Olemme saapuneet viimein Itävallan pääkaupunkiin, Wieniin. Kimpsuinemme, kampsuinemme ja kissoinemme. Lento meni oikein mukavasti ja kivuttomasti, noin niin kuin lentämisen ja kissojen kannalta ja taksikin osasi Wienin lentokentältä Airbnb-asunnolle ilman ongelmia. Asuntomme sijaitsee lähellä Schönbrunnin linnaa, mutta ei niin lähellä että ikkunasta näkisi.
Mennääs nyt kuitenkin vähän taaksepäin, takaisin Suvarnabhumin lentokentälle, joka oli kaukana siitä normaalista lentokenttäkokemuksesta. Millaista oikeastaan onkaan lentomatkustus koronan aikana?
Kiitos koronavirus – Lentomatkustus vuonna 2020
Istuessamme taksin kyydissä ja lentokentän kiitoradan ohi ajessamme ikkunasta näkyi jonkinlainen lentokoneiden parkkipaikka. Kymmenet erikokoiset koneet seisoivat siistissä rivissä ilman minkäänlaista tietoa, milloin pääsevät seuraavan kerran jälleen lentoon. Valtaosassa kuitenkin oli Thai Airwaysin värit ja logot. Kieltämättä vähän tuli outo fiilis kyseisestä näystä.
Sisälle lentokentälle päästyämme odotti seuraava haikea näky; saapuvien ja lähtevien lentojen ilmoitustaulu. Listassa yli 90% kaikista lennoista näytti olevan peruttu. Muutama hassu poikkeus seassa oli, kuten esimerkiksi meidän lentomme. Kentällä oli myös vähintään kymmenkertainen määrä työntekijöitä verrattuna matkustajiin. Ravintoloista valtaosa oli kiinni ja remontissa ja rahanvaihtopisteitäkin näytti olevan avoinna vain yksi. Matkamuistomyymälöistä ja taxfree-kaupoista ei varmaan tarvitse mainitakaan. Lentokoneiden matkustuskapasiteetistakin oli käytetty ehkä 20%, ainakin meidän lennolla.
Austrian Airlines – ei ihan maineensa veroinen kokemus
Itävaltalainen Austrian Airlines on useasti rankattu Euroopan parhaimmistoon, mitä lentoyhtiöihin tulee. Meidän kokemus tässäkin (kuten aika monessa muussakin asiassa) on vähän poikkeava. Emme tiedä mikä tässäkin meni taas pieleen. Heidän puhelinasiakaspalvelustaanhan mainitsimme jo aiemmin ja nyt sama sekoilu tuntui jatkuvan.
Suvarnabhumin lentokentällä Austrianin palvelu toimi, koska oltiin vielä Thaimaassa ja heille säännöt eivät selvästikään ole ihan niin tärkeät kuin lentoyhtiölle muuten. Esimerkkinä Baozin ja Biancan kantolaatikko, joka oli mittojensa puolesta muutaman sentin liian iso, jonka takia sen olisi pitänyt mennä kalleimpaan hintaluokkaan. Tämähän ei thaikkuja kiinnostanut, vaan he keskittyivät lumivalkoisten kissojen ihasteluun ja lätkäisivät sitten halvimman hintalapun kantolaatikolle. Ei siinä kissoja tuijotellessa mitään mittailtu kun paikalle piti kutsua koko check-in-rivistö ihastelemaan kahta nappisilmää. Siinä vauhdissa vain kynät lentelivät pitkin lattioita, kun korkkarit kopisten juostiin katsomaan kissoja toiselta puolelta hallia.
Lentokoneeseen mentäessä matkustajien kouraan lätkäistiin yksi ainoa alkoholipyyhe, jolla pystyi desinfioimaan kädet tai vaikka oman istumapaikkansa. Lisäksi neuvottiin pitämään kasvosuojainta koko lennon ajan, paitsi ruokaillessa. Tähänpä ne koronatoimet sitten jäivätkin. Ihmetyttää esimerkiksi se, ettei vessassa ollut tietoakaan käsidesipulloista, eikä desinfiointipyyhkeitä annettu sen ensimmäisen kerran jälkeen edes ruokailun yhteydessä.
Etäisyysvälien noudattaminenkin oli mitä oli, koska käytännössä koko koneen etuosa oli lähes tyhjä ja valtaosa matkustajista oli sijoitettu koneen perälle samaan kasaan. Meidän takana jokaisessa penkkirivissä istui joku, mutta edessä olevat kymmenen riviä olivatkin tyhjiä. Keskirivit sen sijaan olivat tyhjiä käytännössä kokonaan, paitsi että väki siirtyi niihin sitten nukkumaan tai kasasivat tavaroitaan näille paikoille.
