Se on nyt päivälleen kuukausi siihen, kun me jätämme Thaimaan taaksemme ja siirrymme uusiin, hieman toisenlaisiin, maisemiin. Tämä siis, jos kaikki menee putkeen eikä lentoja esimerkiksi siirretä tai peruta. Mutta ainakin on nyt yksi huolenaihe vähemmän selvitettävänä, kun sai viimein Eurooppaan menevät lennot ostettua ja väliaikainen majapaikkakin löytyi.
Meillä on nyt lennot Itävallan Wieniin, josta tarkoitus oli jatkaa vielä eteenpäin toiseen maahan. Wien olisi vain väliasema, jossa jatkolento suuntaisi muualle. Mutta toisin kävi, koska Austrian Airlines hoitaa jatkolentonsa jollakin pikkuruisella räpättimellä. Tähän kyseiseen härveliin ei kissat olisi ruumaan mahtuneet, eikä matkustamoonkaan voi kaikkia ottaa. Koneen ruuma on sen verran ahdas, ettei kissojen iso kantokoppa nyt vain mahdu sinne vaikka kuinka harrastaisi Tetristä.
Austrian Airlinesin asiantunteva asiakaspalvelu
Austrian Airlinesin kanssa ei ollut muuten kovin helppoa selvittää kissojen saamista lennoille. Meidän piti aluksi varmistaa, että onhan koneessa tilaa, ennen kuin varaamme lentoja. Tätä varten soitimme lentoyhtiölle ties kuinka monta kertaa, joista kolmesti vastattiin. Joka kerta vastaus oli hieman erilainen ja eräskin asiakaspalvelussa oleva herra kertoi ettei ruumaan mahdu kuin maksimissaan kahdeksan kiloa painava lemmikki. Mitenhän kukaan kuljettaa isoa koiraa koneessa? Miehen varmaan kannattaisi tutustua edustamansa yrityksen kotisivuihin ja lentosäännöksiin vähän tarkemmin.
Jokaisen vastatun puhelun jälkeen piti lähettää vielä erikseen maili “Erikoistapauksiin”, johon tulisi vastaus “vielä tämän päivän aikana”. Ei ole tullut vieläkään vastausta, yhteenkään mailiin. Ja niitä on lähetetty neljä, kahdesta eri mailista. Kun sitten viimeisimmässä puhelussa saimme vihdoin hyväksynnän että katit koneeseen mahtuvat, piti vielä varaamisen jälkeen soittaa uudelleen ilmoittaaksemme varaustunnuksen. Ja taas sama show.
Puhelimella soittaessa tähän olisi mennyt ainakin toistasataa euroa rahaa. Onneksi Skypellä soittaminen oli halvempaa eikä maksanut “kuin” viisikymppiä. Terveiset vielä Austrian Airlinesille, voisitte vaikka lisätä toisenkin kappaleen siihen jonotussoittolistaan. Johan Straussin “Tonava kaunoinen” alkaa tulemaan korvista ulos siinä tunnin kohdalla.
Itävallassa vietämme nyt sitten ainakin viikon, jonka aikana kehitämme uutta suunnitelmaa ja hankimme kissoille EU-passit. Söpöä, pikkuruiset saavat omat passit! Jatkamme matkaa sieltä sitten raiteita tai maantietä pitkin. Minne, sen näkee sitten. Aika varmoja olemme jo siitä mihin suuntaamme, mutta tässä nyt tuppaa tulemaan muuttujia matkaan vähän liiankin usein. No, Itävallassa voimme ainakin juoda hetken sitä viiniä Wienissä. Saa nähdä kuinka paljon sää Euroopassa yllättää, kun tässä on vuoden kulkenut shortseissa ja t-paidassa. Voipahan nyt sitten ainakin pukea sen talvitakin päälle, jota kuulemma olemme niin kovasti kaivanneet.
Mistä täältä pääsee ulos?
Toisaalta taas, on ihan mukava päästäkin vähän viileämpään ilmastoon. Koh Samuin jälkeen Bangkok on nimittäin kunnon sauna, kun meri-ilmastosta ei ole tietoakaan. Bangkokin huonoin puoli esittelikin itsensä aika pian, sillä kaupunki todellakin on kuuma, ainakin näin syyskuussa. Jo pelkästään kävely lähimmälle BTS-asemalle tuo hien pintaan ja liimaa paidan ihoon, eikä kyseessä ole kuin viiden minuutin kävelymatka. Grabin (paikallinen Uber) käyttö onkin tullut tämän takia varsin tutuksi. Eikä pelkästään ulkoilmassa kävelyn takia, vaan myös hinnan. Grabilla kahden ihmisen kuljettaminen ei huomattavastikaan BTS-matkaa enempää kustanna ja tulee usein halvemmaksi ja ainakin helpommaksi viimeistään siinä vaiheessa, kun joutuisi vaihtamaan BTS:stä metrolinjaan. Molempiin kun tarvitsee ostaa erilliset liput ja tähän kuluu usein huomattavasti enemmän aikaakin.
