaan todella koominen, että mielenkiintoinen. Oppipahan senkin, että se on rajčica. Tai jos vuokranantajan englanninkielentaito rajoittuu sanoihin “You understand? Okay, no problem!” niin kyllähän se nyt luo väkisinkin hauskoja ja mieleenpainuvia muistoja.
Oikeastaan se, että oletkin vähemmistöä etkä paikallista massaa, on jotenkin kutkuttava ajatus. Kaikkien perusasioiden opettelu ja hoitaminen kun vaatii vähän vaivannäköä, eikä olekaan itsestäänselvyys joka hoidetaan helposti nettisivuilla tai puhelinsoitolla. Ehkä tähän on myös syynä se, että Suomessa asuessa kaikki vähän isommatkin asiat ovat niin perusjuttuja ja nähtyjä, ettei niitä edes ajattele ja sitä vaan kaipaa vähän haasteita. Toki haasteita saa varmasti vaikkapa ostamalla vanhan Ladan tai haastamalla riitaa nakkikioskilla, mutta etköhän sinä nyt pointin tajua ettei tässä nyt sitä haeta.
Toinen asia mikä ulkosuomalaisuudessa viehättää, tai ainakin meille oli mukava bonus, on ulkosuomalaisten yhteisöt. Tai ainakin blogiyhteisö, josta meille sateli jatkuvasti erilaista tukea, kysymyksiä ja vinkkejä. Ja kun blogia ylläpiti ulkomailta käsin, kertoen kokemuksista ja seikkailuista, tuli sieltä ihan oikeasti tuttavuuksia ja jopa yksi kaverikin. Nyt tämä blogikin tuntuu vain junnaavan paikallaan, varsinkin nyt talvella, kun me emme oikeastaan tee mitään. Ei ketään kiinnosta katsoa kymmenennettä kertaa samasta kuvakulmasta otettua kuvaa meidän olohuoneesta ja kuulla kuinka tehdään töitä ja syödään uunifetapastaa samalla kun katsotaan jotain suomihevonpaskasarjaa kuten Kenen Kotona tai Suomen Huutokauppakeisari. Tuntuu, että Suomessa emme vain saa mitään aikaiseksi, emmekä me tee täällä yhtään mitään. Tarjontaa ja mahdollisuuksia varmasti on, mutta me emme vain näe niitä. Ehkä se johtuu pimeydestä ja kylmyydestä, ehkä lähenevästä keski-iän kriisistä tai vaan omasta saamattomuudesta. Tai siitä, ettei ole päässyt viettämään minkäänlaista lomaa Suomeen paluun jälkeen. Duunitkin vaihtuivat lennosta toiseen, eikä lomapäiviä pidetty.
Minne seuraavaksi – ulkomaille muutto?
Ei mitään hajua, mutta vaihtoehtoja on. Tällä hetkellä ykkösvaihtoehtona on kuitenkin pohjois-Italia, sillä maan ruokakulttuuri, sää ja luonto, sekä varsin hyvä sijainti houkuttelevat eniten. Aamupalaksi cappuccino croissantin kera, lounaaksi espresso ja sitten vähän gelatoa, pizzaa, pastaa ja focaccia-leipää ja sitten vaa’an kautta sänkyyn kauhistellen että “Mites se viisari nyt tolleen nous, varmaan rikki tämä vaaka?”
Sijainnin puolesta Italia olisi muutenkin erinomainen (ei ehkä paras, mutta kärjessä). Äkkiäkös sitä jostakin Torinosta ajaa lauantaiaamuna vaikka Ranskan puolelle uimaan. Koska Italiassahan ei ole rantaa… Tai Itävaltaan katselemaan vanhoja linnoja tai mitä nyt haluaakaan. Mahdollisuudet muissa maissa vierailuun on niin paljon helpommat, kun voi mennä autolla tai junalla paikasta toiseen ilman, että ylittää ensin merta. Toinen vaihtoehto on tällä hetkellä Slovenia, oikeastaan samoista syistä. Italia olisi kuitenkin kulttuurillisesti ja historiallisesti mielenkiintoisempi, vaikka Sloveniassakaan ei varmasti mitään vikaa olisi. Yhteenvetona kuitenkin se, että seuraava maa tulee sijaitsemaan Euroopassa. Ja on NATO-maa… Ihan vaan koska krhm.
Mutta kuten sanottua, ei tässä vielä mikään kiire ole (vaikka meidät tuntien ollaan pakkaamassa kamoja jo seuraavassa postauksessa). Tässä nyt ehkä vaan vähän tutkaillaan vaihtoehtoja niin asuntojen vuokraamisen ja yleisen hintatason kannalta. Mistä edes lähteä etsimään asuntoa ja mitä virheitä välttää? Miten asunnon saa ja mitä maksuja siihen sisältyy? Onneksi olemme tällä kertaa viisaampia, vaikka varmasti tehdään silti ne ihan samat virheet, oppimatta ikinä mitään.
Oikeastihan syy Italiaan on ihan vaan Måneskin.
Pari kuukautta kesälomaan
Onneksi pian on kuitenkin toukokuu, joka taas tarkoittaa kesälomaa! Meillä se tarkoittaa kahden viikon vapautta työputkesta ja viikon lomamatkaa Marrakeshiin, Marokkoon. Sitä onkin odoteltu ja pian saat sinäkin lukea vähän toisenlaista tekstiä kuin mitä aiemmin on tullut. Siitä on nimittäin aikaa, kun olemme olleet ihan vaan turisteina reissussa, ilman työntekoa tai ajatusta etsiä pysyvää osoitetta. Ja onhan sitä Marrakeshissa vaikka ja mitä nähtävää ja koettavaa, joten viikko menee varmasti oikein rattoisasti. Hannehan siellä onkin jo käynyt ja tykästynyt kovasti, Markus taas kuvittelee sen olevan jotakuinkin Aladdinin Agrabah.
Leave a Reply to finintirolCancel reply