Bok! Sinä, joka et vielä somekanaviamme seuraa; hyi häpeä! Korjaa asia heti klikkaamalla itsesi vaikkapa meidän Instagramiin. Sinä joka taas niitä seuraat, tiedätkin jo mistä tätä kirjoitamme. Paljon saimme veikkauksia mikä onkaan tämä “uusi maa”, johon suuntaamme Wienistä ja siellä seassa oli kaikkea Liettuasta Ateenaan ja Slovakiasta Saksaan. Edellämainituista, sekä kaikista muistakin veikkauksista, jokainen oli kuitenkin väärin. Kohteemme oli nimittäin Kroatian pääkaupunki; Zagreb!
Zagreb ei ehkä nyt ole se “pysyvä” paikka, jossa aiomme viettää pidemmän aikaa, vaan enemmänkin kahden viikon mittainen välietappi. Tarkoituksemme on kuitenkin pysyä Kroatiassa, mutta siirtyä myöhemmin etelärannikolla sijaitsevan Splitin aurinkoisempiin ja lämpimämpiin maisemiin.
Junalla Wienistä Zagrebiin
Saavuimme lauantai-iltana myöhään junakyydillä Wienistä, matkan kestäessä kuutisen tuntia. Reissu meni oikein leppoisasti omassa hytissä istuen ja kuunnellen itävaltalaisen konnarin humoristisia kuulutuksia aina turvavöiden kytkemisestä “olemme laskeutumassa Graziin”-tyyppisiin sutkautuksiin. Mies ehkä olisi halunnut olla lentokapteeni, mutta päätyikin junan konduktööriksi. Kissatkin matkustivat jälleen oikein nätisti ilman minkäänlaista metelöintiä, aivan kuten aiemminkin. Rajan ylittäminen Sloveniaan ja siitä Kroatiaankin sujui kätevästi, sillä passeja tarkastavat rajavartijat eivät varmaan edes tajunneet, että meillä on kissat matkassa. Tai sitten eivät vain välittäneet, sillä lemmikkipasseja ei paljoa kyselty.
Harmi että tulimme Kroatiaan niin myöhään (olimme Zagrebissa illalla yhdentoista maissa), sillä ikkunasta ei paljoa maisemia katseltu. Se kuitenkin mitä Sloveniasta pystyi näkemään, vaikutti oikein hyvältä. Olisi hienoa päästä joskus käymään esimerkiksi Mariborissa ja Laškossa vaikkapa vuokra-autoa käyttäen, ellei tule jossakin vaiheessa omaa hommattua.
Junamatkasta vielä muuten sen verran; Wienistä Zagrebiin junalippu maksoi 39,90 euroa, eikä lemmikeistä otettu mitään. Paikkavaraukset maksoivat 3,50 euroa persettä kohden.
Zagreb – ensitunnelmat
Emme ole siis koskaan ennen Kroatiassa käyneet, joten tässä on nyt kieltämättä hieman deja vu-fiilis, sama kun tapahtui vuosi sittenkin. Ensituntuma Zagrebista on kuitenkin positiivinen. Kaupunki on yllättävän siisti, eikä roskia siis näy oikeastaan missään. Kiitos sen, että roskiksia on aseteltu käytännössä kaikkialle ja ihmiset vieläpä käyttävät niitä. Kaupunki vaikuttaa myös hyvin turvalliselta ja itseasiassa sitä se onkin, jopa turvallisempi kuin Helsinki ja Wien. Koiratkin kulkevat ilman hihnaa ja välillä omistajakin tallailee sata metriä edellä Doggon löntystäessä hiljaa perässä. Kaupungissa on myös erittäin hyväkuntoiset tiet ja täällä on todella helppo kävellä kaikkialle. Liikennettä ei hirveämmin ole ja kadut ovat valaistut. Hintataso on Suomeen verrattuna edullinen, mitä tuossa nyt ruokakaupassa ja ravintolassa on tullut pyörähdettyä. Conversen ja Vansin kengätkin näyttivät olevan aika reiluissa alennuksissa, sillä uudet tennarit näyttivät irtoavan kolmellakymmenellä eurolla. Täytyykin käydä sovittelemassa, sillä Hong Kongista ostetut Reebokit kaipaavat kavereita.
Huonoina puolina näkyvimpänä on keskustan eteläpuolella oleva arkkitehtuuri, josta varmaan Kouvola on ottanut mallia ja paljon. Talot ovat harmaita kuutioita, joita ei ole varmaan ikinä maalattu ja jos on, maali on rapissut pois jo vuosikymmeniä sitten. Meidän Airbnb-asuntohan siis sijaitsee juurikin täällä etelässä, joka vaikuttaa ihan Helsingin Kontulalta. Muuta huonoa tässä nyt ei oikein mieleen tule, ellei mainita lähikauppojen valikoimaa. Lidlistä tai Sparista ei paljoa vegaanisia tuotteita löydy, joka tosin ehkä liittyy siihen missä kaupunginosassa nämä sijaitsevat. Paikallinen “ostari” on käytännössä ihan samanlainen kuin Helsingin Kontulan tai Puhoksen ostoskeskukset.
