Perisuomalainen valituspostaus

Home / Aasia / Perisuomalainen valituspostaus
Hanne Wang Sao Thong-vesiputouksella.

Korona oli ja meni, ei puhuta siitä enää. Kukaan ei jaksa puhua tai kuulla siitä enää mitään kuitenkaan. Puhutaan nyt sitten vaikka meidän nykyisestä tilanteesta. Ja nyt sitten kannattaa varautua siihen, että valitusta ja kitinää riittää.

Mehän siis kerroimme jo aiemmin että olemme poistumassa Thaimaasta ja palaamassa “maitojunan matkassa” takaisin Eurooppaan, vaikkakaan emme Suomeen. Olemme saaneet viimeinkin vahvistuksen kissoille tehdyistä rabiestesteistä, vaikka odotammekin vielä fyysistä kopiotamme saapuvan meille. Vihreää valoa meille on kuitenkin jo näytetty ja pystymme lentämään lemmikkiemme kanssa Eurooppaan elokuun alussa, ellei yllättäviä vastoinkäymisiä tule. Oli miten oli,  lähdemme todennäköisimmin matkaan syys-lokakuun vaihteessa.

Chaweng Beach on varsin hiljainen tällä hetkellä.

Eikö mikään riitä?

Emme ole muuten varmaan missään vaiheessa kertoneet miksi lähdemme Thaimaasta? Palataan siis siihen ja avataan tilannetta hieman lisää. Mainitsimme silloin, että kaipaamme vaihtelua, mikä kyllä pitääkin paikkansa. Muitakin syitä kuitenkin on, joten kerrotaan nyt niistä vähän enemmän.

Pitkäaikainen oleskelu

Maassaolon vaikeus on yksi isoimmista syistä, ainakin pitkäjaksoisesti ajateltuna. Meillähän on tällä hetkellä vuoden maassaololupa, joka on saatu työpaikan kautta ja umpeutuu lokakuussa. Tämän jälkeen meidän tulisi uusia työluvat ja hankkia taas uudet viisumit, uudet luvat ja tämähän vie ensinnäkin paljon aikaa, mutta sitä enemmän rahaa. Ja seuraavana vuonna taas sama show. On siis vaikea rakentaa mitään pysyvää, ellei sinulla ole omaa firmaa, puolisoa tai jotakin muuta vastaavaa joka sitoo sinut jollakinlailla kiinni valtioon. Ja meillä sellaista ei ole eikä myöskään tule, koska ei kiinnosta. Kaikenlisäksi tämä nykytilanne vielä mutkistaa asioita kun työlupia tai viisumeita ei voi hankkia, sillä naapurivaltioiden rajat ovat kiinni. Ja jos pääset maasta ulos, pääsetkö enää takaisin.

Vaihtelunkaipuu

Toinen syy on se, että kaipaamme vaihtelua. Tilanne olisi ehkä hieman erilainen jos olisimme jossakin muualla kuin Koh Samuilla, mutta täällä ei vain ole meille oikeastaan mitään mielenkiintoista nähtävää, saati tekemistä. Saaren ajaa ympäri tunnissa, eikä sen matkalla ole loppupeleissä ihan hirveästi nähtävää. Saaren keskusta on metsää ja vuoria ja siellä täällä on samankaltaisia temppeleitä ja samoja kauppoja jotka myyvät kaikki samaa tavaraa. Kun kahdella eri temppelillä on käynyt, on sama kuin olisi nähnyt kaikki muutkin.

Olisi myös mahtavaa jos voisi pukeutua välillä vähän eri tavalla, sillä täällä oma persoonallisuus ei juurikaan kajasta vaatteista läpi, koska et voi pitää sellasia vaatteita kuin tahtoisit. Olisi mukava puketua välillä pitkiin housuihin tai pitää ehkäpä kevyttä takkia, mutta se nyt ei tällaisella kostean ja kuuman ilmaston sisältävällä saarella tule kysymykseenkään. Ei ole mukava katsella Pinterestistä ihmisten pukeutumistyylejä ja miettiä “voisipa pukeutua näin”.

Vaihteluun myös liittyy se, että täällä laiskistuu aivan älyttömästi. Olemme yleisesti aika aktiivisia ja esimerkiksi Hanne käveli aiemmin töihin joka päivä reilun viiden kilometrin matkan vaikka raitiovaunulinja kulki vieressä. Muutenkin kävelimme paljon kaikkialle ja usein Helsingin keskustastakin kävelimme Sörnäisiin ihan vaan huviksemme. Lisäksi harrastimme boulderointia. Täällä olemme kävelleet viimeisen vuoden aikana ehkä tuon saman viiden kilometrin matkan koko aikana, sillä täällä se ei ole mahdollista. Kaipaamme kävelyteitä joita pitkin kulkea paikasta toiseen, kulkea kauppakeskuksissa ostoksilla, kävellä syömään ja takaisin, harrastaa sitä mistä pidämme.. Täällä se ei ole mahdollista. Kuntosalit eivät ole ikinä olleet “meidän juttu” ja täällä ne ovat vieläpä yllättävän kalliita. Onneksi meillä ei ole vaakaa, sillä ei hajuakaan kuinka paljon tässä on paino noussut kun on istunut liian paljon kotona, skootterin selässä ja sitten töissä. Ja syönyt rasvalla ja sokerilla kuorrutettua thaikkusafkaa, joka ei kyllä ole terveellistä nähnytkään.