Bangkokin toinen huono puoli liittyykin navigointiin, nimenomaan jalankulkijana. Kaupunkihan on tunnetusti täynnä kauppakeskuksia, jotka ovat lievästi sanottuna aivan valtavia. Toisin kuin Suomessa, täällä ei vain “oikaista kauppakeskuksen läpi” päästäkseen talon toiselle puolelle. Ei ainakaan helposti, sillä kauppakeskuksen sisällä ei ole lainkaan opastekarttoja, jotka kertovat missä on esimerkiksi ulko-ovi, saati tietyt liikkeet. Tai jos on, ei niitä ainakaan löydy kovin helposti. Kenties tätä varten pitäisi ladata jokaisen kauppakeskuksen oma puhelinsovellus, joka neuvoo tien lähimmälle opastekartalle? Ei nimittäin ole yhtä eikä viittä kertaa, kun olemme pyörineet korttelin kokoisessa kauppakeskuksessa ympyrää, etsimässä ovea ulos tai jotakin tiettyä kauppaa tai ravintolaa.
Bangkokin nähtävyydet, jotka jäävät suurimmaksi osaksi väliin
Kävimme eräänä päivänä pyörähtämässä Wat Arun-temppelillä, joka on siis Bangkokin kuuluisin nähtävyys. Tämä 1700-luvulla rakennettu temppeli onkin varsinainen nähtävyys, sillä se on ensinnäkin massiivisen kokoinen, mutta myös arkkitehtuuriltaan varsin hieno, kaikkine pienine yksityiskohtineen. Ja koska olemme me, emme tietystikään ottaneet yhtään selvää, miten Wat Arunille on järkevää mennä, vaan menimme ensin ottamaan kuvia joen toiselle puolelle, vain todetaksemme, että eihän täältä näe yhtään mitään, kiitos rakennustyömaiden. Lähdimmekin sitten etsimään parempaa kuvausspottia ja löysimme puolivahingossa lautan, joka kärräsi kansaa joen yli neljän bahtin hinnalla. Kätevää, kerrankin näin. Matkailu avartaa, kun ei lue mitään ohjeita tai kuuntele neuvoja.
Aika usein asunnosta onkin lähdetty ulos lähinnä syömään, jonka yhteydessä on sitten tullut tutustuttua vähän kaupungin muuhunkin tarjontaan. Nähtävyyksiä nyt emme ole hirveästi vielä käynyt katsomassa, sillä täällä on ensinnäkin ollut joko äärimmäisen kuuma, tai ukkosta ja kaatosadetta. Tämän takia esimerkiksi Lumphini-puisto on vielä näkemättä. Muutenkin nähtävyyksille on usein sadan tai kahdensadan bahtin sisäänpääsymaksu, jota ei nyt ihan miellään rupea makselemaan, kun tässä vaiheessa on rahanmenoa muutenkin ihan tarpeeksi. Paljonhan täällä olisi tekemistä ja nähtävää ja esimerkiksi Mahanakhonin tornissa olisi kiva käydä, mutta sekin imaisee kahdelta henkilöltä ainakin pari tonnia. Jos haluaisi vielä ottaa oluen sen kattoterassilla, saa laskuun heittää vielä yhden tonnin lisää. Että joo, kyllä Bangkokissa rahaa saa palamaan. Eipähän tule ainakaan huijatuksi timanttikaupoille, kun ei käy missään.
Sinänsä nyt vähän harmi, että olemme Bangkokissa juuri tällaisena aikana. Mieluummin sitä kuitenkin viettää aikaa sisällä tienaamassa rahaa, sen sijaan että olet ulkona menettämässä sitä. Jatkuva takseilla tai metroilla pörrääminenkin tulee loppupeleissä aika kalliiksi ja ihan hirveästi tuota ylimääräistä ei nyt ymmärrettävistä syistä ole. Jos sitä nyt kuitenkin joku ilta ainakin Khaosan Roadilla käy toteamassa että never again. Tuskinpa se nyt hirveästi eroaa Koh Samuin Chawengista turistikautena, paitsi kokonsa puolesta, mutta katsotaan. Voipahan sanoa, että on tullut käytyä.
Muista käydä seuraamassa meitä Instagramissa sekä Facebookissa, joihin molempiin tuleekin sisältöä varsin tiheään tahtiin! Klikkaa meidät myös seurantaan vaikkapa Blogit.fi:ssä.
Kommentoi