Saimme muutama viikko sitten Facebookiin viestin, jossa meihin otti yhteyttä eräs suomalainen pariskunta, joka oli törmännyt blogiimme. He olivat tulossa Koh Samuille pariksi viikoksi lomailemaan ja halusivat tavata meidät, kuullakseen millaista meidän elämä täällä on ja miten meillä menee.
Viime viikonloppuna pyörähdimme heidän resortillaan moikkaamassa ja juomassa perisuomalaiset kahvit. Oluttakin oli tarjolla, mutta kohteliaasti kieltäydyimme, tällä kertaa. Tämä rempseä pariskunta oli vieraillut Thaimaassa jo useamman kerran aiemminkin ja oli nyt etsimässä mahdollista eläkepaikkaa tulevaisuudelle. Kävimme kertomassa millaista täällä asuminen on ja mitä olemme Samuista mieltä ja päivä sujuikin varsin rattoisasti jutellessa siinä niitä näitä.
Uusien tuttavuuksien lisäksi saimme myös oikein miellyttäviä tuliaisia! Nimittäin Fazer Marianne-karkkeja, SINI-tiskiharjoja ja niitä kunnollisia tölkinavaajia! Kyllä sitä voikin ihminen olla pienistä asioista onnellinen. Eipähän tarvitse enää pelleillä tuon amerikkalaismallisen tölkinavaajan kanssa viittä minuuttia.
PS: Nyt viikkoa myöhemmin karkeista on jäljellä enää muistot ja roskakorista löytyvät paperit.
Meidän ja blogin tulevaisuus
Kuten olemme aiemmin täällä tai sosiaalisessa mediassa vihjailleetkin, loppuiäksemme emme Samuille ajatelleet jäädä, tai Thaimaahan muutenkaan. Alunperin suunnittelimme siirtyvämme jossakin vaiheessa täältä joko Hong Kongiin, Singaporeen tai Taiwaniin, mutta realiteetit viisumeineen ja työkuvioineen hankaavat näissä maissa pahasti meitä vastaan. On vaikea rakentaa pysyvää kotia maahan, jossa et kuitenkaan voi olla vapaasti, vaan joudut kikkailemaan yhtä ja toista oleskelulupien ja muiden vastaavien takia. Tämä on myös Thaimaassa ehkä se ärsyttävin asia. Meillä nyt on tämän vuoden loppuun asti oleskelulupaa passissa, mutta emme ajatelleet sitä enää sen jälkeen uusia. Ensinnäkin siihen menisi huomattava summa rahaa ja vielä enemmän aikaa ja vuoden päästä tilanne olisi taas sama.
Todennäköisesti vuoden aikana ehtisi tulla myös monta uutta viisumisääntöä, jotka vaikeuttaisivat projektia entisestään, varsinkaan kun täällä Samuilla edes asiaan perehtyneet lakimiehet eivät tunnu aina tietävän mitä mihinkin vaaditaan. Voi pyhä elämä, kun kuuntelee esimerkiksi entisen kollegan maanmyyntioperaatiota ja tai toisen tuttavan suunnitelmia perustaa oma yritys. Ei ole helppoa ja valkoista miestä viedään kun pässiä narussa ja rahaa vaaditaan kokoajan vain enemmän ja enemmän.
Edellämainittujen maiden jälkeen suunnittelimme siirtymistä joko Indonesian Balille, tai Vietnamiin. Balille elämään freelancereina tai Vietnamiin opettajana. Ajattelimme suorittaa englanninopettamiseen vaadittavat sertifikaatit ja löysimmekin jo useammankin yrityksen, jotka voisivat auttaa meitä tavalla tai toisella työkuvioiden ja asumisen kanssa. Mutta tilanne näissä maissa olisi kuitenkin täysin sama, vaikkakin viisumisäännökset eivät ole (toistaiseksi) ihan niin hankalia ja tiukkoja kuin Thaimaassa. Olemme kuitenkin nimenomaan muuttamassa, emme hyppäämässä “nomadi-elämään”, jossa paikkaa vaihdellaan useasti ilman varsinaista päämajaa. Ja koska meillä on perheenjäseninä myös kissoja, emmekä aio niistä luopua, joutuu asiaa miettimään vähän pidemmällekin ja monen mutkan kautta.