Wang Sao Thong, Koh Samuin yksi harvoista “vesiputouksista”, joka sekin on ehkä hieman mitäänsanomaton. Ihan kiva luontokohde silti.

Pienet piirit

Piiri pieni pyörii. Kaduilla tulevat vastaan samat naamat ja nyt puhumme siis expat/farangi-väestä emmekä paikallisista. Oman ikäistä seuraa täältä on turha kolmekymppisen kaipailla, sillä kolmea meidän työkaveriamme lukuunottamatta meidän ikäisiämme täällä on ehkä kourallinen. Kaikki muut ovat vähintään kymmenen vuotta vanhempia ja heidän elämäntilanteensa ovat täysin erilaisia. Ja kun meidän intresseihimme eivät nuo kasvien polttamiset kuulu, niin ei tällaisissa piireissä tule oikein viihdyttyä.

Myös sana leviää monesti pienissä piireissä, aivan kuten millä tahansa pienellä paikkakunnalla kaikkialla maailmassa. Mitä tahansa joku tekee tai suunnittelee, tieto kyllä leviää nopeasti. Ja mitäs luulet kuinka tämä näkyy suomipiireissä? Saarella, jossa suomalaisia on reilun tusinan verran? Eiköhän meidätkin tunneta täällä “Samuin bloggaajapariskuntana”. Otetaan nyt vaikka esimerkki siitä, kun muutimme nykyiseen asuntoon. Ehdimme asua täällä tuskin viikkoakaan, niin saimme eräältä täysin tuntemattomalta herrasmieheltä viestin tulla kahville koska “asutte naapurissa”. Kun menimme sitten käymään, kuulimme että mies tiesi meidän muuttaneen juuri tiettyyn taloon ja asuntoon, koska samassa talossa asuu joku toinenkin suomalainen, joka oli tietysti kertonut siitä heti muillekin. Emmekä tiedä vieläkään tästä asukkaasta kuin etunimen, mutta nyt sana on levinnyt meidän olevan “outoja tyyppejä jotka eivät tervehdi”. Ja tämän taas kuulimme kolmannelta osapuolelta, jonka kanssa olimme istuneet iltaa tunnin. Ja hän on vieläpä turistina Samuilla. Että juu, vahvasti menee.

Pienet ovat piirit, mutta eipä tässä muita kaipaakaan kuin toisen seuraa #siirappia ja #ällösöpöilyä

Ravintolatarjonta ja kokkailu

Olisi mukava tehdä ruokaa kotona. Siis ihan jotain toisenlaistakin ruokaa kuin wokkia tai keittoja, sillä niitä saa ravintoloistakin. Nykyiseen keittiöömme nyt ei mahdu yhtään mitään, joten pikkuruisen uunin ostamisenkin voi unohtaa. Ja vaikka sellainen olisikin, raaka-aineet ruokiin puuttuvat. Ei ole kivaa katsella Facebook-ryhmistä ja uutisista kun Suomeen on taas rantautunut joku ruotsalaisen valmistajan Oumphin uutuustuotteita tai mitä tahansa herkkuja. Vaikkapa nyt ihan niinkin yksinkertainen asia kuin jäätelö. Täältä kun saat vegaanista jäätelöä tasan tarkkaan yhdeltä valmistajalta ja niitäkin on kolmea makua. Makeisista on turha edes haaveilla. Mistään kaurakermoista nyt ei ole kuultukaan ja yleensäkin soijavalmisteet tuntuvat olevan aivan ennenkuulumaton juttu. Tai niitä kyllä löytyy, mutta hyvin rajoitetusti.

Kotona kokkaamisen hinta on myös aivan älytön. Jos ravintolassa yksi ruoka-annos maksaa 50-120 bahtia, niin ei siinä vaiheessa ole mitään motivaatiota kokata ruokaa kotona, kun kauppareissuun menee kerralla melkein tonni ja ylihuomenna tilanne on taas sama. Thaikkuruoka on kyllä hyvää, mutta samat annokset alkavat pikkuhiljaa maistumaan puulta. Toki sillointällöin tulee käytyä myös länkkäriravintoloissa, mutta niissä hinnat ovat jo ihan omilla tasoillaan eikä meillä todellakaan ole varaa syödä näissä päivittäin vaikka mieli tekisikin.

Loppusanat

Johan tulikin avauduttua. Ehkä tämä nyt kuitenkin hieman selventää syitä, miksi aiomme poistua täältä. Onpahan tämäkin maa nyt nähty, ainakin yhdeltä kantilta. Vaikea sanoa millaista elämä olisi meillä ollut jos olisimme alunperinkin menneet vaikkapa Pattayalle tai Bangkokiin ja kyllähän me varmasti nytkin pääsisimme töihin näihinkin kaupunkeihin, mutta tässä vaiheessa olemme vain molemmat niin väsyneitä koko Thaimaahan että kiitti, kuitti ja sawadikappia.

Muista myös seurata meitä Facebookissa, sekä Instagramissa!

Koh Samuilta löytyvä Guan Yu Shrine. Yksi asia mitä täältä tulee kaipaamaan; tietynlainen rentous ja skootterilla päristely varsin vapaassa liikenteessä.

Kommentoi