Ihan hirveästi emme ole vielä päässeet Zagrebista nauttimaan, sillä sää on ollut hyvin harmaa ja sateinen, eikä sumun läpi paljoa Zagrebin valtavaa katedraalia näe, vaikka vieressä seisoisit. Myös kaupungilla käydessä valtaosa liikkeistä ja ravintoloista oli kiinni, johtuen sunnuntaista. Ruokakaupat tosin ovat auki, toisin kuin Wienissä.
Miksi juuri Kroatia?
Miksi sitten päädyimme juurikin Kroatiaan? Tämä oli itseasiassa yksi ensimmäisiä vaihtoehtoja ja aloimmekin kyselemään Kroatiassa asuvalta Merjalta aiheesta jo ennen juhannusta. Ajatus Kroatiasta kuitenkin muuttui siinä vaiheessa, kun koronatapaukset nostivat päätään, vieläpä aika isostikin. Myös lennot Thaimaasta oli iso tekijä, sillä alunperin suunnittelimme lentoa Kroatiaan Turkish Airlinesia käyttäen, mutta yhtiö ei sitten saanutkaan Thaimaalta lupaa toteuttaa lentosuunnitelmaa. Siispä päädyimme Wieniin.
Kroatiasuunnitelman alkuperäisen peruuntumisen jälkeen meillä oli kuitenkin olemassa vaihtoehto B, joka oli Unkari. Mutta siinä vaiheessa kun aloimme jo varaamaan lentoja, niin saimmekin tietää maan sulkeneen rajansa. Sama kävi myös vaihtoehdolle C, joka oli Tsekki. Tänne olisi päässyt vielä matkustamaan työn puolesta ja Markuksella olikin itseasiassa yksi työhaastattelu, josta odoteltiin toista haastattelua. Tätä ei koskaan sitten tullutkaan, joten Tsekkikin rapisi pois. Sen jälkeen listalta putosi kaikki muutkin vaihtoehdot aina Saksasta Italiaan ja Sloveniasta Kreikkaan. Jopa Viro kävi mielessä, mutta vittu. Eipä siinä, ei Viro koskaan nyt mikään realistinen vaihtoehto ollutkaan, mutta mielessä se kävi silti. Mutta koska (ainakin toistaiseksi) Krotiaan pääsee ilman minkäänlaisia rajoitteita tai PCR-testejä, niin täällä nyt ollaan.
Vinkki siis matkailijalle; Suomesta (ja suurimmasta osasta Eurooppaa muutenkin) Kroatiaan kyllä pääsee, etkä joudu mihinkään karanteeneihin tai muuallekaan, mutta takaisin tullessa joudut omaehtoiseen karanteeniin. Onko matkustaminen fiksua vai, siihen emme ota kantaa. Se on jokaisen henkilökohtainen päätös.
Äiti auttaa – Baozi ei
Kämppä meillä täällä on jälleen Airbnb:n kautta otettu ja kyseessä on pieni yksiö Savican alueella. Asunnossa on pieni keittiö ja parveke, josta on yllättävänkin hyvät näkymät jopa katedraalille asti. Tai olisi, jos sumulta näkisi. Mukavana lisänä on se, että vuokraisännän äiti asuu seinänaapurina. Jos siis jotain tarvitaan; äiti auttaa. Mamman englanninkielentaito ei tosin ole kovin kummoinen, mutta kyllä pointti tulee selväksi. Esimerkkinä vaikka lause “Tram ömm hmm ömm (viittoo toisella kädellä keskustan suuntaan ja toisella kädellä näyttää neljää sormea) kunas.” Spora menee keskustaan käden osoittamaan suuntaan ja maksaa neljä kunaa, selvä!
Asunto on mukavan rauhallinen, vaikka liikenteen äänet kuuluvatkin aika vahvasti asuntoon. Yllättävää sinänsä kun parvekkeen alla menee nelikaistainen tie valtatiesiltoineen ja raitiovaunukiskoineen. Siltikin; meidän Baozi aiheuttaa täällä eniten meteliä ja harmaita hiuksia hakiessaan huomiota tai leikkiessään rullaverhoilla. Ensi yön katti saa nukkua kopissaan.
Onko Zagreb sinulle tuttu paikka ja mitä tykkäsit?
Muistahan seurata meitä myös Instagramin ja Facebookin puolella, joissa olemme vieläkin aktiivisempia kuin täällä!
Kommentoi