Usean viikon tilannekartoituksen ja vaihtoehtojen läpikäymisen jälkeen olemme tulleetkin siihen tulokseen, että palaamme Eurooppaan tämän vuoden lopussa, mikäli mahdollista. Euroopassa asuminen on ensinnäkin helpompaa, koska EU. Ei tarvitse miettiä samalla tavalla viisumeita tai maastapoistumisia tai muutakaan vastaavaa ja myös työnteko on huomattavasti helpompaa ja joustavampaa.
Viisumit ja työasiat eivät ole kuitenkaan ainoa syy poismuuttoon Aasiasta, vaan tähän liittyy useampikin eri seikka. Isoimpana ehkä enemmänkin arvot, sillä täälläpäin ne eroavat huomattavasti omistamme, useassakin asiassa. Kaipaamme myöskin enemmän eurooppalaista elämäntyyliä ja vaihtelevuutta. Plus vegaanina oleminen on huomattavasti helpompaa ja miellyttävämpää Euroopassa.
Mutta ei hätää, emme ole palaamassa maitojunalla Suomeen “syömään teidän eläkettä”. Todennäköisesti joku tulee tästä vielä johonkin kommentoimaan kuinka “se paratiisisaari ei ollutkaan niin ihana kun sinne lähdettiin Thaimaata ihannoiden”, mutta tästä ei ole kyse. Tänne muutto on ensinnäkin ollut molemmille parhaita asioita mitä elämässämme on tullut tehtyä, eikä pelkästään kokemuksena, vaan tämä kaikki on avannut silmämme täysin uusille asioille, opettaen meille vaikka kuinka paljon niin muusta maailmasta, kuin myös meistä itsestämme. Vajaa vuosi täällä on kasvattanut meitä molempia ihmisinä paljon enemmän, kuin viimeiset kymmenen vuotta Suomessa, emmekä vaihtaisi näitä kokemuksia täällä mihinkään.
Mutta mihin kengänkärjet tästä suuntaavat?
Hyvin todennäköisesti muutamme täältä Keski-Eurooppaan. Todennäköisin vaihtoehto tällä hetkellä on Unkari, mutta tilanne saattaa vielä muuttua. Olemme tutkineet paljon vaihtoehtoja useastakin eri maasta, liittyen niin palveluiden tarjontaan, asumistilanteisiin, työmahdollisuuksiin, sekä moneen muuhunkin, ja tällä hetkellä Unkari on listan kärjessä. Maan sijainti on myös siinä mielessä varsin ihanteellinen, että siitä pääsee kätevästi ja vaivattomasti vierailemaan myös muissa Euroopan maissa, sekä tarvittaessa pääsee myös kauemmas. Lähellä kun on paljon isoja lentokenttähubeja, joista isot lentoyhtiöt operoivat ympäri maailmaa. Eikä aina tarvitse myöskään lentää, vaan voi kulkea myös teitä tai kiskoja pitkin.
Bloggaaminen ei kuitenkaan tule loppumaan, mutta tietystikin tulee muuttumaan jonkin verran. Tällä hetkellä tämä on liittynyt vahvasti nimenomaan Koh Samuihin, mutta jatkossa se tulee keskittymään enemmän meihin ja elämään meidän ympärillä, kuten alunperinkin. Todennäköisesti myös matkailuaiheista sisältöä tulee enemmän, sillä ensi vuonna meillä on enemmän aikaa panostaa itseemme ja tähän blogiin, mutta kerromme tästä vielä tarkemmin joskus tulevaisuudessa kunhan saamme käytännönasiat järjestymään.
Emme myöskään osaa kirjoittaa enää Samuista ihan hirveästi. Tietysti jos teillä on jotain mitä haluaisitte täältä tietää, niin kertokaa ihmeessä vaikka kommenteissa. Toteutamme toiveita parhaamme mukaan, vielä kun pystymme. Tulemme kirjoittamaan vielä ainakin elefanttien turvapaikasta, kunhan vain pääsemme käymään siellä.
Muista myös seurata meitä Facebookissa, sekä Instagramissa!
Kommentoi