No entäs se matkan tärkein osio; ruokailu? Hanne oli etukäteen luonnollisestikin varannut itselleen “vegetarian vegan”-termillä olevan ateriakokonaisuuden Austrian Airlinesin varausjärjestelmästä ja lentoemo (sori, siis vuonna 2020 tämähän on lentohenkilö) vielä varmisti lähtiessä että “Niin madam, sinullehan tuli sitten se vegetarian-annos, eikös?”. Tässä kohtaa jo hälytyskellot vähän soivat että mihinhän se vegaani katosi matkalta. Olisi pitänyt jo tässä vaiheessa varmistaa, mutta olisiko se auttanut mitään? Ei. No, ruokailun yhteydessä pöytään kannettiin seuraavanlainen annos.
Kyseessä on siis aidolla parmesaanilla kuorrutettu pinaattipasta (joten ei sovi edes kasvissyöjälle), tuoresalaatti jonka yhteydessä maito- ja kananmunapohjainen salaattikastike, sekä suklaapäällysteinen leivos, jonka sisällä kermatäyte. Lisukkeeksi vielä sämpylä ja sen päälle paketti aitoa voita ja vesilasi. Kun ruokajuomaksi tilasi vielä erikseen Ottakringer-oluen, niin siitähän saikin oikein täyttävän illallisen. Hanne nimittäin sai syötyä kuivan leivän ja salaatin ilman kastiketta. Ja juotua veden ja oluen. Bon appetit!
Ruoan jälkeen Hannella jyskytti päässä vain ajatus, että minkähänlainen aamupala pöytään vielä kannetaan, brittiläinenkö? Kananmunineen ja verimakkaroineen? No ei kaukana ollut tämäkään. Aamupalan saapuessa pöytään sai munakokkelissa pyöriteltyjä sieniä ja perunoita, jugurttia, sekä samanlainen sämpylä kuin aiemminkin. Ja omenamehu. Tästähän saikin oikein hyvän vankilaamiaisen kun dippaili kuivaa sämpylää omenamehuun. Namnam, kyllä tällaisella ruoalla vegaanilta nälkä lähtee!
Lentoemännällehän näistä on turha lähteä valittamaan, koska eiväthän he voi tehdä lennon aikana asialle enää mitään. Joku informaatiokatkos tässä nyt kuitenkin taas oli käynyt ja pahemman kerran, koska kaikki meidän ympärillä olevat näyttivät popsivan tismalleen samoja annoksia. Ehkä hekin olivat tilanneet “vegetarian vegan”-annoksen, mutta Markus ei ollut ja sai silti samat setit eteensä. Kai tämä on tätä meidän tuuria, taas kerran. Muistelisimme että on parikin ravintolakertaa, kun olemme menneet kehuttuun ravintolaan ja saaneet suoraansanottuna paskan ravintolakokemuksen.
Muutama viikko Wienissä
Muuten lento meni oikein mukavasti ja kissatkin olivat kaikki oikeita malliesimerkkejä. Mustikki (Dahlia) nyt vähän elämöi pienessä kopassaan välillä, mutta rauhoittui ja nukahti sitten taas uudelleen. Valkoiset kaksosetkin näyttivät oikein terveiltä ruumassa vietetyn ajan jälkeen eikä kukaan ollut edes pissaillut, kakkaillut tai oksentanut koppaansa. Uudessa asunnossa kun pääsivät sitten vapaaksi, ryntäsivät he samantien tutkimaan uusia maisemia ja heti kun saatiin kissanhiekat laatikkoon, säntäsi jokainen vuorotellen tyhjentämään rakkonsa. Hienot tytöt, osasivat pidättää oikein nätisti vaikka olivat yhteensä melkein 20 tuntia kantobokseissaan. Mustikille varsinkin pisteet kotiin, koska matkustamoon menevä laukku on sen verran pieni, ettei siellä mahdu edes kunnolla kääntymään.
Nyt asetumme hetkeksi Wieniin, jossa varmasti saamme ajan kulumaan. Kyselimmekin jo Airbnb-isännältä olisiko mahdollista vuokrata asuntoa parikin viikkoa pidempään, ihan vaan ettei nyt heti tarvitsisi taas lähteä jonnekin. Hän näyttikin vihreää valoa, joten taidamme olla täällä vähän pidempäänkin kuin perjantaihin. Mutta nyt kaupungille kävelylle ja ostamaan viiniä Wienistä.
Seuraa ihmeessä matkaamme Instagramissa ja Facebookissa, joista varsinkin Instagramiin päivittelemmekin varsin aktiivisesti sisältöä!
Kommentoi